No Winners Without Losers? : Indigenous and Non-Indigenous Communities on the Hunt for Cultural Rights in a Time of Limited Wildlife Resources

Hunting is an important cultural practice for many, including for indigenous as well as non-indigenous individuals. However, when resources are limited, the enjoyment of such a cultural practice may suffer. In order to follow the obligations arising from human rights law as well as obligations related to wildlife protection, states are often walking a tight-rope in order to ensure everyone’s right to culture. Hunting falls within the scope of what several human rights instruments consider to be culture, including the two international Covenants, the International Covenant on Civil and Political rights and the International Covenant on Economic, Social and Cultural Rights. In addition to human rights, culture and cultural rights are taken into account in several areas of international law. For example, hunting and fishing traditions are safeguarded in the context of the work of the United Nations Educational, Scientific and Cultural Organisation (UNESCO) and several agreements aiming to protect wildlife. States which are parties to the two International Covenants, should, first and foremost, avoid interfering with and hindering the individual's right to cultural life. State Parties should also ensure a satisfactory standard of participation in cultural life for all. Nevertheless, temporarily restricting hunting due to lack of resources may be justified, provided that the state ensures a satisfactory standard of participation in cultural life for all. A satisfactory standard includes, inter alia, the right of everyone to an acceptable minimum standard of living. Considering hunting as a part of indigenous way of life, the right to livelihood of indigenous peoples should not be denied when taking measures to protect wildlife. Furthermore, with regards to indigenous peoples, the principle of free, prior, and informed consent should be respected. On a regional European level, the thesis analyses the European Convention on Human Rights (ECHR) and how its provisions correspond with the right to culture. In order to achieve this, the right to culture is examined through a dynamic interpretation of the ECHR. The ECHR and the reasoning made by the European Court of Human Rights also lends itself as a tool in order to analyse differential treatment, in which individuals from one group of the population are allowed to hunt before the other. Depending on the status and group belonging of the rights holder, the right to culture may differ. Indigenous peoples' cultural rights are often collective, whereas the cultural rights of non-indigenous peoples are individual rights whose realisation may depend on the collective. However, as is concluded in the thesis, it is not the collective nature of indigenous peoples' cultural rights that sometimes leads to prioritising their rights of indigenous peoples over those who are non-indigenous. In order to achieve true equality, there may be a need for differential treatment. Indigenous culture is often at a disadvantage compared to the majority culture. Indigenous peoples’ traditions are also often linked to their identity and, ultimately, survival. Therefore, special treatment may be justified in order to ensure the survival of indigenous peoples and to achieve true equality. In protecting biodiversity, states should take cultural rights into account. In particular, the rights of indigenous peoples, who often have a deep connection to practices regarding nature and the use of natural resources, shall be respected. As long as resources are scarce, states will struggle to prioritise the rights of one group over another, which can lead to one group feeling like the loser. What is certain, however, is that if biodiversity is not protected and species disappear altogether, everyone loses

Näköaloja tiedonhallinnan tulevaisuuteen 1920-1960 -luvuilla

Tarkastelen tässä tutkielmassa viittä vuosina 1920-1965 Euroopassa ja Yhdysvalloissa julkaistua kirjoitusta ja niissä esitettyjä ajatuksia siitä, kuinka olemassa oleva tieto olisi mahdollista saada paremmin järjestykseen ja hyödynnettäväksi. Kirjoituksissa nousee esiin myös se, mikä kirjoitusajankohdan keinoissa hallita tietoa jätti toivomisen varaa ja sai kirjoittajat suunnittelemaan uusia ratkaisuja. Kirjoittajat, joiden ajatuksiin tutkielmassani tutustun, ovat belgialainen juristi Paul Otlet, englantilainen kirjailija H. G. Wells, ranskalainen kirjastonhoitaja Suzanne Briet, amerikkalainen insinööri Vannevar Bush ja amerikkalainen tietojenkäsittelytieteilijä J. C. R. Licklider. Paul Otlet ja Suzanne Briet kuuluivat eurooppalaisiin dokumentalisteihin, joiden huomion kohteena olivat monet nykyään informaatiotutkimuksen alaan kuuluvat kysymykset. Kirjailija H. G. Wells oli kiinnostunut eurooppalaisten dokumentalistien aikaansaannoksista ja esitti teoksissaan ajatuksia tavoista, joilla tietoa voitaisiin hallita paremmin tulevaisuudessa. Vannevar Bush esitteli heti toisen maailmansodan jälkeen julkaistussa artikkelistaan ajatuksiaan siitä, miten tiede voisi edesauttaa parempien tiedonhallinnan ratkaisujen kehittämistä. J. C. R. Licklider johti 1960-luvun alussa projektia, jossa pohdittiin sitä, kuinka uutta tekniikkaa voitaisiin hyödyntää tulevaisuuden kirjastoissa. Tutkielmani kirjallisuuskatsauksessa esittelen informaatiohistoriaan ja tutkimukseni aiheena oleviin henkilöihin liittyvää aiempaa tutkimusta. Tutkimusasetelmaluvussa esittelen tutkielmassa käyttämäni aineiston ja sen valintaperusteet sekä käyn läpi lyhyesti historiantutkimuksen metodeita, joita tutkielmassani noudatan. Tämän jälkeen esittelen tutkielmani aiheena olevien kirjoitusten keskeisen sisällön. Tulosluvussa tarkastelen muun muassa sitä, miten kirjoittajat kuvaavat tiedon löytämisen haasteita, miten tulevaisuudensuunnitelmissa hyödynnetään olemassa olevia laitteita ja minkälaisena nähdään ihmisten ja koneiden vuorovaikutus ja kirjastojen ja yliopistojen rooli tulevaisuudessa

Adoption of smartphones: iPhone. Research of adopting a mobile phone innovation from private consumers' viewpoint.

PURPOSE OF THE STUDY The purpose of the research was to find out what affects the decision when people adopt or reject a new mobile phone innovation; an iPhone. The already existent research did not answer the question of motivators of adopting mobile phone innovations except for at the most on a very general level which makes the topic of the research fresh. In this research is widely used and discussed technology adoption models that are central to research in information systems science and which have been used as a basis for a large amount of scientific research. Also in this research are used models from behavioral science and social science such as the theory of reasoned action, theory of planned behavior and diffusion theory. These sciences in part aim to explain the motivators of human behavior and general adaptation behavior. The research was done from a consumer’s viewpoint. Since the consumer market is filling up with new smartphone innovations, the research topic is current and will be interesting at least in the near future as well as no end to the trend of new smartphones can yet be seen. iPhone was selected for the research as it has been the first product to introduce some specific qualities in a smartphone when entering the private consumers’ market. METHODS USED IN RESEARCH In the research qualitative analysis was used as a research method. Research data was obtained from respondents by individual interviews. Main theories used in the research were Diffusion theory, the Theory of reasoned action (TRA) and the Theory of planned behavior (TPB). RESULTS Research results reveal that a too high price can seriously impair the adoption possibilities of an innovation. By using Mill’s method of agreement it could be deduced that pricing of technology to be adopted has heavy relational weight as one of the motivators in making the technology adoption decision. As a result of this it could be argued that adoption could be speeded up by offering low-priced tying deals and leasing contracts through businesses for their employees

Julkisiin hankintoihin liitetyt merkitykset : Diskurssianalyyttinen tarkastelu Helsingin Sanomien mielipidekirjoituksista

Julkisten hankintojen määrä on viime vuosina lisääntynyt selvästi. Julkisiin hankintoihin liittyvät mielikuvat ovat usein negatiivisesti sävyttyneitä. Kielellä on keskeinen asema yhteiskunnallisessa keskustelussa. Media tarjoaa väylän oman mielipiteen esittämiselle. Tässä tutkielmassa ollaan kiinnostuneita siitä, miten julkisista hankinnoista puhutaan, millaisia merkityksiä julkisiin hankintoihin liitetään ja millaisin kielellisin keinoin merkitysten ilmaiseminen tapahtuu. Merkityksiä tarkastellaan suhteessa sidosryhmään ja hankintaprosessiin. Lisäksi tässä työssä selvitetään, kuka merkityksiä antaa, millaisiin teemoihin merkitykset liittyvät ja miten kestävän kehityksen teema näkyy mielipidekirjoituksissa. Tutkimuskysymysten selvittämiseksi olen analysoinut 27 Helsingin Sanomien mielipidekirjoitusta diskurssianalyyttisellä menetelmällä. Tunnistin aineistosta kolme diskurssia, jotka nimesin julkiset hankinnat mahdollisuutena -diskurssiksi, julkiset hankinnat epäonnistumisena -diskurssiksi ja julkiset hankinnat syyllisenä -diskurssiksi. Mahdollisuudeksi aineistossa nähtiin suomalaisuuden suosiminen, kustannusten hillintä, vastuullisuuden huomioiminen ja paremmat palvelut. Mahdollisuutta tuotiin esiin erityisesti ohjailevalla ja argumentoivalla tekstityypillä, erityisesti neuvomalla. Epäonnistumisia nähtiin hankinnan suunnittelussa, hankintasopimuksen täytäntöönpanossa ja seurannassa sekä sopimuskauden aikaisessa laadun valvonnassa. Epäonnistumisen diskurssissa korostui ohjailun ja argumentaation keinot, erityisesti käskevyys. Syyllisyyden-diskurssissa syyllistävä sormi osoitettiin hankintastrategian, hankinnan suunnittelun ja sopimuksenaikaiseen valvontaan. Syyllisyyden diskurssin mielipidekirjoituksissa korostui kertovan tekstityypin elementit. Aineiston kirjoituksista nousivat esiin kaikki vastuullisuuden ydinteemat – ekologinen, sosiaalinen ja taloudellinen kestävyys. Kestävän kehityksen teemaa toivat esiin laajasti kaikki kirjoittajat Kestävän kehityksen teeman esiintyminen aineistossa ei ollut sidoksissa kirjoittajan sidosryhmään. Suurin osa kirjoituksista, joissa kestävän kehityksen teemaa tuotiin esiin, sijoittui julkiset hankinnat mahdollisuutena -diskurssiin. Diskurssit muodostuivat aineistosta luontevasti, eikä kirjoituksia ole pakotettu mihinkään muottiin. On kuitenkin todettava, että joku toinen tutkija olisi voinut löytää aineistosta erilaisia diskursseja, tai osa kirjoituksista olisi voinut asemoitua eri diskurssiin

Bästa föreståndarinna! : Föräldrakänslor i brev till tre svenska barnhem för finska krigsbarn 1944-1947

Barnförflyttningarna, som ägde rum främst mellan Finland och Sverige under vinter- och fortsättningskriget, kom att innefatta inalles 80 000 finska barn. Väl framme i Sverige placerades dessa krigsbarn ut hos fosterföräldrar runt om i Sverige samt på diverse sjukhus, barnhem och andra dylika anstalter. Syftet med denna avhandling är att utgående från de finska föräldrarnas synvinkel belysa den delen av historien som berörde barn som vistades på svenska barnhem. Som källor har använts en brevsamling med sammanlagt drygt 200 brev som representerar ett femtiotal finska krigsbarnsfamiljer. Breven är skickade till den finlandssvenska fröken Gerda Sandberg som under olika perioder från år 1944 till år 1947 var verksam som föreståndarinna på tre olika svenska barnhem. Med hjälp av denna brevsamling har jag försökt utreda hur diverse föräldrakänslor uttrycktes i skrift. Samtidigt har jag även försökt skapa en helhetsbild av hur det var att vara förälder till ett krigsbarn. Svar på dessa frågor har jag strävat till att få genom att noga granska innehållet och tonen i breven. Samtidigt har jag också varit tvungen att ta i betraktande vem breven varit riktade till och hurudan relationen mellan brevskrivaren och mottagaren varit, eftersom det i hög grad kan ha påverkat innehållets karaktär. I de brev jag analyserat märks tydligt att en närmare relation till Gerda Sandberg hade som följd att innehållet i föräldrarnas brev blev rikligare och att känslor och tankar fick mer plats. I sina brev uttryckte föräldrar till krigsbarn mycket tydliga känslor i anknytning till föräldraskap. Den tydligaste känslan var saknaden efter sitt barn och en längtan efter att få återförenas. Även en hel del oroskänslor angående barnets välbefinnande förekom. Samtidigt hade föräldrarna också ett stort behov av att med jämna mellanrum få information om barnets hälsotillstånd och vardag. Utgående från breven får man också reda på att motiven bakom beslutet att skicka sitt barn till Sverige som krigsbarn i stora drag kan delas in i två olika kategorier: dels berodde det på dåliga hemförhållanden och dels på barnets behov av sjukvård. Samma utgångslägen spelade också en roll då det blev dags att avgöra ifall barnet kunde återvända hem. Tacksamhet var ytterligare en känsla som uttrycks tydligt i breven. Denna tacksamhet riktades främst till Gerda Sandberg men också till resten av barnhemmens personal och till Sverige. Det framgår med andra ord att den hjälp Sverige kunde erbjuda de finska familjerna var mycket välkommen och kom väl till pass. Särskilt korrespondensen med Gerda Sandberg var en ljusglimt i föräldrarnas tillvaro och hjälpte dem att klara av den rådande situationen. Relationen har också varit betydelsefull för föräldrarna eftersom hon samtidigt var den enda konkreta kontakten de hade till sina barn i Sverige

Using aerial photography for identification of marine and coastal habitats under the EU's Habitats Directive

1. Implementation of the E.U. Habitats Directive requires information on the distribution, abundance and area covered by the habitats listed in Annex I of the Directive. 2. In Finland, 21 of these habitats occur in marine and coastal areas. The demand for spatial information of these habitats is increasing, so rapid and relatively inexpensive mapping methods are needed. 3. This study examines the identification of 15 habitats using high altitude black and white aerial photographs. Our goal was to find out how well these habitats could be identified using these types of photographs. We used a test group of 34 persons who were given only brief instructions on how to identify the habitats prior to the test. Their results were compared to a set of field data from an archipelago area at the entrance of the Gulf of Finland, in August 1999 and autumn 2000. 4. The test group identified sandy beaches, lagoons, submerged sandbanks and cliffs with an accuracy of 82%, 71%, 66% and 65%, respectively. The main reasons for these high accuracy percentages were apparently the high contrast and/or easy delineation of the habitat from the surrounding areas. 5. Reefs, wooded dunes and submerged reefs were identified with an accuracy of 39%, 44% and 45%, respectively. The remaining habitats were less precisely identified, apparently due to their small size or poor contrast to the surrounding areas. 6. High altitude aerial photographs are shown to be a useful tool for identifying several of these habitats and can be used as a complement to field mapping methods, GIS methods and other remote sensing techniques. The use of high altitude photographs for monitoring change is discussed.</p

Threatened habitat types in Finland 2018: the Baltic Sea. Red List of habitats. Part 2: Descriptions of habitat types

This report is a partial translation of the final report in Finnish on threatened habitat types (Threatened habitat types in Finland 2018, Part II: Descriptions of habitat types, The Finnish Environment 5/2018) that presents a total of 420 habitat types. This report includes all the evaluated habitat types of the Baltic Sea, as well as six new marine habitat types, which were described but not yet evaluated (NE). Also included are habitat types regarded as of least concern (LC) and those with deficient data (DD). For each habitat type a description, distribution map, photo, and the reasoning behind the assessment result are presented. The descriptions of the habitat types include their characteristics, geographical variation, connectivity to other habitat types, occurrence in Finland, reasons for being threatened and future threats, trend in the state of the habitat type, correspondence of the habitats type with habitat types covered by statutory protection, and whether the habitat type is one for which Finland has an international responsibility. Part I of the final report (in Finnish Suomen luontotyyppien uhanalaisuus 2018, SY 5/2018 and in English Threatened Habitat Types in Finland 2018, FE 2/2019) presents the assessment method for threatened habitat types, results and reasoning of the assessment, and proposals for measures prepared by the experts groups. In the whole country 186 habitats types were assessed as threatened (48% of the number of habitats types). The share of threatened habitat types is much larger in southern Finland (59%) than in northern Finland (32%). The assessment was conducted by broadly-based expert groups in 2016–2018. This was the second assessment of threatened habitat types in Finland. This assessment was conducted using the international IUCN Red List of Ecosystems method. Because of the new assessment method, the results of the first and second assessment of threatened habitat types are not directly comparable with each other. The conclusion that can be made, however, is that the decline and degradation of habitats has not diminished

Ecosystem vulnerability to alien and invasive species: a case study on marine habitats along the Italian coast

1. Spread of alien species (AS) is a serious threat to marine habitats and analysis of principal descriptors of their occurrence is pivotal to set reliable conservation strategies. 2. In order to assess the susceptibility of marine habitats to biological invasions, a dataset was gathered of the occurrence of 3899 species from 29 phyla, taken from 93 marine sites located along the Italian coast in the period 2000\u20132012.3. In total, 61 AS belonging to 11 phyla have been recorded. Invertebrates were the most represented (63%). Alien species were found in all the habitats examined (EUNIS, level 2), although they showed highest abundance in benthic habitats. Most of the AS were associated with a single EUNIS habitat, while some of them were present in more than one habitat. Trans-habitat occurrence suggests the potential invasiveness of AS. 4. According to statistical analysis, AS recorded could have been more numerous, since some of the marine habitats seemed to be still unsaturated. The model that best describes the spread of AS takes account of both native species richness (Rn) and EUNIS habitat type as explanatory variables. The number of observed AS was directly related to Rn and it was highest in rocky circalittoral and infralittoral habitats. 5. The results of this macro-ecological study focus on the importance of performing large-scale studies, since adopting ecosystem approaches to marine invasion management seems especially fruitful. 6. The results, moreover, highlight the importance of AS monitoring of different habitats, from those subjected to anthropogenic pressure, historically considered to be hubs of introduction of AS, to the most biologically rich and diverse marine habitats. Indeed, it is necessary to set monitoring strategies to detect the introduction, the distribution and persistence of AS over time. These recommendations are especially significant in the light of the strategic plans currently under formulation in Mediterranean countries with regard to AS monitoring

Sosiaalipedagoginen hevostoiminta lastensuojelun tukena

Ekebom, Hanna & Kupari, Minna. Sosiaalipedagoginen hevostoiminta lasten-suojelun avohuollon asiakkaiden tukena. Diak Etelä, Järvenpää, kevät 2012, 82 s., 7 liitettä. Sosiaalialan koulutusohjelma. Sosiaali- ja kasvatusalan suuntautumisvaihtoehto, sosionomi (AMK) + Hannalla lastentarhanopettajan kelpoisuus. Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää sosiaalipedagogisen hevostoiminnan vaikuttavuutta alle kouluikäisille lastensuojelun avohuollon asiakkaille. Selvitimme tulevatko vaikutukset näkyviin myös vanhempien sekä päivähoidon ja sosiaalityöntekijöiden näkökulmasta. Tutkimus oli työelämälähtöinen. Yhteistyökumppaneina olivat kahden eri kunnan lastensuojelun sosiaalityöntekijät ja päivähoitohenkilökunta. Käytännön työskentelyosuus toteutettiin Tmi Hirnauskis -tallin tiloissa. Tutkimuksen kohderyhmä koostui kolmesta alle kouluikäisestä lapsesta. Lapsilla oli keskittymisvaikeuksia, ylivilkkautta, kielellisiä ongelmia sekä vaikeuksia osallistua ryhmätoimintaan. Tutkittavien ainoana valintakriteerinä oli lastensuojelun asiakkuus. Lisäksi heidän toivottiin olevan alle kouluikäisiä. Tutkimus oli luonteeltaan laadullinen toimintatutkimus. Aineistonhankintamenetelmänä tutkimuksessa käytettiin lasten sosiaalipedagogiseen hevostoimintaan osallistumisen aikana havainnointia, haastatteluja ja sadutusta. Toiminta videoitiin sisältöanalyysia varten. Sosiaalialan ammattilaisille lähetettiin kyselykaavake lasten havainnointia varten päiväkodissa sekä lasten kotona. Lasten vanhempia haastateltiin puhelimitse jokaisen toimintakerran jälkeen. Tutkimus osoitti, että sosiaalipedagoginen hevostoiminta on alle kouluikäiselle lastensuojelun asiakkaalle hyvä tukimuoto. Toiminta vahvistaa lapsen itsetuntoa ja osallisuutta, sekä tukee lapsen sosiaalisia taitoja. Tutkimustulosten perusteella sosiaalipedagogiikan peruselementit, toiminnallisuus, yhteisöllisyys ja elämyksellisyys toimivat lastensuojelun asiakasta voimauttavana ja kuntouttavana tekijänä. Toimintaan osallistuminen antaa asiakkaalle vahvistavia kokemuksia, jotka kantavat pitkälle ja auttavat osaltaan jopa syrjäytymisen ennaltaehkäisyssä. Eläinten mukana olo hevostoiminnassa antoi lapselle kanavan omien tunteiden käsittelyyn ja vahvuuksien löytämiseen. Käsittelemästämme aiheesta sekä eläinavusteisesta sosiaalityöstä yleensäkin tulisi saada enemmän tietoa sosiaalialan työntekijöille sekä alan opiskelijoille. Uusia ja syventäviä tutkimuksia sosiaalipedagogisesta hevostoiminnasta tarvitaan lähinnä vaikuttavuuden osalta ja siitä, kuinka pidempikestoisella toiminnalla voidaan ennaltaehkäistä riskiryhmässä olevien lastensuojelun asiakkaiden syrjäytymistä.Ekebom, Hanna & Kupari, Minna. Socio-pedagogical horse activity as a form of support in child welfare. 82 p., 7 appendices. Language: Finnish, Järvenpää, spring 2012. Diaconia University of Applied Sciences. Degree Programme in Social Services. Option in Social Services and Education. Degree: Bachelor of Social Services The aim of our study was to find out what kind of impressiveness and benefits socio-pedagogical horse activity can bring to the clients of child welfare. The aim was also to find out if the benefits are noticed by parents, day care staff and child welfare staff. Our working life partners were workers in child welfare in two municipalities. The research was practically executed in the stable Hirnauskis. The target group of our study was three children aged four to six years. Each child had problems with concentration, hyperactivity, and they had linguistic difficulties and social problems. Our research was a qualitative action research. We collected the data for the research by using interviews and observation. We also documented our practical situations by using a video camera. We collected information from the children also by using the fairy-tale method. To the day care staff and social services we sent a questionnaire. We interviewed the parents by telephone after every practical meeting. The results of our study showed that socio-pedagogical horse activity can be a good way of supporting clients of child welfare. Socio-pedagogical horse activity strengthens children’s self-esteem and inclusion. It also supports the child to work in a group and gives social skills. According to our results the basic elements of social pedagogic methods; functionality, communality and experientiality can be a strengthening and rehabilitative element for a client of child welfare. Being a participant of socio-pedagogical horse activity gives a client strengthening experiences that can help even in prevention of marginalization. Animals can give a way to show and handle one´s own feelings and help to find strengths. Knowledge about the effects of socio-pedagogical horse activity should be increased specially by social workers and social studies students. There should be more studies about the impressiveness and benefits of socio-pedagogical horse activity for a long-lasting action. Keywords: socio-pedagogical horse activity, social pedagogy, child welfare, ob-servation, fairy-tale method