Translational Insights into Gastric Cancer: Molecular Subtypes and Novel Serum Biomarkers

Gastric cancer (GC) is the fifth most common cancer worldwide and remains the fifth leading cause of cancer-related death. Despite the rapid decrease in incidence in Western countries, GC continues to have a very poor prognosis, primarily due to late diagnosis and the lack of effective treatments for advanced disease. In this study, we identified new diagnostic and prognostic biomarkers that may be of use in clinical decision-making. Furthermore, an immunohistochemical method was used to determine phenotypic groups according to two molecular subtyping classifications recently introduced: The Cancer Genome Atlas (TCGA) and the Asian Cancer Research Group (ACRG) classifications. The patient cohort consisted of 283 GC patients who underwent surgery at Helsinki University Hospital between 2000 and 2009, along with 48 healthy controls. To immunohistochemically determine the molecular subtypes, tumor tissue microarrays (TMAs) were constructed and immunostained for the following markers: microsatellite instability (MSI) markers MSH2, MSH6, MLH1, and PMS2; p53; E-cadherin; and the Epstein–Barr virus (EBV) encoding region (EBER) in situ hybridization. In addition, the serum protein concentrations of 48 different cytokines and growth factors were measured using two Bio-Rad premixed Bio-Plex Pro Human Cytokine 27-plex Assay and 21-plex Assay kits to identify novel diagnostic and prognostic serum biomarkers. Immunohistochemical methods were used to differentiate patients into distinct phenotypic groups based on the molecular subtypes. In this study, different prognoses were observed based on subtypes. In the univariate survival analysis for disease-specific survival, the EBV-positive subtype exhibited the worst prognosis compared with the most benign subtype, chromosomal instability (CIN) characterized by intestinal histology according to the Laurén classification. In the ACRG classification, the p53 aberrant subtype exhibited the best prognosis, whereas the epithelial–mesenchymal transition (EMT) subtype, characterized by aberrant E-cadherin expression exhibited the poorest prognosis. Contrary to previous findings, the MSI patient group did not appear to have a better prognosis compared with others. Among the 48 serum biomarkers analyzed, five inflammatory markers were identified as having altered serum levels associated with GC: C–C motif chemokine 5 (CCL5), C-type lectin domain family 11 member A (CLEC11A), interleukin 7 (IL-7), IL-8, and IL-13. Notably, high serum levels of CLEC11A have not been previously associated with GC. Another three serum markers emerged as statistically significant prognostic markers for disease-specific survival using the Cox proportional hazards univariate analysis: C–X–C motif chemokine ligand 12 (CXCL12), stem cell factor (SCF), and eotaxin. In conclusion, immunohistochemical analysis may be utilized to identify prognostically different molecular subtypes of GC. The method is inexpensive and fast, yet reveals significant information relevant for clinical decision-making. However, this study did not find either of the two molecular subtypings performed better than the other. Thus, the further development of the most optimal grouping of different molecular subtypes is still needed. Moreover, in this study, we found multiple previously unreported diagnostic and prognostic serum biomarkers. This provides new support to further explore the effect of these inflammatory molecules in gastric cancer and offers new insights into the immunological microenvironment of the disease. This may help in finding novel non-invasive diagnostic methods as well as potential new targets for treatments.Mahasyöpä on maailman viidenneksi yleisin syöpä ja viidenneksi yleisin syövän aiheuttama kuolinsyy. Vaikka länsimaissa mahasyöpätapausten määrä on vähentynyt nopeasti, sen ennuste on edelleen erittäin huono. Tämä johtuu pääasiassa liian myöhäisestä diagnoosista ja tehokkaiden hoitojen puutteesta pitkälle edenneeseen tautiin. Työssä on tunnistettu uusia diagnostisia ja ennusteellisia biomarkkereita, joita voitaisiin tulevaisuudessa käyttää kliinisen päätöksenteon tukena. Immunohistokemiallisia menetelmiä käytettiin fenotyyppisten ryhmien muodostamiseen kahden hiljattain käyttöön otetun molekulaarisen alaryhmäluokituksen perusteella: The Cancer Genome Atlas (TCGA)- ja Asian Cancer Research Group (ACRG) -luokitukset. Tutkimuksen kohteena oli potilaskohortti, johon kuului 283 mahasyöpäpotilasta, jotka leikattiin Helsingin yliopistollisessa sairaalassa vuosina 2000–2009, sekä 48 tervettä kontrollihenkilöä. Molekulaaristen alaryhmien immunohistokemialliseksi määrittämiseksi koottiin kasvainkudosmikrosiruja (TMA), jotka immunovärjättiin vasta-aineilla, joilla selvitettiin mikrosatelliitti-instabiilisuuden (MSI) merkkiaineet MSH2, MSH6, MLH1 ja PMS2; p53; E-kadheriini; ja Epstein-Barr-virusta koodaavan alueen in situ -hybridisaatio. Lisäksi 48 eri sytokiinin ja kasvutekijän proteiinipitoisuuksia seerumissa mitattiin käyttämällä Bio-Radin Bio-Plex Pro Human Cytokine 27-plex Assay- ja 21-plex Assay -menetelmiä uusien diagnostisten ja ennusteellisten seerumibiomarkkereiden löytämiseksi. Immunohistokemialliset menetelmät osoittautuivat toimiviksi erottelemaan potilaita molekulaaristen alaryhmien mukaisiin fenotyyppisiin ryhmiin. Lisäksi havaittiin, että alaryhmillä on erilaiset ennusteet. Epstein-Barr-virus (EBV) -positiivisella alaryhmällä oli tautispesifisen eloonjäämisen yksimuuttuja-analyysissä huonoin ennuste verrattuna hyvänlaatuisimpaan alaryhmään, kromosomi-instabiliteettiin (CIN), joka vastaa Laurénin luokituksen intestinaalista histologiaa. ACRG-luokituksessa p53-poikkeavalla alaryhmällä oli paras ennuste, kun taas epiteliaali–mesenkymaalisen siirtymän (EMT) alaryhmällä, jolle oli ominaista poikkeava E-kadheriinin ilmentyminen, oli huonoin ennuste. Toisin kuin yleisesti ajatellaan, MSI-potilasryhmällä ei havaittu olevan muita parempaa ennustetta. Analysoiduista 48 seerumibiomarkkerista tunnistettiin viisi tulehdusmerkkiainetta, joiden seerumitasot olivat poikkeavat mahasyövässä: C-C motif chemokine 5 (CCL5), C-type lectin domain family 11 member A (CLEC11A), interleukiini 7 (IL-7), IL-8 ja IL-13. Seerumin korkeita CLEC11A-pitoisuuksia ei ole aiemmin yhdistetty mahasyöpään. Kolme muuta seerumibiomarkkeria osoittautuivat tilastollisesti merkittäviksi tautispesifisen eloonjäämisen ennustemarkkereiksi käyttäen Cox proportional hazards -yksimuuttuja-analyysiä: C-X-C motif chemokine ligand 12 (CXCL12), stem cell factor (SCF) ja eotaksiini. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että immunohistokemiallisilla analyyseillä voidaan tunnistaa mahasyövän molekulaarisia alaryhmiä, jotka eroavat toisistaan myös ennusteellisesti. Menetelmä on edullinen ja nopea, mutta antaa silti merkittävää tietoa kliinisen päätöksenteon tueksi. Tutkimuksessa ei kuitenkaan havaittu, että kumpikaan molekulaarinen alaryhmitys olisi toista parempi. Näin ollen eri molekulaaristen alatyyppien parhaan ryhmittelyn jatkokehittäminen on edelleen tarpeen. Työssä löytyi useita aiemmin raportoimattomia diagnostisia ja ennusteellisia seerumibiomarkkereita. Tämä antaa uutta tukea näiden tulehduksellisten molekyylien vaikutusten jatkotutkimukselle mahasyövässä ja tarjoaa uutta tietoa taudin immunologisesta mikroympäristöstä. Tämä voi auttaa löytämään uusia ei-invasiivisia diagnostisia menetelmiä sekä mahdollisia uusia hoitokohteita

Bedömning av rollen för abnorm mikrogliaaktivering i schizofreni med en tri-kulturmodell

Schizophrenia is a severe psychotic disorder marked by substantial heterogeneity, complicating both clinical management and research progress. While the aetiology of schizophrenia is largely unknown, growing evidence alludes to a foetal origin, with genetic and immune interactions shaping disease risk, despite symptoms emerging later in life. A leading hypothesis suggests schizophrenia arises from genetic predisposition combined with an environmental trigger, such as maternal immune activation, which can alter foetal brain development. Microglia, the brain’s immune cells, regulate neurodevelopmental processes including synaptic pruning and neuronal maturation. As schizophrenia is considered a neurodevelopmental disorder, microglia have been implicated in its progression. Dysregulated microglial activity, such as priming and overactivation, can be influenced by genetic susceptibility and maternal immune activation. A key consequence of this may be excessive synaptic pruning of prefrontal cortex pyramidal neurons, impairing executive and cognitive functions, as seen in patients with schizophrenia. The aim of this thesis was to examine aberrant microglial activation in response to immune stimulation in schizophrenia, specifically in the context of genetic predisposition. To achieve this, I leveraged a unique cohort of induced pluripotent stem cells derived from monozygotic twins discordant for schizophrenia and unaffected controls. These were differentiated into microglia-like cells (iMGLs), and cortical neurons, which were co-cultured with rat astrocytes in a tri-culture system. Lipopolysaccharide and polyinosinic:polycytidylic acid were used as bacterial and viral mimics, respectively, to serve as the environmental triggers. To assess the effects of immune stimulation on iMGLs between conditions, I measured cytokine release, synapse engulfment, spontaneous neuronal activity, and morphological complexity. This elucidated differences in microglial activation dynamics and revealed its impact on neuronal connectivity in the context of genetic predisposition. Results revealed that affected twin-derived iMGLs cause greater network variability of healthy neurons and engulf more synapses compared to unaffected control-derived iMGLs, suggesting microglial overactivation. Bacterial inflammation appeared particularly potent in exposing these disparities, implicating the toll-like receptor 4-NF-κB pathway in microglial overactivation. Additionally, disparities between conditions, suggest a potential protective phenotype in the unaffected twin. In conclusion, the results of this study provide new insights into immune dysregulation in schizophrenia. To this end, future research should explore pathways leading to microglia overactivation and how unaffected twins may exhibit differential regulation of this pathway.Schizofreni är en allvarlig psykotisk störning som kännetecknas av stor heterogenitet, vilket försvårar både klinisk behandling och forskningsarbete. Även om etiologin för schizofreni är i stor sett okänd, anspelar växande bevis på ett fosterursprung, med genetiska och immuna interaktioner som formar sjukdomsrisken, trots att symptomen dyker upp senare i livet. En ledande hypotes tyder på att schizofreni uppstår från genetisk benägenhet i kombination med en miljöutlösande faktor, såsom moderns immunaktivering, vilket kan förändra fostrets hjärnutveckling. Mikroglia, hjärnans immunceller, reglerar neuroutvecklingsprocesser inklusive synaptisk beskärning och neuronmognad. Eftersom schizofreni anses vara en neuroutvecklingsstörning har mikroglia föreslagits spela en roll i sjukdomens utveckling. Störningar i mikrogliaaktivitet, såsom för- och överaktivering, kan påverkas av genetisk benägenhet och moderns immunaktivering. En viktig konsekvens av detta kan vara överdriven synaptisk beskärning av prefrontala cortex pyramidala neuroner, vilket försämrar exekutiva och kognitiva funktioner, som ses hos patienter med schizofreni. Syftet med denna avhandling var att undersöka abnorm mikrogliaaktivering som svar på immunstimulering i schizofreni, specifikt i samband med genetisk benägenhet. För att uppnå detta utnyttjade jag en unik kohort av inducerade pluripotenta stamceller härledda från monozygota tvillingar där en tvilling har schizofreni och den andra inte, samt från opåverkade kontroller. Dessa differentierades till mikroglia-lika celler (iMGL:er) och kortikala neuroner, som samodlades med råttastrocyter i ett tri-kultursystem. Lipopolysackarid och polyinosin:polycytidylsyra användes som bakterie- respektive virushärmare för att fungera som miljöutlösare. För att bedöma effekterna av immunstimuleringen på iMGL:erna mellan grupperna, mätte jag cytokinfrigörelse, synapsuppslukning, spontan neuronal aktivitet och morfologisk komplexitet. Detta klargjorde skillnader i mikrogliaaktiveringsdynamik och avslöjade dess inverkan på neuronal konnektivitet i samband med genetisk benägenhet. Resultaten visade att påverkade tvillingshärledda iMGL:er orsakar större nätverksvariabilitet hos friska neuroner och uppslukar fler synapser jämfört med opåverkade kontrollhärledda iMGL:erna, vilket tyder på mikrogliaöveraktivering. Bakteriell inflammation verkade särskilt potent för att exponera dessa skillnader, vilket implicerar toll-lika receptor 4-NF-κB-signaleringsvägen i mikrogliaöveraktivering. Dessutom antyder skillnader mellan tillstånden en potentiell skyddande fenotyp hos den opåverkade tvillingen. Sammanfattningsvis ger resultaten av denna studie nya insikter om immunförändringar vid schizofreni. För detta ändamål bör framtida forskning utforska vägar som leder till mikrogliaöveraktivering och hur opåverkade tvillingar kan uppvisa differentiell reglering av denna signaleringsväg

Antibiosis and transcriptomic analysis of inhibitory effect of the endophytic fungus Simplicillium lamellicola against phytopathogenic fungi

Endophytic fungus such as Simplicillium lamellicola exhibit pronounced antagonistic activity against a broad spectrum of plant pathogens. However, the molecular mechanisms underlying their fungal-fungal interactions remain insufficiently understood. In this study, we investigated the antagonistic effects of S. lamellicola against two necrotrophic pathogens, Thielaviopsis paradoxa and Heterobasidion annosum, through dual-culture assays integrated with comparative transcriptomic analyses. S. lamellicola significantly inhibited by antibiosis the growth of both pathogens, inducing conspicuous morphological alterations including hyphal distortion, hyper-branching, and cellular lysis at the interaction interfaces. Transcriptomic profiling revealed extensive transcriptional reprogramming, identifying 1336 differentially expressed genes (DEGs) in T. paradoxa (TpSl) and 441 in H. annosum (HaSl), with a predominance of downregulated genes (66.2 % and 56.2 %, respectively). Functional annotation indicated shared stress-adaptive responses encompassing oxidative stress defense, detoxification processes, and nutrient competition, accompanied by distinct species-specific strategies: T. paradoxa exhibited enhanced membrane restructuring, efflux-mediated transport, and structural reinforcement, whereas H. annosum activated chemically mediated defense pathways and oxidative stress mitigation mechanisms. Collectively, these findings demonstrate that S. lamellicola functions as a potent mycoparasitic biocontrol agent capable of eliciting complex defense responses in phytopathogenic fungi, thereby providing a molecular framework for its application in sustainable plant disease management.Peer reviewe

Controlling fuel droplet size distribution : A key refinement for RCCI engines from energy, exergy, economic, and environmental perspectives

The study delves into the aerosolization process of fuel flow in combustion engines with the aim of adjusting the droplet size distribution to optimize combustion. While smaller droplets offer advantages in better evaporation and combustion, the research nullifies their benefits in enclosed engine environments. Simulating the consecutive processes of fuel injection, droplet formation and breakup, combustion, and pollutants' production and motion within a Reactivity Controlled Compression Ignition (RCCI) engine highlights that the production of excessively fine droplets (below 25 mu m Sauter mean diameter) requires a sudden increase in injection pressure, raising the risk of some high-momentum droplets escaping combustion and adhering to engine surfaces. Moreover, the combustion initiates earlier while injection is still in progress, and upstream droplets combust at larger sizes without sufficient time to fragment. These phenomena diminish engine efficiency, escalate emissions of volatile organic compounds, and yield economic detriments. In light of these findings, the study postulates that neither excessively fine nor large droplets are ideal for combustion, and uniformity in fuel droplet size distribution is the key in efficient combustion. Regarding this, to generate more homogeneous and sufficiently small droplets, the study reveals two pivotal characteristics for injection pressure function: a continuous increase combined with specific number of vibrations, leading to an increasing oscillatory function. This discovery is evaluated through a comprehensive framework encompassing energy, exergy, environmental impact, and economic considerations. Not only does it enhance power efficiency and reduce VOC emissions, but it also yields more irreversibility, opening opportunities for more waste heat recovery. These advantages can lead to significant improvements in overall engine performance and efficiency.Peer reviewe

Isotretinoins teratogenitet - fortfarande en relevant diskussion

Isotretinoin, ett allt oftare utskrivet läkemedel imot akne, har i flera studier sedan 1970-talet konstaterats vara kraftigt teratogen. Litteraturen baserar sig på djurstudier samt ett antal mindre fosterstudier. De första åtgärderna för att undvika isotretinoinexponerade graviditeter gjordes redan under 1980-talet. Internationella preventionsprogram har sedan dess och de senaste uppdateringarna har lagts till i början av 2000-talet. Preventionsprogrammena varierar enligt land men principen om att isotretinoin inte får användas under graviditet ligger som grund för dem alla. Trots att preventionsprogrammen har varit i bruk sedan länge har det årligen rapporterats om isotretinoinexponerade graviditeter i flera länder, inklusive Finland. Orsakerna bakom exponeringarna är tillsvidare delvis oklara. Teratologiska informationstjänsten, som hör till HUS tjänster för läkemedelsrådgivning, har samlat in information om exponerade graviditeter och isotretinoinrelaterade förfrågningar i Finland från och med år 2003. Denna text ämnar att granska ifall isotretinoins teratogenitet fortarande är en relevant fråga. Texten beaktar både litteratur från senaste 50 år, samt 20 år av data från Teratologiska informationstjänsten. På basen materialet kan det konstateras att kunskapen hos både patienter och hälsovårdspersonal gällande isotretinoins säkerhet fortfarande är bristfällig och att den största utmaningen ligger i hur man kunde erbjuda informationen på ett så effektivt sätt som möjligt. Isotretinoins teratogenitet förblir ett aktuellt ämne trots dess över 40-åriga historia inom medicin

Efficacy of Antibody-Drug Conjugate Combinations in Breast Cancer and Gastric Cancer

Breast cancer and gastric cancer rank among the most prevalent malignancies worldwide, characterized by heterogeneity, high incidence of disease and high death rates. Despite advancements in treatment, resistance to therapy remains a significant challenge. Antibody drug conjugates (ADCs) have emerged as a transformative class of targeted cancer therapies, leveraging tumor-specific antigens to deliver cytotoxic payloads. While ADC monotherapies show efficacy, resistance remains a challenge. Combining ADCs with distinct targets or payloads may improve outcomes; however, only two prior studies have explored such combinations. This thesis presents the third study demonstrating the efficacy of combining two distinct ADCs to treat cancer. We investigated the efficacy of sacituzumab govitecan (SG, anti-Trop-2) and enfortumab vedotin (EV, anti-Nectin-4) as single agents and in combination using preclinical breast and gastric cancer models. We hypothesized that the combination exhibits superior efficacy compared to monotherapies due to its non-overlapping target proteins, distinct payload, and complementary mechanisms of action. Trop-2 and Nectin-4 expression of breast (MDA-453, Hs-578T) and gastric (N87, OE19, ROE19, RN87) cancer cell lines were assessed with flow cytometry. Expression of Necti-4 and Trop-2 in breast and gastric tumor xenografts were assessed with immunohistochemistry. Sensitivity to single EV, single SG, and the combination of EV+SG was assessed with the AlamarBlue cell proliferation assay in vitro in breast and gastric cancer cell lines. The anti-cancer effect of the combination was assessed in SCID mice bearing N87 gastric cancer xenografts. With flow cytometry and immunohistochemistry, we found that breast and gastric cancer cell lines and xenograft tumors expressed both Trop-2 and Nectin-4. The EV+SG combination treatment exerted stronger anti-cancer effects than either monotherapy in the MDA-453 (breast cancer), OE19 (gastric cancer), and N87 (gastric cancer) cell lines. Neither single treatments nor the combination inhibited the Hs-578T cells that were negative for both target proteins. In N87 xenograft tumors, the EV+SG combination had stronger anti-cancer effect than either ADCs alone. SG and EV combination had stronger anti-cancer effect in vitro and in vivo models of breast and gastric cancers that were positive for both target proteins. These results suggest that co-targeting Trop-2 and Nectin 4 could enhance treatment efficacy in tumors expressing both proteins. While further studies are needed to optimize dosing and evaluate clinical applicability, this thesis highlights the promise of dual-ADC therapy as a novel strategy for breast and gastric cancers

Clostridium botulinum -bakteerin esiintyvyys kasvismakkaroissa ja -leikkeleissä

Laajasti ympäristössä esiintyvä Clostridium botulinum -bakteeri tuottaa voimakkainta tunnettua myrkkyä, botulinumneurotoksiinia, sekä kestäviä itiöitä. C. botulinum -bakteerit ovat anaerobisissa eli hapettomissa oloissa kasvavia bakteereita, joista esiintyy neljää ominaisuuksiltaan erilaista bakteeriryhmää. Botulinumneurotoksiini voi aiheuttaa ihmisillä ja eläimillä potentiaalisesti hengenvaarallisen lihasten velttohalvaukseen johtavan myrkytyssairauden, botulismin. C. botulinum voi itiömuodossaan selviytyä elintarvikkeen kuumennuskäsittelyistä ja suotuisissa olosuhteissa itää vegetatiivibakteeriksi, joka voi tuottaa elintarvikkeeseen botulinumneurotoksiinia. Tässä työssä keskiössä on elintarvikevälitteinen botulismi, joka aiheutuu ennen ruoan nauttimista elintarvikkeeseen muodostuneesta boutulinumneurotoksiinista. C. botulinumia on aiemmissa tutkimuksissa löydetty kasvipohjaisista elintarvikkeista ja niiden raaka-aineista, ja kasvipohjaisia elintarvikkeita on liitetty elintarvikevälitteisiin todettuihin botulismitapauksiin. Usein taustalta löytyy käsittelyvirhe, riittämätön lämpökäsittely, väärä säilytyslämpötila tai kasvua estävien olosuhteiden puuttuminen. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli kartoittaa C. botulinumin esiintyvyyttä kasvismakkaroissa ja -leikkeleissä. Aiemmissa tutkimuksissa kasvismakkaroista on löydetty C. botulinumia. Kasvisleikkeleistä C. botulinumin esiintyvyyttä ei ole tiettävästi aiemmin tutkittu. Tutkimus rajattiin C. botulinum -ryhmien I ja II botulinumneuorotoksiinigeenien (A, B, E, F) esiintyvyyden tutkimiseen näiden ollessa yleisimmät ihmisille elintarvikevälitteistä botulismia aiheuttavat bakteeriryhmät. Tutkimuksen hypoteesi oli, että kasvismakkara tai leikkelevalmisteissa esiintyy C. botulinum -itiöitä pohjautuen aiempiin tutkimuksiin. Tutkimme 56 suomalaisista päivittäistavarakaupoista ostettua kasvismakkara tai leikkelepakettia. Kustakin näytepaketista tutkittiin C. botulinum -ryhmien I ja II esiintyvyyttä. Näytteitä rikastusviljeltiin hapettomissa olosuhteissa eri protokollilla C. botulinum -ryhmien I ja II erilaiset ominaisuudet huomioiden. Rikasteviljelmistä tehtiin DNA-eristys. Eristetty DNA tutkittiin multiplex-PCR-menetelmällä botulinumneurotoksiinigeenin havaitsemiseksi. Neurotoksiinigeenin löytyminen olisi osoitus C. botulinum -bakteerin esiintymisestä näytteessä. Tutkituista kasvismakkaroista ja -leikkeleistä ei löytynyt C. botulinum -itiöitä. Ryhmän II osalta määritetty menetelmän havaitsemis- eli detektioraja oli 60 itiötä kilogrammaa kohden. Tutkimusmenetelmään pohjautuva suuntaa antava detektioraja ryhmän I havaitsemiseksi oli 100–1000 itiötä kilogrammaa kohden. Tutkimustuloksen perusteella näytteet sisälsivät detektiorajaa vähemmän tai ei ollenkaan C. botulinum -itiöitä. Esiintyvyys osoittautui hypoteesia matalammaksi, mutta tulos ei poissulje C. botulinumin esiintymisen mahdollisuutta detektiorajaa alhaisempana pitoisuutena tai toisissa tuotantoerissä. Tulos antaa osviittaa Suomessa myytävien kasvismakkaroiden ja -leikkeleiden vähäisestä C. botulinum -itiöiden esiintymisestä. Tuloksen luotettavuutta voitaisiin parantaa tutkimalla kustakin tuotteesta useampia näytteitä eri valmistuseristä. Kasviproteiinivalmisteiden kasvattaessa enenevissä määrin suosiotaan esiintyvyystutkimukset kattavasti eri tuoteryhmistä ovat jatkossakin tarpeen

Akut buk hos vuxna vid Helsingfors Universitets sjukhus område, Finland i 2023

Acute abdomen is defined as a sudden onset severe abdominal pain that requires urgent diagnostic workup and care. Acute abdomen is a common reason for admissions to the emergency department (ED) in all age groups. The current distribution of acute abdomen causes in Finland is unknown. Studies from previous decades show that most cases of acute abdomen remain unspecified after diagnostic workup. The aim of this study is to investigate the distribution of diseases causing acute abdomen in adults in Uusimaa in Finland in 2023. All adult patients admitted to the Meilahti, Jorvi, Peijas, Hyvinkää, Lohja, Porvoo and Malmi hospital EDs with symptoms of acute abdomen in 2023 were included. In total 34 695 ED patient visits were included. Non-specific abdominal pain (NSAP) was the most common diagnosis code in our study population, with an incidence rate of 28.4%, followed by gastroenteritis (5.6%) and gallstone disease (5.2%). NSAP (40.1%) and acute appendicitis (6.8%) were most frequent in patients younger than 40 years. Males had a higher hospitalization rate in all age groups. The results of this study are similar to the previous studies on the incidence of acute abdomen in Finland and other European countries (Sweden, Germany, Italy).Akut buk definieras som plötslig buksmärta och kräver ofta brådskande diagnostik och vård. Akut buk är en vanlig ankomstorsak till akutmottagningen vid sjukhusjourerna i alla åldersgrupper. Den nuvarande fördelningen av orsakande sjukdomar till akut buk i Finland är okänd. Studier från tidigare årtionden visar att de flesta fall av akut buk förblir oklara efter diagnostiskt arbete. Målet med denna studie är att undersöka fördelningen av sjukdomarna som orsakar akut buk hos vuxna i Nyland i Finland under år 2023. Alla vuxna patienter som uppsökte Mejlans, Jorv, Pejas, Hyvinge, Borgå och Malm sjukhus akutmottagning med symtom på akut buk under år 2023 inkluderades i studien. Totalt inkluderades 34 695 patientbesök. Ospecifik buksmärta var den vanligaste diagnoskoden i vår studiepopulation, med en incidens om 28,4 %, följd av gastroenterit (5,6 %) och gallstenssjukdom (5,2 %). Ospecifik buksmärta (40,1 %) och akut appendicit (6,8 %) förekom mest frekvent bland patienter yngre än 40 år. Män blev i en högre grad inlagda på sjukhus i alla åldersgrupper. Resultaten i denna studie motsvarar resultat från tidigare incidensstudier av akut buk i Finland och våra andra europeiska länder (Sverige, Tyskland, Italien)

Familial clustering of microvascular complications in offspring of parents with type 1 diabetes: a population-based study

Familial clustering of microvascular complications has been reported among siblings with type 1 diabetes. We aimed to further unveil the phenomenon among parent-offspring pairs. Among all individuals diagnosed with type 1 diabetes in Finland 1965–1979 with at least one child with the same disease and a diabetes duration of ≥15 years, we compiled a population-based cohort comprising 221 parent-offspring pairs. The status of diabetic kidney disease and severe diabetic retinopathy was determined by systematically reviewing medical records up until December 31st, 2020. The presence of parental severe albuminuria increased the risk of offspring moderate albuminuria 2.27-fold (95% confidence interval 1.25–4.14, p=0.008) and offspring severe albuminuria 2.41-fold (1.00–5.83, p=0.049). Kidney failure in the parent further increased the risk of offspring moderate albuminuria to 2.60-fold (1.33–5.07, p=0.005) and offspring severe albuminuria to 3.04-fold (1.21–7.65, p=0.019). Severe diabetic retinopathy in the parent increased the offspring retinopathy risk 4.54-fold (2.07–9.96, p=0.0002). To conclude, offspring of parents with diabetic kidney disease or severe diabetic retinopathy have a several-fold risk of the corresponding complication compared with offspring of parents without these complications. This observation highlights the importance of family history when assessing the complication risk among individuals with type 1 diabetes.Familjär anhopning av mikrovaskulära komplikationer har tidigare rapporterats bland syskonpar med typ 1-diabetes. Vi ämnade vidare undersöka fenomenet bland föräldra-barn par. Vi sammanställde en populationsbaserad kohort bestående av 221 föräldra-barn par utgående från alla individer diagnostiserade med typ 1-diabetes i Finland 1965–1979, med åtminstone ett barn med samma sjukdom och en diabetesduration ≥15 år. Deltagarnas status av diabetisk njursjukdom och avancerad diabetesretinopati fastställdes genom systematisk granskning av deras patientjournaler fram till 31.12.2020. Barn till föräldrar med tydligt ökad albuminuri hade en 2,27-faldig (95% konfidensintervall 1,25–4,14, p=0,008) risk för ökad albuminuri och en 2,41-faldig (1,00– 5,83, p=0,049) risk för tydligt ökad albuminuri. Om föräldern hade terminal njursvikt ökade barnets risk ytterligare: risken för ökad albuminuri var då 2,60-faldig (1,33–5,07, p=0,005) och risken för tydligt ökad albuminuri 3,04-faldig (1,21–7,65, p=0,019). Barn till föräldrar med avancerad diabetesretinopati hade en 4,54-faldig (2,07–9,96, p=0,0002) risk för motsvarande komplikation. Sammanfattningsvis har barn till föräldrar med diabetisk njursjukdom eller diabetesretinopati en flerfaldig risk för motsvarande komplikation, i jämförelse med barn till föräldrar utan dessa komplikationer. Observationen understryker vikten av att beakta familjens sjukdomshistoria då man bedömer helhetsrisken för komplikationer hos personer med typ 1-diabetes

Towards fully Biobased Polysarcosine for the Preparation of Polymer Lipids

Polymer lipids (PLs) are an essential part of lipid nanoparticles (LNPs), which are emerging as a powerful platform for mRNA delivery as demonstrated by the recent COVID vaccines. While the most widely used PLs are poly(ethylene glycol) (PEG) lipids, they also suffer from certain limitations such as accelerated blood clearance. One promising alternative are polysarcosine (PSar) lipids which exhibit comparable or improved properties as compared to PEG. Here, we prepared PSar via ring opening polymerization of sarcosine-N-carboxyanhydride (Sar-NCA) using an azide bearing initiator. The Sar-NCA synthesis directly from CO2 and sarcosine was reproduced from the method by Tran et al., albeit with a significantly lower yield of 17%. Optimization studies improved the yield to 40% and revealed that the yield is limited by an unknown degradation mechanism. Upscaling studies showed a decreasing yield with increasing concentration of the reactants, but allowed for the synthesis of 2 g of monomer in one batch with high purity. To the best of our knowledge, this was the first use of the CO2 based Sar-NCA synthesis for the preparation of PSar. Furthermore, we successfully prepared PSar lipids from the azide functionalized PSar and an electron-deficient acetylene dicarboxylate lipid via catalyst-free azide alkyne coupling. The synthesis was adapted from the method by Kaps et al., which allows for preparation of identical lipid and linker structure for a wide variety of hydrophilic polymer lipids, resulting in comparable PLs. The amine end group of PSar remains accessible for further post-polymerization modification, eliminating the need of extra synthesis and purification steps