National Early Warning Score 2 (NEWS2) and 3-Level Triage Scale as Risk Predictors in Frail Older Adults in the Emergency Department

Background The aim of the emergency department (ED) triage is to recognize critically ill patients and to allocate resources. No strong evidence for accuracy of the current triage instruments, especially for the older adults, exists. We evaluated the National Early Warning Score 2 (NEWS2) and a 3-level triage assessment as risk predictors for frail older adults visiting the ED. Methods This prospective, observational study was performed in a Finnish ED. The data were collected in a six-month period and included were >= 75-year-old residents with Clinical Frailty Scale score of at least four. We analyzed the predictive values of NEWS2 and the three-level triage scale for 30-day mortality, hospital admission, high dependency unit (HDU) and intensive care unit (ICU) admissions, a count of 72-h and 30-day revisits, and ED length-of-stay (LOS). Results A total of 1711 ED visits were included. Median for age, CFS, LOS and NEWS2 were 85 years, 6 points, 6.2 h and 1 point, respectively. 30-day mortality was 96/1711. At triage, 69, 356 and 1278 of patients were assessed as red, yellow and green, respectively. There were 1103 admissions, of them 31 to an HDU facility, none to ICU. With NEWS2 and triage score, AUCs for 30-day mortality prediction were 0.70 (0.64-0.76) and 0.62 (0.56-0.68); for hospital admission prediction 0.62 (0.60-0.65) and 0.55 (0.52-0.56), and for HDU admission 0.72 (0.61-0.83) and 0.80 (0.70-0.90), respectively. The NEWS2 divided into risk groups of low, medium and high did not predict the ED LOS (p = 0.095). There was a difference in ED LOS between the red/yellow and as red/green patient groups (p <0.001) but not between the yellow/green groups (p = 0.59). There were 48 and 351 revisits within 72 h and 30 days, respectively. With NEWS2 AUCs for 72-h and 30-day revisit prediction were 0.48 (95% CI 0.40-0.56) and 0.47 (0.44-0.51), respectively; with triage score 0.48 (0.40-0.56) and 0.49 (0.46-0.52), respectively. Conclusions The NEWS2 and a local 3-level triage scale are statistically significant, but poor in accuracy, in predicting 30-day mortality, and HDU admission but not ED LOS or revisit rates for frail older adults. NEWS2 also seems to predict hospital admission.Peer reviewe

New genetic loci link adipose and insulin biology to body fat distribution.

Body fat distribution is a heritable trait and a well-established predictor of adverse metabolic outcomes, independent of overall adiposity. To increase our understanding of the genetic basis of body fat distribution and its molecular links to cardiometabolic traits, here we conduct genome-wide association meta-analyses of traits related to waist and hip circumferences in up to 224,459 individuals. We identify 49 loci (33 new) associated with waist-to-hip ratio adjusted for body mass index (BMI), and an additional 19 loci newly associated with related waist and hip circumference measures (P < 5 × 10(-8)). In total, 20 of the 49 waist-to-hip ratio adjusted for BMI loci show significant sexual dimorphism, 19 of which display a stronger effect in women. The identified loci were enriched for genes expressed in adipose tissue and for putative regulatory elements in adipocytes. Pathway analyses implicated adipogenesis, angiogenesis, transcriptional regulation and insulin resistance as processes affecting fat distribution, providing insight into potential pathophysiological mechanisms

Imeytysajan vaikutus koivukuidun ominaisuuksiin ja papaeritekniseen potentiaaliin - tehdastutkimus

Imeytysajan vaikutusta koivukuidun ominaisuuksiin tutkittiin eräällä sellutehtaalla. Työn tavoite oli tutkia imeytysajan, kuituominaisuuksien ja paperiteknisten ominaisuuksien välistä tehdasmittakaavassa. Työ sisältää myös lyhyen kirjallisuuskatsauksen, jossa käsitellään keittomuuttujien vaikutuksesta koivusellun ominaisuuksiin ja paperitekniseen potentiaaliin. Tutkittavalla tehtaalla käytetään verrattain pitkää imeytysvaihetta, jossa keittolipeä imeytetään hakkeeseen. Tässä tutkimuksessa viipymäaikaa imeytystornissa muutettiin. Tehtaalla suoritettiin tehdaskoeajoja seuraavilla imeytysajoilla: noin 60, 25 ja 5 minuuttia. Muut kuitulinjan ohjearvot ja massan laatutavoitteet säilytettiin. Koeajojen aikana kerättiin massanäytteitä, joiden omaisuuksia analysoitiin laboratoriossa. Paperiteknistä potentiaalia arvioitiin suorittamalla massoille laboratoriojauhatuksia ja mittaamalla jauhetusta massasta valmistetuista arkeista paperiteknisiä ominaisuuksia. Tulokset osoittivat, että mitä pitempi viipymäaika imeytystornissa on, sitä korkeampi on tehollisen alkalin kulutus imeytysvaiheessa. Kokonaisalkalin kulutus keittimen jälkeen ei kuitenkaan riippunut imeytysajasta. Keiton jälkeinen rejektin määrä lisääntyi imeytysajan lyhentyessä. Vakaisemattoman massan viskositeetti, vaaleus. hiilihydraattikoostumus ja hekseniuronihappojen määrä eivät riippuneet imeytysajasta. Tulokset antoivat viitteitä siitä, että happivaiheiden ja valkaisuvaiheiden tehokkuus heikkeni imeytysajan lyhentyessä. Valkaistun massan viskositeetti, FSP tai hiilihydraattikoostumus eivät korreloineet imeytysajan kanssa. Huolimatta siitä, ettei kuituominaisuuksien mittauksissa nähty selviä eroja eri imeytysaikojen välillä, havaittiin massojen paperiteknisissä ominaisuuksissa selviä eroja. Massoista tehtyjen arkkien vetolujuus ja vetojäykkyys kasvoivat, kun imevyysaikaa lyhennettiin. Arkkien venymä murtokohdassa oli korkeampi imeytysajan pidentyessä. Repäisylujuus suhteessa vetolujuuteen ei muuttunut yksiselitteisesti suhteessa imeytysaikaan. Tulosten mukaan pitkä imeytysaika ja homogeeninen keittotulos eivät välttämättä paranna koivusellun paperiteknisiä ominaisuuksia

Ali- ja ylikriittinen vesi selluloosan liuottimena

Cellulose's recalcitrance to dissolve in common solvents is a major obstacle for the utilization of lignocellulose biomass into fuels and chemicals. As a promising answer to this challenge, subcritical and supercritical water have been proposed as a green medium for cellulose hydrolysis. Prior reports also indicate that the solubility of cellulose substantially increases near the critical point of water. This thesis investigated whether subcritical or supercritical water can dissolve cellulose as a polymer and whether the dissolved polymers can be recovered without extensive degradation. Two reactor systems were used to treat microcrystalline cellulose at 245-380 °C with treatment times between 0.2 and 6.0 s. Solid cellulose residue samples were investigated for evidence of swelling via scanning electron microscopy, wide angle X-ray, and solid-state NMR techniques. The depolymerization pattern of cellulose polymers was determined by viscosity analysis and size exclusion chromatography, and the results were compared to random chain cleavage and end-attack models. Dehydration and fragmentation reactions in dissolved polymers were analyzed by GC-MS, HPAEC-PAD-MS, and ESI-MS/MS techniques. In addition to the experimental work, the Gibbs energy of dissolution in supercritical water at 400 °C was analyzed via atomistic molecular dynamics simulations. The results showed that subcritical water below 300-320 °C is a poor cellulose solvent. This was demonstrated by the lack of polymeric dissolution products; also no evidence of cellulose swelling was found. The solubility of cellulose was enhanced when the temperature exceeded 300-320 °C. Then the structure of cellulose crystallites was transformed into cellulose II allomorph, likely caused by the enhanced solvent power and concomitant cellulose depolymerization. Increased solubility resulted in cellulose dissolution as a polymer of sufficiently high molar mass to precipitate at ambient temperature. At the same time the dissolved polymers were subjected to fast depolymerization which rendered the molar mass of precipitated cellulose low. The yield of cellulose precipitate depended on the characteristics of microcrystalline cellulose feedstock and spanned from 0 to 68 wt%. Significant amounts of levoglucosan and erythrose end-groups were detected in the dissolved cellulose chains. The molecular dynamics simulations indicated that the thermodynamics favor cellulose dissolution in supercritical water and an increasing water density or pressure decreases the Gibbs energy of dissolution while it predicted insolubility in ambient water.Selluloosan liukenemattomuus yleisimpiin liuottimiin rajoittaa merkittävästi lignoselluloosan hyötykäyttöä polttoaineiden ja kemikaalien tuotannossa. Viimeisen kahden vuosikymmenen aikana ali- ja ylikriittiseen veteen pohjautuvat prosessit ovat herättäneet kiinnostusta mahdollisina ympäristöystävällisinä vaihtoehtoina selluloosan hydrolyysille. Aiemmat julkaisut viittaavat mahdollisuuteen, että selluloosan liukoisuus veteen kasvaa merkittävästi niin kutsutun kriittisen pisteen läheisyydessä. Tässä työssä tutkittiin mahdollisuutta liuottaa selluloosaa polymeerimuodossa käyttäen ali- tai ylikriittistä vettä, sekä mahdollisuutta ottaa talteen liuenneet polymeerit ilman merkittäviä hajoamisreaktioita. Työssä käytettiin kahta reaktorisysteemiä, joilla mikrokiteistä selluloosaa käsiteltiin 0,2 - 6,0 s ajan 245 - 380 °C lämpötilassa. Liukenematonta selluloosaa analysoitiin pyyhkäisyelektronimikroskoopilla, laajakulmaröntgensirontamenetelmällä sekä kiintoaine NMR menetelmällä. Selluloosapolymeerien depolymerisaatiota tutkittiin viskositeettianalyysillä ja kokoekskluusiokromatografialla; lisäksi depolymerisaatiokäyttäytymistä verrattiin satunnaispilkkutumis- ja päätepilkkoutumismalleihin. Dehydraatio ja fragmentaatio-reaktioita tutkittiin GC-MS, HPAEC-PAD-MS, and ESI-MS/MS menetelmillä. Lisäksi selluloosan liukenemisen Gibbsin energia 400 °C analysoitiin molekyylidynamiikkasimulaatioilla. Tulokset osoittavat, että alikriittinen vesi alle 300-320 °C on heikko liuotin selluloosalle. Tämä käy ilmi liuenneiden selluloosapolymeerien puutteesta sekä siitä ettei liukenemattomista selluloosapartikkeleista löydy merkkejä rakenteen turpoamisesta. Myös depolymerisaatio vaikuttaa rajoittuneen selluloosapartikkelien pinnalle. Selluloosan liukoisuus veteen lisääntyy kuitenkin lämpötilan ylittäessä 300-320 °C. Tällöin osa selluloosan rakenteesta muuttuu selluloosa II muotoon, mikä todennäköisesti aiheutuu veden liuotinominaisuuksien muutoksesta yhdessä samanaikaisen selluloosan depolymerisaation kanssa. Kohonnut liukoisuus liuottaa myös selluloosapolymeerejä, jotka saostuvat normaaliolosuhteissa; samanaikaiset depolymerisaatio-reaktiot kuitenkin rajoittavat merkittävästi saostuneen selluloosan polymerisaatioastetta. Saostuneen selluloosan saanto riippui suuresti lähtöaineena käytetyn mikroselluloosan ominaisuuksista ja vaihteli välillä 0-68%. Liuenneissa selluloosaketjuissa havaittiin huomattavia määriä levuglukosaani- ja erytroosipääteryhmiä. Molekyylidynamiikkasimulaatio osoittivat että selluloosan liukeneminen ylikriittisessä vedessä on termodynaamisesti mahdollista ja lisääntyy veden paineen tai tiheyden kasvaessa. Lisäksi simulaatiot osoittivat selluloosan liukenemisen veteen olevan normaaliolosuhteissa termodynaamisesti epäsuotuisaa

Työssäoppimisen tietojärjestelmä yksilölähtöistä oppimisprosessia tukevana työvälineenä

Kehittämishankkeen tarkoituksena oli kehittää työelämän ja koulutuksen välistä yhteistyötä työssäoppimisen näkökannalta katsottuna. Hankkeen tavoitteena oli opetuksen ja työelämän lähentäminen toisiaan ja parantamaan työssäoppimisen tarkoitusta. Hankkeeseen kerättiin tietoa työnantajilta, sekä oppilaitoksen edustajilta työssäoppimisen kehittämisestä ja tarpeellisuudesta. Kehittämishankkeen sisältö muodostuu seuraavista osioista: A. Kysely työelämän ja oppilaitoksen edustajille. Teimme kyselyn työelämän ja oppilaitosten edustajille työssäoppimisen haasteista, tarpeista ja kehittämisestä. B. Työssäoppiminen: Työssäoppimisen osiossa käsittelimme työssäoppimisen haasteita, hyötyjä sekä kuinka työssäoppimista voitaisiin kehittää. C. Työnantaja työssäoppimisyhteistyön osapuolena. Tässä osiossa käsittelimme koulutuksen ja työelämän yhteistyötä muuttuvissa työelämän haasteissa, sekä opettajan muuttuvaa roolia. D. Työpaikkaohjaaja: Tässä osiossa käsittelimme työpaikkaohjaajan toimenkuvaa ja mukanaan tuomia uusia haasteita. E. Konkreettisia ehdotuksia työssäoppimisen kehittämiseen: Lopuksi pohdimme kuinka työssäoppimista voisi kehittää.The aim of the development project was to improve the co-operation between working life and education; from the point of on-the-job-learning. The another aim of the project was to bring closer education and working life and improve the quality of on-the-job-learning. The project was carried out by collecting information from the employers and members of the educational institute about the importance and development needs of on-the-job-learning. Development project consisted of following items:: A. Survey to employers and educuational institute members We conducted survey to employers and educational institute members about challenges, needs and development topics of on-the-job-learning. B. On-the-job-learning In the section of the learning at work we researched challenges, advantages and how learning at work could be further developed C. Employer as development party at on-the-job-learning. In this section we researched the co-operation of the education and on-the-joblearning in changing working life challenges and the changing role of the teacher D. On-the-job-learning instructor: In this section we researched the job description and the new challenges of on-thejob- learning instructor E. Concrete suggestions for the development of on-the-job-learning: At the end we discuss how on-the-job-learning could be improve