К вопросу о ранних контактах между самодийскими языками: заметки об истории нган. колииң

The current article is concerned with the development of Proto-Samoyed *j in intervocalic position in Nganasan. In previous studies, intervocalic PS *j is said to disappear in Nganasan, leading into the formation of secondary vowel sequences in addition to the primary ones inherited from Proto-Samoyed. A more detailed inspection of certain Proto-Samoyed etymologies reveals that *j indeed disappears in intervocalic position unless it is either preceded or followed by a sequence of two vowels, in which case it is preserved and phonetically often strenghtened to d’. The implications of this change are further discussed in light of one particular etymology, that of PS *kåläjə̑ŋ ’mammoth / whale’, for which Nganasan has, in addition to the regular reflex kol’iiŋ ’whale’, several doublet reflexes that appear to be early borrowings from a neighbouring Samoyed language

Die Nganasanische Grammatik in einem Band

Besprechung Wagner-Nagy, Beáta. 2019. A grammar of Nganasan. Leiden: Brill. 582 S. https://doi.org/10.1163/978900438276

Nganasanin itsekorjaus : huomioita korjaustoimintojen rakenteesta ja korjauksen merkityksistä vuorovaikutuksessa

Syventävien opintojen tutkielmassani tarkastelen uralilaiseen kielikuntaan kuuluvan, vakavasti uhanalaisen nganasanin kielen itsekorjausta vuorovaikutuslingvistisestä näkökulmasta. Tutkielmani on alustava katsaus itsekorjauksen morfosyntaktiseen jäsentymiseen sekä pragmaattisiin merkityksiin nganasaninkielisessä keskustelussa ja kerronnassa. Tutkielmassani selvitän, millaisia kieliopillisia resursseja nganasanin puhujat käyttävät oman puheensa korjaamiseen ja vuorovaikutuksen jatkuvuuden ylläpitämiseen, minkä lisäksi tarkastelen korjausten keskeisimpiä pragmaattisia funktioita eli sitä, millaisia asioita puhujat pitävät korjausta vaativina ja miksi. Tutkielman aineisto koostuu Hampurin yliopiston puhutun nganasanin korpuksen (Nganasan Spoken Language Corpus 0.2) kerrontaa ja keskustelua sisältävistä tallenteista sekä Suomen kielen nauhoitearkistossa säilytettävästä Jevgeni Helimskin vuonna 1996 videoimasta aineistosta. Olen poiminut aineistosta itsekorjauksen sisältävät katkelmat, joita analysoin vuorovaikutuslingvistisin menetelmin. Itsekorjauksella tarkoitan tässä yhteydessä tilannetta, jossa puhuja keskeyttää oman muotoutumassa olevan puheensa käsitelläkseen siinä havaitsemaansa ongelmaa. Tarkastelun lähtökohtana ovat siis vuorovaikutuslingvistisen näkökulman mukaisesti puhujien omat reaktiot omaan ja toisen puheeseen. Aineistossa esiintyvät korjaukset on mahdollista luokitella sen mukaan, käsittelevätkö puhujat edeltävässä puheessa esille tulleita vai vasta tulevaan puheeseen ennakoimiaan ongelmia. Tutkimuksen perusteella nganasanin puhujat käyttävät vuorovaikutuksen ongelmien korjaamiseen rakenteellisesti pitkälti samankaltaisia korjaustoimintoja kuin aiemmin tutkittujen kielten puhujat. Nganasanissa esiintyy kuitenkin joitakin suuresta osasta aiemmin tutkittuja kieliä puuttuvia korjauksen keinoja kuten sanahaun kohteena olevan verbin tai nominin morfologiset päätteet saava täytesana. Koodinvaihtoon ja puutteelliseen kompetenssiin liittyvien itsekorjausten runsaus puolestaan heijastelee puhujien kieliasenteita. Tutkielma osoittaa, että vertailevan pragmatiikantutkimuksen mahdollistaminen vaatii nykyistä suuremman ja typologisesti moninaisemman kielijoukon tarkastelua, jotta harvinaiset tai eurooppalaisille kielille epätyypilliset piirteet eivät jäisi huomaamatta. Vuorovaikutuslingvistinen tarkastelu antaa lisäksi mahdollisuuden seurata kieliasenteiden vaikutuksia ja tuottamista puheessa. Entistä kokonaisvaltaisemman tutkimuksen mahdollistamiseksi keskusteluaineistojen keräämiseen tulisi kiinnittää enemmän huomiota jo kieliä dokumentoitaessa

Levosimendan : Studies on its mechanisms of action and beyond

Acute heart failure syndrome represents a prominent and growing health problem all around the world. Ideally, medical treatment for patients admitted to hospital because of this syndrome, in addition to alleviating the acute symptoms, should also prevent myocardial damage, modulate neurohumoral and inflammatory activation, and preserve or even improve renal function. Levosimendan is a cardiac enhancer having both inotropic and vasodilatory effects. It is approved for the short-term treatment of acutely decompensated chronic heart failure, but it has been shown to have beneficial clinical effects also in ischemic heart disease and septic shock as well as in perioperative cardiac support. In the present study, the mechanisms of action of levosimendan were studied in isolated guinea-pig heart preparations: Langendorff-perfused heart, papillary muscle and permeabilized cardiomyocytes as well as in purified phosphodiesterase isoenzyme preparations. Levosimendan was shown to be a potent inotropic agent in isolated Langendorff-perfused heart and right ventricle papillary muscle. In permeabilized cardiomyocytes, it was demonstrated to be a potent calcium sensitizer in contrast to its enantiomer, dextrosimendan. It was additionally shown to be a very selective phosphodiesterase (PDE) type-3 inhibitor, the selectivity factor for PDE3 over PDE4 being 10000 for levosimendan. Irrespective of this very selective PDE3 inhibitory property in purified enzyme preparations, the inotropic effect of levosimendan was demonstrated to be mediated mainly through calcium sensitization in the isolated heart as well as the papillary muscle preparations at clinically relevant concentrations. In the isolated Lagendorff-perfused heart, glibenclamide antagonized the levosimendan-induced increase in coronary flow (CF). Therefore, the main vasodilatory mechanism in coronary veins is believed to be the opening of the ATP-sensitive potassium (KATP) channels. In the paced hearts, CF did not increase in parallel with oxygen consumption (MVO2), thus indicating that levosimendan had a direct vasodilatory effect on coronary veins. The pharmacology of levosimendan was clearly different from that of milrinone, which induced an increase in CF in parallel with MVO2. In conclusion, levosimendan was demonstrated to increase cardiac contractility by binding to cardiac troponin C and sensitizing the myofilament contractile proteins to calcium, and further to induce coronary vasodilatation by opening KATP channels in vascular smooth muscle. In addition, the efficiency of the cardiac contraction was shown to be more advantageous when the heart was perfused with levosimendan in comparison to milrinone perfusion.Sydämen akuutti vajaatoiminta muodostaa maailmanlaajuisesti huomattavan ja yhä laajenevan terveydenhoito-ongelman. Kyseessä on sairaalahoitoa vaativa oireyhtymä, jossa optimaalisen lääkehoidon tulee olla paitsi oireenmukaista, myös ehkäistä sydänlihas- ja munuaisvauriota sekä hillitä neurohumoraalista aktivaatiota ja tulehdusreaktioita. Levosimendaani on sydämen supistusvireyttä lisäävä aine, jolla on myös verisuonia laajentava ominaisuus. Se on hyväksytty akuutisti dekompensoituneen kroonisen vajaatoiminnan lyhytaikaiseen hoitoon. Sillä on kuitenkin edullisia vaikutuksia myös iskeemisessä vajaatoiminnassa ja septisessä sokissa sekä perioperatiivisena kardiologisena tukena. Tässä työssä levosimendaanin vaikutusmekanismeja tutkittiin eristetyissä marsun sydänlihaspreparaateissa: Langendorff-perfusoidussa sydämessä, papillaarilihaksessa ja permeabilisoiduissa sydänlihassoluissa sekä puhdistetuissa fosfodiesteraasi-isoentsyymi (PDE) preparaateissa. Levosimendaani lisäsi supistusvireyttä voimakkaasti sekä eristetyssä sydämessä, että papillaarilihaksessa. Sydänlihassoluissa se osoittautui tehokkaaksi kalsiumherkistäjäksi, toisin kuin sen optinen enantiomeeri, dextrosimendaani. Lisäksi se osoittautui erittäin valikoivaksi PDE tyyppi-3 estäjäksi. Selektiivisyys PDE3:n ja PDE4:n välillä oli 10 000 kertainen. Huolimatta PDE3:a estävästä ominaisuudesta, levosimendaanin supistusvireyttä lisäävän vaikutuksen eristetyssä sydämessä ja papillaarilihaksessa osoitettiin välittyvän kalsiumherkkyyttä lisäävän ominaisuuden kautta. Eristetyssä sydämessä glibenklamidi esti levosimendaanin aiheuttaman sepelvaltimovirtauksen nousun. Näin ollen sepelsuonia laajentava vaikutus näyttäisi välittyvän ATP-herkkien kaliumkanavien (KATP) kautta. Tahdistetussa sydämessä levosimendaanin aiheuttama sepelvaltimovirtauksen nousu ei ollut yhdensuuntainen hapenkulutuksen nousun kanssa. Tämä osoittaa, että levosimendaanilla oli suora sepelsuonia laajentava vaikutus. Levosimendaanin farmakologinen vaikutus oli selvästi erilainen kuin milrinonin, joka lisäsi sepelvaltimovirtausta yhdensuuntaisesti hapenkulutuksen nousun kanssa. Tässä työssä osoitettiin, että levosimendaanin sydämen supistusvireyttä lisäävä ominaisuus liittyy sen sitoutumiseen sydänlihassolun troponiini C molekyyliin ja tätä kautta supistuvien proteiinien lisääntyvään kalsiumherkkyyteen ja että, sepelvaltimovirtausta lisäävä ominaisuus liittyy sen KATP kanavia avaavaan ominaisuuteen. Lisäksi osoitettiin, että levosimendaanilla perfusoidun sydämen supistusvireyden nousu oli hapenkulutukseltaan edullisempaa kuin milrinonilla perfusoidun sydämen supistusvireyden nousu

Sirtuin1-p53, forkhead box O3a, p38 and post-infarct cardiac remodeling in the spontaneously diabetic Goto-Kakizaki rat

Peer reviewe

Levosimendan Efficacy and Safety : 20 Years of SIMDAX in Clinical Use

Levosimendan was first approved for clinical use in 2000, when authorization was granted by Swedish regulatory authorities for the hemodynamic stabilization of patients with acutely decompensated chronic heart failure (HF). In the ensuing 20 years, this distinctive inodilator, which enhances cardiac contractility through calcium sensitization and promotes vasodilatation through the opening of adenosine triphosphate-dependent potassium channels on vascular smooth muscle cells, has been approved in more than 60 jurisdictions, including most of the countries of the European Union and Latin America. Areas of clinical application have expanded considerably and now include cardiogenic shock, takotsubo cardiomyopathy, advanced HF, right ventricular failure, pulmonary hypertension, cardiac surgery, critical care, and emergency medicine. Levosimendan is currently in active clinical evaluation in the United States. Levosimendan in IV formulation is being used as a research tool in the exploration of a wide range of cardiac and noncardiac disease states. A levosimendan oral form is at present under evaluation in the management of amyotrophic lateral sclerosis. To mark the 20 years since the advent of levosimendan in clinical use, 51 experts from 23 European countries (Austria, Belgium, Croatia, Cyprus, Czech Republic, Estonia, Finland, France, Germany, Greece, Hungary, Italy, the Netherlands, Norway, Poland, Portugal, Russia, Slovenia, Spain, Sweden, Switzerland, the United Kingdom, and Ukraine) contributed to this essay, which evaluates one of the relatively few drugs to have been successfully introduced into the acute HF arena in recent times and charts a possible development trajectory for the next 20 years.Peer reviewe

Another Handbook on Uralic, a Major Language Family of Northern Eurasia [Book review]

Non peer reviewe