Puheen sujumattomuudet suomen kielessä kaksi- ja yksikielisillä lapsilla

Kaksikielisyys lisääntyy jatkuvasti, ja maailmassa arvioidaankin nykyään olevan jopa enemmän vähintään kahta kieltä puhuvia ihmisiä kuin yksikielisiä puhujia. Kahden kielen prosessoinnissa on eroja yksikielisiin verrattuna ja esimerkiksi kielellistä epävarmuutta saattaa esiintyä kaksikielisillä yksikielisiä enemmän. Näiden erityispiirteiden on ajateltu vaikuttavan puheen sujuvuuteen ja kaksikielisten puheen sujuvuutta onkin tutkittu paljon, Monissa aiemmissa tutkimuksissa on havaittu, että kaksikielisillä esiintyy yksikielisiä enemmän puheen sujumattomuuksia. Suomi on myös kaksikielinen maa, mutta samankaltaista tutkimusta ei ole aiemmin tehty suomen kielen osalta. Tässä pro gradu -tutkielmassa haluttiin selvittää, esiintyykö aiemmissa tutkimuksissa löydetty havainto myös suomen kielessä suomea ja ruotsia puhuvien kaksikielisten ja yksikielisten suomea puhuvien lasten välillä. Lisäksi tässä tutkielmassa selvitettiin, ylittyvätkö yksikielisille englannin puhujille luodut sujumattomuusnormit änkytyksenkaltaisisille sujumattomuuksille (SLD), muille sujumattomuuksille (OD) ja kaikille sujumattomuuksille (TD) useammin kaksikielisillä kuin yksikielisillä. Tutkittavat (N=43) olivat 6−11-vuotiaita Suomessa asuvia yksikielisiä ja simultaanisia kaksikielisiä lapsia. Tutkittavien tehtävänä oli kertoa kuvakirjaan pohjautuva tarina Zoom-ohjelman välityksellä. Tutkimus toteutettiin osana kansainvälistä tutkimusprojektia ”Speech disfluencies in bilingual speakers” (Puheen sujumattomuudet kaksikielisillä puhujilla). Tutkimuksessa havaittiin, ettei kaksikielisillä esiintynyt yksikielisiä enemmän puheen sujumattomuuksia, toisin kuin etukäteen oletettiin. Kaksikieliset eivät myöskään ylittäneet yksikielisille luotuja sujumattomuusnormeja yksikielisiä useammin. Nämä tutkimustulokset ovat siis ristiriidassa monien aiempien tutkimustulosten kanssa. Tuloksia voisi selittää esimerkiksi ruotsin kielen alisteinen asema Suomessa verrattuna suomen kieleen, ja siihen liittyen kaksikielisten erityisen hyvät suomen kielen taidot. Tutkimus tuo kliinisesti merkittävää tietoa erityisesti suomen- ja ruotsinkielisten lasten kanssa työskenteleville puheterapeuteille, sillä tutkimus viittaa siihen, että yksikielisille englannin puhujille luodut sujumattomuusnormit voivat soveltua myös suomea ja ruotsia puhuvien kaksikielisten puheen sujuvuuden arviointiin

A Genetic Animal Model of Alcoholism for Screening Medications to Treat Addiction

The purpose of this review is to present up-to-date pharmacological, genetic, and behavioral findings from the alcohol-preferring P rat and summarize similar past work. Behaviorally, the focus will be on how the P rat meets criteria put forth for a valid animal model of alcoholism with a highlight on its use as an animal model of polysubstance abuse, including alcohol, nicotine, and psychostimulants. Pharmacologically and genetically, the focus will be on the neurotransmitter and neuropeptide systems that have received the most attention: cholinergic, dopaminergic, GABAergic, glutamatergic, serotonergic, noradrenergic, corticotrophin releasing hormone, opioid, and neuropeptide Y. Herein, we sought to place the P rat's behavioral and neurochemical phenotypes, and to some extent its genotype, in the context of the clinical literature. After reviewing the findings thus far, this chapter discusses future directions for expanding the use of this genetic animal model of alcoholism to identify molecular targets for treating drug addiction in general

Ethanol withdrawal symptoms and ethanol-induced neuropathology- effects of dexmedetomidine treatment and aging

Pitkäkestoisen runsaan alkoholinkäytön on osoitettu aiheuttavan degeneratiivisia muutoksia useilla aivoalueilla mukaanlukien isoaivokuorella, hippokampuksessa, pikkuaivoissa ja aivorungossa, sekä myös ääreishermostossa. Alkoholin aiheuttamat hermostovauriot ovat monitekijäisiä, ja muutoksia monessa eri hermoston välittäjäainejärjestelmässä on todettu. Noradrenergisen hermoston yliaktiivisuutta pitkäkestoisen alkoholialtistuksen aikana on todettu sekä keskus- että ääreishermostossa. Aiemmissa tutkimuksissa pitkittyneen noradrenergisen yliaktiivisuuden on todettu liittyvän perifeerisen sympaattisen hermoston degeneratiivisiin muutoksiin. Ikääntymisen on oletettu altistavan alkoholin aiheuttamille hermostovaurioille keskushermostossa. Alkoholivieroitusvaihe on seurausta runsaan pitkäkestoisen alkoholinkäytön vähentämisestä tai lopettamisesta. Alkoholistit yleensä käyvät läpi toistuvia vieroitusvaiheita. Jopa yhden vieroitusvaiheen on todettu aiheuttavan hermostovaurioita, ja toistuvan alkoholialtistuksen, johon liittyy toistuvia vieroitusvaiheita, on todettu olevan haitallisempaa hermosoluille kuin jatkuvan altistuksen. Noradrenergisen hermoston yliaktiivisuuden on osoitettu olevan keskeinen mekanismi myös alkoholivieroitusoireiden synnyssä. Vieroitusvaiheessa noradrenerginen yliaktiivisuus on ainakin osittain seurausta alfa2-adrenergisten reseptorien vähentyneestä herkkyydestä. Ikääntymisen on todettu lisäävän alkoholivieroitusoireiden voimakkuutta. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää dexmedetomidiinin, selektiivisen ja tehokkaan alfa2-adrenergisten reseptorien myötävaikuttajan vaikutusta alkoholin aiheuttamaan vieroitusoireyhtymään. Dexmedetomidiinin tehoa verrattiin kliinisesti vieroitusvaiheen hoidossa käytettävien lääkeaineiden, diatsepaamin ja propranololin, tehoon. Dexmedetomidiinin mahdollista hermosoluvaurioilta suojaavaa vaikutusta tutkittiin sympaattisen ääreishermoston osalta rotan ylemmässä kaulagangliossa 12 vrk:n alkoholialtistuksen aikana, sekä keskushermoston osalta rotan locus coeruleus-tumakkeessa 5 viikkoa kestäneen intermittoivan alkoholialtistuksen aikana. Tutkimuksen tavoitteena oli tutkia myös ikääntymisen vaikutusta alkoholivieroitusoireiden voimakkuuteen sekä hermosoluvaurioiden syntyyn rotan locus coeruleus-tumakkeessa viisiviikkoisen intermittoivan altistuksen aikana. Dexmedetomidiini merkitsevästi lievitti vieroitusoireiden voimakkuutta rotalla mitattuna kolmen spesifisimmän oireen summana (jäykkyys, vapina, ärtyvyys). Dexmedetomidiinin teho vieroitusvaiheen hoidossa osoittautui diatsepaamin tehon veroiseksi. Viiden viikon intermittoivan alkoholialtistuksen aikana dexmedetomidiinin teho säilyi muuttumattomana tai jopa parani toistuvien vieroitusvaiheiden aikana. Dexmedetomidiinilla osoittautui olevan hermosoluvaurioilta suojaavaa vaikutusta sekä keskus- että ääreishermostossa. Ikääntymisellä ei ollut tilastollisesti merkitsevää vaikutusta alkoholin vieroitusoireiden voimakkuutteen tai alkoholin aiheuttamaan hermosolukatoon locus coeruleuksessa. Yhteenvetona voidaan todeta, että dexmedetomidiini on kiinnostava uusi vaihtoehto alkoholivieroitusvaiheen hoitoon erityisesti sen mahdollisten hermosoluvaurioilta suojaavan vaikutuksen vuoksi.Chronic ethanol exposure has been shown to cause degenerative changes in several areas of the brain, including cerebral cortex, hippocampus, cerebellum and brainstem, and also in the peripheral nervous system. Ethanol-induced neuronal degeneration is multifactorial in origin, and changes in several neurotransmitter systems during chronic ethanol exposure have been reported. Overactivity of the noradrenergic neurotransmission has been reported in both the central and the peripheral nervous system. In previous studies prolonged noradrenergic overactivity has been supposed to contribute to the morphological and functional degeneration of rat peripheral sympathetic nervous system. Aging has been suggested to enhance the ethanol-induced degenerative changes in the CNS. Ethanol withdrawal syndrome is the result of a cessation or reduction of a heavy, prolonged ingestion of alcohol. Alcoholics commonly undergo repeated withdrawal episodes. Even a single withdrawal episode has been reported to cause neurodegenerative alterations, and intermittent ethanol exposure with repeated withdrawal periods has been shown to be more harmful to neurons than continuous exposure. Overactivity of the noradrenergic nervous system has been shown to be one of the central mechanisms of the ethanol withdrawal syndrome. In the withdrawal phase, the noradrenergic overactivity may result, at least in part, from a reduced sensitivity of á2-adrenergic receptors. Aging has been reported to increase the severity of ethanol withdrawal syndrome. The aim of this study was to investigate the effects of dexmedetomidine (DEX), a selective and potent á2-adrenergic agonist, on the ethanol withdrawal syndrome. The effects of DEX were compared with those of diazepam and propranolol, drugs presently used in the clinical treatment of ethanol withdrawal. The possible neuroprotective effects of DEX on ethanol-induced neuronal degeneration were studied in the peripheral sympathetic neurons of the superior cervical ganglion (SCG) during a 12-day ethanol exposure and in the central adrenergic neurons of the locus coeruleus (LC) during a five-week intermittent ethanol exposure. The effects of aging on the severity of ethanol withdrawal symptoms and ethanol-induced neurodegeneration in the rat were studied during a five-week intermittent ethanol exposure. DEX significantly relieved the ethanol withdrawal syndrome in the rat, when measured as the sum score of the three most specific symptoms (rigidity, tremor, irritability). The efficiency of DEX in the treatment of ethanol withdrawal symptoms seemed to be comparable to the effect of diazepam. During the 5-week intermittent ethanol exposure, the effect of DEX on ethanol withdrawal symptoms seemed to remain unchanged or even improve during repeated withdrawal periods. DEX was shown to have neuroprotective effects on ethanol-induced degeneration in both the peripheral and the central nervous system. Aging did not significantly affect the severity of ethanol withdrawal symptoms or ethanol-induced loss of LC neurons. In conclusion, DEX seems to be an interesting new alternative in the treatment of the ethanol withdrawal syndrome, especially with regard to its potential neuroprotective effects

Hitsi, mä oon jääny koukkuun tähän : päivätoiminta ikääntyneiden toimijuutta vahvistavana ympäristönä

Vanhuspalvelulaki korostaa oikea-aikaisesti järjestettävien, itsenäistä suoriutumista, osallisuutta ja kuntoutumista edistävien, kotiin annettavien palvelujen tärkeyttä muun palvelutarpeen ennalta ehkäisemiseksi. Sosiaali- ja terveysministeriön kärkihanke kotihoidon ja omaishoidon kehittämiseksi tähtää myös mahdollisimman terveen ja toimintakykyisen vanhuuden turvaamiseen. Ikääntyneen toimijuutta ja osallisuutta vahvistava päivätoiminta tukee hyvin näitä tavoitteita. Opinnäytetyön tavoitteena oli tarkastella päivätoimintaa ikääntyneen toimijuutta vahvistavana ympäristönä. Tarkoituksena oli tuoda näkyväksi se, miten päivätoiminnan asiakkaat kokevat toiminnan vaikuttavan heidän arjessa selviytymiseensä, toimijuuden ja osallisuuden kokemuksiinsa. Opinnäytetyön tutkimuskysymykset olivat: miten päivätoiminta tukee iäkkään ihmisen toimijuutta ja mitkä tekijät edistävät tai rajoittavat asiakkaan kokemaa toimijuutta päivätoiminnassa. Päivätoiminnan vaikutuksia asiakkaan elämänlaatuun ja kotona selviytymiseen ei ole kovin paljon tutkittu. Toimijuuden ja osallisuuden mahdollistaminen ryhmätoiminnan keinoin on kiinnostava aihe geronomin työn näkökulmasta. Opinnäytetyö noudattaa laadullisen tapaustutkimuksen periaatteita. Aineistoa kerättiin teemahaastatteluin kahdessa eri kunnassa. Opinnäytetyön yhteistyökumppaneilla, Lohjan Ikääntyneiden palvelualueen päivätoiminnalla sekä Hämeenlinnan Hoivia Oy:n päiväkeskus, Olokololla, oli yhtenäiset tarpeet päivätoiminnan vaikutusten selittämisestä asiakkaan kotona selviytymisen näkökulmasta. Viitekehys perustuu toimintakyvyn, toimijuuden, osallisuuden sekä sosiokulttuurisen innostamisen käsitteisiin. Opinnäytetyössä kuvataan asiakkaiden toimijuuden kokemuksia päivätoiminnan ympäristössä. Ryhmätoiminta loi aktiiviselle toimimiselle areenan, jossa voimaannuttiin, opittiin uutta sekä koettiin tarpeellisuuden ja osallisuuden kokemuksia. Ensisijaisesti työn tuloksista hyötyvät yhteistyökumppanien henkilökunta, mutta myös muut päivätoimintayksiköt voivat hyödyntää tuloksia. Vanhustyön yksiköt ja kuntapäättäjät voivat käyttää työn tuloksia tulevia toimintoja suunnitellessaan. Asiakkaiden toimijuuden ja ympäristön toimintamahdollisuuksien tarkastelu päivittäisessä työssä on tärkeää. Työyhteisöt voivat kehittää omaa työtään ottamalla toimijuuden tarkastelun mukaan arviointiin toimintakykymittareiden täydentäjiksi.The aim of the thesis was to examine the effects of human agency and activity in rehabilitative day services. The purpose was to bring out how the rehabilitative day activities affected the elderly people`s everyday lives and the inclusion of human agency experience. Research questions of the thesis were: How does the day rehabilitation service support the elderly person´s human agency? What factors promote or restrict human agency experienced by the elderly persons? The impacts of day rehabilitation services have not been widely examined, and human agency and inclusion should be taken more into consideration. The thesis follows the principles of qualitative research. The material was collected by theme interviews that we carried out in two different partner municipalities: Lohja and Hämeenlinna. The frame of the reference is based on the functional capacity, human agency, inclusion and sociocultural inspirational concepts. The thesis describes the customers´ experience of human agency in day service environment. The group activities gave the participants experiences of empowerment, learning and participation. The research results will primarily benefit our partners´ personnel, but also other units. Elderly Care Units and municipal decision-makers can utilize the results of the activities when they are planning new functions. It is important to view environmental action potential and human agency in everyday work. Organizations can develop their own work by viewing human agency to complement different factors

Imetettyjen ja korvikeruokittujen lasten terveys : Kirjallisuuskatsaus

Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata kirjallisuuskatsauksen avulla, mitä on saatu selville imetyksen ja korvikeruokinnan vaikutuksista lapsen terveyteen. Tavoitteena oli tuottaa tiivistettyä tietoa äitiys- ja lastenneuvoloiden terveydenhoitajille, odottaville ja imettäville äideille sekä terveysalan opiskelijoille ja tukea neuvolaa imetyksen ohjaajana sekä motivoijana. Kirjallisuuskatsauksessa etsittiin vastausta kysymykseen: Miten imetys vaikuttaa lapsen terveyteen verrattuna korvikeruokintaan? Opinnäytetyö on osa Etelä-Pohjanmaan korkeakouluyhdistyksen ja professori Leena Koivusillan lasten ja nuorten terveyden edistämisen tutkimushanketta. Opinnäytetyö toteutettiin systemaattisen kirjallisuuskatsauksen menetelmää hyödyntäen. Aineistoa haettiin Cinahl ja Pubmed tietokannoista. Aineisto koostui 29 tutkimusartikkelista, jotka olivat kaikki englannin kielisiä. Aineisto analysoitiin sisällönanalyysillä. Tuloksista selvisi, että imetyksellä oli monella osa-alueella positiivisia vaikutuksia lapsen terveyteen verrattuna korvikeruokittuihin. Osassa tutkimuksista täysimetys suojasi ylipainolta, mutta joissain tutkimuksissa yhteyttä ei löydetty. Imetys suojaa huomattavasti korvikeruokintaa paremmin erilaisilta infektioilta. Imetys vaikuttaa korvikeruokintaa suotuisammin purennan ja suun lihaksiston kehittymiseen. Imetys suojaa raudan puutteelta neljän kuukauden ikään saakka. Imetys vaikuttaa psykososiaaliseen ja kognitiiviseen kehitykseen korvikeruokintaa positiivisemmin. Ainoastaan pitkään jatkuneella imetyksellä oli negatiivinen vaikutus veren rautapitoisuuteen ja karieksen esiintyvyyteen.The purpose of thesis was to describe the effects of breastfeeding and formula feeding by using a literature review. The objective was to provide compact information for the public health nurses of maternity clinics and child health centers, for pregnant and breastfeeding mothers, as well as for students of health care. Another objective was to support child welfare clinics as controller and motivator of breastfeeding by collecting information about the separate studies that have been examined earlier. In the literature review, an answer to the following question was looked for: How does breastfeeding affect the child's health compared to formula feeding? The dissertation is a part of the research project of South Ostrobothnia University Association and Professor Leena Koivusilta's children and adolescents’ health promotion project. The thesis was carried out utilizing the method of the systematic literature review. The material was searched for from the databases Cinahl and PubMed. The material consisted of 29 study articles that were all in English. The material was ana-lyzed using content analysis. It became clear from the results that breastfeeding had many positive effects on the child's health, as compared to formula feeding. In some of the studies full breastfeeding protected from the overweight but in some studies the connection was not found. Breastfeeding protects considerably better from different infections than formula feeding. Breastfeeding affects on the development of occlusion and oral muscle function more favorably than formula feeding. Breastfeeding protects the iron levels up to the age of four months. Breastfeeding affects psychosocial and cognitive development more positively than formula feeding. Only the full breastfeeding had a negative effect on the iron content of the blood and the appearing of caries

Introducing hotel front desk duties to new employees at Holiday Inn Helsinki Exhibition & Congress Centre

The topic of this thesis was to produce an effective orientation guide for the reception at the Holiday Inn Helsinki Exhibition & Congress Centre hotel. The outcome was the orientation guide, for new employees and trainees at the hotel. The thesis includes information on workplace orientation and the process of making an orientation guide. The aim of this thesis was to find ways to improve the orientation process at the hotel and to make the process more effective in a busy environment, with many trainees starting each year. The research material was collected by conducting interviews with hotel employees, who had the most experience in training new employees. The data was analyzed using qualitative content analysis. The writer’s own observations and the results of the interview showed that this research was useful and served a specific need

Myyntilaskutusprosessin kehittäminen asiantuntijaorganisaatiossa

Opinnäytetyö laadittiin toimeksiannosta toiminnallisena opinnäytetyönä, jonka tavoitteena oli luoda prosessikuvaus, tunnistaa mahdolliset ongelmat sekä luoda kehitysehdotuksia toimeksiantajayrityksen laskun luomisprosessiin. Tarkasteltava prosessi rajattiin työssä käsittämään myyntilaskutuksen luomisprosessi. Kehittämistarve tunnistettiin toimeksiantajayrityksessä laskunmuodostusmoduulin vaihdon yhteydessä. Opinnäytetyön teoriaosuudessa käsiteltiin myyntilaskutusta ja prosesseja sekä niiden kehittämistä eri menetelmillä. Teoriassa tutustuttiin myös ohjelmistorobotiikkaan ja automaation hyödyntämiseen taloushallinnossa. Lainsäädännön mahdollistamana on siirrytty paperisesta taloushallinnosta sähköisen kautta digitaaliseen taloushallintoon. Ohjelmistorobotiikkaa hyödyntämällä ja järjestelmiä kehittämällä manuaalisia tehtäviä voidaan automatisoida, jolloin virheet vähenevät. Prosessien kehittämisen avulla ihmisten ja järjestelmien yhteistyöstä saadaan tehokasta ja toimivaa. Toiminnallisessa osuudessa luotiin ensin prosessin kuvaus, jonka jälkeen prosessissa tunnistetut ongelmat sekä prosessin kehittämisehdotukset listattiin. Aineistonkeruumenetelmänä toiminnallisessa osuudessa toimivat havainnointi ja toimeksiantajayrityksen laskutusasiantuntijan haastattelu. Työn tuloksena havaittiin useita työtä hankaloittavia ongelmia prosessissa, joihin tuotiin esille kehitysehdotuksia. Järjestelmistä löydettiin paljon yksittäisiä kehityskohteita, erityisesti automaation kehittämisen osalta, joiden kautta prosessista saataisiin toimivampi. Kehitysehdotuksena esille tuli myös, että laskutusta tulisi analysoida vielä laajempana kokonaisuutena, jotta prosessista saataisiin tehokkaampi

Ethanol withdrawal symptoms and ethanol-induced neuropathology- effects of dexmedetomidine treatment and aging

Pitkäkestoisen runsaan alkoholinkäytön on osoitettu aiheuttavan degeneratiivisia muutoksia useilla aivoalueilla mukaanlukien isoaivokuorella, hippokampuksessa, pikkuaivoissa ja aivorungossa, sekä myös ääreishermostossa. Alkoholin aiheuttamat hermostovauriot ovat monitekijäisiä, ja muutoksia monessa eri hermoston välittäjäainejärjestelmässä on todettu. Noradrenergisen hermoston yliaktiivisuutta pitkäkestoisen alkoholialtistuksen aikana on todettu sekä keskus- että ääreishermostossa. Aiemmissa tutkimuksissa pitkittyneen noradrenergisen yliaktiivisuuden on todettu liittyvän perifeerisen sympaattisen hermoston degeneratiivisiin muutoksiin. Ikääntymisen on oletettu altistavan alkoholin aiheuttamille hermostovaurioille keskushermostossa. Alkoholivieroitusvaihe on seurausta runsaan pitkäkestoisen alkoholinkäytön vähentämisestä tai lopettamisesta. Alkoholistit yleensä käyvät läpi toistuvia vieroitusvaiheita. Jopa yhden vieroitusvaiheen on todettu aiheuttavan hermostovaurioita, ja toistuvan alkoholialtistuksen, johon liittyy toistuvia vieroitusvaiheita, on todettu olevan haitallisempaa hermosoluille kuin jatkuvan altistuksen. Noradrenergisen hermoston yliaktiivisuuden on osoitettu olevan keskeinen mekanismi myös alkoholivieroitusoireiden synnyssä. Vieroitusvaiheessa noradrenerginen yliaktiivisuus on ainakin osittain seurausta alfa2-adrenergisten reseptorien vähentyneestä herkkyydestä. Ikääntymisen on todettu lisäävän alkoholivieroitusoireiden voimakkuutta. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää dexmedetomidiinin, selektiivisen ja tehokkaan alfa2-adrenergisten reseptorien myötävaikuttajan vaikutusta alkoholin aiheuttamaan vieroitusoireyhtymään. Dexmedetomidiinin tehoa verrattiin kliinisesti vieroitusvaiheen hoidossa käytettävien lääkeaineiden, diatsepaamin ja propranololin, tehoon. Dexmedetomidiinin mahdollista hermosoluvaurioilta suojaavaa vaikutusta tutkittiin sympaattisen ääreishermoston osalta rotan ylemmässä kaulagangliossa 12 vrk:n alkoholialtistuksen aikana, sekä keskushermoston osalta rotan locus coeruleus-tumakkeessa 5 viikkoa kestäneen intermittoivan alkoholialtistuksen aikana. Tutkimuksen tavoitteena oli tutkia myös ikääntymisen vaikutusta alkoholivieroitusoireiden voimakkuuteen sekä hermosoluvaurioiden syntyyn rotan locus coeruleus-tumakkeessa viisiviikkoisen intermittoivan altistuksen aikana. Dexmedetomidiini merkitsevästi lievitti vieroitusoireiden voimakkuutta rotalla mitattuna kolmen spesifisimmän oireen summana (jäykkyys, vapina, ärtyvyys). Dexmedetomidiinin teho vieroitusvaiheen hoidossa osoittautui diatsepaamin tehon veroiseksi. Viiden viikon intermittoivan alkoholialtistuksen aikana dexmedetomidiinin teho säilyi muuttumattomana tai jopa parani toistuvien vieroitusvaiheiden aikana. Dexmedetomidiinilla osoittautui olevan hermosoluvaurioilta suojaavaa vaikutusta sekä keskus- että ääreishermostossa. Ikääntymisellä ei ollut tilastollisesti merkitsevää vaikutusta alkoholin vieroitusoireiden voimakkuutteen tai alkoholin aiheuttamaan hermosolukatoon locus coeruleuksessa. Yhteenvetona voidaan todeta, että dexmedetomidiini on kiinnostava uusi vaihtoehto alkoholivieroitusvaiheen hoitoon erityisesti sen mahdollisten hermosoluvaurioilta suojaavan vaikutuksen vuoksi.Chronic ethanol exposure has been shown to cause degenerative changes in several areas of the brain, including cerebral cortex, hippocampus, cerebellum and brainstem, and also in the peripheral nervous system. Ethanol-induced neuronal degeneration is multifactorial in origin, and changes in several neurotransmitter systems during chronic ethanol exposure have been reported. Overactivity of the noradrenergic neurotransmission has been reported in both the central and the peripheral nervous system. In previous studies prolonged noradrenergic overactivity has been supposed to contribute to the morphological and functional degeneration of rat peripheral sympathetic nervous system. Aging has been suggested to enhance the ethanol-induced degenerative changes in the CNS. Ethanol withdrawal syndrome is the result of a cessation or reduction of a heavy, prolonged ingestion of alcohol. Alcoholics commonly undergo repeated withdrawal episodes. Even a single withdrawal episode has been reported to cause neurodegenerative alterations, and intermittent ethanol exposure with repeated withdrawal periods has been shown to be more harmful to neurons than continuous exposure. Overactivity of the noradrenergic nervous system has been shown to be one of the central mechanisms of the ethanol withdrawal syndrome. In the withdrawal phase, the noradrenergic overactivity may result, at least in part, from a reduced sensitivity of á2-adrenergic receptors. Aging has been reported to increase the severity of ethanol withdrawal syndrome. The aim of this study was to investigate the effects of dexmedetomidine (DEX), a selective and potent á2-adrenergic agonist, on the ethanol withdrawal syndrome. The effects of DEX were compared with those of diazepam and propranolol, drugs presently used in the clinical treatment of ethanol withdrawal. The possible neuroprotective effects of DEX on ethanol-induced neuronal degeneration were studied in the peripheral sympathetic neurons of the superior cervical ganglion (SCG) during a 12-day ethanol exposure and in the central adrenergic neurons of the locus coeruleus (LC) during a five-week intermittent ethanol exposure. The effects of aging on the severity of ethanol withdrawal symptoms and ethanol-induced neurodegeneration in the rat were studied during a five-week intermittent ethanol exposure. DEX significantly relieved the ethanol withdrawal syndrome in the rat, when measured as the sum score of the three most specific symptoms (rigidity, tremor, irritability). The efficiency of DEX in the treatment of ethanol withdrawal symptoms seemed to be comparable to the effect of diazepam. During the 5-week intermittent ethanol exposure, the effect of DEX on ethanol withdrawal symptoms seemed to remain unchanged or even improve during repeated withdrawal periods. DEX was shown to have neuroprotective effects on ethanol-induced degeneration in both the peripheral and the central nervous system. Aging did not significantly affect the severity of ethanol withdrawal symptoms or ethanol-induced loss of LC neurons. In conclusion, DEX seems to be an interesting new alternative in the treatment of the ethanol withdrawal syndrome, especially with regard to its potential neuroprotective effects

Deksmedetomidiini, diatsepaami ja propranololi alkoholi-vieroitusoireiden hoidossa.

Syventävä työ ei kirjastoss

Deksmedetomidiini, diatsepaami ja propranololi alkoholi-vieroitusoireiden hoidossa.

Syventävä työ ei kirjastoss