Aivotärähdykset naisten pääsarjatason jääkiekossa Suomessa kausilla 2019–2020 ja 2020–2021

Jääkiekko on urheilulaji, johon liittyy usein kontakti vastustajan pelaajien kanssa. Naisten jääkiekkoa kuitenkin pelataan miehiin verrattuna hieman muutetuilla säännöillä, mm. vartalotaklaaminen on kielletty ja pelaajien on käytettävä kasvot kokonaan suojaavaa visiiriä tai verkkoa. Aivotärähdyksen diagnoosi perustuu kliinikon arvioon. Vammamekanismi, päällepäin näkyvät merkit, muutokset kognitiivisessa ja fyysisessä suorituskyvyssä ja vakavamman vamman poissulku ovat keskiössä diagnoosin tekemisessä. Tämän tulkinnan avuksi kliinikolle on kehitetty useita työkaluja ja niistä yleisimmin käytössä on Sport Concussion Assesment Tool (SCAT). Tutkimuksessa selvitetään naisten pääsarjatason jääkiekossa tapahtuvien aivotärähdysten ilmaantuvuutta Suomessa. Törmäys ja sääntöjen vastainen taklaus olivat yleisimmät syyt aivotärähdyksille. Kyselyyn vastanneilla 57 pelaajalla oli kausilla 2019–2020 ja 2020–2021 yhteensä 15 aivotärähdystä. Yhdeltäkään vastaajista, joka oli saanut aivotärähdyksen, ei diagnosoitu aivotärähdystä käyttämällä käytössä olevaa SCAT-protokollaa kentän laidalla. Oireiden kesto vaihteli aivotärähdyksistä kärsivillä muutamasta tunnista kahteen viikkoon. Keskimäärin oireet jatkuivat kuuden päivän ajan. Toistuvat aivotärähdykset voivat aiheuttaa pysyviä haittoja potilaan kognitiolle ja siksi potilaan tulisi olla täysin oireeton ennen harjoituksiin ja pelaamiseen paluuta. Aivotärähdyksen jälkeen sivussa olleet pelaajat olivat poissa harjoittelusta keskimäärin kymmenen päivää. Pääosa aivotärähdyksistä tapahtui avojäällä ilman laitakontaktia. Useat pelaajista palasivat takaisin otteluun missä olivat saaneet aivotärähdyksen. Moni piti aivotärähdystä lievänä eikä tämän takia sitoutunut kuntoutukseen. Pelaajien vastauksista välittyy ymmärrys aivotärähdyksestä seuraavista oireista, mutta aivotärähdyksen vakavuuden ymmärtäminen sen sijaan saattaa jäädä pelaajille epäselväksi. On välttämätöntä kiinnittää jatkossa enemmän huomiota SCAT-protokollan käyttöön ja pyrkiä yhdenmukaiseen diagnosointiin ja riittävään kuntoutukseen ennen harjoitteluun palaamista

Helsingin Sanomat kielenhuollon näkökulmasta

Tässä pro gradu -työssä käsitellään Helsingin Sanomien kieltä suomalaisen nykyaikaisen kielenhuollon perspektiivistä. Olen ollut HS:n palveluksessa vuodesta 2003: ensin oikaisulukijana, nykyisin artikkelitoimittajana ja kielenhuoltajana. Aineistoani ovat toimitukselle laatimani kielipalautteet, joita ryhdyin tekemään vuoden 2008 syksyllä, kun aloitin kielenhuoltajan tehtävät. Palautteissa käydään läpi lehden kirjoituksia, osoitetaan virheitä tai tyylirikkoja ja kerrotaan oikea tai luontevampi muotoilu. Tutkielman aineisto käsittää vuoden 2012 kielipalautteet, joita on 28; niiden kokonaismitta on kolmisensataa A4-sivua. Työn alussa on tiivis katsaus Helsingin Sanomien kielenhuoltoperinteeseen ja nykyisiin menettelytapoihin. Tutkielman ydin ovat kuitenkin analyysiluvut, joita on kaksi. Ensimmäinen, laajempi luku käsittelee oikeinkirjoitusta ja kielioppia, jälkimmäinen taas tyylilajia. Oikeinkirjoitus- ja kielioppiluku jakautuu kolmeentoista teemaan: yhdyssanat, alkukirjain, taivutus, kongruenssi, numeroilmaukset, lyhenteet, välimerkit, pilkutus, viivat, vierassanat, suomalaisten sanojen oikeinkirjoitus, lause- ja virkerakenteet sekä tavutus. Tyyliluku taas käsittelee tyylilajiltaan sopimattomia sanoja, yleiskielisten sanojen ei-yleiskielistä käyttöä, turhan värittynyttä kuvallista käyttöä, uutistekstiin sopimattomia jaksoja ja muita sananvalinnan ongelmia. Tyyliluvun lopulla on vielä erillinen katsaus Kielitoimiston korjaussuosituksiin. Analyysilukujen lähestymistapa on erittäin aineistokeskeinen: esimerkkejä on lähes neljäsataa, ja monissa yksittäisissä esimerkeissä on useita saman ilmiön esiintymiä. Mukana on sekä hyvin yleisiä ilmiöitä että kuriositeetteja. Tärkeintä on, että ne tuntuvat kertovan jotain toimittajien tavasta hahmottaa normitettua yleiskieltä. Toimittajia pidetään yleisesti kielenkäytön ammattilaisina, ja varsinkin Helsingin Sanomat on monelle tärkeä roolimalli, jonka tekemät virheet herättävät useissa lukijoissa palautteen perusteella suurta ärtymystä. Kuten analyysiluvuista voi huomata, lehdessä esiintyvien virheiden kirjo on valtava eikä aina vältytä rikkomasta edes sellaisia sääntöjä, joiden hallinta tuntuu helposti itsestään selvältä. Varsinaisten virheiden lisäksi haparointia voi esiintyä tekstilajin edellyttämien sananvalintojen hallinnassa: asialliseen uutistyyliin saattaa päätyä esimerkiksi arkityylinen tai muuten oudosti värittynyt sana tai jakso. Analyysin taustalla vaikuttavat jatkuvasti tutkielman peruskysymykset, joita on kaksi: Millainen mahtaa olla ajatusprosessi, joka saa kielen ammattilaisen toimimaan suositusten vastaisesti? Olisiko joitain normeja syytä muuttaa, jos sujuvatkin kirjoittajat tekevät toistuvasti niiden vastaisia ratkaisuja? Tutkielma nojaa suosituksiin, joista vastaa maamme virallinen kielenhuolto eli Kotimaisten kielten keskuksen alaiset suomen kielen lautakunta ja Kielitoimisto. Valtaosa lähteistä on kielenhuoltokirjallisuutta: tärkeimpiä ovat kielenhuollon tiedotuslehti Kielikello sekä teokset Uusi kieliopas ja Kielitoimiston oikeinkirjoitusopas. Lisäksi tyyliluku tukeutuu nykyaikaiseen genretutkimukseen, joka on alkanut saada viime vuosina entistä enemmän jalansijaa myös kielenhuollossa ja sen suosituksissa

Datapohjaisen arvonluonnin strategiset vaihtoehdot

Data on tulevaisuudessa yhä tärkeämpi raaka-aine taloudelliselle kasvulle. Datataloudessa arvo luodaan liiketoimintaan liittyvien dataresurssien avulla – dataa keräämällä, jakamalla, yhdistelemällä, analysoimalla ja hyödyntämällä. Data- ja alustatalouden yhteiskehitys muuttaa maailmantalouden rakenteita, liiketoimintamalleja, kilpailua ja kuluttajien käyttäytymistä. Samalla kehitys hämärtää toimialojen ja työn tekemisen perinteisiä määrittelyjä sekä sitä, miten arvonluontia tulisi mitata yrityksissä ja taloudessa. Tässä tutkimuksessa on analysoitu erityisesti teollisiin ekosysteemeihin kiinnittyvän datapohjaisen arvonluonnin strategisia mahdollisuuksia suomalaiselle elinkeinoelämälle erilaisten alustavaihtoehtojen ja -toimintamallien näkökulmista. Aihetta on tarkasteltu kirjallisuuskatsauksen lisäksi 12 tapaustutkimuksen kautta. Huolimatta datatalouden disruptiivisesta voimasta, tutkimuksen perusteella kehitys näyttäisi etenevän suomalaisissa yrityksissä vaiheittaisesti ja liiketoiminnan kehittämistyön tapahtuvan pääosin yritysten sisällä sekä rajatuissa verkostoissa. Haasteena datapohjaisen liiketoiminnan luomisessa on kannattavan liiketoimintamallin luominen ja palveluiden kaupallistaminen. Lainsäädännön sekä muiden politiikkatoimien näkökulmasta datapohjaisen liiketoiminnan edistäminen tunnistetaan moniulotteiseksi haasteeksi, sillä nykyiset hallinnolliset ja lainsäädännölliset rakenteet eivät tavoita ilmiöitä täysimääräisesti. Tarvitaankin kokonaisvaltainen politiikkaviitekehikko datatalouden edistämiseksi. Työ- ja elinkeinoministeriö, yhteyshenkilö: Kehittämispäällikkö Petri Räsänen, [email protected], puh. +35840772300

Overcoming Institutional and Capability Barriers to Smart Services

Smart services have potential to improve value creation and profitability of industrial firms and their customers. Defined as services that go beyond the upkeep and upgrades, traditionally bundled with products and helping companies to build intelligence—that is, awareness and connectivity. Combined with digitalization, services have had a major role in improving efficiency of existing offering and enabling new channels for service delivery. \ \ Implementing the change toward smart services is challenging. Research shows that especially industrial companies maintain institutionalized beliefs and attitudes impeding the transformation, lack capabilities and resources for implementation, and face industry-wide norms and relationship practices resisting the change. \ \ The study explores the barriers in adopting smart services and is implemented as a multi-case study among six globally operating industrial companies. Our findings indicate classification of internal barriers, capability gaps, and external barriers, contributing a framework that describes the interplay between institutional forces and capability development in organizational change.

Maternal and fetal genetic effects on birth weight and their relevance to cardio-metabolic risk factors.

Birth weight variation is influenced by fetal and maternal genetic and non-genetic factors, and has been reproducibly associated with future cardio-metabolic health outcomes. In expanded genome-wide association analyses of own birth weight (n = 321,223) and offspring birth weight (n = 230,069 mothers), we identified 190 independent association signals (129 of which are novel). We used structural equation modeling to decompose the contributions of direct fetal and indirect maternal genetic effects, then applied Mendelian randomization to illuminate causal pathways. For example, both indirect maternal and direct fetal genetic effects drive the observational relationship between lower birth weight and higher later blood pressure: maternal blood pressure-raising alleles reduce offspring birth weight, but only direct fetal effects of these alleles, once inherited, increase later offspring blood pressure. Using maternal birth weight-lowering genotypes to proxy for an adverse intrauterine environment provided no evidence that it causally raises offspring blood pressure, indicating that the inverse birth weight-blood pressure association is attributable to genetic effects, and not to intrauterine programming.The Fenland Study is funded by the Medical Research Council (MC_U106179471) and Wellcome Trust

Palvelullistuminen, strategia ja alustat

Global competition and commoditization of product offerings have posed difficulties to the manufacturing industry in recent decades. Many companies have responded by "servitizing" – changing the business focus from manufacturing to service provision. This transition, which was already seen to be demanding, has grown more complex due to digitalization and increasing information intensity in service-driven manufacturing. New kinds of service offerings are made possible – but at the same time diversifying customer needs, complex inter-firm networks and rapid pace of technological development escalate the challenges.  The change emphasizes the relevance of strategy-related discourse, as different market conditions require different strategic approaches and related organizational structures. However, although there has been a great deal of research regarding servitization during the last three decades, systematic approaches from a strategy perspective remain scarce. In this study, a strategy approach is deployed with a systematic literature review and four qualitative multi-case studies.  It is found that service-driven manufacturers are moving toward a systemic perspective in service business. The strategic role of technological resources in solutions is decreasing. Complex socio-technical relationships are preferred. Service networks are seen to hold strategic potential related to forming new resource and capability combinations, and fostering co-specialization.  Furthermore, platforms are identified as potential offering and organizational structures to address the new strategic requirements. It is reported that organizing service networks with platforms provides firms a way to leverage network complexity. In addition, service-driven manufacturers seem to construct platforms to allow strategic flexibility in a dynamic environment.Globaali kilpailu ja tuotetarjoomien hyödykkeistyminen ovat viime vuosikymmeninä luoneet haasteita valmistavalle teollisuudelle. Monet yritykset ovat vastanneet tilanteeseen "palvelullistamalla" liiketoimintaansa, eli siirtämällä painopistettä tuotteiden valmistamisesta palvelujen tarjoamiseen. Tämä jo aiemmin vaativaksi todettu muutos on kuitenkin viime vuosina tullut yhä monimutkaisemmaksi. Teollisten toimialojen digitalisaatio ja lisääntyvä tietointensiivisyys ovat mahdollistaneet aivan uudenlaiset tarjoomat - mutta samalla asiakastarpeet, yhteistyöverkostot ja kilpailukenttä ovat tulleet vaikeaselkoisemmiksi. Toimintaympäristö myös muuttuu yhä nopeammin.  Nykytilanne korostaa strategisen johtamisen tärkeyttä. Muuttuva ympäristö asettaa vaatimuksia yritysten strategioille sekä myös tavoille organisoitua strategian mukaisesti. Vaikka teollisten palveluiden tutkimus on ollut laajaa ja ansiokasta, palvelullistumisen strategiaperspektiiviä ja erityisesti kilpailuedun lähteitä ei ole toistaiseksi tarkasteltu yksityiskohtaisesti. Tässä väitöskirjatutkimuksessa aihealuetta lähestytään systemaattisen kirjallisuuskatsauksen ja neljän laadullisen tapaustutkimuksen avulla.  Tuloksista ilmenee, että tutkitut teolliset valmistajat ovat ottaneet systeemisen perspektiivin palveluliiketoiminnan kehittämiseen. Teknologisten resurssien strateginen rooli on vähenemässä, ja monimutkaisten sosioteknisten verkostojen merkitys vastaavasti lisääntymässä. Useista yrityksistä koostuvilla palveluverkostoilla nähdään potentiaalia uusien resurssi- ja kyvykkyysyhdistelmien luomisessa, sekä toimijoiden välisessä yhteiserikoistumisessa.  Alustamainen lähestymistapa tunnistetaan myös potentiaaliseksi tavaksi organisoitua muuttuneita strategisia vaatimuksia vastaavasti. Kohdeyritysten osalta selviää erityisesti, että alustamainen orkesterointi tarjoaa yrityksille tapoja hyödyntää yritysverkostojen kompleksisuutta. Tämän ohella alustoilla nähdään rooli strategisen joustavuuden edistämisessä

Tekoälyn käyttö kulunvalvonnassa

Opinnäytetyön tarkoituksena oli toteuttaa Lapin ammattikorkeakoulun TKI-yksikkö TEQUlle älykäs ovivahtijärjestelmä. Opinnäytetyön päätutkimusongelmina tutkittiin kasvojen- ja puheentunnistusta. Näiden lisäksi järjestelmä oli tarkoitus kytkeä sähkölukkoon, jolloin muovisia kulkukortteja ei olisi enää tarvittu. Järjestelmän toteuttamiseen käytettiin Jetson Nanoa, joka on NVIDIAn valmistama tekoälykehitysalusta. Ohjelmointi suoritettiin Python3-ohjelmointikielellä käyttäen kasvojen- ja puheentunnistukseen soveltuvia kirjastoja. Kasvojentunnistukseen käytettiin HOG-menetelmää, jossa alkuperäinen kuva muutetaan valoisuudenmuutossuuntakuvaksi. Puheentunnistukseen sekä järjestelmän äänien luomiseen käytettiin Googlen ilmaisia verkkorajapintoja. Suurin ongelma järjestelmässä oli sen ominaisuus tunnistaa henkilöitä valokuvista. Toinen ongelma oli, että Googlen rajapinnat tarvitsivat jatkuvan internetyhteyden. Ongelmista huolimatta työn tuloksena syntyi järjestelmä, joka tervehti nimellä TEQUn toimiston ovella kävijöitä