Fluazinam in Soil : Analytical Method and Persistence in Boreal Conditions

Fungal disease late blight (Phytophthora infestans) causes considerable damage to potato crops worldwide. Fluazinam is a widely used pesticide employed against the late blight in potato cultivation. It ends up into soil during spraying and at the end of the growing season when potato foliage is incorporated into the soil. Nevertheless, there is very little literature about behaviour of fluazinam in soil, especially in the conditions that exist in Finland. Therefore, in the preparation of user guidelines, studies made elsewhere are used. From the environmental risks point of view, behaviour of fluazinam in Finnish conditions should be known better. Soils in the boreal zone are characterised by low pH and low temperatures that delay microbiological decomposition and they are typically high in organic matter and saturated by water for long periods in autumn, winter and spring. A prerequisite for assessing the environmental risk of fluazinam is knowledge of its sorption and desorption tendency as well as its degradation rate in boreal conditions. This information is needed, because more aggressive strains of Phytophthora infestans have spread to northern latitudes, increasing the need to use fungicides. In this study, a specific and repeatable high-performance liquid chromatography method utilizing a diode array detector was developed to determine the presence of fluazinam in soil. This method differs from most of the methods found in the literature, which used gas chromatography or gas chromatography-mass spectrometry as an instrument for analysing fluazinam. The method consists of acetonitrile extraction, clean-up with solid-phase extraction and separation using a mobile phase consisting of 70% acetonitrile and 30% water (v v-1), including 0.02% acetic acid. The method was successfully applied to various laboratory experiments and to soil samples collected from potato fields in which fluazinam had been used. In the systematic experiments carried out in controlled conditions, performed with both the fluazinam standard and the commercial product Shirlan®, the effect of soil organic matter on the fluazinam degradation was tested, as well as the persistence of fluazinam in the boreal zone soils for a maximum of one year. The major outcomes of the laboratory experiments were that fluazinam degradation was enhanced by the presence of soil organic matter and even after one year of incubation, more than half of the added fluazinam was recovered. Additionally, soil samples were collected from intensively cultivated potato fields. Over half of these field samples contained varying concentrations of fluazinam, but no substantial accumulation of fluazinam was detected

Impact of use of neonicotinoid insecticides on honey bees in the cultivation on spring oilseed crops in Finland. Interim report

The Neomehi project is studying how neonicotinoid-based plant protection products used in the cultivation of oilseed rape and turnip rape affect honey bees in Finnish oilseed cultivation. The interim report brings together the main results of the first growing season. The experimental protocol included four trial fields where spring turnip rape was cultivated. Each trial field was treated in a different way with neonicotinoid insecticides: without neonicotinoids, foliar spraying with neonicotinoids (thiacloprid) against pollen beetles and/or seed treatment with neonicotinoids (thiametoxam) against flea beetles. The plant density and crop growth was determined in the trial fields. The number of honey bees and other pollinators was assessed with the applied line transect method during the growing season. Five test bee hives were located at the edge of each trial field. The condition of the bee hives was checked and the amount of bees and brood was counted 4-5 times during the summer season. Census was done also in autumn and in spring to get overwintering data. Bees and bee hive products from all test bee hives of the trial fields were analysed for residues of neonicotinoids. In addition, residues were analysed from samples collected as a survey from forty other bee hives in South-West Finland. Half of those bee hives were located close to oilseed cultivation and the other half far from oilseed cultivation. The crop growth was normal in three of the trial fields. In one trial field (seed treatment with neonicotinoids) the crop growth suffered probably because of too much varied drilling depth. According to the main results of the counting of pollinators, the number of honey bees in the trial fields was high when the crop growth was good and lower when crop growth was poor. In the field which was treated with foliar spraying with a neonicotinoid (thiacloprid) the number of honey bees decreased after the treatment. However, the number of honey bees clearly increased 2-3 days after the foliar treatment. The results of the first growing season did not show, that the use of neonicotinoids affects the success of bee colonies, which were located at the edge of the trial fields. Both the adult and the brood population dynamic curves showed typical levels and shape of bee and brood population development. The average range of food consumption of the bees during overwintering and the overwintering index (the relation of the number of adult bees in spring compared to the number of adult bees in the beginning of overwintering) showed also typical levels compared to normal bee colonies in South-West Finland. Two bee hives lost their queen during fall and winter. One of those hives was located in the field without use of neonicorinoids and the other in the field in which a seed treatment neonicotinoid was used. The winter losses of the test bee colonies did not differ from the average winter losses (7 %) in the South-West of Finland. The results of the residue studies showed that residues of neonicotinoids migrate with pollen and nectar into bee hives. The total residue levels of seed treatment neonicotinoids, thiametoxam and chlothianide, were at such a low level, that acute harm to bees is unlikely. However, the residue levels, especially in nectar, resulted in an estimated exposure which is close to the chronic and acute sublethal risk limits presented in literature. Therefore, that kind of risk cannot fully be excluded. The neonicotinoid (thiacloprid) used as a foliar spray resulted in higher residue levels in certain samples than the seed treatment neonicotinoids, and on the other hand in higher estimated exposures. However, the toxicity of the neonicotinoids used in foliar sprayings is only a hundredth of the toxicity of the ones used in seed treatment and therefore the exposure is estimated to be clearly below the risk limits. The Neomehi project continued with the new field experiments in this summer. Final report based onwider research data will be published in 2015.Neomehi-hankkeessa tutkitaan minkälaisia vaikutuksia rypsinviljelyssä käytettävillä, neonikotinoideja sisältävillä, torjunta-aineilla on mehiläisiin suomalaisessa öljykasvin viljelyssä. Väliraportti kokoaa yhteen kaksivuotisen Neomehi-hankkeen keskeisimmät tulokset ensimmäiseltä kasvukaudelta. Koejärjestely sisälsi neljä kenttäkoetta, joissa viljeltiin rypsiä. Neonikotinoideja sisältäviä insektisidejä käytettiin eri tavoin kullakin pellolla. Koepellolla joko ei käytetty neonikotinoideja tai ruiskutettiin neonikotinoidillakirppoja vastaan ja/tai käytettiin neonikotinoidilla peitattua siementä rapsikuoriaisia vastaan.Kasvien kasvua ja kasvutiheyttä seurattiin ja pelloilla vierailevien mehiläisten ja muiden pölyttäjien lukumäärä määritettiin kasvukauden aikana. Kunkin pellon laidalla pidettiin viittä mehiläispesää. Mehiläispesien kuntoa seurattiin ja mehiläisten ja niiden jälkeläisten lukumäärä laskettiin vähintään neljällä eri tarkastuskäynnillä kesän aikana. Vahvuuslaskentoja tehtiin myös syksyllä sekä seuraavana keväänä jotta saatiin tarkempaa tietoa talvehtimisesta. Mehiläisiin ja mehiläispesän tuotteisiin kerääntyviä neonikotinoidien jäämiä analysoitiin kaikista kenttäkokeen pesistä. Lisäksi jäämiä tutkittiin neljästäkymmenestä näytteestä, jotka kerättiin otantana Lounais-Suomessa sijaitsevilta mehiläistarhoilta. Otantatutkimukseen pesät valittiin siten, että puolet pesistä sijaitsi lähellä rypsinviljelyä ja puolet kaukana. Kasvien kasvu ja kukintojen tiheys oli normaalia kolmella koepellolla. Yhdellä pellolla kasvu ei ollut niin hyvää johtuen todennäköisesti väärästä kylvösyvyydestä. Pölyttäjälaskennat osoittivat, että pääsääntöisesti mehiläisten lukumäärä pellolla oli korkea kun kasvin kasvu oli hyvä ja kukintoja runsaasti ja toisaalta taas pölyttäjien lukumäärä alhainen kun kasvin kasvu heikkoa. Koekentällä, joka käsiteltiin neonikotinoidi ruiskutuksella, ei mehiläisiä juuri havaittu heti ruiskutuksen jälkeen. Muutama päivä käsittelystä mehiläisten lukumäärä pellolla oli kuitenkin palautunut ruiskutusta edeltäneeseen tilaan. Ensimmäisen kauden tulosten perusteella ei voitu havaita, että neonikotinoideilla olisi ollut vaikutuksia koekenttien läheisyydessä olevien mehiläisyhdyskuntien kuntoon. Mehiläisten sekä niiden jälkeläisten lukumäärän kehittyminen kasvukauden aikana oli normaalia kaikilla koekentillä. Myös talvenaikainen ruoankulutus sekä talvehtimisindeksi (mehiläisten ja niiden jälkeläisten lukumäärän suhde syksyllä ja keväällä) asettuvat tyypillisiin arvoihin, joita mehiläisyhdyskunnille on mitattu Lounais-Suomessa. Talven aikana kaksi pesää menetti kuningattaren. Toinen pesä oli koekentällä, jota ei käsitelty neonikotinoideilla ja toinen kentällä, jossa neonikotinoideja oli käytetty siementen peittaukseen. Talvehtimistappiot eivät eroa koko Suomen keskiarvosta (7%). Jäämätutkimusten perusteella neonikotinoidien jäämiä siirtyy siitepölyn ja meden mukana mehiläispesään. Peittausaineiden (tiametoksaamin, klotianidiinin) yhteenlasketut jäämätasot ovat niin alhaisia, että akuutti haitta mehiläisille on epätodennäköistä. Kuitenkin, mitatut jäämäpitoisuudet etenkin medessä johtavat arvioon altistumistasosta, joka on lähellä kirjallisuudessa esitettyjä kroonisia ja akuutteja subletaaleja riskirajoja. Jäämätulosten perusteella ei voida siis täysin pois sulkea tämäntyyppistä riskiä. Ruiskutteena käytetyn neonikotinoidin (tiaklopridi) jäämäpitoisuudet ovat näytteissä huomattavasti korkeampia kuin peittausaineiden pitoisuudet ja näin ollen myös mehiläinen altistuu suuremmille pitoisuuksille. Kuitenkin, johtuen ruiskutteiden sisältämien neonikotinoidien huomattavasti alemmasta myrkyllisyydestä, tässä tutkimuksessa arvioitu altistuminen jää selkeästi alle riskirajojen

Fraktiointimenetelmän kehittäminen maaperässä olevan öljyjätteen kemialliseen karakterisointiin

Tutkimuksessa tarkasteltiin öljy-yhdisteryhmien horisontaalista ja vertikaalista jakautumista öljyjätteen loppusijoituspaikkana käytetyssä pellossa. Työn tarkoitus oli saada tietoa maassa tapahtuneesta öljyn mikrobiologisesta hajotuksesta sekä öljyn liikkuvuudesta. Tutkimus on osa viisivuotista kenttäkoetta, jossa selvitetään vuohenherneen (Galega orientalis) kykyä edesauttaa öljyllä pilaantuneen maan biopuhdistumista. Kentän maaperän ominaisuudet karakterisoidaan kattavasti kemiallisin, fysikaalisin ja biologisin menetelmin. Koekenttä perustettiin syksyllä 2006. Se sijaitsee kaltevalla pellolla ja sitä reunustaa toisella puolella metsä ja toisella pengermä. Kenttä jaettiin viiteen kerranteeseen, joista jokainen jaettiin edelleen kasvilliseen ja paljaaseen koeruutuun. Kasvillisiin koeruutuihin kylvettiin vuohenherneen siemeniä. Tutkimusta varten otettiin pintamaanäytteet kuudesta ruudusta, joista kolme oli kasvillisia ja kolme paljaita. Öljyn vertikaalisen jakautumisen tarkastelua varten otettiin näytteet kahdesta maaprofiilista ruutujen ulkopuolelta syvyyksiltä 0–20 cm, 20–40 cm ja 40–60 cm. Yhdisteryhmien suhteellisten osuuksien kvantitointia varten kehitettiin fraktiointimenetelmä, jossa alifaattiset, aromaattiset ja pooliset öljy-yhdisteet eluoitiin poolisuudeltaan kasvavilla liuottimilla silikapylvään läpi. Alifaattien ja aromaattien fraktioista yhdistettiin osa gravimetrisesti määritettävien kokonaisöljyhiilivetyjen määrittämiseksi. Lisäksi analysoitiin kokonaisöljyhiilivedyt C10–C40 ISO 16703:2004 -standardin mukaan (eluointi Florisil-pylvään läpi) sekä kokonaisuuttuva aines. Alifaatit, aromaatit ja kokonaisöljyhiilivedyt C10–C40 määritettiin kaasukromatografisesti. Gravimetrisesti määritettävien kokonaisöljyhiilivetyjen lisäksi kokonaisuuttuva aines ja pooliset yhdisteet määritettiin gravimetrisesti. Pintamaanäytteiden yhdisteryhmien konsentraatiot kasvoivat mentäessä koekentällä pengermää kohti, mikä johtui öljyn kerääntymisestä alarinteeseen ja veden seisomisesta. Profiilinäytteiden konsentraatiot kasvoivat syvemmälle mentäessä, koska öljy liikkuu maaperässä painovoiman vaikutuksesta. Yhdisteryhmät korreloivat positiivisesti keskenään. Poikkeuksen muodosti poolisten yhdisteiden fraktio, joka ei noudattanut samoja trendejä kuin muut öljy-yhdisteryhmät. Kokonaisöljyhiilivetyjen C10–C40 konsentraatiot olivat suunnilleen yhtä suuria kuin alkaanien. Tästä voidaan päätellä, että Florisil oli pidättänyt aromaattiset yhdisteet. ISO 16703:2004 -standardin perusteella saadun kokonaisöljyhiilivetyjen C10–C40 pitoisuuden käyttö mm. riskinarvioinnissa on siten kyseenalaista

The Impact of the Use of Neonicotinoid Insecticides on Honey Bees in the Cultivation of Spring Oilseed Crops in Finland in 2013–2015

The Neomehi project studied how neonicotinoid-based plant protection products affected honey bee colonies in oilseed rape and turnip rape cultivations in Finland. The final report combines the results of the growing seasons of 2013 and 2014. The experimental protocol included four trial fields where spring turnip rape was cultivated. Each trial field was treated in a different manner with neonicotinoid insecticides: without neonicotinoids, foliar spraying with neonicotinoids (thiacloprid) against pollen beetles, and/or seed treatment with neonicotinoids (thiametoxam) against flea beetles. The plant density and crop growth were determined in the trial fields. Additionally, the number of honey bees and other pollinators was assessed with the applied line transect method during the growing season. Five test bee colonies were located at the edge of each trial field. The performance of the bee hives was examined and the amount of bees and brood was counted 4-5 times during the summer season. A census was also done in autumn and in spring in order to acquire overwintering data. The bees and bee hive products from the test bee colonies were analysed for residues of neonicotinoids. Moreover, in the epidemiological pilot study (also called survey study in the text) of 2013-2014, residues were also analysed from samples collected as a survey from bee hives from five different geographical areas in Finland. In 2013, the sampling was optimized so that half of the bee hives were located close to oilseed cultivation and the other half far from oilseed cultivation. The crop growth was normal in three of the trial fields during the growing season of 2013. In one trial field (seed treatment with neonicotinoids), the crop growth probably suffered because of the variation in drilling depth. In 2014, both trial fields with uncoated seed had to be redrilled after flea beetles severely attacked the young plants in the fields. Therefore, the blossoming of turnip rape in those trial fields was delayed from late July to the beginning of August. The yield was low as well. The number of honey bees in the trial fields was higher when crop growth was good and lower when crop growth was poor. In three of the four fields that were treated with foliar spraying with a neonicotinoid (thiacloprid), the number of honey bees decreased after the treatment. The number of honey bees did, however, clearly increase 2-3 days after the foliar treatment. Both the adult and brood population dynamic curves of the test bee colonies were compared between trial sites. The adult bee population curves illustrated possible minor damages caused to the bee colonies in the sprayed test sites. The test bee colonies recovered from these casualties in two weeks. The average range of food consumption for the bees during overwintering and the overwintering index (the relation of the number of adult bees in spring compared to the number of adult bees in the beginning of overwintering) demonstrated typical levels compared to normal bee colonies in South-West Finland and there were no difference between the trial fields. Two of the test bee colonies lost their queen during winter 2013-2014. In 2014, one of the test colonies died due to suffocation because the pollen collector at the flight entrance was blocked by drones. The second test colony was lost because of robbing by other bee colonies after harvesting. A third test colony lost its queen during winter 2014-2015 and a fourth became a drone layer in the early spring of 2015. The winter losses of the test bee colonies did not differ from the average winter losses (7% in 2014 and 10% in 2015) in the South-West of Finland. The results of the first and second growing season did not indicate that seed coating with neonicotinoids affected the success of the bee colonies, but spraying the flowering field can be detrimental to the bee colonies that are located at the edges of the trial fields. The results of the residue studies indicated, however, that residues of neonicotinoids migrate into bee hives with pollen and nectar and are very common residues in honey bee hives around Finland. In this case, interest is focused on the seed treatment neonicotinoids thiametoxam and clothianidin, which are the most toxic pesticides to bees. The total residue levels of thiametoxam and chlothianide, especially in nectar, resulted in an estimated exposure, which is close to the chronic and acute sublethal risk limits presented in literature. Therefore, such a risk cannot be fully excluded on the basis of these residue studies.ABSTRAKTI Neomehi-hankkeen tärkein tavoite oli selvittää vaikuttavatko neonikotinoideja sisältävät torjunta-aineet pölytyspalvelussa käytettyjen mehiläispesien menestykseen ja talvehtimiskykyyn. Hankkeessa tutkittiin kahden kasvukauden ajan minkälaisia vaikutuksia rypsinviljelyssä käytettävillä, neonikotinoideja sisältävillä torjunta-aineilla on mehiläisiin suomalaisessa öljykasvin viljelyssä. Nyt julkaistava hankeraportti kokoaa yhteen kaksivuotisen Neomehi-hankkeen keskeisimmät tulokset. Koejärjestely sisälsi neljä kenttäkoetta kumpanakin kasvukautena 2013–2014, joissa viljeltiin rypsiä. Neonikotinoideja sisältäviä insektisidejä käytettiin eri tavoin kullakin pellolla. Koepellolla joko ei käytetty neonikotinoideja tai ruiskutettiin neonikotinoidilla (tiaklopridi) kirppoja vastaan ja/tai käytettiin neonikotinoidilla peitattua (tiametoksaami) siementä rapsikuoriaisia vastaan. Kasvien kasvua ja kasvutiheyttä seurattiin, ja pelloilla vierailevien mehiläisten ja muiden pölyttäjäryhmien esiintyminen laskettiin kasvukauden aikana. Kunkin pellon laidalla pidettiin viittä mehiläispesää. Mehiläispesien kuntoa seurattiin ja mehiläisten ja niiden jälkeläisten lukumäärä laskettiin vähintään neljällä eri tarkastuskäynnillä kesän aikana. Vahvuuslaskentoja tehtiin myös syksyjen 2013 ja 2014 aikana sekä keväällä 2014 ja 2015. Tällöin saatiin tarkempaa tietoa molempien hoitovuosien talvehtimisesta. Mehiläisiin ja mehiläispesän tuotteisiin kerääntyviä neonikotinoidien jäämiä analysoitiin kaikista kenttäkokeen pesistä. Kenttäkokeen lisäksi molempina kesinä 2013–2014 kerättiin näytteitä mehiläispesistä otantana viideltä eri alueelta Suomessa (epidemiologinen pilottihanke, otantatutkimus). Vuonna 2013 otantatutkimuksen näytteet valittiin siten, että puolet pesistä sijaitsi lähellä rypsinviljelyä ja puolet kaukana. Kasvien kasvu ja kukintojen tiheys oli normaalia kolmella koepellolla vuonna 2013. Yhdellä pellolla kasvu ei ollut niin hyvää johtuen todennäköisesti väärästä kylvösyvyydestä. Vuonna 2014 peittaamattomalla rypsin siemenellä kylvetyt kentät jouduttiin kirppojen vioitusten takia kylvämään uudestaan, jonka seurauksena niiden kukinta oli vasta heinä-elokuun vaihteessa. Pölyttäjälaskennat osoittivat, että pääsääntöisesti mehiläisten lukumäärä pellolla oli korkea, kun kasvin kasvu oli hyvä ja kukintoja runsaasti ja toisaalta taas mehiläisten lukumäärä alhainen kun kasvin kasvu heikkoa. Tällöin esimerkiksi ympäristössä olevat luonnonkasvit houkuttelivat mehiläisiä merkittävästi puoleensa. Koekentillä, jotka käsiteltiin neonikotinoidi-ruiskutuksella, ei mehiläisiä juuri havaittu heti ruiskutuksen jälkeen. Muutama päivä käsittelystä mehiläisten lukumäärä pellolla oli kuitenkin palautunut ruiskutusta edeltäneeseen tilaan. Ensimmäisen ja toisen kauden tulosten perusteella havaittiin, että neonikotinoideilla kukkivaan kasvuston tehdyt ruiskutukset saattoivat alentaa hieman koepesien aikuisten mehiläisten määrää. Mehiläispesät kuitenkin toipuivat menetyksistä kahden viikon kuluessa. Myös talvenaikainen ruoankulutus sekä talvehtimisindeksi (mehiläisten lukumäärän suhde syksyllä ja keväällä) asettuvat tyypillisiin arvoihin, joita mehiläisyhdyskunnille on mitattu Lounais-Suomessa, eivätkä eri koekenttien mehiläispesät poikenneet toisistaan tässä suhteessa. Talven 2013–2014 aikana kaksi pesää menetti kuningattaren. Toinen pesä oli koekentällä, jota ei käsitelty neonikotinoideilla ja toinen kentällä, jossa neonikotinoideja oli käytetty siementen peittaukseen. Hoitokaudella 2014 yksi pesistä tukehtui, kun kuhnurit tukkivat siitepölykeräimen. Toinen pesistä menetettiin koekentällä 3, kun muiden pesien mehiläiset ryöstivät sen tyhjäksi sadonkorjuun jälkeen. Talvella 2014–2015 yksi pesä menetti emonsa ja yhden pesän emo alkoi munia kuhnureita aikaisin keväällä 2015. Talvehtimistappiot eivät eroa koko Suomen keskiarvosta (7% 2014 ja 10% 2015). Jäämätutkimusten perusteella neonikotinoidien jäämiä siirtyy siitepölyn ja meden mukana mehiläispesiin. Peittausaineiden jäämät (tiametoksaamin, klotianidiinin) ovat erittäin yleisiä mehiläispesissä ympäri Suomen. Mitatut jäämäpitoisuudet etenkin medessä johtavat arvioon altistumistasosta, joka on lähellä kirjallisuudessa esitettyjä kroonisia ja akuutteja subletaaleja riskirajoja. Jäämätulosten perusteella ei voida siis täysin pois sulkea tämäntyyppistä riskiä.201

Insektisidiruiskutusten vaikutuksista peltoympäristön pölyttäjiin : Pienpöly-hanke

Hyönteisten merkitys pölyttäjinä ja ruokaturvan varmistajina on kiistaton. Suuri osa maapallon tärkeimpien ravintokasvien sadosta hyötyy eläinpölytyksestä. Hyönteiset ovat lajimäärältään suurin biologinen luokka. Jotkin hyönteislajit runsain määrin esiintyessään voivat olla viljelykasveja ja niiden sadonmuodostusta haittaavia, jolloin ne ovat tuhohyönteisiä. Silloin ne ovat kasvintuhoojia kuten kasvitaudit ja rikkakasvit. Useista varotoimista huolimatta tuhohyönteisten kemiallinen torjunta aiheuttaa usein riskiä ja suoraa sekä välillistä altistumista myös monille pellon ja peltoympäristön hyönteisille kuten pölyttäjille. Ympäristöministeriön rahoittamassa hankkeessa pureuduimme yhteen tunnistettuun pölyttäjäkantojen vähenemisen syyhyn: kemiallisiin kasvinsuojeluaineisiin. Hankkeemme tavoitteena oli tutkia lambda-syhalotriini –nimisen insektisidin (tuhohyönteisten torjuntaan käytetty kasvinsuojeluaine) jäämiä tarhamehiläisen keräämässä siitepölyssä ja läheisessä vesistössä. Ruiskutukset tehtiin Turvallisuus- ja kemikaaliviraston hyväksymien käyttöohjeiden mukaan. Teimme tutkimuksen kahdella öljykasvilohkolla ja kahdella kuminalohkolla, joiden välittömään läheisyyteen asetimme kaksi tarhamehiläispesää. Analysoimme kasvinsuojeluaineiden jäämät tarhamehiläisten keräämästä siitepölystä, jota otimme näytteeksi kasvinsuojeluainekäsittelyn jälkeisinä päivinä. Lisäksi otimme yhden lohkon läheisestä vesistöstä vesinäytteitä, joista tutkimme kasvinsuojeluaineet. Hankkeemme tulosten perusteella lambda-syhalotriinin pitoisuus siitepölyssä jäi koepelloillamme pölyttäjille turvalliselle tasolle. Havaitsimme kuitenkin siitepölyssä korkeita pitoisuuksia koepeltojemme ulkopuolella käytettyä tiaklopridi-nimistä insektisidiä. Kyseisellä pitoisuudella on saattanut olla välittömästi tappavaa annosta pienempiä vaikutuksia eli kroonisia ja subletaaleja vaikutuksia siitepölyä syöneisiin tarhamehiläisiin ja mahdollisesti myös muihin pölyttäjiin. Kasvinsuojeluaineiden kroonisia ja subletaaleja vaikutuksia, kuten esimerkiksi heikentynyttä ruoanhankintakykyä, on kuitenkin tutkittu vähän. Krooninen ja subletaali altistuminen kasvinsuojeluaineille saattaa välillisesti heikentää pölyttäjäkantoja, vaikka pölyttäjät eivät välittömästi kuolisikaan. Varsinaisen tutkimuskokonaisuuden lisäksi tuotimme tähän raporttiin taustatietoa kasvinsuojeluaineiden käyttömääristä Suomessa, kasvinsuojeluaineiden riskinarviointi- ja hallintatoimenpiteistä sekä pölyttäjien altistumisreiteistä kasvinsuojeluaineille. Näiden kokonaisuuksien kirjoittajat on mainittu erikseen kyseisten kappaleiden alussa aihealueen asiantuntijoina. Lopuksi koostimme selkeitä toimenpidesuosituksia, joiden avulla paikattaisiin akuutteja tiedonpuutteita torjunta-aineiden käytössä ja niiden vaikutusten seurannassa

Ilmastonmuutos ja Suomen turvallisuus : Uhat ja varautuminen kokonaisturvallisuuden toimintamallissa

Ilmastonmuutos uhkaa yhteiskuntien vakautta ja turvallisuutta. Tässä hankkeessa selvitettiin ilmastonmuutoksen turvallisuusvaikutuksia Suomen erityisesti ulko- ja turvallisuuspolitiikan näkökulmasta ja selvitettiin, miten kokonaisturvallisuuden malli sopii tunnistettuihin vaikutuksiin varautumiseen. Tutkimuksessa muodostettiin Suomeen sopiva ilmastoturvallisuuden jäsennys, joka jakautuu suoriin, ketjuuntuviin ja siirtymävaikutuksiin. Suorat vaikutukset viittaavat luonnonilmiöihin ja niiden aiheuttamiin, ihmisiin ja infrastruktuuriin kohdistuviin vahinkoihin. Ketjuuntuvissa vaikutuksissa ilmastotekijät yhdistyvät poliittisiin, taloudellisiin ja valtiorajat ylittäviin ilmiöihin, ja siirtymävaikutukset liittyvät ilmastonmuutoksen hillinnästä ja siihen sopeutumisesta syntyviin seurauksiin. Jäsennyksen avulla tutkimuksessa tunnistettiin mahdollisia elintärkeisiin toimintoihin kohdistuvia turvallisuusvaikutuksia, ja niiden pohjalta kehittämiskohteita varautumisessa. Hankkeen suosituksia ovat esimerkiksi: hallinnonalojen ja eri toimijoiden välisen vuoropuhelun lisääminen, osaamisen kehittäminen sekä ilmastonmuutokseen että kriisien hoitoon liittyen, ilmastonmuutoksen parempi huomioiminen ennakoinnissa ja kokonaisturvallisuuden suunnittelussa, toimintaympäristön kriittisten kehityskulkujen seuranta sekä aloitteellisuus kv-ilmastoturvallisuuskeskustelussa

Effect of small-scale snow surface roughness on snow albedo and reflectance

The primary goal of this paper is to present a model of snow surface albedo accounting for small-scale surface roughness effects. The model is based on photon recollision probability, and it can be combined with existing bulk volume albedo models, such as Two-streAm Radiative Trans-fEr in Snow (TARTES). The model is fed with in situ measurements of surface roughness from plate profile and laser scanner data, and it is evaluated by comparing the computed albedos with observations. It provides closer results to empirical values than volume-scattering-based albedo simulations alone. The impact of surface roughness on albedo increases with the progress of the melting season and is larger for larger solar zenith angles. In absolute terms, small-scale surface roughness can decrease the total albedo by up to about 0.1. As regards the bidirectional reflectance factor (BRF), it is found that surface roughness increases backward scattering especially for large solar zenith angle values

Optimasi Portofolio Resiko Menggunakan Model Markowitz MVO Dikaitkan dengan Keterbatasan Manusia dalam Memprediksi Masa Depan dalam Perspektif Al-Qur`an

Risk portfolio on modern finance has become increasingly technical, requiring the use of sophisticated mathematical tools in both research and practice. Since companies cannot insure themselves completely against risk, as human incompetence in predicting the future precisely that written in Al-Quran surah Luqman verse 34, they have to manage it to yield an optimal portfolio. The objective here is to minimize the variance among all portfolios, or alternatively, to maximize expected return among all portfolios that has at least a certain expected return. Furthermore, this study focuses on optimizing risk portfolio so called Markowitz MVO (Mean-Variance Optimization). Some theoretical frameworks for analysis are arithmetic mean, geometric mean, variance, covariance, linear programming, and quadratic programming. Moreover, finding a minimum variance portfolio produces a convex quadratic programming, that is minimizing the objective function ðð¥with constraintsð ð 𥠥 ðandð´ð¥ = ð. The outcome of this research is the solution of optimal risk portofolio in some investments that could be finished smoothly using MATLAB R2007b software together with its graphic analysis

Search for heavy resonances decaying to two Higgs bosons in final states containing four b quarks

A search is presented for narrow heavy resonances X decaying into pairs of Higgs bosons (H) in proton-proton collisions collected by the CMS experiment at the LHC at root s = 8 TeV. The data correspond to an integrated luminosity of 19.7 fb(-1). The search considers HH resonances with masses between 1 and 3 TeV, having final states of two b quark pairs. Each Higgs boson is produced with large momentum, and the hadronization products of the pair of b quarks can usually be reconstructed as single large jets. The background from multijet and t (t) over bar events is significantly reduced by applying requirements related to the flavor of the jet, its mass, and its substructure. The signal would be identified as a peak on top of the dijet invariant mass spectrum of the remaining background events. No evidence is observed for such a signal. Upper limits obtained at 95 confidence level for the product of the production cross section and branching fraction sigma(gg -> X) B(X -> HH -> b (b) over barb (b) over bar) range from 10 to 1.5 fb for the mass of X from 1.15 to 2.0 TeV, significantly extending previous searches. For a warped extra dimension theory with amass scale Lambda(R) = 1 TeV, the data exclude radion scalar masses between 1.15 and 1.55 TeV