Examining equity in access to health care using register data : Pathways to coronary revascularisation in Finland 1995-1998

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library.Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla.Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler.Administrative registers provide an inexhaustible source of information that is exploited in growing trend by social researchers. Register based research differs in some ways from traditional ways of making research. The purpose of this study was to examine the possibilities that register data provides for equity in health care research and to illustrate how the project can be conducted in practise. The process of register based research was examined through actual research data. Study data was a part of the STAKES research data originally collected to identify and examine differences in treatment of coronary heart disease population in Finland in 1995-1998. Originally for other purposes compiled register data was reworked into retrospective cohort study setting. The purpose was to examine possible socioeconomic differences in treatment histories among patients that underwent their first revascularisation in 1995-1995. Statistical methods used in this study are commonly used in epidemiological research, including logistic and multinomial logistic regression, Poisson regression and Cox regression. Based on previous research it was known that higher socioeconomic groups received more revascularisations than those worse-off in 1990s. This study aimed to conclude whether patients in high socioeconomic groups received the operation in earlier stage of the disease based on their treatment history. According to the results, statistically significant differences that favoured those better-off existed in 1995-1998 in pathways to revascularisation. Patients from higher socioeconomic groups were operated sooner after being diagnosed and had less acute hospitalisations due to coronary heart disease in their treatment histories. The study used several graphic and statistical methods to gain a more detailed picture of the pathways to revascularisation.Hallinnollisiin tarkoituksiin kerätyt rekisteriaineistot tarjoavat ehtymättömän tietovarannon, jota hyödynnetään enenevässä määrin yhteiskunnallisessa tutkimuksessa. Rekisteritutkimus eroaa joiltain osin perinteisestä tavasta tehdä tutkimusta. Tämä tutkielma selvittää rekisteriaineistojen tarjoamia mahdollisuuksia ja havainnollistaa rekisteritutkimuksen eri vaiheita käytännössä. Tutkimuksessa tarkastellaan rekisteritutkimusprosessia todellisen tutkimusaineiston avulla. Analysoitava aineisto on Stakesin tutkimusaineisto, joka on alun perin kerätty identifioimaan sepelvaltimotautipopulaatio ja tutkimaan taudin hoitoeroja Suomessa vuosina 1995 - 1998. Alun perin muuhun tarkoitukseen kerätty rekisteriaineisto muokattiin vastaamaan retrospektiivistä kohorttitutkimusasetelmaa, tavoitteena selvittää mahdollisia sosioekonomisia eroja vuosina 1995–1998 ensimmäisen revaskularisaationsa läpikäyneiden potilaiden hoitohistorioissa. Käytetyt tilastolliset menetelmät ovat epidemiologiassa yleisesti käytössä olevia, kuten logistinen ja multinomiaalinen logistinen regressioanalyysi, Poisson regressio and Coxin regressioanalyysi. Aiemman tutkimuksen perusteella tiedettiin, että 1990 -luvulla ylemmässä sosioekonomisessa asemassa oleville henkilöille tehtiin huonompi-osaisia enemmän revaskularisaatioita. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää analysoimalla revaskularisaatiopotilaiden hoitohistorioita, saavatko ylemmässä sosioekonomisessa asemassa olevat potilaat leikkaushoitoa taudin aikaisemmassa vaiheessa kuin heitä heikommassa yhteiskunnallisessa asemassa olevat henkilöt. Tutkimustulosten perusteella tilastollisesti merkitseviä eroja ylimmän sosioekonomisen ryhmän eduksi oli vuosina 1995–1998. Operaatioon johtaneista hoitoketjuista oli nähtävissä, että ylemmässä sosioekonomisessa asemassa olevien potilaiden hoitoketjuissa oli vähemmän akuutteja hoitojaksoja ja operaatio tehtiin heille nopeammin diagnoosin jälkeen verrattuna alempiin sosioekonomisiin ryhmiin. Tutkimuksessa sovellettiin useita kuvantamismenetelmiä ja tilastollisia menetelmiä yksityiskohtaisen kuvan saamiseksi revaskularisaatiopotilaiden hoitoketjuista

Amount of external CME in groups of specialties: a nation-wide survey among Finnish doctors

<p>Abstract</p> <p>Background</p> <p>Continuing medical education (CME) is an integral part of continuing professional development and a prerequisite for good quality in health care. We aimed to describe and analyse the number of days spent in formal CME outside the workplace by specialty among Finnish doctors of working age.</p> <p>Findings</p> <p>The number of days in formal CME outside the workplace in 2005 reported by specialists was obtained from an annual postal survey, conducted by the Finnish Medical Association in March 2006, of all working-age doctors. Those who had attained their specialist degree before 2005 were included in the study. The 49 specialties were re-categorised into 15 groups. The mean reported number of days and 95% confidence intervals were calculated. Differences were analysed by Poisson regression adjusted for relevant covariates.</p> <p>The response rate to the question about CME was 70.2% (7,374) among specialists. The median age (interquartile range) of the respondents was 49 years (from 44 to 55 years), and 51.7% (3,810) were female. The mean reported number of days in CME was 8.8 (95% CI 8.7-9.0). Neurologists and surgery specialists participated in CME the most frequently (10.3 and 10.4 days) and ophthalmologists the least (7.6 days). In comparison with anaesthesiology and intensive care specialists, most specialists reported having significantly more formal CME, and no group reported having less.</p> <p>Conclusions</p> <p>Significant variation was observed, and we therefore suggest studies seeking to account for this variation.</p> <p>The results have originally been published in Finnish in the Finnish Medical Journal.</p

Kotitalouksien terveysmenojen vaikutukset köyhyyteen Suomessa

Köyhyyttä mitataan usein kotitalouksien tulojen perusteella ilman että vaihtelevia kulutustarpeita, esimerkiksi terveydenhuoltoon liittyen, huomioidaan. Tässä tutkimuksessa täydennämme näkökulmaa ja katsomme, kuinka paljon ja missä väestöryhmissä kotitalouksien terveysmenot lisäävät tuloköyhyyttä Suomessa vuonna 2017. Lisäksi vertailemme eri terveysmenolajien, kuten lääkeostojen ja julkisen terveydenhuollon asiakasmaksujen, vaikutuksia köyhyyteen. Tulosten perusteella terveysmenot lisäävät Suomen pienituloisuusastetta yhden prosenttiyksikön ja minimibudjettiköyhyyttä puoli prosenttiyksikköä. Yli 85-vuotiailla köyhyys lisääntyy eniten. Terveysmenot lisäävät köyhyyttä myös työkyvyttömyyseläkeläisillä, 75−84-vuotiailla ja työttömillä. Valtaosa (70 %) terveysmenojen köyhdyttävästä vaikutuksesta kohdistuu niille kotitalouksille, jotka ovat jo tulojen perusteella köyhiä. Eri terveysmenolajeista suurimmat köyhdyttävät vaikutukset on julkisen terveydenhuollon asiakasmaksuilla

Kotitalouksien terveysmenojen vaikutukset köyhyyteen Suomessa

Köyhyyttä mitataan usein kotitalouksien tulojen perusteella ilman että vaihtelevia kulutustarpeita, esimerkiksi terveydenhuoltoon liittyen, huomioidaan. Tässä tutkimuksessa täydennämme näkökulmaa ja katsomme, kuinka paljon ja missä väestöryhmissä kotitalouksien terveysmenot lisäävät tuloköyhyyttä Suomessa vuonna 2017. Lisäksi vertailemme eri terveysmenolajien, kuten lääkeostojen ja julkisen terveydenhuollon asiakasmaksujen, vaikutuksia köyhyyteen. Tulosten perusteella terveysmenot lisäävät Suomen pienituloisuusastetta yhden prosenttiyksikön ja minimibudjettiköyhyyttä puoli prosenttiyksikköä. Yli 85-vuotiailla köyhyys lisääntyy eniten. Terveysmenot lisäävät köyhyyttä myös työkyvyttömyyseläkeläisillä, 75−84-vuotiailla ja työttömillä. Valtaosa (70 %) terveysmenojen köyhdyttävästä vaikutuksesta kohdistuu niille kotitalouksille, jotka ovat jo tulojen perusteella köyhiä. Eri terveysmenolajeista suurimmat köyhdyttävät vaikutukset on julkisen terveydenhuollon asiakasmaksuilla.</p

Kotitalouksien terveysmenojen vaikutukset köyhyyteen Suomessa

Köyhyyttä mitataan usein kotitalouksien tulojen perusteella ilman että vaihtelevia kulutustarpeita, esimerkiksi terveydenhuoltoon liittyen, huomioidaan. Tässä tutkimuksessa täydennämme näkökulmaa ja katsomme, kuinka paljon ja missä väestöryhmissä kotitalouksien terveysmenot lisäävät tuloköyhyyttä Suomessa vuonna 2017. Lisäksi vertailemme eri terveysmenolajien, kuten lääkeostojen ja julkisen terveydenhuollon asiakasmaksujen, vaikutuksia köyhyyteen. Tulosten perusteella terveysmenot lisäävät Suomen pienituloisuusastetta yhden prosenttiyksikön ja minimibudjettiköyhyyttä puoli prosenttiyksikköä. Yli 85-vuotiailla köyhyys lisääntyy eniten. Terveysmenot lisäävät köyhyyttä myös työkyvyttömyyseläkeläisillä, 75−84-vuotiailla ja työttömillä. Valtaosa (70 %) terveysmenojen köyhdyttävästä vaikutuksesta kohdistuu niille kotitalouksille, jotka ovat jo tulojen perusteella köyhiä. Eri terveysmenolajeista suurimmat köyhdyttävät vaikutukset on julkisen terveydenhuollon asiakasmaksuilla

How to carry out register-based health services research in Finland? : Compiling complex study data in the REDD project

Raportissa käytetään 'Alueellinen ja sosiaalinen eriytyminen vai sosioekonomiset erot: miksi terveyspalvelujen saatavuus ja käyttö on eriarvoista?' (REDD) tutkimushanketta esimerkkinäVerkkoversion ISSN 1795-820

A dormant microbial component in the development of pre-eclampsia

Preeclampsia (PE) is a complex, multisystem disorder that remains a leading cause of morbidity and mortality in pregnancy. Four main classes of dysregulation accompany PE and are widely considered to contribute to its severity. These are abnormal trophoblast invasion of the placenta, anti-angiogenic responses, oxidative stress, and inflammation. What is lacking, however, is an explanation of how these themselves are caused. We here develop the unifying idea, and the considerable evidence for it, that the originating cause of PE (and of the four classes of dysregulation) is, in fact, microbial infection, that most such microbes are dormant and hence resist detection by conventional (replication-dependent) microbiology, and that by occasional resuscitation and growth it is they that are responsible for all the observable sequelae, including the continuing, chronic inflammation. In particular, bacterial products such as lipopolysaccharide (LPS), also known as endotoxin, are well known as highly inflammagenic and stimulate an innate (and possibly trained) immune response that exacerbates the inflammation further. The known need of microbes for free iron can explain the iron dysregulation that accompanies PE. We describe the main routes of infection (gut, oral, and urinary tract infection) and the regularly observed presence of microbes in placental and other tissues in PE. Every known proteomic biomarker of “preeclampsia” that we assessed has, in fact, also been shown to be raised in response to infection. An infectious component to PE fulfills the Bradford Hill criteria for ascribing a disease to an environmental cause and suggests a number of treatments, some of which have, in fact, been shown to be successful. PE was classically referred to as endotoxemia or toxemia of pregnancy, and it is ironic that it seems that LPS and other microbial endotoxins really are involved. Overall, the recognition of an infectious component in the etiology of PE mirrors that for ulcers and other diseases that were previously considered to lack one