Miksi musiikkia tutkitaan ja opetetaan?:asiantuntijoiden käsityksiä musiikintutkimuksen, musiikkikasvatuksen ja yhteiskunnan välisistä suhteista

Tiivistelmä. Tutkimuksemme tavoitteena on selvittää musiikintutkijoiden käsityksiä siitä, miksi musiikkia tutkitaan ja opetetaan. Musiikintutkimuksen ja -opetuksen nähdään olevan vahvasti kytköksissä toisiinsa, sillä opetuksen tulee pohjautua tieteelliselle tiedolle. Tutkimus ja opetus ovat myös vuorovaikutuksessa yhteiskunnan kanssa, sillä yhteiskunta tarjoaa taloudellista tukea tutkimukselle ja tutkijat tuottavat tietoa yhteiskunnan hyödynnettäväksi. Yhteiskunnan muutosten myötä tutkijoille avautuu uusia tutkimuskohteita, joita tutkimalla saadaan jälleen ajankohtaista tieteellistä tietoa uusista ilmiöistä. Tutkimusaiheemme kattaa koko musiikintutkimuksen kentän, ja pyrimme tutkielmamme teoreettisessa viitekehyksessä tuomaan esille aikaisemmin tehtyjä tutkimustuloksia mahdollisimman laajasti. Käsittelemme musiikin merkityksiä sekä yksilöllisestä että yhteisöllisestä näkökulmasta, ja tarkastelemme musiikin fyysisiä, psyykkisiä ja sosiaalisia vaikutuksia. Koska musiikki joutuu usein perustelemaan asemaansa oppiaineena, haluamme tuoda jokaiseen lukuun myös musiikkikasvatuksellisen näkökulman. Lisäksi tarkastelemme ilmiötä filosofisesta näkökulmasta, jolloin esiin nousevat kysymykset musiikin arvosta ja siitä, nähdäänkö se välineenä jonkin saavuttamiseen vai itsessään arvokkaana ilmiönä. Tutkimuksemme metodologisena lähtökohtana on fenomenografia, sillä pyrimme selvittämään haastateltavien käsityksiä tutkittavasta ilmiöstä. Halusimme ajankohtaista, asiantuntevaa ja monipuolista tietoa tutkimuksemme aineistoksi, minkä vuoksi valitsimme haastateltaviksi musiikintutkimuksen professoreita. Aineistonkeruumenetelmänä hyödynsimme teemahaastattelua, mikä mahdollisti haastattelujen etenemisen yksityiskohtaisten kysymysten sijaan väljempien teemojen varassa mahdollistaen haastateltavan vapaamman ilmaisun ja sen myötä myös laajemman aineiston syntymisen. Poimimme litteroiduista haastatteluista tutkimuskysymystemme kannalta merkittävät ilmaukset, joita luokittelemalla muodostimme aineistomme analyysin rungon. Analyysin perusteella yhteiskunnan ja taloudellisen tuen rooli sekä musiikintutkimuksessa että -opetuksessa korostuu. Musiikintutkimusta on lähes jokaisessa suomalaisessa yliopistossa, mutta haastatellut kokevat sen olevan vaikeuksissa mahdollisten säästötoimenpiteiden takia. Tutkijoiden mielestä musiikki on merkityksellinen ja moniulotteinen ilmiö, jota täytyy tutkia ja jonka tulisi näkyä yhteiskunnassa laajemmin. Teknologisoitunut yhteiskunta ja musiikkikulttuurien muutokset ovat vaikuttaneet siihen, millaisena ilmiönä musiikki nähdään. Tutkijoiden mielestä yhteiskunta odottaa musiikintutkimuksen ja -opetuksen tuottavan mitattavaa tulosta. He eivät näe musiikilla ja sen opetuksella olevan suoraa välitöntä vaikutusta, minkä takia mitattavia tuloksia on vaikea saavuttaa ja kausaalisuhteita vaikea todistaa. Musiikki voi olla väline päämäärien saavuttamiseen, mutta haastatellut tutkijat eivät halua korostaa pelkästään musiikin välinearvoja. Lähes jokaiselle haastatellulle musiikilla on myös itseisarvo. Tutkijat kokevat yksimielisesti musiikin kuuluvan yleissivistävään opetukseen. Tutkijat näkevät musiikin sivistävinä piirteinä erityisesti oman kulttuurin välittämisen ja kehittämisen, itsetuntemuksen sekä yksilön omaksi itseksi kasvamisen ympäristöön suhteutettuna. Lisäksi tietämys ja kokemus musiikista mahdollistavat musiikista nauttimisen ja hyvän musiikkisuhteen syntymisen, minkä myötä yksilöllä on mahdollisuus käyttää musiikkia osana arkeaan, hyvinvointiaan ja tunteidenkäsittelyään. Jotta musiikinopetus olisi toimivaa ja ajankohtaista, opettajan tulee huomioida opetussuunnitelman asettamat tavoitteet, nuorten oma maailma, teknologisoitunut yhteiskunta, oppiaineiden välinen integraatio sekä vähäisten tuntimäärien tehokas hyödyntäminen. Musiikinopetuksen edistäminen tutkimuksellisten tulosten avulla vaikuttaa ajoittain monimutkaiselta prosessilta. Luotettavien ja pätevien tutkimustulosten tuottaminen on vaikeaa, sillä musiikki on ilmiönä laaja ja merkitykseltään varsin yksilöllinen. Musiikilla on myös koulumaailmassa erityinen merkityksensä, sillä se mahdollistaa oppilaan itseilmaisun oman tekemisen kautta, mikä on yhtä tärkeää kuin tehokkaiden opiskelutaitojen kehittäminen

Polygenic Risk Scores and Physical Activity

Purpose Polygenic risk scores (PRS) summarize genome-wide genotype data into a single variable that produces an individual-level risk score for genetic liability. PRS has been used for prediction of chronic diseases and some risk factors. As PRS has been studied less for physical activity (PA), we constructed PRS for PA and studied how much variation in PA can be explained by this PRS in independent population samples. Methods We calculated PRS for self-reported and objectively measured PA using UK Biobank genome-wide association study summary statistics, and analyzed how much of the variation in self-reported (MET-hours per day) and measured (steps and moderate-to-vigorous PA minutes per day) PA could be accounted for by the PRS in the Finnish Twin Cohorts (FTC;N= 759-11,528) and the Northern Finland Birth Cohort 1966 (NFBC1966;N= 3263-4061). Objective measurement of PA was done with wrist-worn accelerometer in UK Biobank and NFBC1966 studies, and with hip-worn accelerometer in the FTC. Results The PRS accounted from 0.07% to 1.44% of the variation (R-2) in the self-reported and objectively measured PA volumes (Pvalue range = 0.023 toPeer reviewe

Lung macrophage scavenger receptor SR-A6 (MARCO) is an adenovirus type-specific virus entry receptor

<div><p>Macrophages are a diverse group of phagocytic cells acting in host protection against stress, injury, and pathogens. Here, we show that the scavenger receptor SR-A6 is an entry receptor for human adenoviruses in murine alveolar macrophage-like MPI cells, and important for production of type I interferon. Scavenger receptors contribute to the clearance of endogenous proteins, lipoproteins and pathogens. Knockout of SR-A6 in MPI cells, anti-SR-A6 antibody or the soluble extracellular SR-A6 domain reduced adenovirus type-C5 (HAdV-C5) binding and transduction. Expression of murine SR-A6, and to a lower extent human SR-A6 boosted virion binding to human cells and transduction. Virion clustering by soluble SR-A6 and proximity localization with SR-A6 on MPI cells suggested direct adenovirus interaction with SR-A6. Deletion of the negatively charged hypervariable region 1 (HVR1) of hexon reduced HAdV-C5 binding and transduction, implying that the viral ligand for SR-A6 is hexon. SR-A6 facilitated macrophage entry of HAdV-B35 and HAdV-D26, two important vectors for transduction of hematopoietic cells and human vaccination. The study highlights the importance of scavenger receptors in innate immunity against human viruses.</p></div

New genetic loci link adipose and insulin biology to body fat distribution.

Body fat distribution is a heritable trait and a well-established predictor of adverse metabolic outcomes, independent of overall adiposity. To increase our understanding of the genetic basis of body fat distribution and its molecular links to cardiometabolic traits, here we conduct genome-wide association meta-analyses of traits related to waist and hip circumferences in up to 224,459 individuals. We identify 49 loci (33 new) associated with waist-to-hip ratio adjusted for body mass index (BMI), and an additional 19 loci newly associated with related waist and hip circumference measures (P < 5 × 10(-8)). In total, 20 of the 49 waist-to-hip ratio adjusted for BMI loci show significant sexual dimorphism, 19 of which display a stronger effect in women. The identified loci were enriched for genes expressed in adipose tissue and for putative regulatory elements in adipocytes. Pathway analyses implicated adipogenesis, angiogenesis, transcriptional regulation and insulin resistance as processes affecting fat distribution, providing insight into potential pathophysiological mechanisms

Development of accelerometry-based fall detection:from laboratory environment to real life

Abstract About one third of home-dwelling older people suffer a fall ech year. The most consuming falls occur when the person is alone and unable to get up, resulting in long lies which are associated with institutionalisation and high morbidity-mortality rate. Even though personal emergency response systems provide applications to call for help, older people are not always able or willing to activate them. Hence, an automatic fall detection system is an important setting. Even though pilot applications and commercial fall detection systems exist, the real-life validation of these systems is scant. The aim of this study was to develop a validated acceleration-based method for fall detection to be adapted for real-life applications among older people. Methods capable of discriminating between falls and activities of daily living (ADL) were determined based on laboratory tests. The threshold-based algorithms were validated with intentional falls in 20 middle-aged test persons and ADL in 20 middle-aged and 21 older people. The algorithm for the waist with impact and end posture detection was able to discriminate falls from ADL with 97% sensitivity and 100% specificity. In order to validate the fall detection system, a field test was performed with 16 residents in elderly care units wearing a wireless sensor. During the 6-month test period, acceleration data from five real-life falls were collected. One of the falls resulted in a hip fracture. These falls showed similar features as intentional falls. However, high pre impact velocity was detected in the case with a fracture, but not in all falls with preventative actions. The system had a fall detection sensitivity of 71.4% with a false alarm rate of 1.1 alarms over a 24-hour time period in this real-life pilot test. The data from real-life falls provide important material for further development of fall detection and studies on fall mechanism and fall prevention.Tiivistelmä Kotona asuvista yli 65-vuotiaista kaatuu vuosittain kolmannes. Mikäli kaatunut ei kykene nousemaan omin neuvoin, avun saaminen saattaa viivästyä. Tämä suurentaa sekä laitoshoitoon joutumisen todennäköisyyttä että kuoleman riskiä. Erilaisia hälytysjärjestelmiä on kyllä saatavilla, mutta ikääntyneet eivät aina kykene käyttämään niitä tai eivät jostain syystä halua tehdä hälytystä. Tämän vuoksi automaattiselle kaatumishälyttimelle on tarvetta. Tässä tutkimuksessa kehitettiin ja testattiin ikääntyneiden tarpeisiin soveltuva kiihtyvyysanturiin perustuva kaatumisen tunnistumenetelmä. Aineisto koottiin laboratorio-olosuhteissa kokeilla, joihin osallistui sekä nuoria että keski-ikäisiä. Raja-arvoon perustuvia tunnistusalgoritmeja testattiin 20 keski-ikäisen ohjeistettujen testikaatumisten sekä 20 keski-ikäisen ja 21 ikääntyneen arkisten askareiden tuottamalla datalla. Kaatumistapahtuman impaktin ja loppuasennon tunnistaminen vyötäröltä mitatuista kiihtyvyysarvoista erotteli kaatumisen muusta liikkeestä 95&#160;% sensitiivisyydellä ja 100&#160;% spesifisyydellä. Tunnistusmenetelmää testattiin kenttäkokeessa, jossa 16 ikääntynyttä hoitokodin asukasta piti vyötäröllään mittauslaitetta. Kuuden kuukauden aikana kiihtyvyyssignaali saatiin viidestä kaatumisesta. Yksi niistä aiheutti lonkkamurtuman. Analyysin mukaan näiden todellisten kaatumisten kiihtyvyyssignaalit muistuttivat testikaatumisia. Lonkkamurtumatapauksessa ennen impaktia mitattu nopeus oli erittäin korkea. Vastaavaa ei havaittu tapauksissa, joissa oli merkkejä siitä, että kaatumista oli yritetty estää. Kenttäkokeessa kaatumishälytysjärjestelmän sensitiivisyys oli 71.4&#160;% ja vääriä hälytyksiä oli 1.1 vuorokaudessa. Tutkimuksessa saatua tietoa tosielämän kaatumistapahtumista voidaan käyttää hyväksi kehitettäessä kaatumisten ehkäisyä, niiden mekanismin tutkimista sekä kaatumisen tunnistusta kiihtyvyysanturien avulla

A persuasive mHealth behavioral change intervention for promoting physical activity in the workplace:feasibility randomized controlled trial

Abstract Background: Employees in an office setting are more likely to remain physically inactive. Physical inactivity has become one of the major barriers to overcoming the risk factors for anxiety, depression, coronary heart disease, certain cancers, and type 2 diabetes. Currently, there is a gap in mobile health (mHealth) apps to promote physical activity (PA) for workers in the workplace. Studies on behavior change theories have concluded that health apps generally lack the use of theoretical constructs. Objective: The objective of this study was to study the feasibility of a persuasive app aimed at encouraging PA among employees and to understand the motivational aspects behind the implementation of mHealth apps among office workers. Methods: A 4-week study using a mixed methods (quantitative and qualitative) design was conducted with office-based employees in cities in 4 countries: Oulu, Finland; Carlow, Ireland; London, United Kingdom; and Dhaka, Bangladesh. Of the 220 invited participants (experimental group, n=115; control group, n=105), 84 participated (experimental group, n=56; control group, n=28), consisting of working-age volunteers working in an office setting. Participants used 2 different interventions: The experimental group used an mHealth app for PA motivation, and the control group used a paper diary. The purpose was to motivate employees to engage in healthier behavior regarding the promotion of PA in the workplace. A user-centered design process was followed to design, develop, and evaluate the mHealth app, incorporating self-determination theory (SDT) and using game elements. The paper diary had no specific theory-driven approach, design technique, nor game elements. Results: Compliance with app usage remained relatively low, with 27 participants (experimental group, n=20; control group, n=7) completing the study. The results support the original hypothesis that the mHealth app would help increase PA (ie, promoting daily walking in the workplace) in comparison to a paper diary (P=.033). The mHealth app supported 2 of the basic SDT psychological needs, namely autonomy (P=.004) and competence (P=.014), but not the needs of relatedness (P=.535). Conclusions: The SDT-based mHealth application motivated employees to increase their PA in the workplace. However, compliance with app usage remained low. Future research should further develop the app based on user feedback and test it in a larger sample

A theory-driven system model to promote physical activity in the working environment with a persuasive and gamified application

Abstract Physical activity (PA) is important to prevent and lessen the risks of various diseases as well as progress in physical and mental health. Employees expend a lot of time at their workplace such as office environment. Working efficiency may be harmfully affected if the worker is physically inactive. The purpose of this study was to design a system model to guide employees at their workplace on their PA promotion. We propose a system model integrating the psychological theory known as Self-determination Theory (SDT) which indicates that people can be motivated extrinsically through the fulfilment of three psychological needs: autonomy, competence, and relatedness. To do this, game elements such as points, badges and leaderboard were applied into the system model. We utilized the system model to design a gamified persuasive application. We developed a prototype of PA promotion app using the User-Centered Design (UCD) process. We conducted UCD iteration and pilot-tested the prototype of an app with end users. They used the prototype of an app to perform some activities e.g. walking after breakfast and lunch hour. We found that it brings a positive impact on the employees in promoting their PA in their workplace. The result of the study will be used to build an actual persuasive application with gamification techniques

Measuring the influence of a persuasive application to promote physical activity

Abstract A fundamental challenge for employees in the office environment is the difficulty of being physically active. The long-term effect of physical inactivity can lower work effectiveness and cause health problems. The non-substantial indication from recent research suggests that persuasive techniques can create a significant impact on motivating people. This study investigates the overall influence of using a persuasive application in promoting physical activity in the workplace, such as office environment. To motivate individuals for healthier behaviour, we implemented and tested an application incorporating Self Determination Theory (SDT). We conducted an eight week long usability evaluation of the application, using the UTAUT model. The questionnaires were based on the factors: Performance Expectancy, Effort Expectancy, Social Influence, Facilitating Conditions, Behavioural Intention, and Use Behaviour. We found that our persuasive application was satisfactory to motivate users for physical activity promotion

Calibration and validation of accelerometer-based activity monitors:a systematic review of machine-learning approaches

Abstract Background: Objective measures using accelerometer-based activity monitors have been extensively used in physical activity (PA) and sedentary behavior (SB) research. To measure PA and SB precisely, the field is shifting towards machine learning-based (ML) approaches for calibration and validation of accelerometer-based activity monitors. Nevertheless, various parameters regarding the use and development of ML-based models, including data type (raw acceleration data versus activity counts), sampling frequency, window size, input features, ML technique, accelerometer placement, and free-living settings, affect the predictive ability of ML-based models. The effects of these parameters on ML-based models have remained elusive, and will be systematically reviewed here. The open challenges were identified and recommendations are made for future studies and directions. Method: We conducted a systematic search of PubMed and Scopus databases to identify studies published before July 2017 that used ML-based techniques for calibration and validation of accelerometer-based activity monitors. Additional articles were manually identified from references in the identified articles. Results: A total of 62 studies were eligible to be included in the review, comprising 48 studies that calibrated and validated ML-based models for predicting the type and intensity of activities, and 22 studies for predicting activity energy expenditure. Conclusions: It appears that various ML-based techniques together with raw acceleration data sampled at 20–30 Hz provide the opportunity of predicting the type and intensity of activities, as well as activity energy expenditure with comparable overall predictive accuracies regardless of accelerometer placement. However, the high predictive accuracy of laboratory-calibrated models is not reproducible in free-living settings, due to transitive and unseen activities together with differences in acceleration signals

How to improve communication using technology in emergency medical services?:a case study from Finland

Abstract The field of emergency medical services (EMS) is a challenging environment for ensuring fluent information exchange between stakeholders because several different kinds of organizations are involved in EMS missions. Solutions for information and communication technology can vary significantly depending on the organization. This study aims to identify current communication bottlenecks between EMS professionals, understand the technological challenges behind them, and describe technologies that can improve EMS communication in the future. Information for the study about current EMS processes, technologies, and technology needs was collected from EMS professionals during three workshops, five personal interviews, and one email questionnaire. All surveyed health care professionals were working in the county of Northern Ostrobothnia. Information about proposed technologies for EMS was obtained from literature and interviews with five technology companies. The principal problem in EMS communication is scattered health data. This leads to a lack of common situational awareness for professionals and incomplete medical histories for patients. The reasons behind those problems are different information systems which do not communicate with each other and the lack of a common electronic patient care record (ePCR) for use by stakeholders. Personal health measurements, sensors, telemedicine, and artificial intelligence will create opportunities for further improving the flow of communication in EMS, provided those tools can be integrated into decision-making systems