Food Waste at Lewiston Middle School

In 2017, 30-40% of all food produced in the United States ended up in landfills and contributed to the country’s carbon footprint. At the same time, 13% of US households were food insecure. In Maine, however, that number rises to 15.7% and in the city of Lewiston, ME, it to 25.2%. Enough of the Lewiston population is affected by food insecurity to make the Lewiston School District eligible for the Community Eligibility Provision (CEP), which guarantees free breakfast and lunch to all students, regardless of socioeconomic background. As the only middle school in the district, Lewiston Middle School (LMS) receives this extra funding for all 800 of its seventh and eighth-grade students. Despite the fact that a quarter of the school population experiences food insecurity, we found that the cafeteria sends over 1,000 pounds of food waste a week to a landfill. In order to find potential recovery options for this food waste, and to reduce the school’s carbon footprint, we conducted informal surveys and a waste audit in the LMS cafeteria. This data was used to determine what percentage of the school’s total waste was food and therefore could be diverted from its path to the landfill. We used the EPA Food Recovery Hierarchy guidelines to help inform our recommendations. Based on our findings, we proposed three different methods for Lewiston Middle School to divert their food waste out of the landfill. These methods included establishing a shared table, giving the waste to a local pig farmer, and contracting with a local commercial composting company. We recommend that LMS combine two or all three of these recovery methods to best address food insecurity for its students, increase sustainability at the school, and reduce food waste

Tulevaisuuden asiantuntijuutta rakentamassa : FUTUREX – Future Experts -hanke

Kysymys korkeakoulutettujen jatko- ja täydennyskoulutuksen järjestämisestä on vasta aivan viimevuosina noussut tärkeäksi teemaksi valtakunnallisessa koulutussuunnittelussa. Kansalaisten osaamisen tasoa koskevassa keskustelussa päähuomio on pitkään ollut matalan koulutustason väestön ongelmissa. Korkeakoulutettujen on uskottu selviävän lisääntyvistä osaamisvaatimuksista korkean pohjakoulutuksen ja jatkuvan työn yhteydessä tapahtuvan oppimisen avulla. Nopeat rakenteelliset muutokset yhteiskunnassa ja korkeakoulutetun työvoiman suhteellisen osuuden nopea kasvu ovat nostaneet asiantuntija-ammateissa toimivien korkeakoulutettujen korkeatasoisen osaamisen varmistamisen koko yhteiskunnan kannalta tärkeäksi strategiseksi kysymykseksi. Asiantuntijuuden kehittymistä on tutkittu intensiivisesti viime vuosikymmeninä. Tutkimuksen tulokset korostavat voimakkaasti asiantuntijuuden dynaamista luonnetta. Korkeakaan asiantuntijuus jollakin alalla ei ole pysyvää ”pääomaa”, vaan paikalleen pysähtynyt osaaminen menettää nopeasti merkitystään. Tutkimustiedon perusteella on selvää, ettei korkeakoulutettujen asiantuntijuuden kehittymisen varmistamiseen ole olemassa helppoja ratkaisuja. Ensinnäkin ajatus siitä, että työ tekijäänsä opettaa, on osoittautunut ongelmalliseksi. Suuressa osassa asiantuntija-ammatteja työvuosien määrä on osoittautunut paremminkin parhaaksi epäpätevyyden ennusteeksi, kuin varmistukseksi korkeasta asiantuntijuudesta. Toisaalta tutkimus ei tue sitäkään, että pelkkä perinteisen muodollisen koulutuksen pidentäminen olisi vastaus asiantuntijuuden jatkuvan kehittämisen haasteeseen. On ilmeistä, että tarvitaan aivan uudenlaisia ratkaisuja, jotka tuovat uudenlaista yksiköllistä ja yhteisöllistä dynamiikkaa sekä uudenlaisia tieteellisen tiedon välittymisen malleja korkeakoulutettujen osaamisen jatkuvaan kehittämiseen. Korkeakoulutetuille suunnattu oppisopimustyyppisen täydennyskoulutuksen malli on kiinnostava yritys luoda edellytyksiä uudenlaisten ratkaisujen kehittämiselle. On hyvin tärkeää, että mallin toteutusta tukemaan on luotu kehittämis- ja tutkimushanke, jossa on voitu paneutua tutkimuskirjallisuuden ja hankkeen yhteydessä kootun empiirisen aineiston pohjalta uusien mallien kehittämisen haasteisiin. Tähän julkaisuun on koottu artikkeleita, jotka valottavat uusien osaamisen kehittämisen mallien taustoja ja kokemuksia toteutuneista ohjelmista. Lönnblad ja Vartiainen tarkastelevat artikkelissaan tulevaisuuden kompetensseja, jotka ovat luonnollisesti keskeinen lähtökohta asiantuntijuuden vahvistamiseen tähtäävälle koulutukselle. Laajahkoon haastatteluaineistoon perustuvan tutkimuksen tulokset nostivat esiin paljolti samoja kompetenssikuvauksia, joita on viime vuosina esitetty useissa selvityksissä. Mielenkiintoinen uusi havainto oli se, että työntekijöillä ja johtajilla on paljon samoja osaamisvaatimuksia. Yhteisistä osaamistarpeista nousi esille erityisesti kommunikaatio ja erilaisuuksien ymmärtäminen. Artikkelissaan Palonen ja kumppanit arvioivat uusia nousevia ammattialoja ja niihin liittyvän asiantuntijuuden kehittymisen erityisiä piirteitä. Totunnaiset ajatukset omalta työpaikalta saatavasta kokeneempien tuesta näyttävät olevan riittämättömiä, kun tarkastellaan uusien nousevien alojen asiantuntijuuden kehittämistä. Käytäntöjä ja tukea joudutaankin etsimään henkilökohtaisten verkostojen kautta oman organisaation ulkopuolelta. Tämän vuoksi koulutusta kehitettäessä ja uusia koulutusratkaisuja tehtäessä pitäisikin miettiä kertakoulutuksen sijasta kokonaisia konteksteja ja mahdollisuuksia tukea yhtä työpaikkaa laajempien asiantuntijaverkostojen vahvistumista. Musiikin alalla Suomessa on onnistuttu kehittämään maailmanlaajuista huomiota saaneita erityisen korkean asiantuntijuuden kehittämiseen tähtääviä koulutusmalleja. Pekkilän artikkelissa tarkastellaan musiikin asiantuntijuuden rakentumista ja tätä tukevia koulutus- ja ohjauskäytäntöjä. Etsittäessä uudenlaisia korkeakoulutusta ja työelämää yhdistäviä täydennyskoulutuksen muotoja kohdataan väistämättä uudenlaisia tieteellisammatillisen ohjaamisen ja ohjaamiseen liittyvän yhteistyön haasteita. Onnismaan artikkeli avaa mielenkiintoisella tavalla ohjauksen ongelmakenttää. Tuomolan ym. ja Juote-Pesosen ja Aution artikkeleissa kuvataan esimerkkejä työympäristössä toteutetuista uudenlaisista osaamisen kehittämisen ohjelmista. Kokonaisuudessaan raportin artikkelit antavat monipuolisen kuvan korkeasti koulutetun työvoiman asiantuntijuuden kehittämisen ajankohtaisista haasteista ja uudenlaisista täydennyskoulutuksen kehityssuunnista. Nämä analyysit ja esimerkit antavat hyödyllistä tietoa, jota voidaan käyttää ajankohtaisessa pohdinnassa siitä, millaisia uusia rakenteita ja toimintamalleja Suomessa tarvitaan korkeakoulutettujen elinikäisen oppimisen tukemiseen ja jatkuvasti vahvistuvan korkeimman asiantuntijuuden turvaamiseen. Päätösartikkelissa Trapp esittää merkittäviä suosituksia tähän työhön

Werkstattbericht zu einer phasenverbindenden Unterrichtsplanung innerhalb eines universitären Seminars am Beispiel der Konstruktion digitaler Unterrichtsmaterialien im Fach Biologie

Komplexe Lernanforderungen, wie die Planung digitaler Unterrichtsmaterialien in einem Team mit Lehrkräften und Fachdidaktiker*innen, können Studierende vor Herausforderungen stellen. Um dem gerecht zu werden, können bestimmte Lernsettings Anwendung finden, in denen bspw. durch strukturgebende Elemente und das Angebot von Hilfestellungen eine Orientierung geschaffen wird. Dies kann z.B. durch den Einsatz der Methode des Soft Scaffoldings, aber auch durch die Berücksichtigung der Überlegungen des gemäßigten Konstruktivismus und der Selbstbestimmungstheorie der Motivation erfolgen. Der vorliegende Artikel betrachtet, inwiefern Studierende im Rahmen einer gemeinsamen Unterrichtsplanung mit Lehrkräften und Fachdidaktiker*innen die getroffenen Maßnahmen zur Lernunterstützung, denen Überlegungen des gemäßigten Konstruktivismus, der Selbstbestimmungstheorie der Motivation und Maßnahmen des Soft Scaffoldings zugrunde liegen, als hilfreich empfinden. In einem leitfadengestützten Interview wurden hierzu zwei Studierende zu ihrer Wahrnehmung der zugrunde gelegten Unterstützungsangebote befragt. An der phasenverbindenden Planung beteiligt waren neben den Studierenden eine Fachdidaktikerin der Biologie und eine Biologielehrkraft. Durch die Auswertung der Interviewdaten mittels qualitativer Inhaltsanalyse konnte gezeigt werden, dass sowohl die Berücksichtigung des Soft Scaffoldings als auch des gemäßigten Konstruktivismus sowie der Selbstbestimmungstheorie der Motivation während der Tridem-Arbeit (Studierende – Lehrkraft – Fachdidaktikerin) durch die Studierenden in vielerlei Hinsicht positiv eingeschätzt wurde. Hervorzuheben ist hier speziell das Soft Scaffolding seitens Lehrkraft und Fachdidaktikerin. Eingeschränkt werden müssen diese Befunde jedoch hinsichtlich der fehlenden Strukturgebung besonders zu Beginn der gemeinsamen Arbeit, was sich hemmend auf die Kompetenzwahrnehmung der Studierenden auswirkte. Es zeigt sich außerdem, dass es für gemeinsame Planungsprozesse von großer Bedeutung ist, das Vorwissen der Lernenden zu berücksichtigen. Insgesamt sollte je nach Komplexität der Aufgabe eine noch stärkere Unterstützung erfolgen, um die Professionalisierung der Studierenden bestmöglich zu fördern

Antimicrobial peptide gramicidin S is accumulated in granules of producer cells for storage of bacterial phosphagens

Many antimicrobial peptides are synthesized non-ribosomally in bacteria, but little is known about their subcellular route of biosynthesis, their mode of intracellular accumulation, or their role in the physiology of the producer cells. Here, we present a comprehensive view on the biosynthesis of gramicidin S (GS) in Aneurinibacillus migulanus, having observed a peripheral membrane localization of its synthetases. The peptide gets accumulated in nano-globules, which mature by fusion into larger granules and end up within vacuolar structures. These granules serve as energy storage devices, as they contain GS molecules that are non-covalently attached to alkyl phosphates and protect them from dephosphorylation and premature release of energy. This finding of a fundamentally new type of high-energy phosphate storage mechanism can explain the curious role of GS biosynthesis in the physiology of the bacterial producer cells. The unknown role of the GrsT protein, which is part of the non-ribosomal GS synthetase operon, can thus be assumed to be responsible for the biosynthesis of alkyl phosphates. GS binding to alkyl phosphates may suggest its general affinity to phosphagens such as ATP and GTP, which can represent the important intracellular targets in pathogenic bacteria

Risk assessment of potentially toxic elements (heavy metals and arsenic) in soil and fertiliser products – fate and effects in the food chain and the environment in Norway - Scientific opinion of the Panel on Animal Feed of the Norwegian Scientific Committee for Food and Environment

Source at https://vkm.no/

Meeting Report: Aging Research and Drug Discovery

Aging is the single largest risk factor for most chronic diseases, and thus possesses large socioeconomic interest to continuously aging societies. Consequently, the field of aging research is expanding alongside a growing focus from the industry and investors in aging research. This year's 8th Annual Aging Research and Drug Discovery ARDD) meeting was organized as a hybrid meeting from August 30th to September 3rd 2021 with more than 130 attendees participating on-site at the Ceremonial Hall at University of Copenhagen, Denmark, and 1800 engaging online. The conference comprised of presentations from 75 speakers focusing on new research in topics including mechanisms of aging and how these can be modulated as well as the use of AI and new standards of practices within aging research. This year, a longevity workshop was included to build stronger connections with the clinical community

Environmental and socio-demographic associates of children's active transport to school: a cross-sectional investigation from the URBAN Study

BACKGROUND: Active transport (e.g., walking, cycling) to school (ATS) can contribute to children's physical activity and health. The built environment is acknowledged as an important factor in understanding children's ATS, alongside parental factors and seasonality. Inconsistencies in methodological approaches exist, and a clear understanding of factors related to ATS remains equivocal. The purpose of this study was to gain a better understanding of associates of children's ATS, by considering the effects of daily weather patterns and neighbourhood walk ability and neighbourhood preferences (i.e., for living in a high or low walkable neighbourhood) on this behaviour. METHODS: Data were drawn from the Understanding Relationships between Activity and Neighbourhoods study, a cross-sectional study of physical activity and the built environment in adults and children in four New Zealand cities. Parents of participating children completed an interview and daily trip diary that assessed their child's mode of travel to school, household and individual demographic information, and parental neighbourhood preference. Daily weather data were downloaded from New Zealand's national climate database. Geographic information systems-derived variables were calculated for distance to school and neighbourhood walkability. Bivariate analyses were conducted with ATS and potential associates; factors related to ATS at p less than 0.20 were considered simultaneously in generalized estimation equation models, and backwards elimination of non-significant factors was conducted; city was treated as a fixed effect in all models. RESULTS: A total of 217 children aged 6.5-15 years participated in this study. Female sex, age, city, household income, limited/no car access, residing in zone of school, shorter distance to school, neighbourhood self selection, rainfall, and sunlight hours were simultaneously considered in multivariate generalised estimation equation modelling (all p less than 0.20 in bivariate analyses). After elimination of non-significant factors, age (p = 0.005), shorter distance to school (p less than 0.001), city (p = 0.03), and neighbourhood self selection (p = 0.04) remained significantly associated with ATS in the multivariate analysis. CONCLUSION: Distance to school is the prevailing environmental influencing factor on children's ATS. This study, in conjunction with previous research, suggests that school siting is likely an important associate of children's ATS

The Double-Edged Sword of Autoimmunity: Lessons from Multiple Sclerosis

The relationship between immune responses to self-antigens and autoimmune disease is unclear. In contrast to its animal model experimental autoimmune encephalomyelitis (EAE), which is driven by T cell responses to myelin antigens, the target antigen of the intrathecal immune response in multiple sclerosis (MS) has not been identified. Although the immune response in MS contributes significantly to tissue destruction, the action of immunocompetent cells within the central nervous system (CNS) may also hold therapeutic potential. Thus, treatment of MS patients with glatiramer acetate triggers a protective immune response. Here we review the immunopathogenesis of MS and some recent findings on the mechanism of glatiramer acetate (GA)