The Reform of the EU Transparency Register

This paper looks at the latest reform of the EU Transparency Register (TR). I will approach the negotiations on the TR from the angle of the legislative process and will focus in particular on the life cycle of the TR proposal all the way from its preparatory phase within the Commission until the trilogue negotiations and the adoption of the TR package. I will be arguing that peer pressure between EU institutions had a significant impact on the negotiations. Furthermore, peer pressure inside EU institutions was also important. The final outcome of the TR will be analysed with regard to the effectiveness and added value of the TR interinstitutional agreement and the accompanying legal and political instruments. Solutions aimed at increasing transparency will be discussed in terms of their practical effect on EU institutions, the European Commission, the European Parliament and the Council of the European Union. The findings of this paper suggest that the achieved compromise provides added value to the TR regime of the EU. Moreover, the compromise has contributed to transforming the EU TR towards a hybrid transparency system consisting of elements of a different nature. Finally, I will conclude by discussing the future prospects of developing the EU TR regime

Making Fundamental Rights a Reality in EU Legislative Process : Ex ante Review of Proposals for EU Legislative Measures for their Compatibility with the Charter of Fundamental Rights of the European Union

This study looks at the ex ante review of fundamental rights in the EU legislative process. It examines the rights-based review, which is carried out at different phases of EU law-making procedure before the EU legal act concerned is formally adopted and entered into force. An ex ante review of EU legislative proposals is examined here with relation to selected substantive fundamental rights, most notably the right to privacy and the right to data protection. Therefore, the normative framework of the analysis of the EU legislative process consists of fundamental rights which derive from the EU Charter of Fundamental Rights and the European Convention on Human Rights and the case law of the Court of Justice of the European Union and the European Court of Human Rights. Continuity and change in ex ante review of EU legislation will be examined by analyzing selected case studies involving concrete pieces of EU legislation that mainly fall under the Area of Freedom, Security and Justice - a highly sensitive policy sector from the point of view of fundamental rights. Most of the chosen legislative dossiers are inextricably linked with anti-terrorism measures. The research is predominantly of legal-empirical nature and intends to merge theory with practice in an analytical-descriptive way. The analysis of the selected case studies is guided by a reliance on such doctrinal and theoretical constructs of fundamental and human rights law as the test of permissible limitations on fundamental rights with the proportionality test at its apex. Moreover, aside from understanding fundamental rights as a set of negative obligations binding upon the legislature, due attention will also be paid to assessing how positive obligations regarding fundamental rights have been dealt with by the EU legislature. In light of the major findings of the study, the EU system of rights-based constitutional review has significantly changed. This is due to the impact of the legally-binding EU Charter of Fundamental Rights entry into force in 2009, which carries fundamental rights aspects assuming increasing significance at the level of daily legislative activities by the EU institutions. Similarly, the Member States also appear to increasingly use rights-language in their national observations on EU legislative proposals. We are witnessing a considerable empowerment of EU ex ante review, but in a manner that this does not entail a corresponding weakening of the rights-based review by the courts, especially the CJEU. It is claimed that the EU system of rights-based review of EU legislation is evolving gradually towards a hybrid and essentially pluralistic system of review in which ex ante and ex post phases of review complement each other. Similarly, the fundamental rights review system of the EU involves a number of institutions and actors, at different levels and phases, carrying out their own part in the rights-based review of EU legislation as a whole. Given its essentially pluralistic normative and institutional composition, the EU s rights-based review system as a whole contributes to topical discussion on European constitutionalism and constitutional pluralism. This evolution has led to fundamental rights being taken more seriously in the EU legislative process, which has also impacted institutions. Keywords: Constitutional law, European Union, European Union law, Fundamental rights, Ex ante rights-based review of legislative proposals, legislative procedures of the EUVäitöskirjassa tutkitaan EU-säädösten perustuslainmukaisuuden ennakollista valvontaa erityisesti perusoikeusherkällä EU:n vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueella. Kyseessä on eri tasoilla lainsäädäntöprosessin aikana tapahtuva perusoikeusvalvonta, johon osallistuu EU-toimielimiä ja muita toimijatahoja. Valvonta tapahtuu täten säätämisvaiheessa, ennen kuin EU-säädös on muodollisesti hyväksytty. Joulukuussa 2009 Lissabonin sopimuksen voimaantulon yhteydessä EU:n primäärioikeuden asemaan nostettu EU:n perusoikeuskirja on tärkeällä tavalla vaikuttanut perusoikeuksien asemaan EU-lainsäädäntöä valmisteltaessa. Valtiosääntöoikeudellinen tutkimus pyrkii vastaamaan kysymykseen, miten perusoikeuksien valvontaa toteutetaan EU-päätöksenteon yhteydessä ja mikä on ollut perusoikeuksien vaikutus EU-säädösten muodostumisessa. Perusoikeuksien vaikutusta voidaan lähestyä lainsäätäjän negatiivisten ja positiivisten velvoitteiden kautta. Negatiiviset velvoitteet liittyvät perusoikeuksien rajoittamiseen, joka on mahdollista monen aineellisen perusoikeuden osalta perusoikeuskirjan ns. rajoitusartiklan nojalla. Tästä johtuen tutkimuksen tärkeä analyyttinen viitekehys on eurooppalainen perusoikeuksien rajoitustesti, joka rakentuu pitkälti kyseiselle määräykselle. Perusoikeuksien positiiviset velvoitteet koskevat perusoikeuksien edistämisvelvoitteita, jotka eivät ole olleet yhtä keskeisessä asemassa lainsäätäjän toiminnassa kuin rajoittaminen. Tästä huolimatta perusoikeuksien edistäminen on aiempaa näkyvämmässä asemassa EU-instituutioiden ja asiantuntijatahojen kannanotoissa eri lainsäädäntöhankkeissa. Tutkimuksessa lähestytään tutkimuskysymyksiä konkreettisten EU-lainsäädäntötapausten valossa. Monet säädösehdotuksista liittyvät tietosuojaan ja terrorisminvastaisiin lainsäädäntötoimenpiteisiin. Tutkimuksen keskeisin tulos on, että EU-tasolla perinteisesti vahvan perusoikeuksien jälkikäteisen tuomioistuinvalvonnan rinnalla on kehittymässä ja merkittävästi voimistumassa ennakollinen perusoikeusvalvonta, jossa EU-lainsäätäjä on keskeisessä asemassa. Merkillepantavaa on, että EU-toimielimistä erityisesti Euroopan parlamentti on ottanut tärkeän roolin perusoikeuksien edistämisessä ja perusoikeuksien huomioonottamisessa perusoikeuksien rajoittamistilanteissa. Euroopan parlamentti on toiminut erityisen aktiivisesti saatuaan Lissabonin sopimuksen yhteydessä lisää toimivaltaa perusoikeuksien osa-alueella. Myös komissio on viimeisen vuosikymmenen aikana paremmin huomioinut perusoikeudet säädösvalmistelussa. Niin ikään asiantuntijatahojen, kuten EU:n perusoikeusviraston ja Euroopan tietosuojavaltuutetun, kannanotot ovat edistäneet perusoikeuksien asemaa osana EU-säädöksiä. Huolimatta ennakollisen valvonnan vahvistumisesta, on EU-tuomioistuin edelleen tärkein perusoikeusvalvonnan toimija ja se toimii aktiivisesti, jos EU-lainsäätäjä epäonnistuu perusoikeuksien turvaamisessa. EU-tuomioistuimen lisäksi lainsäädäntöprosessissa toimivat instituutiot kuitenkin merkittävästi aiempaa enemmän osallistuvat perusoikeusvalvontaan. Tämän kehityksen voidaan yleisesti nähdä vahvistavan perusoikeuksien asemaa osana EU-oikeutta, mikä heijastuu myös kansalliselle tasolle. Järjestelmä, jossa monet toimijat EU-lainsäädännön säätämisvaiheessa, toimeenpanossa ja soveltamisessa valvovat yksilön perusoikeuksien toteutumista, vahvistaa Unionin perusoikeusulottuvuutta. EU:n perusoikeuskirjalla on ollut erittäin myönteinen vaikutus tähän kehitykseen myös EU-lainsäädännön valmistelussa ja säätämisvaiheessa. Asiasanat: Eurooppaoikeus, Euroopan unioni, Euroopan unionin lainsäädäntömenettelyt, perusoikeudet, perusoikeuksien ennakollinen valvonta, valtiosääntöoikeu

Saksan liittotasavalta ja Euroopan puolustusyhteisö : Euroopan integraatio liittokansleri Adenauerin keinona hankkia valtiolleen suvereniteetti 1949-1955

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library.Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla.Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler.Kylmä sota oli jakanut Euroopan ja Saksan kahtia. Yksi kylmän sodan suurimmista ongelmista länsiblokissa oli Saksan liittotasavallan aseistaminen, joka tuli ajankohtaiseksi viimeistään vuoden 1950 kesällä, kun kommunistisen valtapiirin ekspansiouhka konkretisoitui Korean sodan syttymisen myötä. Yhdysvallat, Iso-Britannia ja Ranska eivät olleet kuitenkaan yksimielisiä, kuinka Saksan liittotasavallan aseistamisen tulisi tapahtua. Yhdysvallat ja Iso-Britannia kannattivat Saksan liittotasavallan aseistamista sotilasliitto NATOn kautta, kun taas ranskalaiset halusivat saada voimistuvan Saksan liittotasavallan kontrolliinsa jatkamalla Schumanin suunnitelman aloittamaa Euroopan integraatioprosessia myös sotilaalliselle ulottuvuudelle. Lokakuussa 1950 Ranskan pääministeri Pleven esitteli suunnitelmansa länsieurooppalaisesta yhteisarmeijasta, jossa olisi ollut mukana myös länsisaksalaisia joukkoja. Kysymys Saksan liittotasavallan aseistamisesta jakoi länsisaksalaiset: Kristillisdemokraattinen liittokansleri Adenauer ajoi voimakkaasti Saksan liittotasavallan tiivistä sitoutumista länsileiriin niin poliittisesti, taloudellisesti kuin sotilaallisestikin. Adenauer oli valmis siirtämään toistaiseksi Saksan yhdistymistä, kunnes Saksan liittotasavalta olisi integroitu länteen. Opposition sosiaalidemokraatit suhtautuivat puolestaan vähintäänkin epäilevästi Saksan liittotasavallan aseistamiseen, sillä he näkivät sen sinetöivän Saksan jaon. Adenauerille Saksan liittotasavallan osallistuminen Länsi-Euroopan puolustukseen kommunismin uhkaa vastaan merkitsi mahdollisuutta saavuttaa valtiolleen suurempi suvereniteetti. Plevenin suunnitelmassa oli kuitenkin Saksan liittotasavaltaa diskriminoivia elementtejä, jotka Adenauer pyrki poistamaan. Ranskalaiset joutuivatkin tekemään myönnytyksiä länsisaksalaisille ja lopulta sai muotonsa Euroopan puolustusyhteisö, jota myös amerikkalaiset alkoivat voimakkaasti tukea. Saksan liittotasavallan suvereniteetti sidottiin sen puolustuspanokseen Euroopan puolustusyhteisössä. Keväällä 1952 Neuvostoliitto yritti estää Saksan liittotasavallan länsi-integraation turvautumalla nootteihin, joissa ehdotettiin Saksojen yhdistämistä neutraaliksi valtioksi. Noottioffensiivi kuitenkin epäonnistui. 26.5.1952 solmittiin Saksan liittotasavallan ja länsivaltojen välillä ”Deutschlandvertrag”, joka teki Saksan liittotasavallasta periaatteessa riippumattoman valtion. Seuraavana päivänä allekirjoittivat kuusi Länsi-Euroopan maata Pariisissa sopimuksen Euroopan puolustusyhteisöstä. Tästä alkoi sopimusten pitkä ja hankala ratifiointiprosessi. Opposition kiivaasta vastustuksesta huolimatta sopimukset ratifioitiin Saksan liittotasavallassa. Euroopan puolustusyhteisö oli kuitenkin ajautunut vaikeuksiin Indokiinan siirtomaasodan uuvuttamassa Ranskassa, jossa pelättiin saksalaisen militarismin ylösnousemusta. Ranskan kansalliskokous hylkäsi Euroopan puolustusyhteisön elokuussa 1954. Euroopan puolustusyhteisön mukana kaatui myös sekä ”Deutschlandvertrag” että suunnitelma Euroopan poliittisesta yhteisöstä. Saksan liittotasavalta oli kuitenkin aseistettava ja vuonna 1955 maa pääsikin mukaan NATOon ja Länsi-Euroopan unioniin WEU:hun. Kun vielä ”Deutschlandvertrag” neuvoteltiin uudelleen, oli Saksan liittotasavalta saavuttanut merkittävän suvereniteetin yllättävän nopeasti. Adenauer oli käyttänyt menestyksekkäästi hyväkseen Euroopan integraatiota ajaessaan Saksan liittotasavallan kansallisia etuja. Tämä pro gradu -tutkielma tuo Euroopan puolustusyhteisöprosessiin Saksan liittotasavallan näkökulman. Tärkeimmät tutkielmassa käytetyt lähteet ovat Saksan liittotasavallan ulkoasiainministeriön julkaisemat dokumenttikokoelmat

Kelsen in the reactor hall? The complex interrelationship of national law, European Union law and international law in the regulation of nuclear safety

This paper focuses on a highly specialized field of law, namely nuclear law. This is characterized, on the one hand, by strong national competences and the primary position of national law, but also, on the other hand, by the international dimension, which has a major impact on national law. For a European Union Member State, the picture is even more wide-ranging, as European Union law, in this case the Euratom Treaty, adds another important layer to the legal-regulatory framework in the nuclear energy sector. The point of departure for this paper is therefore that of an EU Member State, which in nuclear energy issues functions in a legal field consisting of three interdependent main elements – national law, European Union law and international law. Thus, the article seeks to answer the question of which of these three legal systems is the primary one for an EU Member State in the area of nuclear safety, and also to shed light on their interrelationships. he theoretical framework for this analysis aimed at systematization is Hans Kelsen’s classical theory of legal systems. The argument presented here is that for an EU Member State the primary legal system from a legal-hierarchical point of view is the legal system composed of EU law. This is the case mainly because the EU has competence in the area of nuclear safety, albeit shared with the EU Member States. Although the EU/Euratom has not yet significantly expanded regulation in this field, this will most likely change as EU energy policy and legislation develops further in the future. This evolution will most likely have both legislative and enforcement impacts, despite the fact that the substantive content of legislation on all three levels is quite similar. In spite of this, the three legal systems co-exist in constant interaction and without major collisions. Kelsen’s perspective can prove beneficial for understanding the boundaries of the three interdependent legal systems and the shift of the basic norm towards EU law over the past two decades

Comparative study of droplet drying models for CFD modelling

10.1016/j.cherd.2008.04.003Chemical Engineering Research and Design8691038-1048CERD