Postpartum Depression : Time of onset, severity, symptoms, risk factors and treatment

Depression after childbirth is common, the global prevalence being 10–15%. It is important to be aware of this depression because without care it may cause considerable problems for the mother herself, the infant and the whole family. The postpartum period differs in many respects from other life situations. The bond between mother and infant is strong. Mother’s own attachment style, which is based on early interactions, is easily activated. Recovery from pregnancy and delivery causes many physiological changes. Moreover, pregnancy and childbirth with potential complications, child care and current life events are sources of various types of stress. Mothers’ psychosocial resources vary. The socioeconomic situation is often precarious and support networks including the treatment system likewise vary. The aim of the present study was to assess time of onset, severity, symptoms, risk factors and treatment of postpartum depression (PPD), specifically in relation to the course of depression. The study design was cross-sectional case-control study. The study group consisted of 104 mothers with major depressive disorder and a control group of 104 non-depressed mothers. Structured Clinical Interview for the DSM-IV Axis I Disorders (SCID-I) was used to diagnose depression and a self-report questionnaire, partly structured and partly not structured, was used for data collection. The severity of depression and other mental symptoms was assessed using several validated rating scales. Nearly half of mothers (46%) were depressed within ten days, and 84% of mothers within six weeks after the delivery. Eighty-two per cent (82%) of depressed mothers suffered from recurrent depression. Recurrent depression was more symptomatic and serious than new onset depression, and mothers were more hopeless. In recurrent depression increased or decreased appetite, sleep disturbance and suicidal ideation were more common, and somatization, interpersonal sensitivity, hostility and psychoticism were higher than in new onset depression. Depressed mood, diminished pleasure/interest, psychomotor agitation/retardation, decreased energy, feelings of worthlessness and poor ability to concentrate were equally common, and obsessive-compulsive symptoms, anxiety, phobic anxiety and paranoid ideation equally severe in new onset and recurrent depression. In general, all these symptoms were more usual among depressed than among non-depressed mothers. Compared to non-depressed mothers, depressed mothers had more stress factors and psychosocial difficulties. Their pregnancy was more often unwanted, they were more often suffering from hyperemesis, and they had had more depression, fears and other mental symptoms during pregnancy. Their delivery had been more complicated and pain during delivery had been more significant. These mothers’ infants had more commonly symptoms and illnesses, especially infantile colic, and they were less likely to be breastfed. The mothers had also experienced more negative life events during the preceding 12 months, especially problematic human relationships. Depressed mothers had suffered more harsh corporal punishment and sexual abuse in childhood and relationships with their own parents and between their parents had been poor. Similarly, among depressed mothers low level of support from spouse and significant others and physical family violence were more common, likewise poor basic and professional education, poor economic and housing situation. According to the age-adjusted multivariate logistic regression model mental and physical difficulties during pregnancy and delivery, poor present support in close relationships and low socioeconomic status (SES) were associated with PPD. Specifically, difficulties during pregnancy and delivery and adverce experiences in childhood were associated with new onset and recurrent depression. For recurrent depression, poor present support and low SES were also risk factors. In contrast, negative life events during the previous 12 months and infant’s difficulties and breastfeeding cessation were not associated with PPD. Depressed mothers reported more often than non-depressed mother that the support and empathy from professional maternity caregivers (antenatal clinic and maternity hospital) were poor. Only a quarter of depressed mothers made use of psychiatric and a quarter of social services. The respective proportions were only 5% and 10% among mothers with new onset depression. In conclusion, PPD is usually recurrent depression, which is more symptomatic and serious than new onset depression. Adverse childhood experiences and problems with pregnancy and delivery are emerged as risk factors for new onset depression. In addition to these, recurrent depression is associated with more psychosocial risk factors. Support from maternity care services is insufficient to prevent depression. It is important to be aware of symptoms, course and risk factors in order to detect, prevent and care depression. In addition to needing supportive care, depressed mothers should be offered both psychiatric and social services.Masennus synnytyksen jälkeen on yleistä. Sen globaali esiintyvyys on 10–15 %. Masennuksen tunnistaminen on tärkeää, koska masennuksella on hoitamattomana laajoja haitallisia vaikutuksia – äidin lisäksi lapseen ja koko perheeseen. Synnytyksen jälkeinen ajanjakso eroaa monessa suhteessa muista elämänvaiheista. Sidos äidin ja imeväisen välillä on vahva, ja äidin oma, varhaiseen vuorovaikutukseen perustuva kiintymyssuhde aktivoituu herkästi. Palautuminen raskaudesta ja synnytyksestä aiheuttaa paljon fysiologisia muutoksia. Lisäksi raskaus ja synnytys mahdollisine komplikaatioineen, lapsen hoitaminen ja muut ajankohtaiset elämäntapahtumat saattavat aiheuttaa stressiä. Äitien psykososiaaliset voimavarat ovat erilaisia ja sosioekonominen tilanne on usein vakiintumaton. Läheisten ja hoitavien tahojen antama tuki on vaihtelevaa. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli arvioida synnytyksen jälkeisen masennuksen alkamisajankohtaa, vakavuutta, oireita, riskitekijöitä ja hoitoa sekä selvittää, onko masennuksen kulussa eroavaisuuksia. Tutkimus tehtiin tapaus-verrokkitutkimuksena poikkileikkausasetelmassa. Tutkittava ryhmä koostui 104 vakavaa masennusta sairastavasta äidistä ja vertailuryhmä 104 äidistä, joilla ei ollut masennusta. Masennuksen diagnosoinnissa käytettiin SCID-I-haastattelua (Structured Clinical Interview for the DSM-IV Axis I Disorders). Aineiston kokoamisessa käytettiin puolistrukturoitua ja osittain strukturoitua haastattelulomaketta. Masennuksen vakavuuden ja muiden psyykkisten oireiden arvioinnissa käytettiin useita validoituja arviointiasteikkoja. Lähes puolet (46 %) äideistä masentui kymmenen päivän ja 84 % kuuden viikon sisällä synnytyksestä. Toistuvasta masennuksesta kärsi 82 % äideistä. Se oli monioireisempi ja vakavampi kuin elämän ensimmäinen masennus, ja äidit olivat usein toivottomampia. Toistuvassa masennuksessa ruokahalun muutokset, unihäiriöt ja itsetuhoinen ajattelu olivat yleisempiä ja somatisaatio, ihmisten välisiin suhteisiin liittyvä herkkyys, vihamielisyys ja psykoottisuus voimakkaampia kuin ensimmäisessä masennuksessa. Masentunut mieliala, vähentynyt mielihyvä ja mielenkiinto, psykomotorinen kiihtyneisyys tai hidastuneisuus, vähentyneet voimavarat, arvottomuuden tunteet ja huono keskittymiskyky olivat yhtä yleisiä – samoin pakkoajatukset ja -toiminnot, ahdistus, pelokkuus ja vainoharhaisuus olivat yhtä voimakkaita. Kaikki nämä oireet olivat tavallisempia masentuneilla kuin niillä, joilla ei ollut masennusta. Masentuneilla äideillä oli enemmän stressitekijöitä ja psykososiaalisia vaikeuksia kuin ei-masentuneilla. Heidän raskautensa oli useammin ei-toivottu, he kärsivät useammin raskauspahoinvoinnista ja heillä oli enemmän masennusta, pelkoja ja muita psyykkisiä oireita raskausaikana. Heidän synnytyksissään oli enemmän komplikaatioita, erityisesti kipua. Masentuneiden äitien lapsilla oli useammin oireita ja sairauksia, etenkin koliikkia. Masentuneet äidit eivät imettäneet yhtä usein kuin ei-masentuneet. Masentuneilla äideillä oli myös enemmän kielteisiä elämäntapahtumia kuluneen vuoden aikana, erityisesti vaikeuksia ihmissuhteissa. He olivat kärsineet enemmän ruumiillisesta rankaisusta ja seksuaalisesta hyväksikäytöstä lapsena, samoin huonoista suhteista vanhempiin ja vanhempien välillä. Lisäksi he saivat heikosti tukea puolisolta ja muilta läheisiltä, ja he kärsivät useammin fyysisestä perheväkivallasta. Masentuneilla äideillä oli myös heikompi perus- ja ammatillinen koulutus sekä huonompi taloudellinen ja asumistilanne kuin ei-masentuneilla. Ikävakioidun, monimuuttujaisen logistisen regressiomallin mukaan psyykkiset ja fyysiset ongelmat raskauden ja synnytyksen aikana, läheisten antama heikko tuki ja huono sosioekonominen tilanne liittyivät synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Raskauden ja synnytyksen aikaiset ongelmat sekä ikävät lapsuuden kokemukset liittyivät sekä ensimmäiseen että toistuvan masennukseen. Lisäksi läheisten antaman heikko tuki ja huono osioekonominen tilanne liittyivät toistuvaan masennukseen. Sitä vastoin kielteiset elämäntapahtumat kuluneen vuoden aikana sekä lapsen vaikeudet ja imetyksen puuttuminen eivät olleet yhteydessä synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Masentuneet äidit kokivat äitiyshuollon (äitiysneuvola ja synnytyssairaala) antaman tuen heikkona useammin kuin ei-masentuneet. Neljännes masentuneista äideistä käytti psykiatrian ja neljännes sosiaalitoimen palveluita. Vastaavat luvut olivat vain 5 % ja 10 % ensikertaa masentuneilla. Johtopäätöksenä todetaan, että synnytyksen jälkeinen masennus on usein toistuva masennus, ja se on monioireisempi ja vakavampi kuin ensimmäinen masennus. Ikävät lapsuuden kokemukset sekä raskauteen ja synnytykseen liittyvät ongelmat korostuvat elämän ensimmäisen masennuksen riskitekijöinä. Toistuvaan masennukseen liittyy näiden lisäksi enemmän psykososiaalisia riskitekijöitä. Äitiyshuollon tuki ei riitä ehkäisemään masennusta. Oireiden, taudinkulun ja riskitekijöiden tunteminen on keskeistä sekä masennuksen tunnistamisen, ehkäisyn että hoidon näkökulmasta. Masentuneet äidit tarvitsevat tukevan hoito-otteen sekä psykiatrian ja sosiaalitoimen palveluita

Is postpartum depression a homogenous disorder: time of onset, severity, symptoms and hopelessness in relation to the course of depression

Postpartum depression (PPD) is a common illness, but due to the underlying processes and the diversity of symptoms, some variability is exhibited. The risk of postpartum depression is great if the mother has previously suffered from depression, but there is some evidence that a certain subgroup of women only experience depression during the postpartum period. Methods The study group consisted of 104 mothers with postpartum major depression and a control group of 104 postpartum mothers without depression. The Structured Clinical Interview for DSM-IV Axis I Disorders (SCID-I) was used for data collection. The severity of depression and other mental symptoms were assessed using several validated rating scales. Results A history of past depression (82%), including depression during pregnancy (42%) and during the postpartum period (53%), was very common in those with current PPD. Eighteen per cent of mothers with current PPD had previously not had any depressive episodes and four per cent had experienced depression only during the postpartum period. Therefore, pure PPD was rare. The onset of PPD was usually (84%) within six weeks of childbirth. Obsessive-compulsive symptoms, phobic anxiety, paranoid ideation, depressed mood, diminished pleasure/interest, decreased energy, and psychomotor agitation/retardation were common with all kinds of depression histories. Pure PPD was the most similar to the first depressive episode. Nevertheless, the severity of depression, the level of hopelessness, somatisation, interpersonal sensitivity, anxiety, hostility, psychoticism, sleep disturbance, and suicidal ideation were lower, appetite changed less, and concentration was better than in other recurrent depressions. Conclusions According to this study, PPD is not a homogenous disorder. The time of onset, severity, symptoms, level of hopelessness, and the course of depression vary. Recurrent depression is common. All mothers must be screened during the sixth week postpartum at the latest. Screening alone is not effective; it is also important to give mothers information about PPD and to discuss the symptoms with them in order for them to recognise this disorder and possible new episodes in the future.BioMed Central open acces

Non-Violent Childhoods : Action Plan for the Prevention of Violence against Children 2020–2025

The objective of the action plan on Non-Violent Childhoods 2020–2025 is to prevent violence against children aged 0–17 in different growth and operating environments. The action plan deals with the rights of the child, inclusion, factors that protect against violence as well as risk factors and their consequences. The aim is to improve the position of the child victim in the current service, care and crime systems, also taking into account those children who are at risk of ending up using or have already used violence. The action plan contains 93 actions and consist of fourteen chapters dealing with the prevention of emotional and physical violence and sexual violence from three different perspectives: prevention, minimising harmful impact and providing treatment, with the main focus on prevention. The plan seeks to take into account issues related to children in particularly vulnerable situations with regard to violence, as well as some topical specific issues. The plan emphasises the importance of multidisciplinary cooperation. A broad group of experts from various organisations, ministries and NGOs wrote the action plan. A steering group nominated by the Finnish Institute for Health and Welfare is responsible for monitoring and directing the objectives and actions. In 2022, a mid-term review will be carried out concerning the implementation of the action plan's objectives and actions

Turvallisesti kaiken ikää -ohjelman toimeenpanosuunnitelma vuosille 2021–2025

Sosiaali- ja terveysministeriö julkaisi vuonna 2020 Turvallisesti kaiken ikää – Koti- ja vapaa-ajan tapaturmien ehkäisyn ohjelman 2021–2030. Ohjelman visiona on, että kenenkään ei tarvitse kuolla tai loukkaantua vakavasti tapaturman seurauksena. Ohjelmassa on yhteensä 89 toimenpidettä ikäryhmittäin tapaturmien ja onnettomuuksien ehkäisemiseksi. Tämä Turvallisesti kaiken ikää -ohjelman ensimmäisen vaiheen toimeenpanosuunnitelma on laadittu vuosille 2021–2025. Ohjelman toimenpiteet ja toimeenpanosuunnitelma on laadittu poikkihallinnollisesti laajassa yhteistyössä asiantuntijoiden kanssa eri tapaturmatyypeittäin. STM:n Koti- ja vapaa-ajan tapaturmien ehkäisyn koordinaatioryhmä seuraa ja arvioi toimeenpanon etenemistä. Tämä toimeenpanosuunnitelma sisältää tapaturmatyypeittäin jaotellut luvut ja taulukot: kaatumiset ja putoamiset (ml. liikuntavammat), myrkytykset, tieliikenneonnettomuudet, hukkumiset ja vesiliikenneonnettomuudet, paloturvallisuus sekä omaiset ja läheiset turvallisuuden edistäjinä. Jokainen taulukko sisältää Turvallisesti kaiken ikää -ohjelmassa määritellyt toimenpiteet, niiden vastuutahot ensisijaisuusperiaatteen mukaisessa järjestyksessä ja seurantamittarit ikäryhmittäin (lapset ja nuoret, työikäiset, iäkkäät) jaoteltuna. Taulukkoon on kirjattu jokaisen toimenpiteen alle toimet, joilla eri tahot edistävät toimenpiteen toimeenpanoa vuosina 2021–2025

Varhaisen avun viiveet lasten kehityksellisissä ja psyykkisissä vaikeuksissa

Lasten oireilun varhainen tunnistaminen ja viiveetön avun tarjoaminen mahdollistavat lapsiperheiden tuen peruspalveluissa, jolloin auttamisen mahdollisuuksia on vielä runsaasti. Artikkelissa kuvataan lapsen varhaisen avun saavuttamisessa esiintyvää viivettä 0–7-vuotiaan lapsen kehityksen pulmatilanteissa. Tutkimusaineisto muodostui yhden terveyskeskuksen lastenneuvolatyötä tekevien terveydenhoitajien (n = 8) ja erityistyöntekijöiden (n = 3) teemahaastatteluista sekä terveyskeskuspsykologin vastaanotolla kehityksellisten tai psyykkisten vaikeuksien vuoksi käyneiden lasten potilasasiakirjoista (n = 10) ja näiden lasten äitien (n = 8) teemahaastatteluista. Ammattilaisten näkemysten mukaan viiveetön avun saaminen toteutuu melko hyvin. Sekä potilasasiakirjojen että lasten vanhempien käsityksen mukaan useiden lasten avun saannissa esiintyi viivettä. Viiveen selityksenä ammattilaiset korostivat vanhempien osuutta viiveeseen ja vanhemmat puolestaan ammattilaisten, vaikka molemmat toivat esiin myös oman toimintansa osuutta viiveen syntymiseen. Tulokset auttavat hahmottamaan varhaisen avun saavutettavuuden erilaisia todellisuuksia

Väkivallaton lapsuus : toimenpidesuunnitelma lapsiin kohdistuvan väkivallan ehkäisystä 2020−2025

Väkivallaton lapsuus -toimenpidesuunnitelman 2020–2025 tavoitteena on ehkäistä 0–17 vuotiaisiin lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa erilaisissa kasvu- ja toimintaympäristöissä. Suunnitelmassa käsitellään lapsen oikeuksia, osallisuutta, väkivallalta suojaavia tekijöitä ja riskitekijöitä sekä sen seurauksia. Tavoitteena on parantaa lapsiuhrin asemaa nykyisissä palvelu-, hoito- ja rikosjärjestelmissä huomioiden myös ne lapset, jotka ovat riskissä päätyä käyttämään tai ovat jo käyttäneet väkivaltaa. Toimenpidesuunnitelma koostuu neljästätoista eri luvusta, jotka käsittelevät henkisen ja fyysisen väkivallan sekä seksuaaliväkivallan ehkäisyä kolmesta eri näkökulmasta: ennaltaehkäisyn, haittojen minimoinnin ja varsinaisen hoidon perspektiivistä, pääpainon ollessa ennaltaehkäisyssä. Suunnitelmassa on pyritty huomioimaan väkivallan suhteen erityisen haavoittuvassa asemassa olevien lasten tilanteeseen liittyviä kysymyksiä sekä joitakin ajankohtaisia erityiskysymyksiä. Suunnitelma korostaa monialaisen yhteistyön tärkeyttä. Suunnitelmaa kirjoittamassa on ollut laaja asiantuntijaryhmä eri organisaatioista, ministeriöistä ja järjestöistä. Tavoitteiden ja toimenpiteiden seurannasta ja ohjaamisesta vastaa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen asettama ohjausryhmä. Väliarviointi suunnitelman tavoitteiden ja toimenpiteiden toteutumisen onnistumisesta tehdään vuonna 2022. Julkaisuun on 12.5.2021 tehty seuraavat muutokset. Luku 4: lisätty kaksi lähdettä lähdeluetteloon ja korjattu lähteiden verkkolinkkejä. Liite 3: kirjoittajalistaukseen on lisätty sieltä puuttunut nimi

Suomen tekonivelrekisteri 40 vuotta laadun tukena

• Implanttirekisteri on maailman kolmanneksi vanhin edelleen toiminnassa oleva kliininen kansallinen laaturekisteri.• Implanttirekisteri on ortopedien ja THL:n yhteistyönä uudistettu vastaamaan 2020-luvun tarpeita.• Implanttirekisteriin perustuvia tutkimusraportteja julkaistiin 17 kappaletta pelkästään vuosina 2019–2020. Moni tieteellinen julkaisumme on merkittävästi muuttanut hoitokäytäntöjä.</p

Suomen tekonivelrekisteri 40 vuotta laadun tukena

Vertaisarvioitu. English summary.• Implanttirekisteri on maailman kolmanneksi vanhin edelleen toiminnassa oleva kliininen kansallinen laaturekisteri. • Implanttirekisteri on ortopedien ja THL:n yhteistyönä uudistettu vastaamaan 2020-luvun tarpeita. • Implanttirekisteriin perustuvia tutkimusraportteja julkaistiin 17 kappaletta pelkästään vuosina 2019–2020. Moni tieteellinen julkaisumme on merkittävästi muuttanut hoitokäytäntöjä.Peer reviewe

New genetic loci link adipose and insulin biology to body fat distribution.

Body fat distribution is a heritable trait and a well-established predictor of adverse metabolic outcomes, independent of overall adiposity. To increase our understanding of the genetic basis of body fat distribution and its molecular links to cardiometabolic traits, here we conduct genome-wide association meta-analyses of traits related to waist and hip circumferences in up to 224,459 individuals. We identify 49 loci (33 new) associated with waist-to-hip ratio adjusted for body mass index (BMI), and an additional 19 loci newly associated with related waist and hip circumference measures (P < 5 × 10(-8)). In total, 20 of the 49 waist-to-hip ratio adjusted for BMI loci show significant sexual dimorphism, 19 of which display a stronger effect in women. The identified loci were enriched for genes expressed in adipose tissue and for putative regulatory elements in adipocytes. Pathway analyses implicated adipogenesis, angiogenesis, transcriptional regulation and insulin resistance as processes affecting fat distribution, providing insight into potential pathophysiological mechanisms

Hiki, ähky ja loikka - Osallistujien pedagogisia mietteitä ja ideoita hankkeen varrelta

DIGIJOUJOU-hankkeessa työskennelleet opettajat ovat hankkeen toimintavuosien 2017-2019 aikana pohtineet opetuksen ja oppimisen digitaalisuutta ja joustavuutta eri näkökulmista: mitä digitaalisuus ja joustavuus suomen ja ruotsin opiskelussa tarkoittaa, miten soveltaa, lisätä ja kehittää digitaalisuutta ja joustavuutta omassa opetuksessa ja opiskelijoiden oppimisessa. Hankelaisten blogikirjoituksissa näemme askeleita opettajien omasta ja yhdessä muiden kanssa oppimisesta hankkeen edetessä; epävarmuus muuttuu varmuudeksi, ajoittainen digiähky oman asiantuntijuuden kasvuksi ja joustavuus osaksi opettajan arkipedagogiikkaa. Antoisia ja inspiroivia lukuhetkiä! Lisätietoa: https://digijoujou.aalto.fi/Lärarna i DIGIJOUJOU-projektet har under projektets verksamhetsår 2017-2019 reflekterat över digitalisering och exibilitet från olika perspektiv; vad betyder digitalisering och exibilitet i lärandet av finska och svenska, hur ska man implementera, öka och utveckla dessa i den egna undervisningen och i hur studerande lär sig finska och svenska. I projektdeltagarnas bloginlägg får vi inblick i hur allas lärandeprocess i projektet framskrider; osäkerhet utvecklas till säkerhet, digikaoset får ordning och exibilitet blir en del av den egna sakkunnigheten och pedagogiken. Med önskan om givande och inspirerande läsning! Mer information: https://digijoujou.aalto.fi