Tunne- ja tietoisuustaitojen merkitys yksilön hyvinvoinnille

Tiivistelmä. Nykymaailman hektisyys vaatii yksilöltä kykyä sopeutua hetkessä nopeisiin muutoksiin. Kehityksen perässä pysyminen edellyttää jatkuvaa tasapainoilua oman hyvinvoinnin sekä ulkoisten vaatimusten välillä. Tämän tasapainon löytämisessä tunnetaitojen kehityksellä ja tietoisuustaitojen harjoittamisella on keskeinen rooli. Tunnetaitojen kehityksen tukemisen tärkeys on tunnistettu koulussa, ja näiden taitojen harjoittaminen on otettu osaksi suomalaista kouluopetusta. Kandidaatintutkielmassani tarkastelen lähemmin tunne- ja tietoisuustaitojen vaikutuksia yksilön hyvinvointiin. Kerron aiheeseen liittyvien tutkimusten ja kirjallisuuden kautta, miten tunnetaidot ja tietoisuustaidot ovat yhteydessä toisiinsa sekä minkälaisia vaikutuksia niillä on todettu olevan yksilön hyvinvoinnille. Selvitän myös, miten koulu huomioi ja tukee tunne- ja tietoisuustaitojen välisiä yhteyksiä. Tarkastelen opetushallituksen laatimia peruskoulun opetussuunnitelman perusteita sekä opetusministeriön tekemiä linjauksia aiheesta. Lisäksi esittelen tutkielmassani myös kaksi hyvinvointiohjelmaa, jotka pyrkivät toiminnallaan tukemaan koulujen opetussuunnitelmien mukaista tunnekasvatusta. Pyrin selvittämään, millainen rooli tällaisilla ohjelmilla on suomalaisessa koulukontekstissa. Tunnetaidot ovat tunteiden käsittelyn taitoja, joihin lukeutuvat esimerkiksi tunteiden tunnistaminen ja säätely. Nämä taidot kehittyvät luontaisesti jokaisella lapsella, mutta niiden kehityskulku on riippuvaista lapsen muusta kehityksestä. Omien tunnetaitojen kehittämistä voi jatkaa myös myöhemmällä iällä. Tietoisuustaidot tukevat tätä kehitystä tasapainottamalla ihmisen mieltä niin, että tunteiden säätely onnistuu. Tunnetaitojen tukeminen kouluiässä on tärkeää, koska keskilapsuuden vaiheen psykososiaalisella kehityksellä on merkittäviä vaikutuksia yksilön koko loppuelämään. Sosioemotionaaliset taidot paitsi ehkäisevät nuoruuden tunne-elämän ongelmia ja oppimisvaikeuksia, myös ennustavat osaltaan hyvinvointia sekä kykyä selviytyä elämän haasteista myöhemmissäkin elämänvaiheissa

Talonrakentamisen akustiikka

Suomenkielistä kirjallisuutta akustiikasta on julkaistu varsin vähän. Etenkään rakennustekniikan opiskelijoille sopivia ajan tasalla olevia oppikirjoja ei ole käytettävissä. Siksi olen koonnut oheisen tekstin käytettäväksi apuvälineenä Tampereen teknillisen yliopiston rakennustekniikan osaston akustiikan opetuksessa. Tarkoituksenani on ollut esittää asioita, jotka auttavat ymmärtämään sitä, miksi erilaiset ääntä eristävät tai absorboivat rakenteet ovat sellaisia kuin ne ovat ja mitä niitä suunniteltaessa ja toteutettaessa on otettava huomioon. Esimerkiksi rakennuslevyjen tai ikkunalasien paksuudet eivät ole sattumaa, vaan ne perustuvat – monen muun asian ohella – akustisiin ilmiöihin. Suunnittelutyötä varten teksti tarjoilee joukon akustiikan kaavoja. Niiden sisältämien muuttujien vaikutusta havainnollistavat kuvat, jotka vastaavat myös suunnittelu- ja työmaakokouksissa usein esille tuleviin kysymyksiin. Käytännön rakenneratkaisuja olen esittänyt lähinnä yksittäisinä esimerkkeinä, sillä suunnittelutyössä käytetään paljon vakioratkaisuja, joista on olemassa rakennusalan järjestöjen julkaisemia ohjeita. Vakioiduista ratkaisuista kuitenkin joudutaan poikkeamaan varsin usein, jolloin rakenteiden akustisen toiminnan ymmärtäminen on tarpeellista suunnittelu- ja rakennusvirheiden välttämiseksi. Kirjassa esitettävä kokonaisuus kattaakin akustiikan alueet, jotka esimerkiksi rakennusliikkeiden suunnittelunohjauksen tulee ottaa huomioon

Sankarit sarjakuvissa:sankaruuden teema 2000-luvun suomalaisissa lasten ja nuorten sarjakuvissa

Tiivistelmä. Lasten- ja nuortenkirjallisuus koskettaa keskeisesti lapsilukijoita läpi lapsuuden ja nuoruuden. Kirjallisuudella voidaan nähdä olevan lapsen kehityksessä hyvin tärkeä tehtävä toimiessaan lukutaidon kehittäjänä ja tietolähteenä. Sarjakuva ei tältä osin jää muita kirjallisuuden muotoja vähäpätöisemmäksi, sillä muun kirjallisuuden tavoin myös sarjakuvat välittävät viestiä yhteiskunnassa vallitsevista ajatuksista ja arvoista. Sarjakuvien suuri suosio näkyy esimerkiksi Aku Ankka -sarjakuvien menestyksessä, joka on kestänyt jo vuosikymmeniä. Usein sarjakuvien sivuilla seikkailee erilaisia hahmoja, jotka toimivat tarinan sankareina. Sankarit eivät edusta ainoastaan tietynlaista sankaruuden lajia, vaan he voivat olla kykyjensä ja sankaritekojensa puolesta hyvinkin erityyppisiä. Sankaruudessa on kuitenkin jotain hyvin yleismaailmallista, joka yhdistää kaikkia sankareita: pyrkimys hyvään. Se, miten hyvä määritellään, riippuu kuitenkin täysin tarkastelun näkökulmasta. Tässä tutkimuksessa tarkastelemme sankaruuden teemaa 2000-luvulla julkaistuissa SarjakuvaFinlandia-ehdokkuuden saaneissa lasten ja nuorten sarjakuvissa. Tutkimuskysymykset ovat pääkysymys Millaisena sankaruus esitetään 2000-luvulla Sarjakuva-Finlandia-ehdokkuuden saaneissa lasten ja nuorten sarjakuvissa? sekä tarkentavat apukysymykset: Mitä sankarityyppejä 2000-luvun lasten ja nuorten sarjakuvissa esiintyy? Millaiset teot ja ominaisuudet ovat sankarillisia 2000-luvun lasten ja nuorten sarjakuvissa? Tutkimus on laadullinen tutkimus, jonka tutkimusmenetelmä on teoriaohjaava sisällönanalyysi. Tutkimus on toteutettu valmiiksi julkaistuja sarjakuvia tutkimalla. Tutkimusjoukkomme ehdoksi määrittelimme, että tutkittavien sarjakuvien täytyi olla Sarjakuva-Finlandiaehdokkuuden saaneita lasten ja nuorten sarjakuvia, jotka käsittelevät tavalla tai toisella sankaruuden teemaa. Lopullinen tutkimusaineistomme koostui seitsemästä sarjakuva-albumista. Tutkimustulokset osoittavat, että sankaruus ilmenee laajasti ja monipuolisesti eri sarjakuvissa. Teoksissa sankaruutta ei koeta yksiselitteisesti tavoiteltavana tai luontaisena, vaan usein sankaruuteen ajaudutaan pakon edessä ja omasta sankaruudesta koetaan myös epävarmuutta. Sankarit esitetään kuitenkin ihailtuina hahmoina sekä avuliaina ja rohkeina pelastajina, joilla on tarvittavia kykyjä ja taitoja toimia sankarillisesti. Teoksissa esiintyviin sankaritekoihin lukeutuvat taisteleminen, suojeleminen, rauhan ylläpitäminen ja pelastaminen. Tässä laadullisessa tutkimuksessa ei voida tuottaa täysin yleistettävissä olevia tuloksia. Tutkimuksessa saatu tutkimustieto koskee rajattua osaa lasten ja nuorten sarjakuvista. Tutkimustulokset vastaavat pitkälti aiempaa aiheeseen liittyvää tutkimustietoa ja kirjallisuutta

Signaled night awakening and its association with social information processing and socio-emotional development across the first two years

Study objectives: Night awakening is common in infancy, and some infants continue to have signaled night awakenings throughout early childhood. However, the influence of signaled night awakening on children's social development is less explored. In the present study, longitudinal associations between signaled night awakening, social information processing, and socio-emotional development were measured within the CHILD-SLEEP birth cohort in two groups formed based on parent-reported night awakenings. Methods: At 8 months, there were 77 infants in the waking group (≥3 awakenings) and 69 infants in the nonwaking group (≤1 awakening). At 8 and 24 months, social information processing was measured as children's attention to neutral and emotional faces, and at 24 months, parent-reported socio-emotional behavior was measured with the Brief Infant Toddler Social Emotional Assessment (BITSEA) questionnaire. Results: The two groups showed different patterns of attention to emotional faces. The waking group had a more pronounced attentional bias to fearful vs. happy faces, whereas in the nonwaking group, attention to fearful and happy faces did not differ. In addition, at 24 months, the waking group had more dysregulation problems and lower social competence than the nonwaking group, but no clear differences in internalizing or externalizing problems were found. Conclusions: Our results contribute to the literature by showing that during the first two years of life, signaled night awakening is associated with social information processing and socio-emotional behavior.Study objectives: Night awakening is common in infancy, and some infants continue to have signaled night awakenings throughout early childhood. However, the influence of signaled night awakening on children's social development is less explored. In the present study, longitudinal associations between signaled night awakening, social information processing, and socio-emotional development were measured within the CHILD-SLEEP birth cohort in two groups formed based on parent-reported night awakenings. Methods: At 8 months, there were 77 infants in the waking group (≥3 awakenings) and 69 infants in the nonwaking group (≤1 awakening). At 8 and 24 months, social information processing was measured as children's attention to neutral and emotional faces, and at 24 months, parent-reported socio-emotional behavior was measured with the Brief Infant Toddler Social Emotional Assessment (BITSEA) questionnaire. Results: The two groups showed different patterns of attention to emotional faces. The waking group had a more pronounced attentional bias to fearful vs. happy faces, whereas in the nonwaking group, attention to fearful and happy faces did not differ. In addition, at 24 months, the waking group had more dysregulation problems and lower social competence than the nonwaking group, but no clear differences in internalizing or externalizing problems were found. Conclusions: Our results contribute to the literature by showing that during the first two years of life, signaled night awakening is associated with social information processing and socio-emotional behavior.Peer reviewe

Feasibility and preliminary efficacy of motivating eye gaze in young children on autism spectrum through parent-mediated intervention

We studied the feasibility and preliminary efficacy of a brief parent-mediated intervention to improve the orienting towards faces in young autistic children. Twenty (aged 3–6) autistic children were randomly assigned to an intervention or a control group. The intervention group parents were trained to perform three types of practices with their children for four months. The feasibility of recruitment, data collection and analysis procedures, acceptability and adherence were investigated. To study the usability and preliminary efficacy of two outcome measures, eye gaze and state of engagement with parents were observed during a 10-minute free-play session at baseline, after 4–6 months, and after two years. The results indicated support for the feasibility and efficacy, demonstrating a significant increase in eye gaze and engagement in the intervention group but not in the control group. It is an encouraging preliminary finding that the engagement increased after supporting the orientation towards the eye region, indicating beneficial effects for further social-communicative development in autistic children.publishedVersionPeer reviewe

Exploring face perception in disorders of development: evidence from Williams syndrome and autism

Individuals with Williams syndrome (WS) and autism are characterized by different social phenotypes but have been said to show similar atypicalities of face-processing style. Although the structural encoding of faces may be similarly atypical in these two developmental disorders, there are clear differences in overall face skills. The inclusion of both populations in the same study can address how the profile of face skills varies across disorders. The current paper explored the processing of identity, eye-gaze, lip-reading, and expressions of emotion using the same participants across face domains. The tasks had previously been used to make claims of a modular structure to face perception in typical development. Participants with WS (N=15) and autism (N=20) could be dissociated from each other, and from individuals with general developmental delay, in the domains of eye-gaze and expression processing. Individuals with WS were stronger at these skills than individuals with autism. Even if the structural encoding of faces appears similarly atypical in these groups, the overall profile of face skills, as well as the underlying architecture of face perception, varies greatly. The research provides insights into typical and atypical models of face perception in WS and autism

Atypical disengagement from faces and its modulation by the control of eye fixation in children with Autism Spectrum Disorder

By using the gap overlap task, we investigated disengagement from faces and objects in children (9–17 years old) with and without autism spectrum disorder (ASD) and its neurophysiological correlates. In typically developing (TD) children, faces elicited larger gap effect, an index of attentional engagement, and larger saccade-related event-related potentials (ERPs), compared to objects. In children with ASD, by contrast, neither gap effect nor ERPs differ between faces and objects. Follow-up experiments demonstrated that instructed fixation on the eyes induces larger gap effect for faces in children with ASD, whereas instructed fixation on the mouth can disrupt larger gap effect in TD children. These results suggest a critical role of eye fixation on attentional engagement to faces in both groups

Face recognition and visual search strategies in autism spectrum disorders: Amending and extending a recent review by Weigelt et al.

The purpose of this review was to build upon a recent review by Weigelt et al. which examined visual search strategies and face identification between individuals with autism spectrum disorders (ASD) and typically developing peers. Seven databases, CINAHL Plus, EMBASE, ERIC, Medline, Proquest, PsychInfo and PubMed were used to locate published scientific studies matching our inclusion criteria. A total of 28 articles not included in Weigelt et al. met criteria for inclusion into this systematic review. Of these 28 studies, 16 were available and met criteria at the time of the previous review, but were mistakenly excluded; and twelve were recently published. Weigelt et al. found quantitative, but not qualitative, differences in face identification in individuals with ASD. In contrast, the current systematic review found both qualitative and quantitative differences in face identification between individuals with and without ASD. There is a large inconsistency in findings across the eye tracking and neurobiological studies reviewed. Recommendations for future research in face recognition in ASD were discussed

Associations between language development and skin conductance responses to faces and eye gaze in children with autism spectrum disorder

Attention to social stimuli is associated with language development, and arousal is associated with the increased viewing of stimuli. We investigated whether skin conductance responses (SCRs) are associated with language development in ASD: a population that shows abnormalities in both attention to others and language development. A sample of 32 children with ASD (7 y – 15 y; M =9 y) was divided into two groups, based on language onset histories. A typically developing comparison group consisted of 18 age and IQ matched children. SCRs were taken as the participants viewed faces. SCRs differentiated the ASD group based on language onset and were associated with abnormal attention to gaze in infancy and subsequent language development