Maahanmuuttajavanhempien kokemuksia kodin ja koulun välisestä yhteistyöstä

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää maahanmuuttajavanhempien kokemuksia kodin ja koulun välisestä yhteistyöstä. Tutkimuksessa selvitettiin, mitkä tekijät vaikuttavat ensimmäisen ja toisen sukupolven maahanmuuttajavanhempien kokemuksiin kodin ja koulun välisestä yhteistyöstä. Lisäksi selvitimme sitä, millä tavalla kodin ja koulun välistä yhteistyötä tulisi kehittää maahanmuuttajavanhempien tukemiseksi. Aikaisempien kodin ja koulun välisen yhteistyön sekä maahanmuuttajavanhempia kuvanneisiin tutkimuksiin perustuen kuvaamme nykyisiä ja tulevaisuuden näkymiä yhteistyöstä. Tutkimukseen osallistui vapaaehtoisesti kymmenen maahanmuuttajavanhempaa, joilla oli kokemusta yhteistyöstä kodin kanssa. Tutkimuksen lähestymistavaksi valikoitui fenomenografia, joka määriteltiin tutkimuksessa kokemusten esille tuojana. Aineistonkeruumenetelmänä käytimme teemahaastattelua, joka oli puolistrukturoitu. Haastattelut pidettiin yksilöhaastatteluina etäyhteyden kautta. Tutkimuksemme aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä luokittelemalla ne eri teemoihin. Tutkimuksen tuloksista selvisi, että maahanmuuttajavanhempien ja koulun väliseen yhteistyöhön vaikuttavat vanhempien kokemukset yhteistyöstä, käytettävät yhteistyön muodot, vanhempien rooli ja käsitys koulusta, koulukasvatuksen merkitys vanhemmille sekä molemminpuolinen luottamus. Vanhempien kokemuksilla yhteistyöstä havaittiin olevan keskeinen asema kodin ja koulun väliseen yhteistyöhön. Käytetty yhteistyön muoto oli keskeinen osatekijä kodin ja koulun yhteistyön ylläpitämisessä. Yhteistyöhön vaikuttavaksi tekijäksi nousi myös vanhempien rooli ja käsitys suomalaisesta koulusta. Vanhempien aktiivisella roolilla yhteistyössä havaittiin olevan merkitystä yhteistyön ylläpitämisessä. Myös maahanmuuttajavanhempien antamalla merkitykselle koulukasvatukselle oli suuri vaikutus yhteistyöhön. Yhteistyön ylläpitämisen tärkeimpänä tekijänä voidaan nähdä olevan molemminpuolinen luottamus. Lisäksi tutkimuksesta ilmeni, että yhteistyön kehittämiseksi tulee huomioida yhteydenpito, opettajan asenne, resurssit, vanhempien osallistaminen sekä tulevien opettajien kouluttaminen. Tutkimuksessa havaittiin, että yhteistyöhön vaikuttaa koulun ja kodin lisäksi ympäröivä yhteiskunta. Yhteistyön kehittäminen maahanmuuttajavanhempien tukemiseksi vaatii koululta aikaa sekä tietoisuutta ja ymmärrystä moninaisten perheiden kanssa toimimisesta. Tärkeää on huolehtia, että koulu ja koti suhtautuvat toisiinsa kunnioittavasti sekä luottavaisesti

Allogeneic stem cell transplant recipients surviving at least 2 years without relapse: outcome and risk factors

Abstract Outcomes of 2‐year survivours undergoing allo‐haematopoietic stem cell transplantation at Oslo University Hospital were retrospectively assessed with the objectives of identification of risk factors for late death as possible means for precautionary measures and interventions to improve long‐term survival. 421 patients with haematological malignancy, transplanted between 2005 and 2019, alive and free of disease after 2 years were included with data reported from The OUS‐HSCT registry. Median follow‐up was 6.2 years (2.016.1), and 232 patients (55%) were observed for minimum 5 years. The probability of being alive 5 and 10 years after HSCT was 86% and 76%. Primary risk factors for late death included initial diagnosis of age ≥ 60 years, chronic lymphocytic leukaemia (CLL), previous blood stream‐ or invasive fungal infection (BSI, IFI), and chronic graft‐versus‐host disease (cGVHD). Transplant‐related mortality (TRM) and relapse at 5 years were 9.0% and 7.7%, respectively. Two factors were associated with the latter: cytomegalovirus (CMV) seronegative donor and CLL. Compared with the age‐ and gender‐matched Norwegian general population, life expectancy was lower for each disease, except for CML. The prospect for the long‐term survival is good for 2‐year survivors of the allogeneic hematopoietic stem cell transplantation. However, life expectancy remains inferior to the age‐ and gender‐matched general population. Optimising prophylaxis and treatment for chronic GVHD, BSI and IFI are needed along with the improved adherence to guidelines for early detection of secondary malignancies. Measures to improve immune reconstitution, possibly the microbiota, and the use of CMV seropositive donors regardless of recipient sero‐status may be warranted and should be addressed in further studies

Outcomes after perioperative SARS-CoV-2 infection in patients with proximal femoral fractures: an international cohort study

Objectives Studies have demonstrated high rates of mortality in people with proximal femoral fracture and SARS-CoV-2, but there is limited published data on the factors that influence mortality for clinicians to make informed treatment decisions. This study aims to report the 30-day mortality associated with perioperative infection of patients undergoing surgery for proximal femoral fractures and to examine the factors that influence mortality in a multivariate analysis. Setting Prospective, international, multicentre, observational cohort study. Participants Patients undergoing any operation for a proximal femoral fracture from 1 February to 30 April 2020 and with perioperative SARS-CoV-2 infection (either 7 days prior or 30-day postoperative). Primary outcome 30-day mortality. Multivariate modelling was performed to identify factors associated with 30-day mortality. Results This study reports included 1063 patients from 174 hospitals in 19 countries. Overall 30-day mortality was 29.4% (313/1063). In an adjusted model, 30-day mortality was associated with male gender (OR 2.29, 95% CI 1.68 to 3.13, p80 years (OR 1.60, 95% CI 1.1 to 2.31, p=0.013), preoperative diagnosis of dementia (OR 1.57, 95% CI 1.15 to 2.16, p=0.005), kidney disease (OR 1.73, 95% CI 1.18 to 2.55, p=0.005) and congestive heart failure (OR 1.62, 95% CI 1.06 to 2.48, p=0.025). Mortality at 30 days was lower in patients with a preoperative diagnosis of SARS-CoV-2 (OR 0.6, 95% CI 0.6 (0.42 to 0.85), p=0.004). There was no difference in mortality in patients with an increase to delay in surgery (p=0.220) or type of anaesthetic given (p=0.787). Conclusions Patients undergoing surgery for a proximal femoral fracture with a perioperative infection of SARS-CoV-2 have a high rate of mortality. This study would support the need for providing these patients with individualised medical and anaesthetic care, including medical optimisation before theatre. Careful preoperative counselling is needed for those with a proximal femoral fracture and SARS-CoV-2, especially those in the highest risk groups

Outcomes after perioperative SARS-CoV-2 infection in patients with proximal femoral fractures: an international cohort study

Objectives Studies have demonstrated high rates of mortality in people with proximal femoral fracture and SARS-CoV-2, but there is limited published data on the factors that influence mortality for clinicians to make informed treatment decisions. This study aims to report the 30-day mortality associated with perioperative infection of patients undergoing surgery for proximal femoral fractures and to examine the factors that influence mortality in a multivariate analysis. Setting Prospective, international, multicentre, observational cohort study. Participants Patients undergoing any operation for a proximal femoral fracture from 1 February to 30 April 2020 and with perioperative SARS-CoV-2 infection (either 7 days prior or 30-day postoperative). Primary outcome 30-day mortality. Multivariate modelling was performed to identify factors associated with 30-day mortality. Results This study reports included 1063 patients from 174 hospitals in 19 countries. Overall 30-day mortality was 29.4% (313/1063). In an adjusted model, 30-day mortality was associated with male gender (OR 2.29, 95% CI 1.68 to 3.13, p80 years (OR 1.60, 95% CI 1.1 to 2.31, p=0.013), preoperative diagnosis of dementia (OR 1.57, 95% CI 1.15 to 2.16, p=0.005), kidney disease (OR 1.73, 95% CI 1.18 to 2.55, p=0.005) and congestive heart failure (OR 1.62, 95% CI 1.06 to 2.48, p=0.025). Mortality at 30 days was lower in patients with a preoperative diagnosis of SARS-CoV-2 (OR 0.6, 95% CI 0.6 (0.42 to 0.85), p=0.004). There was no difference in mortality in patients with an increase to delay in surgery (p=0.220) or type of anaesthetic given (p=0.787). Conclusions Patients undergoing surgery for a proximal femoral fracture with a perioperative infection of SARS-CoV-2 have a high rate of mortality. This study would support the need for providing these patients with individualised medical and anaesthetic care, including medical optimisation before theatre. Careful preoperative counselling is needed for those with a proximal femoral fracture and SARS-CoV-2, especially those in the highest risk groups. Trial registration number NCT0432364