Eight-year post-trial follow-up of health care and long-term care costs of tele-based health coaching

Objective To evaluate the long-term effect of telephone health coaching on health care and long-term care (LTC) costs in type 2 diabetes (T2D) and coronary artery disease (CAD) patients. Data Sources/Study Setting Randomized controlled trial (RCT) data were linked to Finnish national health and social care registries and electronic health records (EHR). Post-trial eight-year economic evaluation was conducted. Study Design A total of 1,535 patients (>= 45 years) were randomized to the intervention (n = 1034) and control groups (n = 501). The intervention group received monthly telephone health coaching for 12 months. Usual health care and LTC were provided for both groups. Principal Findings Intention-to-treat analysis showed no significant change in total health and long-term care costs (intervention effect euro1248 [3 percent relative reduction], CI -6347 to 2217) in the intervention compared to the control group. There were also no significant changes among subgroups of patients with T2D or CAD. Conclusions Health coaching had a nonsignificant effect on health care and long-term care costs in the 8-year follow-up among patients with T2D or CAD. More research is needed to study, which patient groups, at which state of the disease trajectory of T2D and cardiovascular disease, would best benefit from health coaching.Peer reviewe

Eight-year post-trial follow-up of morbidity and mortality of telephone health coaching

Publisher Copyright: © 2021, The Author(s).Background: Health coaching is a patient-centred approach to supporting self-management for the chronic conditions. However, long-term evidence of effectiveness of health coaching remains scarce. The object of this study was to evaluate the long-term effect of telephone health coaching (THC) on mortality and morbidity among people with type 2 diabetes (T2D), coronary artery disease (CAD) and congestive heart failure (CHF). Methods: 1535 T2D, CAD and CHF patients with unmet treatment targets were randomly allocated into an intervention group (n = 1034) and control group (n = 501). Intervention group received monthly individual strength-based, autonomy supportive THC sessions (average 30 min) for behavior change with a specially trained nurse for 12 months additional to usual health care. Control group received usual health care services. The primary outcome was a composite of death from cardiovascular causes or non-fatal stroke or non-fatal myocardial infarction (AMI) or unstable angina pectoris (UAP) during a follow-up of 8 years Three other composite endpoints with distinct combinations of fatal and non-fatal cardiovascular events and death from any cause were used as secondary outcomes. Other outcomes followed were the most relevant components of the composite endpoints. Randomized controlled trial (RCT) data was linked to Finnish national health and social care registries and electronic health records (EHR). Post-trial eight-year evaluation was conducted using intention-to-treat (ITT) and per-protocol (PP) analysis. Results: The composite primary outcome event rate per 100 person years was lower in the intervention group (3.45) than in control group (3.88) in ITT -analysis, but the difference was not statistically significant (hazard ratio in the intervention group 0.87; 95% CI, 0.71 to 1.07; P = 0.19). In the subgroup (T2D, CAD/CHF) analysis, there were no statistically significant effects. The secondary PP-analysis showed statistically significant benefits for those who participated in the study. Conclusions: No statistically significant effect of health coaching on mortality and morbidity was found in intention to treat analysis. The per protocol results suggest, however, that the intervention may be effective among patients who are willing and able to participate in health coaching. More research is needed to identify patients most likely to benefit from low-intensity health coaching. Trial registration: NCT00552903 (registration date: the 1st of November 2007, updated the 3rd of February 2009).Peer reviewe

Biohiili turkislannan katteena, kompostin seosaineena ja kasvualustoissa : Loppuraportti

Turkistarhoilta muodostuvat ravinne- ja kasvihuonekaasupäästöt ovat asettaneet elinkeinon jatkuvuuden epävarmaksi. Tämän hankkeen tarkoituksena oli löytää turkistarhoille toimivia ratkaisuja ympäristökuormituksen vähentämiseksi ja sitä kautta parantaa turkistuotannon edellytyksiä sen tärkeillä tuotantoalueilla kuten Kalajoella. Hankkeen tavoitteena oli löytää biohiilen ominaisuuksia hyödyntämällä liiketoiminnalliset ratkaisumallit turkistarhojen lannan hyödyntämiseen, jatkokäsittelyyn sekä ympäristökuormituksen vähentämiseen. Lisäksi hankkeen tavoitteena oli rakentaa paikallinen toimijaverkosto, joka jatkaa hankkeessa kehitetyn lantatuotteen valmistusta. Biohiili osoittautui hyväksi lannan kateaineeksi, joka vähensi ammoniakkipäästöjä. Kate pienensi selvästi ketunlannan ammoniakkipäästöjä varjotalojen alta. Minkinlannassa teho oli heikompi, koska lanta kertyi korkeiksi keoiksi ja kontakti hiilen kanssa jäi huonoksi. Kun keot kaadettiin, päästö pieneni selvästi, mutta kolmen päivän kuluttua katteen teho heikkeni. Myös seosaineena biohiili alensi kompostointiprosessin poistokaasujen ammoniakkipitoisuutta. Biohiiliturveseoksen lisääminen kompostimassaan vähensi ammoniakin päästöjä keskimäärin 38 % ja metaanin päästöjä 34 % koko mittausjaksolla verrattuna pelkkään lantakompostiin. Biohiili ei vaikuttanut dityppioksidin päästöön, ja vähensi hieman (15 %) hiilidioksidin muodostusta. Astiakokeilla selvitettiin turkislantakompostin soveltuvuutta kasveille ja kompostiin lisätyn biohiilen vaikutusta kasvutuloksiin. Kompostien sisältämä liukoinen typpi vaikutti raiheinän kasvuun samoin kuin mineraalilannoitteen epäorgaaninen typpi. Kompostien orgaanisesta typestä havaittiin pitkän kasvatusajan myötä hieman lannoitusvaikutusta. Komposti, jossa biohiili oli lisätty jo tarhalla, tuotti hieman muita komposteja paremman satovasteen lisätylle typelle. Ohralla tehdyt peltoviljelykokeet varmistivat tätä tulosta. Kasvihuoneviljelykokeen tulosten perusteella 100 % biohiiliturkislantakomposti soveltui hyvin salaatin ja basilikan kasvatukseen. Sen sijaan orvokin lehtien reunoille ilmestyi kokeen aikana kuivia läikkiä, mikä kuvasti sitä, että kasvualusta ei ollut sille paras mahdollinen. Siksi kasvihuonekokeita tulisi jatkaa sekä kompostin ominaisuuksille herkillä kasvilajeilla että muilla kasvihuonekasveilla, jotta seokset pystytään optimoimaan mahdollisimman monille kasveille sopiviksi. Kasvatuslaatikkona käytetty pahvilaatikko soveltui hyvin kasvatukseen katetuissa olosuhteissa. Seosaineena käytettynä biohiili paransi kompostin vedenpidätyskykyä, jolloin kasvualustojen kastelutarve pieneni oleellisesti. Tämän ominaisuuden huomioimisen ohjeistaminen on oleellista kasvualustan markkinoinnissa ja käyttösuosituksissa. Hankkeen aikana rakentui Kalajoelle toimijaverkosto, joka perusti yhtiön jatkamaan hankkeessa kehitetyn kasvualustan valmistusta ja markkinointia. Kasvuhakuinen yritys panostaa jatkossa myös uusien tuotteiden kehittämiseen. Hankkeen onnistumiseen on merkittävästi vaikuttanut toimijaverkosto, johon onnistuttiin löytämään innovatiivisia ja innostuneita tahoja, kuten StoraEnso ja Tuorilan Puutarha. BSAGn osallistuminen tuotteistamisprosesiin toi hankkeeseen uutta osaamista ja erilaista katsantokantaa.201

Askeleita kohti ilmastoviisaampia turvepeltojen viljelykäytäntöjä : Orgaanisten maiden ilmastopäästöjen hillintä nautakarjatiloilla (OMAIHKA) -hankkeen loppuraportti

Eloperäisiä eli orgaanisia maita on Suomen viljelyalasta noin 10 %. Niiden osuus maatalouden kasvihuonekaasupäästöistä on 50–60 %, kun huomioidaan viljeltyjen orgaanisten maiden päästöt sekä maatalous- että maankäyttösektoreilla. Tietoa viljelyteknisistä keinoista alkutuotannon päästöjen hillitsemiseksi orgaanisilta mailta on vähän. Suomen ilmastopolitiikka, EU:n maataloustukipolitiikka sekä Suomen alkutuotannon kilpailukyvyn säilyttäminen kaipaavat lisätietoa kestävän ruoantuotannon kehittämiseksi ja maatalouden ympäristövaikutusten tarkentamiseksi. Yli puolet (60 %) Suomen maataloustuotannon arvosta tulee maidon ja naudanlihan tuotannosta, joten nautasektorin kilpailukyvyn säilyttäminen ja parantaminen sekä negatiivisten ympäristövaikutusten minimointi ovat alalle tärkeitä tavoitteita. Orgaanisten maiden ilmastopäästöjen hillintä nautakarjatiloilla (OMAIHKA) -hankkeen keskeisimmät tavoitteet olivat 1) kehittää ja jalkauttaa viljelyteknisiä ratkaisuja orgaanisten peltomaiden päästöjen hillitsemiseksi ja vähentämiseksi nautakarjatiloilla, 2) kehittää päästölaskentaa 3) tuottaa taustatietoa ja kehittää ratkaisuja käytännön toimien avulla Suomen kansalliseen ilmastopolitiikkaan ja 4) luoda LCA-mallinnuksesta luotettavampi laskentatyökalu tuomalla pellon hiilitase osaksi laskentamenetelmää. Näitä tavoitteita lähdettiin toteuttamaan neljän työpaketin avulla. Hankkeessa tarkasteltiin eri maaperätietokantojen käytettävyyttä turvemaiden tunnistamiseksi. Hankkeessa todennettiin nurmikierrossa olevien turvemaiden kasvihuonekaasupäästöjä ja testattiin eri viljelykiertojen vaikutusta viljeltyjen turvemaiden nurmikierron päästöihin. Lisäksi hankkeessa kokeiltiin kartografisia ja maankäytön päästöihin liittyviä laskentamenetelmiä tilatasolla päästövähennystoimenpiteiden kohdentamiseksi. Mittauksista saatavilla tuloksilla pyrittiin tarkentamaan turvemaiden päästöjä elinkaarilaskennassa. Hankkeen tulokset osoittavat, että kokonaisten pitkäkestoisten nurmikiertojen päästöistä tiedetään vielä varsin vähän. Erityisesti tietoa tarvitaan kokonaisten nurmikiertojen eri vaiheista aina nurmen perustamisesta seuraavaan uusintaan saakka. Kahden vuoden tutkimusten perusteella oli lopulta mahdotonta sanoa, voisiko viljelyteknisin keinoin saavuttaa päästövähennyksiä turvemailla tai parantaa niiden perusteella maidon ja lihan elinkaarimallia. Saadut tulokset tukivat nykyisten päästökerrointen käyttöä turvemaiden dityppioksidi- ja metaanipäästöjen osalta. Hankkeessa saatujen rohkaisevien kokemusten perusteella aktiiviviljelijöitä tulisi nykyistä enemmän osallistaa käytännön viljelykokemusten jakamiseen tiedeyhteisössä. Tarvetta olisi esimerkiksi turvepeltojen viljelykokemusten ja tutkimustiedon vuoropuhelulle

Askeleita kohti ilmastoviisaampia turvepeltojen viljelykäytäntöjä : Orgaanisten maiden ilmastopäästöjen hillintä nautakarjatiloilla (OMAIHKA) -hankkeen loppuraportti (2. painos)

Eloperäisiä eli orgaanisia maita on Suomen viljelyalasta noin 10 %. Niiden osuus maatalouden kasvihuonekaasupäästöistä on 50–60 %, kun huomioidaan viljeltyjen orgaanisten maiden päästöt sekä maatalous- että maankäyttösektoreilla. Tietoa viljelyteknisistä keinoista alkutuotannon päästöjen hillitsemiseksi orgaanisilta mailta on vähän. Suomen ilmastopolitiikka, EU:n maataloustukipolitiikka sekä Suomen alkutuotannon kilpailukyvyn säilyttäminen kaipaavat lisätietoa kestävän ruoantuotannon kehittämiseksi ja maatalouden ympäristövaikutusten tarkentamiseksi. Yli puolet (60 %) Suomen maataloustuotannon arvosta tulee maidon ja naudanlihan tuotannosta, joten nautasektorin kilpailukyvyn säilyttäminen ja parantaminen sekä negatiivisten ympäristövaikutusten minimointi ovat alalle tärkeitä tavoitteita. Orgaanisten maiden ilmastopäästöjen hillintä nautakarjatiloilla (OMAIHKA) -hankkeen keskeisimmät tavoitteet olivat 1) kehittää ja jalkauttaa viljelyteknisiä ratkaisuja orgaanisten peltomaiden päästöjen hillitsemiseksi ja vähentämiseksi nautakarjatiloilla, 2) kehittää päästölaskentaa 3) tuottaa taustatietoa ja kehittää ratkaisuja käytännön toimien avulla Suomen kansalliseen ilmastopolitiikkaan ja 4) luoda LCA-mallinnuksesta luotettavampi laskentatyökalu tuomalla pellon hiilitase osaksi laskentamenetelmää. Näitä tavoitteita lähdettiin toteuttamaan neljän työpaketin avulla. Hankkeessa tarkasteltiin eri maaperätietokantojen käytettävyyttä turvemaiden tunnistamiseksi. Hankkeessa todennettiin nurmikierrossa olevien turvemaiden kasvihuonekaasupäästöjä ja testattiin eri viljelykiertojen vaikutusta viljeltyjen turvemaiden nurmikierron päästöihin. Lisäksi hankkeessa kokeiltiin kartografisia ja maankäytön päästöihin liittyviä laskentamenetelmiä tilatasolla päästövähennystoimenpiteiden kohdentamiseksi. Mittauksista saatavilla tuloksilla pyrittiin tarkentamaan turvemaiden päästöjä elinkaarilaskennassa. Hankkeen tulokset osoittavat, että kokonaisten pitkäkestoisten nurmikiertojen päästöistä tiedetään vielä varsin vähän. Erityisesti tietoa tarvitaan kokonaisten nurmikiertojen eri vaiheista aina nurmen perustamisesta seuraavaan uusintaan saakka. Kahden vuoden tutkimusten perusteella oli lopulta mahdotonta sanoa, voisiko viljelyteknisin keinoin saavuttaa päästövähennyksiä turvemailla tai parantaa niiden perusteella maidon ja lihan elinkaarimallia. Saadut tulokset tukivat nykyisten päästökerrointen käyttöä turvemaiden dityppioksidi- ja metaanipäästöjen osalta. Hankkeessa saatujen rohkaisevien kokemusten perusteella aktiiviviljelijöitä tulisi nykyistä enemmän osallistaa käytännön viljelykokemusten jakamiseen tiedeyhteisössä. Tarvetta olisi esimerkiksi turvepeltojen viljelykokemusten ja tutkimustiedon vuoropuhelulle

Genome-wide search for breast cancer linkage in large Icelandic non-BRCA1/2 families

Abstract Introduction: A significant proportion of high-risk breast cancer families are not explained by mutations in known genes. Recent genome-wide searches (GWS) have not revealed any single major locus reminiscent of BRCA1 and BRCA2, indicating that still unidentified genes may explain relatively few families each or interact in a way obscure to linkage analyses. This has drawn attention to possible benefits of studying populations where genetic heterogeneity might be reduced. We thus performed a GWS for linkage on nine Icelandic multiple-case non-BRCA1/2 families of desirable size for mapping highly penetrant loci. To follow up suggestive loci, an additional 13 families from other Nordic countries were genotyped for selected markers. Methods: GWS was performed using 811 microsatellite markers providing about five centiMorgan (cM) resolution. Multipoint logarithm of odds (LOD) scores were calculated using parametric and nonparametric methods. For selected markers and cases, tumour tissue was compared to normal tissue to look for allelic loss indicative of a tumour suppressor gene. Results: The three highest signals were located at chromosomes 6q, 2p and 14q. One family contributed suggestive LOD scores (LOD 2.63 to 3.03, dominant model) at all these regions, without consistent evidence of a tumour suppressor gene. Haplotypes in nine affected family members mapped the loci to 2p23.2 to p21, 6q14.2 to q23.2 and 14q21.3 to q24.3. No evidence of a highly penetrant locus was found among the remaining families. The heterogeneity LOD (HLOD) at the 6q, 2p and 14q loci in all families was 3.27, 1.66 and 1.24, respectively. The subset of 13 Nordic families showed supportive HLODs at chromosome 6q (ranging from 0.34 to 1.37 by country subset). The 2p and 14q loci overlap with regions indicated by large families in previous GWS studies of breast cancer. Conclusions: Chromosomes 2p, 6q and 14q are candidate sites for genes contributing together to high breast cancer risk. A polygenic model is supported, suggesting the joint effect of genes in contributing to breast cancer risk to be rather common in non-BRCA1/2 families. For genetic counselling it would seem important to resolve the mode of genetic interaction

High-throughput molecular assays for inclusion in personalised oncology trials – State-of-the-art and beyond

In the last decades, the development of high-throughput molecular assays has revolutionised cancer diagnostics, paving the way for the concept of personalised cancer medicine. This progress has been driven by the introduction of such technologies through biomarker-driven oncology trials. In this review, strengths and limitations of various state-of-the-art sequencing technologies, including gene panel sequencing (DNA and RNA), whole-exome/whole-genome sequencing and whole-transcriptome sequencing, are explored, focusing on their ability to identify clinically relevant biomarkers with diagnostic, prognostic and/or predictive impact. This includes the need to assess complex biomarkers, for example microsatellite instability, tumour mutation burden and homologous recombination deficiency, to identify patients suitable for specific therapies, including immunotherapy. Furthermore, the crucial role of biomarker analysis and multidisciplinary molecular tumour boards in selecting patients for trial inclusion is discussed in relation to various trial concepts, including drug repurposing. Recognising that today's exploratory techniques will evolve into tomorrow's routine diagnostics and clinical study inclusion assays, the importance of emerging technologies for multimodal diagnostics, such as proteomics and in vivo drug sensitivity testing, is also discussed. In addition, key regulatory aspects and the importance of patient engagement in all phases of a clinical trial are described. Finally, we propose a set of recommendations for consideration when planning a new precision cancer medicine trial.imag

High-throughput molecular assays for inclusion in personalised oncology trials – State-of-the-art and beyond

In the last decades, the development of high-throughput molecular assays has revolutionised cancer diagnostics, paving the way for the concept of personalised cancer medicine. This progress has been driven by the introduction of such technologies through biomarker-driven oncology trials. In this review, strengths and limitations of various state-of-the-art sequencing technologies, including gene panel sequencing (DNA and RNA), whole-exome/whole-genome sequencing and whole-transcriptome sequencing, are explored, focusing on their ability to identify clinically relevant biomarkers with diagnostic, prognostic and/or predictive impact. This includes the need to assess complex biomarkers, for example microsatellite instability, tumour mutation burden and homologous recombination deficiency, to identify patients suitable for specific therapies, including immunotherapy. Furthermore, the crucial role of biomarker analysis and multidisciplinary molecular tumour boards in selecting patients for trial inclusion is discussed in relation to various trial concepts, including drug repurposing. Recognising that today's exploratory techniques will evolve into tomorrow's routine diagnostics and clinical study inclusion assays, the importance of emerging technologies for multimodal diagnostics, such as proteomics and in vivo drug sensitivity testing, is also discussed. In addition, key regulatory aspects and the importance of patient engagement in all phases of a clinical trial are described. Finally, we propose a set of recommendations for consideration when planning a new precision cancer medicine trial.imag

Temperature Effects Explain Continental Scale Distribution of Cyanobacterial Toxins

Insight into how environmental change determines the production and distribution of cyanobacterial toxins is necessary for risk assessment. Management guidelines currently focus on hepatotoxins (microcystins). Increasing attention is given to other classes, such as neurotoxins (e.g., anatoxin-a) and cytotoxins (e.g., cylindrospermopsin) due to their potency. Most studies examine the relationship between individual toxin variants and environmental factors, such as nutrients, temperature and light. In summer 2015, we collected samples across Europe to investigate the effect of nutrient and temperature gradients on the variability of toxin production at a continental scale. Direct and indirect effects of temperature were the main drivers of the spatial distribution in the toxins produced by the cyanobacterial community, the toxin concentrations and toxin quota. Generalized linear models showed that a Toxin Diversity Index (TDI) increased with latitude, while it decreased with water stability. Increases in TDI were explained through a significant increase in toxin variants such as MC-YR, anatoxin and cylindrospermopsin, accompanied by a decreasing presence of MC-LR. While global warming continues, the direct and indirect effects of increased lake temperatures will drive changes in the distribution of cyanobacterial toxins in Europe, potentially promoting selection of a few highly toxic species or strains.Peer reviewe

Hiki, ähky ja loikka - Osallistujien pedagogisia mietteitä ja ideoita hankkeen varrelta

DIGIJOUJOU-hankkeessa työskennelleet opettajat ovat hankkeen toimintavuosien 2017-2019 aikana pohtineet opetuksen ja oppimisen digitaalisuutta ja joustavuutta eri näkökulmista: mitä digitaalisuus ja joustavuus suomen ja ruotsin opiskelussa tarkoittaa, miten soveltaa, lisätä ja kehittää digitaalisuutta ja joustavuutta omassa opetuksessa ja opiskelijoiden oppimisessa. Hankelaisten blogikirjoituksissa näemme askeleita opettajien omasta ja yhdessä muiden kanssa oppimisesta hankkeen edetessä; epävarmuus muuttuu varmuudeksi, ajoittainen digiähky oman asiantuntijuuden kasvuksi ja joustavuus osaksi opettajan arkipedagogiikkaa. Antoisia ja inspiroivia lukuhetkiä! Lisätietoa: https://digijoujou.aalto.fi/Lärarna i DIGIJOUJOU-projektet har under projektets verksamhetsår 2017-2019 reflekterat över digitalisering och exibilitet från olika perspektiv; vad betyder digitalisering och exibilitet i lärandet av finska och svenska, hur ska man implementera, öka och utveckla dessa i den egna undervisningen och i hur studerande lär sig finska och svenska. I projektdeltagarnas bloginlägg får vi inblick i hur allas lärandeprocess i projektet framskrider; osäkerhet utvecklas till säkerhet, digikaoset får ordning och exibilitet blir en del av den egna sakkunnigheten och pedagogiken. Med önskan om givande och inspirerande läsning! Mer information: https://digijoujou.aalto.fi