Beta diversity patterns reveal positive effects of farmland abandonment on moth communities

Farmland abandonment and the accompanying natural succession are largely perceived as unwanted amongst many European conservationists due to alleged negative effects on biodiversity levels. Here, we test this assumption by analysing alpha, beta and gamma diversity patterns of macro-moth communities in habitats on an ecological succession gradient, from extensively managed meadows to scrub-encroached and wooded sites. Macro-moths were light-trapped at 84 fixed circular sampling sites arranged in a semi-nested design within the National Park of Peneda-Gerês, NW-Portugal. In total, we sampled 22825 individuals belonging to 378 species. Alpha, beta and gamma diversity patterns suggest that farmland abandonment is likely to positively affect both overall macro-moth diversity and forest macro-moth diversity, and to negatively affect species diversity of non-forest macro-moth species. Our results also show that spatial habitat heterogeneity is important to maintain gamma diversity of macromoths, especially for rare non-forest species and habitat specialistsinfo:eu-repo/semantics/publishedVersio

The human translation initiation multi-factor complex promotes methionyl-tRNAi binding to the 40S ribosomal subunit

The delivery of Met-tRNAi to the 40S ribosomal subunit is thought to occur by way of a ternary complex (TC) comprising eIF2, GTP and Met-tRNAi. We have generated from purified human proteins a stable multifactor complex (MFC) comprising eIF1, eIF2, eIF3 and eIF5, similar to the MFC reported in yeast and plants. A human MFC free of the ribosome also is detected in HeLa cells and rabbit reticulocytes, indicating that it exists in vivo. In vitro, the MFC-GTP binds Met-tRNAi and delivers the tRNA to the ribosome at the same rate as the TC. However, MFC-GDP shows a greatly reduced affinity to Met-tRNAi compared to that for eIF2-GDP, suggesting that MFC components may play a role in the release of eIF2-GDP from the ribosome following AUG recognition. Since an MFC–Met-tRNAi complex is detected in cell lysates, it may be responsible for Met-tRNAi–40S ribosome binding in vivo, possibly together with the TC. However, the MFC protein components also bind individually to 40S ribosomes, creating the possibility that Met-tRNAi might bind directly to such 40S-factor complexes. Thus, three distinct pathways for Met-tRNAi delivery to the 40S ribosomal subunit are identified, but which one predominates in vivo remains to be elucidated

Sää- ja ilmastoriskit Suomessa - Kansallinen arvio

Tähän raporttiin on koottu ajantasainen arvio sään ja ilmaston aiheuttamista riskeistä eri toimialoille Suomessa. Arviossa otettiin huomioon sekä muuttuvan ilmaston että yhteiskunnallisen kehityksen vaikutus riskin muodostumiseen nykyhetkessä ja tulevaisuudessa. Sää- ja ilmastoriskejä pyrittiin hahmottamaan vaaratekijän (riskiä aiheuttava sääilmiö), altistumisen (riskin kohteen sijainti) ja haavoittuvuuden (riskin kohteen ominaisuudet) yhdistelmänä. Sääilmiöt aiheuttavat Suomessa riskejä jo nykyilmastossa. Muun muassa rajuilmat, helleaallot ja rankkasateet aiheuttavat taloudellisia ja terveydellisiä vaikutuksia sekä yleistä haittaa. Tulevaisuudessa riskit muuttuvat ilmastonmuutoksen muuttaessa haitallisia sääilmiöitä. Ilmastonmuutos tuo vähitellen kasvavia riskejä erityisesti ekosysteemeille ja infrastruktuurille. Muualla maailmalla tapahtuvat ilmastonmuutoksen vaikutukset voivat heijastua epäsuorasti Suomeen globaalien tavara-, energia-, raha- ja ihmisvirtojen kautta. Näiden riskien systemaattinen arviointi on vasta aloitettu. Raportin tavoitteena on tukea yhteiskunnan riskeihin varautumista ja ilmastonmuutokseen sopeutumista eri hallinnon tasoilla ja toimialoilla. Arvio perustuu pääosin kirjallisuudesta löytyviin tutkimuksiin ja selvityksiin sekä asiantuntija-arvioihin. Työ tehtiin “Sää- ja ilmastoriskien arviointi ja toimintamallit” (SIETO)- hankkeessa vuosina 2017–2018

Soiden ennallistamisen suoluonto-, vesistö- ja ilmastovaikutukset : Luontopaneelin yhteenveto ja suositukset luontopolitiikan suunnittelun ja päätöksenteon tueksi

Suomen alkuperäisestä 10,4 miljoonan hehtaarin suoalasta yli puolet on ojitettu metsä- ja maatalouden sekä turvetuotannon tarpeisiin. Etelä-Suomessa ojitus on ollut voimakkainta: keskimäärin noin 75 prosenttia ja monin paikoin vielä suurempi osa soista on ojitettu. Suot ovat Euroopan luontotyypeistä kaikkein uhanalaisin luontotyyppiryhmä ja Suomella on erityisvastuu soiden suojelusta. Kaikkiaan 54 prosenttia Suomen 50 suoluontotyypistä on uhanalaisia ja lisäksi 20 prosenttia on silmällä-pidettäviä. Ensisijaisesti Suomen soilla elävistä lajeista 11 prosenttia eli yhteensä 120 lajia on uhanalaisia. Uhanalaisilla lajeilla ja luontotyypeillä on korkea riski hävitä Suomesta. Mittava ojitus näkyy suolajiston ja -luontotyyppien uhanalaisuuden lisäksi myös vesistöhaittoina, soilta hävinneenä hiilivarastona ja muina heikentyneinä ekosysteemipalveluina. Uutena uhkana suoluonnolle on rahkasammaleen kuoriminen suon pinnasta. Soita ennallistetaan eli palautetaan kohti luonnontilaa ojia tukkimalla ja patoamalla sekä vesiä uudelleen ohjailemalla ja poistamalla ylimääräistä puustoa. Ennallistamisella pyritään ensisijaisesti suoluontotyyppien tilan parantamiseen ja suolajiston palauttamiseen. Tutkimusten valossa ennallistaminen johtaa suon oleellisten ekologisten toimintojen palautumiseen nopeasti, pääsääntöisesti vajaassa vuosikymmenessä. Lajiston palautuminen vaikuttaa lupaavalta, mutta on toimintojen palautumista hitaampaa. Kaikki ennallistamisen vaikutukset eivät ole myönteisiä lyhyellä aikavälillä. Soiden ennallistaminen lisää metaanipäästöjä, jonka seurauksena kokonaiskasvihuonekaasupäästöt voivat kasvaa seuraavan 10–20 vuoden aikana. Pitkällä aikavälillä päästöt alkavat kuitenkin usein vähentyä ja etenkin rehevät suot ennallistuvat hiilinieluiksi. Karuilla suoluontotyypeillä ilmastovaikutus voi olla pitkään kielteinen. Vesistöjen ravinne-kuormitus voi kasvaa etenkin rehevien soiden ennallistamisen seurauksena, mutta haitallinen vaikutus on pääsääntöisesti lyhyt, ja jo vuosikymmenen kuluttua ennallistettu suo puhdistaa valuma-alueen vesiä ja toimii luonnontilaisen suon tavoin tasaten valumia. Ennallistaminen on tärkeä työkalu historiallisten luontohaittojen korjaamisessa ja luonnon monimuotoisuuden turvaamisessa. Ennallistamisen hyödyissä ja haitoissa on joitakin tietopuutteista johtuvia epävarmuuksia, mutta vaikuttaa siltä, että soiden pitkäjänteinen ennallistaminen on kokonaisuuden kannalta suoluonnolle, vesistöille ja ilmastolle parempi ratkaisu kuin ennallistamatta jättäminen. Luontopaneeli korostaa, että nimenomaan soiden ennallistamiskysymyksessä on tärkeää ymmärtää, että hiilensidontaa ja ilmaston-muutosta hillitseviä ratkaisuja voidaan tehdä monilla erilaisilla soista riippumattomilla keinoilla, mutta suoluontotyyppien erityispiirteet ja lajisto eivät ole turvattavissa ilman soiden ennallistamista. Ennallistamisen lisäksi luonnontilaisen kaltaisena säilyneen suoluonnon lisäsuojeluun tulee panostaa merkittävästi. Suomen Luontopaneeli on laatinut tämän yhteenvedon suositukset luontopolitiikan suunnittelun ja päätöksenteon tueksi perustuen asettamansa asiantuntijatyöryhmän kattavaan vertaisarvioituun selvitykseen soiden ennallistamisen suoluonto-, vesistö- ja ilmastovaikutuksista1. nonPeerReviewe

A ribosome-related signature in peripheral blood CLL B cells is linked to reduced survival following treatment.

We have used polysome profiling coupled to microarray analysis to examine the translatome of a panel of peripheral blood (PB) B cells isolated from 34 chronic lymphocytic leukaemia (CLL) patients. We have identified a 'ribosome-related' signature in CLL patients with mRNAs encoding for ribosomal proteins and factors that modify ribosomal RNA, e.g. DKC1 (which encodes dyskerin, a pseudouridine synthase), showing reduced polysomal association and decreased expression of the corresponding proteins. Our data suggest a general impact of dyskerin dysregulation on the translational apparatus in CLL and importantly patients with low dyskerin levels have a significantly shorter period of overall survival following treatment. Thus, translational dysregulation of dyskerin could constitute a mechanism by which the CLL PB B cells acquire an aggressive phenotype and thus have a major role in oncogenesis

Lipids modulate the conformational dynamics of a secondary multidrug transporter

Direct interactions with lipids have emerged as key determinants of the folding, structure and function of membrane proteins, but an understanding of how lipids modulate protein dynamics is still lacking. Here, we systematically explored the effects of lipids on the conformational dynamics of the proton-powered multidrug transporter LmrP from Lactococcus lactis, using the pattern of distances between spin-label pairs previously shown to report on alternating access of the protein. We uncovered, at the molecular level, how the lipid headgroups shape the conformational-energy landscape of the transporter. The model emerging from our data suggests a direct interaction between lipid headgroups and a conserved motif of charged residues that control the conformational equilibrium through an interplay of electrostatic interactions within the protein. Together, our data lay the foundation for a comprehensive model of secondary multidrug transport in lipid bilayers

Eaten out of house and home:impacts of grazing on ground-dwelling reptiles in Australian grasslands and grassy woodlands

Large mammalian grazers can alter the biotic and abiotic features of their environment through their impacts on vegetation. Grazing at moderate intensity has been recommended for biodiversity conservation. Few studies, however, have empirically tested the benefits of moderate grazing intensity in systems dominated by native grazers. Here we investigated the relationship between (1) density of native eastern grey kangaroos, Macropus giganteus, and grass structure, and (2) grass structure and reptiles (i.e. abundance, richness, diversity and occurrence) across 18 grassland and grassy Eucalyptus woodland properties in south-eastern Australia. There was a strong negative relationship between kangaroo density and grass structure after controlling for tree canopy cover. We therefore used grass structure as a surrogate for grazing intensity. Changes in grazing intensity (i.e. grass structure) significantly affected reptile abundance, reptile species richness, reptile species diversity, and the occurrence of several ground-dwelling reptiles. Reptile abundance, species richness and diversity were highest where grazing intensity was low. Importantly, no species of reptile was more likely to occur at high grazing intensities. Legless lizards (Delma impar, D. inornata) were more likely to be detected in areas subject to moderate grazing intensity, whereas one species (Hemiergis talbingoensis) was less likely to be detected in areas subject to intense grazing and three species (Menetia greyii, Morethia boulengeri, and Lampropholis delicata) did not appear to be affected by grazing intensity. Our data indicate that to maximize reptile abundance, species richness, species diversity, and occurrence of several individual species of reptile, managers will need to subject different areas of the landscape to moderate and low grazing intensities and limit the occurrence and extent of high grazing

Cholesterol Induces Specific Spatial and Orientational Order in Cholesterol/Phospholipid Membranes

In lipid bilayers, cholesterol facilitates the formation of the liquid-ordered phase and enables the formation of laterally ordered structures such as lipid rafts. While these domains have an important role in a variety of cellular processes, the precise atomic-level mechanisms responsible for cholesterol's specific ordering and packing capability have remained unresolved