Effects of training on postural control and agility when wearing socks of different compression levels

Study aim: The aim of this study was to evaluate the effects of training while wearing socks differing in compression level (clinical, sub-clinical, regular) on performance of static and dynamic balancing and agility tasks in healthy, physically active people. We sought to understand whether socks with different compression properties supported postural regulation and agility task performance by enhancing somatosensory perception, unskewed by specific age range effects. Material and methods: Participants comprised 61 adults aged 18-75 years, divided into three groups (two experimental groups wearing clinical or sub-clinical level compression socks, and one control group wearing regular non-compression socks during training). An 8-week (2 × 1h per week) intervention programme was administered to train static and dynamic balance and postural control, leg strength and agility. Results: A mixed model ANOVA revealed no differences in static and dynamic balance and postural control and agility performance between clinical, sub-clinical, and control groups before and after training. All groups significantly improved their test performance, suggesting that training had some benefit on motor performance. Conclusions: These results raised interesting questions requiring further investigation to examine the effects of wearing socks (with and without different levels of compression) on motor behaviours in specific groups of elderly vs. young participants, in physically active vs. less physically active people, and in performance settings outside standardized laboratory tests to study applications in natural performance environments

The effects of land use on organic carbon, nitrogen and phosphorus export in boreal catchments

201

Kaikki hyvä loppuu aikanaan Kajaanin opettajankoulutusyksikön siirtymävaiheessa olevien opiskelijoiden kokemuksia elämästä, opiskelusta, opettajankoulutusyksikön lakkauttamisesta sekä siirtymisestä Ouluun

Tiivistelmä. Kajaanin opettajankoulutusyksikön kohtalosta päätettiin Oulun Yliopiston hallituksen kokouksessa 31.3.2010. Kajaanin opettajankoulutusyksikkö päätettiin lakkauttaa ja opiskelu päädyttiin keskittämään pelkästään Oulun yksikköön. Kajaanin opettajankoulutusyksikön opiskelijat siirtyvät kevään 2013 jälkeen opiskelemaan Oulun opettajankoulutusyksikköön. Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena on selvittää opiskelijoiden kokemuksia elämästä ja opiskelusta Kajaanissa, sekä siirtymisestä Ouluun lakkauttamispäätöksen vuoksi. Olemme kokeneet, että opiskelijoiden mielipiteitä Kajaanin opettajankoulutusyksikön lakkauttamisesta ei ole kuultu tässä asiassa tarpeeksi. Tutkielman teoriaosassa on kaksi päälukua. Tutkielman teoriaosan ensimmäisessä pääluvussa käsitellään Kajaanin opettajankoulutusyksikön monivaiheista historiaa nykypäivään saakka, opiskelua Kajaanin opettajankoulutusyksikössä sekä lakkauttamispäätöstä. Toinen pääluku sisältää opiskelijoiden elämäntilanteen tarkastelua elämänkaaren, muutoksen sekä siirtymän näkökulmasta. Tutkielman aineisto on kerätty syksyllä 2012 sekä keväällä 2013 Kajaanin opettajankoulutusyksikön luokanopettajaopiskelijoilta. Kriteerinä tutkimukseen osallistumiselle oli opintojen jatkuminen Oulussa. Aineisto kerättiin haastattelemalla. Valitsimme aineistonkeruumenetelmäksi haastattelun, koska koimme, että kohdehenkilöt ilmaisevat omia ajatuksiaan haastattelutilanteessa kaikista parhaiten. Ennen haastattelua lähetimme haastateltaville haastattelukysymykset sähköpostilla, jotta vastaajat saivat mahdollisuuden miettiä vastauksiaan etukäteen. Tutkimuksemme kohteena on ihminen, joten koimme oman itsensä ilmaisun tärkeäksi asiaksi aineistonkeruutilanteessa. Haastatteluun osallistui 16 haastateltavaa, 8 naista ja 8 miestä. Metodologialtaan tutkimus on laadullinen, hermeneuttis-fenomenologinen tapaustutkimus. Fenomenologiseen lähestymistapaan päädyimme juuri kokemusten ja elämysten kuvaamisen takia. Aineiston analysoinnissa käytimme SWOT-analyysi taulukkoa. SWOT-analyysi taulukko sisältää kategoriat vahvuuksista, heikkouksista, uhista sekä mahdollisuuksista. Jaottelimme haastateltavien vastaukset näihin kategorioihin niiden sisältöjen mukaisesti. Käsittelyn helpottamiseksi liitimme mahdollisuudet ja vahvuudet sekä uhat ja heikkoudet samaan kategoriaan. Yläluokiksi taulukkoon muodostuivat teemat: Kajaaniin hakeutuminen, Elämä ja opiskelu Kajaanissa sekä Ouluun siirtyminen. Tulosten mukaan Kajaanin opettajankoulutusyksikön opiskelijat kokevat Ouluun siirtymisen huonona asiana. Opiskelijat kokevat, että heidän mielipiteitään ei ole kuultu lakkauttamisasiassa riittävästi. Opiskelijoiden mielestä Kajaanin opettajankoulutusyksikön kaltainen pieni yksikkö on opiskelijalle turvallinen paikka opiskella. Vastauksista kävi ilmi, että vaikka opiskelijat kokevat Ouluun siirtymisen ja Oulun kaupunkina myös mahdollisuutena, lakkauttamispäätös oli silti heidän mielestään väärä ratkaisu. Opiskelijat olisivat halunneet suorittaa opintonsa loppuun Kajaanissa. Yleisesti ottaen Kajaanin vahvuudet nähtiin Oulun heikkouksina ja päinvastoin. Tutkielman keskeisin anti on tuoda esiin opiskelijoiden näkemyksiä heille tärkeän asian loppumisesta. Pyrimme tutkielmallamme vaikuttamaan myös tulevaisuudessa siintävien samankaltaisten päätösten toimeen panemiseen. Tarkoituksenamme on esittää maanläheinen tutkimus opiskelijoiden mielipiteitä korostaen

Kuntoutujan osallistaminen tavoitteenasettamisprosessiin ja tavoitteiden saavuttamisen arviointiin : Loppuraportti

Kuntoutujan osallisuus omassa kuntoutumisprosessissaan on ensiarvoisen tärkeää, jotta kuntoutumista edistävät toimet nivoutuvat osaksi kuntoutujan arkea ja kuntoutuja motivoituu ja sitoutuu muutokseen. Tässä Kelan rahoittamassa vuosina 2015 ja 2016 toteutetussa tutkimuksessa tarkasteltiin kuntoutujan osallistamista kuntoutumistavoitteiden asettamiseen ja tavoitteiden seurantaan Goal Attainment Scaling -menetelmällä (GAS). Tutkimuksen tavoitteena oli 1) tarkastella kuntoutujan osallisuutta ja siihen vaikuttavia tekijöitä tavoitteita asettaessa, 2) arvioida tavoitteiden saavuttamista ja siihen liittyviä tekijöitä sekä 3) vertailla kahden kuntoutujaryhmän yhtäläisyyksiä ja eroavaisuuksia tavoitetyöskentelyssä. Tutkimus toteutettiin arviointitutkimuksena, jossa Keski-Suomen keskussairaalan vaativan kuntoutuksen osaston kuntoutujat (n = 20) sekä Uudenmaan ja Etelä-Hämeen erityishuoltopiirin kuntayhtymän eli Etevan kehitysvammapsykiatrian yksiköiden kuntoutujat (n = 20) asettivat omat tavoitteensa yhdessä moniammatillisen työryhmän kanssa käyttäen GAS-menetelmää. Tutkimuksen alussa ammattilaiset perehdytettiin kuntoutujan osallistamisen ideologiaan sekä GAS-menetelmään. Ammattilaisten tietämystä kartoitettiin kyselyllä alussa ja lopussa. Tutkija havainnoi kunkin kuntoutujan ja työryhmän tavoitekeskustelua, minkä jälkeen hän haastatteli yksilöllisesti kuntoutujaa ja omaisia sekä ryhmähaastatteluna moniammatillista työryhmää. Puolen vuoden kuluttua arvioitiin tavoitteen saavuttamista ja siihen vaikuttavia tekijöitä haastattelemalla kuntoutujaa ja omaisia sekä ammattilaisia. Tavoitekeskustelut ja haastattelut nauhoitettiin ja litteroitiin. Aineiston analyysissä painottuivat laadulliset menetelmät. Kuntoutujan osallistaminen tavoitekeskusteluun näyttäytyi täysivaltaisena ja osittaisena osallistumisena. Täysivaltaisen osallistumisen alatyyppeinä olivat kuntoutuja aktiivisena vallan- ja vastuunkäyttäjänä sekä kuntoutuja tuetusti osallistuvana. Osittaisen osallistumisen alatyyppeinä olivat kuntoutujan jättäytyminen sivuun jossain vaiheessa keskustelua, kuntoutujan jättäminen sivuun jossain vaiheessa keskustelua sekä kuntoutujan jääminen sivuun epätarkoituksenmukaisen tuen vuoksi. Kuntoutujan osallistumista tavoitteenasettamisprosessiin edistivät seuraavat asiat: Yksilölliset tarpeet ohjasivat päämäärätietoista tavoitekeskustelussa etenemistä, kuntoutujalla oli valmius asettaa omia tavoitteitaan, ammattilaiset käyttivät tarkoituksenmukaisia osallistamisen työtapoja sekä omaiset olivat mukana tavoitteen asettamisessa. Vaativan kuntoutuksen osaston kuntoutujat saavuttivat tavoitteensa keskimääräistä paremmin (T-lukuarvo 57, hajonta 12). Kehitysvammapsykiatrian kuntoutujilla oli tavoitteensaavuttamisessa vaihtelua, ryhmätasolla tavoitteen saavuttaminen jäi keskimääräistä heikommaksi (T-lukuarvo 45, hajonta 15). Tavoitteen saavuttamiseen vaikuttavat tekijät liittyivät kuntoutujaan, kuntoutumisen tukimuotoihin sekä lähi-ihmisiin ja asuinympäristöön. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että kuntoutujan osallistuminen omien tavoitteiden asettamiseen sekä motivoi että sitouttaa kuntoutujaa kuntoutumisprosessiin. Kognitiiviset ongelmat ja kehitysvammaisuus eivät estä kuntoutujan aktiivista osallistumista tavoitteen asettamisprosessiin, mikäli ammattilaiset osaavat tukea ja kannustaa kuntoutujan osallisuutta ja päätöksentekoa. Kuntoutujan osallistaminen vaatii opettelua ja harjoittelua niin kuntoutujalta, yksittäiseltä ammattilaiselta, työyhteisöltä kuin koko organisaatiolta

Population pharmacokinetics of oxycodone in plasma and cerebrospinal fluid after epidural and intravenous administration

Objectives: To establish the first plasma and cerebrospinal fluid (CSF) oxycodone population pharmacokinetic (PopPK) model after epidural (EPI) and intravenous (IV) oxycodone administration.Methods: The study was conducted with 30 female subjects undergoing elective gynecological surgery with epidural analgesia. A parallel single dose of EPI oxycodone with IV placebo (EPI group; n = 18) or IV oxycodone with EPI placebo (IV group; n = 12) was administered. An epidural catheter for drug administration was placed at T12/L1 and a spinal catheter for CSF sampling at L3/4. Plasma and CSF for oxycodone analysis were frequently collected. A PopPK model was built using the NONMEM software package.Results: Plasma and CSF oxycodone concentrations were evaluated using separate central plasma and CSF compartments and separate peripheral plasma and CSF compartments. Epidural space served as a depot compartment with transfer to both the plasma and CSF central compartments. The population parameters for plasma clearance and apparent distribution volumes for central and peripheral compartments for plasma and CSF were 37.4 L/h, 90.2 L, 68.9 L, 0.035 L (fixed based on literature), and 0.039 L, respectively.Conclusion: A PopPK model was developed and found to precisely and accurately describe oxycodone time-concentration data in plasma and CSF.Pharmacolog

Decomposing the spatial and temporal effects of climate on bird populations in northern European mountains

The relationships between species abundance or occurrence versus spatial variation in climate are commonly used in species distribution models to forecast future distributions. Under "space-for-time substitution", the effects of climate variation on species are assumed to be equivalent in both space and time. Two unresolved issues of space-for-time substitution are the time period for species' responses and also the relative contributions of rapid- versus slow reactions in shaping spatial and temporal responses to climate change. To test the assumption of equivalence, we used a new approach of climate decomposition to separate variation in temperature and precipitation in Fennoscandia into spatial, temporal, and spatiotemporal components over a 23-year period (1996-2018). We compiled information on land cover, topography, and six components of climate for 1756 fixed route surveys, and we modeled annual counts of 39 bird species breeding in the mountains of Fennoscandia. Local abundance of breeding birds was associated with the spatial components of climate as expected, but the temporal and spatiotemporal climatic variation from the current and previous breeding seasons were also important. The directions of the effects of the three climate components differed within and among species, suggesting that species can respond both rapidly and slowly to climate variation and that the responses represent different ecological processes. Thus, the assumption of equivalent species' response to spatial and temporal variation in climate was seldom met in our study system. Consequently, for the majority of our species, space-for-time substitution may only be applicable once the slow species' responses to a changing climate have occurred, whereas forecasts for the near future need to accommodate the temporal components of climate variation. However, appropriate forecast horizons for space-for-time substitution are rarely considered and may be difficult to reliably identify. Accurately predicting change is challenging because multiple ecological processes affect species distributions at different temporal scales.Peer reviewe

Decomposing the spatial and temporal effects of climate on bird populations in northern European mountains

The relationships between species abundance or occurrence versus spatial variation in climate are commonly used in species distribution models to forecast future distributions. Under "space-for-time substitution", the effects of climate variation on species are assumed to be equivalent in both space and time. Two unresolved issues of space-for-time substitution are the time period for species' responses and also the relative contributions of rapid- versus slow reactions in shaping spatial and temporal responses to climate change. To test the assumption of equivalence, we used a new approach of climate decomposition to separate variation in temperature and precipitation in Fennoscandia into spatial, temporal, and spatiotemporal components over a 23-year period (1996-2018). We compiled information on land cover, topography, and six components of climate for 1756 fixed route surveys, and we modeled annual counts of 39 bird species breeding in the mountains of Fennoscandia. Local abundance of breeding birds was associated with the spatial components of climate as expected, but the temporal and spatiotemporal climatic variation from the current and previous breeding seasons were also important. The directions of the effects of the three climate components differed within and among species, suggesting that species can respond both rapidly and slowly to climate variation and that the responses represent different ecological processes. Thus, the assumption of equivalent species' response to spatial and temporal variation in climate was seldom met in our study system. Consequently, for the majority of our species, space-for-time substitution may only be applicable once the slow species' responses to a changing climate have occurred, whereas forecasts for the near future need to accommodate the temporal components of climate variation. However, appropriate forecast horizons for space-for-time substitution are rarely considered and may be difficult to reliably identify. Accurately predicting change is challenging because multiple ecological processes affect species distributions at different temporal scales

Work factors and psychological distress in nurses' aides: a prospective cohort study

<p>Abstract</p> <p>Background</p> <p>Nurses' aides (assistant nurses), the main providers of practical patient care in many countries, are doing both emotional and heavy physical work, and are exposed to frequent social encounters in their job. There is scarce knowledge, though, of how working conditions are related to psychological distress in this occupational group. The aim of this study was to identify work factors that predict the level of psychological distress in nurses' aides.</p> <p>Methods</p> <p>The sample of this prospective study comprised 5076 Norwegian nurses' aides, not on leave when they completed a mailed questionnaire in 1999. Of these, 4076 (80.3 %) completed a second questionnaire 15 months later. A wide spectrum of physical, psychological, social, and organisational work factors were measured at baseline. Psychological distress (anxiety and depression) was assessed at baseline and follow-up by the SCL-5, a short version of Hopkins Symptom Checklist-25.</p> <p>Results</p> <p>In a linear regression model of the level of psychological distress at follow-up, with baseline level of psychological distress, work factors, and background factors as independent variables, work factors explained 2 % and baseline psychological distress explained 34 % of the variance. Exposures to role conflicts, exposures to threats and violence, working in apartment units for the aged, and changes in the work situation between baseline and follow-up that were reported to result in less support and encouragement were positively associated with the level of psychological distress. Working in psychiatric departments, and changes in the work situation between baseline and follow-up that gave lower work pace were negatively associated with psychological distress.</p> <p>Conclusion</p> <p>The study suggests that work factors explain only a modest part of the psychological distress in nurses' aides. Exposures to role conflicts and threats and violence at work may contribute to psychological distress in nurses' aides. It is important that protective measures against violent patients are implemented, and that occupational health officers offer victims of violence appropriate support or therapy. It is also important that health service organisations focus on reducing role conflicts, and that leaders listen to and consider the views of the staff.</p