Asiakaslähtöinen Toimintakykyni-sovellus : Kehittäminen ja käytettävyystutkimus

Tausta: Asiakkaan toimintakyvyn arviointi on tärkeä, toistuva ja aikaa vievä vaihe asiakkaan hakeutuessa sote-palveluihin. Asiakkaat kokevat asioidensa toistamisen useampaan kertaan turhauttavaksi. Kelan kehittämisrahaston rahoittamassa THL:n, Invalidiliiton ja Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yhteistyöhankkeessa kehitettiin asiakkaille prototyyppi toimintakyvyn itsearviointia helpottavasta sovelluksesta ja testattiin sen käytettävyyttä. Sovelluksen työnimi oli mobiili ICanFunction (mICF, suomeksi Toimintakykyni). Menetelmät: Asiakkaan käyttöliittymää kehitettiin erikseen aikuisten (n = 47) ja lasten (n = 11) palvelumuotoilutyöpajoissa. Useista lähteistä koottu arkikielinen sisältö sillattiin ICF-luokkiin. Sisällön ylläpitoa ja sovelluksessa näyttämistä varten luotiin FunctionMapper-metatietokanta THL:n Termieditoriin. Standardoidut fyysisen toimintakyvyn PROMIS-mittari aikuisille ja liikkumisen PROMIS-mittari lapsille käännettiin suomeksi ja aikuisten mittari liitettiin sovellukseen. Koodaus toteutettiin standardien pohjalta ja kehitysversion 0.0.12 sai ladattua Playkaupasta tai Appstoresta omiin mobiililaitteisiin. Lapset (n = 11) sekä nuoret ja aikuiset (n = 19) käyttivät sitä noin viikon ajan, jonka jälkeen heidän kokemuksiaan sovelluksen käytettävyydestä kerättiin haastatteluilla. Lyhytkasvuisten henkilöiden (n = 13) toimintakyky-tietoa verrattiin LYHTY-tutkimuksen toimintakykyaineistoon. Tulokset: Sovelluksen avulla käyttäjä voi valita tärkeäksi kokemiaan aiheita ja kuvailla valitsemiaan toimintakykyyn tai ympäristötekijöihin liittyviä asioita asteikolla, sanallisesti tai valokuvilla. Käyttäjä sai täyttämistään tiedoista yhteenvedon, jota hän voi näyttää ammattilaiselle. Aikuiset ja nuoret kokivat Toimintakykyni-sovelluksen hyväksyttäväksi. He käyttäisivät sitä hakemusten teossa tai sote-palveluihin mennessään, jos se olisi liitetty niihin. Se koettiin helppokäyttöiseksi, mutta käyttömukavuus paranisi sovelluksen navigointia ja virheitä korjaamalla. He toivoivat sovellukseen alkuopastusta, visuaalisempaa yhteenvetoa ja mahdollisuutta seurata omassa tilanteessaan tapahtuvia muutoksia. Omaa arkitilannettaan he eivät voineet jakaa ammattilaisille, koska se koettiin keskeneräiseksi ja irralliseksi palveluista. Lapset käyttivät sovellusta innostuneesti. He pitivät sitä todella hyvänä välineenä saada oma äänensä kuuluviin. Johtopäätökset: Lopputuloksena syntyi Toimintakykyni-sovelluksen prototyyppi, joka mahdollisti asiakkaalle yksilöllisen ja monipuolisen sekä samalla rakenteisen toimintakykytiedon kuvaamisen. Aikuiset, nuoret ja lapset hyväksyivät sen ja pitivät sitä hyödyllisenä ja helppokäyttöisenä. He pystyivät kuvaamaan sovelluksen avulla elämäntilannettaan yksilöllisesti, mutta sovelluksen käsitteitä tulisi kehittää lisää. Asiakkaat käyttäisivät sovellusta erityisesti, jos se liitettäisiin moniin palveluihin. Jatkossa pitää varmistaa, että asiakkaiden kehitysehdotukset otetaan huomioon ja että sovelluksesta kehitetään yhteys sosiaali- ja terveydenhuollon tietojärjestelmiin. Asiakkaiden raportoima tieto tulisi ottaa huomioon palveluiden suunnittelussa ja seurannassa, jotta asiakkaat saisivat sovelluksen käytöstä täyden hyödyn

Asiakaslähtöinen Toimintakykyni-sovellus. Kehittäminen ja käytettävyystutkimus

62 s.Tausta: Asiakkaan toimintakyvyn arviointi on tärkeä, toistuva ja aikaa vievä vaihe asiakkaan hakeutuessa sote-palveluihin. Asiakkaat kokevat asioidensa toistamisen useampaan kertaan turhauttavaksi. Kelan kehittämisrahaston rahoittamassa THL:n, Invalidiliiton ja Jyväskylän Ammattikorkeakoulun yhteistyöhankkeessa kehitettiin asiakkaille prototyyppi toimintakyvyn itsearviointia helpottavasta sovelluksesta ja testattiin sen käytettävyyttä. Sovelluksen työnimi oli mobiili ICanFunction (mICF, suomeksi Toimintakykyni). Menetelmät: Asiakkaan käyttöliittymää kehitettiin erikseen aikuisten (n = 47) ja lasten (n = 11) palvelumuotoilutyöpajoissa. Useista lähteistä koottu arkikielinen sisältö sillattiin ICF-luokkiin. Sisällön ylläpitoa ja sovelluksessa näyttämistä varten luotiin FunctionMapper-metatietokanta THL:n Termieditoriin. Standardoidut fyysisen toimintakyvyn PROMIS-mittari aikuisille ja liikkumisen PROMIS-mittari lapsille käännettiin suomeksi ja aikuisten mittari liitettiin sovellukseen. Koodaus toteutettiin standardien pohjalta ja kehitysversion 0.0.12 sai ladattua Playkaupasta tai Appstoresta omiin mobiililaitteisiin. Lapset (n = 11) sekä nuoret ja aikuiset (n = 19) käyttivät sitä noin viikon ajan, jonka jälkeen heidän kokemuksiaan sovelluksen käytettävyydestä kerättiin haastatteluilla. Lyhytkasvuisten henkilöiden (n = 13) toimintakyky-tietoa verrattiin LYHTY-tutkimuksen toimintakykyaineistoon. Tulokset: Sovelluksen avulla käyttäjä voi valita tärkeäksi kokemiaan aiheita ja kuvailla valitsemiaan toimintakykyyn tai ympäristötekijöihin liittyviä asioita asteikolla, sanallisesti tai valokuvilla. Käyttäjä sai täyttämistään tiedoista yhteenvedon, jota hän voi näyttää ammattilaiselle. Aikuiset ja nuoret kokivat Toimintakykyni-sovelluksen hyväksyttäväksi. He käyttäisivät sitä hakemusten teossa tai sote-palveluihin mennessään, jos se olisi liitetty niihin. Se koettiin helppokäyttöiseksi, mutta käyttömukavuus paranisi sovelluksen navigointia ja virheitä korjaamalla. He toivoivat sovellukseen alkuopastusta, visuaalisempaa yhteenvetoa ja mahdollisuutta seurata omassa tilanteessaan tapahtuvia muutoksia. Omaa arkitilannettaan he eivät voineet jakaa ammattilaisille, koska se koettiin keskeneräiseksi ja irralliseksi palveluista. Lapset käyttivät sovellusta innostuneesti. He pitivät sitä todella hyvänä välineenä saada oma äänensä kuuluviin. Johtopäätökset: Lopputuloksena syntyi Toimintakykyni-sovelluksen prototyyppi, joka mahdollisti asiakkaalle yksilöllisen ja monipuolisen sekä samalla rakenteisen toimintakykytiedon kuvaamisen. Aikuiset, nuoret ja lapset hyväksyivät sen ja pitivät sitä hyödyllisenä ja helppokäyttöisenä. He pystyivät kuvaamaan sovelluksen avulla elämäntilannettaan yksilöllisesti, mutta sovelluksen käsitteitä tulisi kehittää lisää. Asiakkaat käyttäisivät sovellusta erityisesti, jos se liitettäisiin moniin palveluihin. Jatkossa pitää varmistaa, että asiakkaiden kehitysehdotukset otetaan huomioon ja että sovelluksesta kehitetään yhteys sosiaali- ja terveydenhuollon tietojärjestelmiin. Asiakkaiden raportoima tieto tulisi ottaa huomioon palveluiden suunnittelussa ja seurannassa, jotta asiakkaat saisivat sovelluksen käytöstä täyden hyödyn

Spring Succession and Vertical Export of Diatoms and IP25 in a Seasonally Ice-Covered High Arctic Fjord

The biomarker IP25 and fossil diatom assemblages preserved in seafloor sediments are commonly used as proxies for paleo Arctic sea-ice reconstructions, but how their production varies over the seasons and is exported to the sediment remains unclear. We analyzed IP25 concentrations and diatom assemblages from a 5-week consecutive series of sea-ice cores and compared the results with sediment trap and surface sediment samples collected at the same site in the Young Sound fjord, Northeast Greenland. Our aim was to investigate the dynamics of diatom colonization of the spring sea ice and the in situ production of IP25. Additionally, selected diatom taxa observed in the sea-ice samples were isolated from in-ice assemblages and their lipid composition was analyzed via gas chromatography-mass spectrometry. We confirm that Haslea spicula (and not the closely related species H. crucigeroides) is an IP25-producer. All three known IP25-producing taxa (Haslea spicula, H. kjellmanii, and Pleurosigma stuxbergii var. rhomboides) were present in Young Sound sea-ice and the low IP25 concentrations measured in the sea-ice (0.44-0.72 pg mL(-1)) were consistent with the low abundance of these source species (0.21-9.66 valves mL(-1)). Total sympagic diatom production also remained very low (21-985 valves mL(-1)), suggesting that the fjord's sea ice did not provide an optimal physical-chemical environment for diatoms to thrive. Temporal changes in the sympagic diatom community were also observed, with an early presence of the pelagic Thalassiosira hyperborea and subsequent dominance of pennate taxa, including Nitzschia and Navicula species, Fossula arctica and Stauronella arctica. The assemblages observed during and after the seasonal ice melt consisted primarily of Fossula arctica, Fragilariopsis oceanica, Thalassiosira antarctica var. borealis (resting spores), and Chaetoceros spp. (vegetative cells and resting spores). The seafloor sediment assemblages largely reflected the melt and post-melt planktic production and were dominated by the resting spores of the centric Chaetoceros spp. and Thalassiosira antarctica var. borealis, and the pennate Fragilariopsis oceanica, Fossula arctica, and Fragilariopsis reginae-jahniae. This study documents that IP25 is produced in Young Sound, and that the weak fingerprint of sea ice in the sediment appears to be primarily due to the limited sea-ice diatom biomass.Peer reviewe

The effect of sampling height on grass pollen concentrations in different urban environments in the Helsinki Metropolitan Area, Finland

Introduction It is important to study potential differences in pollen concentrations between sampling heights because of diverse outdoor and indoor activity of humans (exposure) at different height levels in urban environments. Previous studies have investigated the effect of height on pollen concentrations based on just one or a few sampling points. We studied the effect of sampling height on grass pollen concentrations in several urban environments with different levels of urbanity. Methods This study was conducted in the Helsinki Metropolitan Area, Finland, in 2013 during the pollen season of grasses. Pollen grains were monitored in eight different points in the morning and afternoon. Rotorod-type samplers were attached on sampling poles at the heights of 1.5 meters and 4 meters. Results Grass pollen concentrations were on average higher at the height of 1.5 meters (Helsinki mean 5.24 grains / m3; Espoo mean 75.71 grains / m3) compared to the height of 4 meters (Helsinki mean 3.84 grains / m3; Espoo mean 37.42 grains / m3) with a difference of 1.40 grains / m3 (95% CI -0.21 to 3.01) in Helsinki, and 38.29 grains / m3 (7.52 to 69.07) in Espoo, although not always statistically significant. This was detected both in the morning and in the afternoon. However, in the most urban sites the levels were lower at 1.5 meters compared to 4 meters, whereas in the least urban sites the concentrations were higher at 1.5 meters. In linear regression models with interaction terms, the modifying effect of urbanity on concentration-height relation was statistically significant in both cities. The effect of urbanity on pollen concentrations at both heights was stronger in less urban Espoo. Conclusions The present study provides evidence that height affects the abundance and distribution of grass pollen in urban environments, but this effect depends on the level of urbanity.Peer reviewe

A novel desmoplakin mutation causes dilated cardiomyopathy with palmoplantar keratoderma as an early clinical sign

Background PPKs represent a heterogeneous group of disorders with hyperkeratosis of palmar and/or plantar skin. PPK, hair shaft abnormalities, cardiomyopathy and arrhythmias can be caused by mutations in desmosomal genes, e.g. desmoplakin (DSP). PPK should trigger genetic testing to reveal mutations with possible related cardiac disease. Objectives To report a large multigenerational family with a novel DSP mutation associated with early-onset PPK and adult-onset cardiomyopathy and arrhythmias. Methods A custom-designed in-house panel of 35 PPK related genes was used to screen mutations in the index patient with focal PPK. The identified DSP mutation was verified by Sanger sequencing. DNA samples from 20 members of the large multigenerational family were sequenced for the DSP mutation. Medical records were reviewed. Clinical dermatological evaluation was performed, including light microscopy of hair samples. Cardiac evaluation included clinical examination, echocardiography, cardiac magnetic resonance imaging (CMR), electrocardiogram (ECG), Holter monitoring and laboratory tests. Results We identified a novel autosomal dominant truncating DSP c.2493delA p.(Glu831Aspfs*33) mutation associated with dilated cardiomyopathy (DCM) with arrhythmia susceptibility and focal PPK as an early cutaneous sign. The mutation was found in nine affected family members, but not in any unaffected members. Onset of dermatological findings preceded cardiac symptoms which were variable and occurred at adult age. Conclusions We report a novel truncating DSP mutation causing focal PPK with varying severity and left ventricular dilatation and ventricular extrasystoles. This finding emphasizes the importance of genetic diagnosis in patients with PPK for clinical counselling and management of cardiomyopathies and arrhythmias.Peer reviewe

Effect of Temperature on the Size of Sedimentary Remains of Littoral Chydorids

The body size of aquatic invertebrates is, to a great extent, dependent on ambient temperature, but size distributions are also determined by other factors like food supply and predation. The effect of temperature on organisms is formulated in the temperature–size hypothesis, which predicts a smaller body size with increasing temperature. In this study, the effect of temperature on the subfossil remains of three littoral Cladocera (Alona affnis, A. quadrangularis, and Chydorus cf. sphaericus) was investigated. Exoskeletal remains of these species can be found in large numbers in lacustrine sediments and over a wide north–south range in Europe. The total length of both headshield and postabdomen for A. affinis and A. quadrangularis and carapace length for C. cf. sphaericus were measured to observe their response to changes in latitude and temperature. A different response to ambient temperature in the growth of body parts was observed. The size of the headshields of both Alona species and of the carapace of Chydorus was significantly larger in colder regions as opposed to warm ones. It turned out that the postabdomen was not a good predictor of ambient temperature. While the sizes of all remains increased with latitude, the sizes of the Alona remains was smaller in the mountain lakes of the Southern Carpathians than in other cold lakes, in this case in Finland, a fact indicative of the importance of other factors on size distribution. This study demonstrates that a morphological response to climate is present in littoral cladocerans, and, therefore, changes in the length of headshield and carapace may be used as a proxy for climate changes in paleolimnological records

Vulnerability of the North Water ecosystem to climate change

High Arctic ecosystems and Indigenous livelihoods are tightly linked and exposed to climate change, yet assessing their sensitivity requires a long-term perspective. Here, we assess the vulnerability of the North Water polynya, a unique seaice ecosystem that sustains the world’s northernmost Inuit communities and several keystone Arctic species. We reconstruct mid-to-late Holocene changes in sea ice, marine primary production, and little auk colony dynamics through multi-proxy analysis of marine and lake sediment cores. Our results suggest a productive ecosystem by 4400–4200 cal yrs b2k coincident with the arrival of the first humans in Greenland. Climate forcing during the late Holocene, leading to periods of polynya instability and marine productivity decline, is strikingly coeval with the human abandonment of Greenland from c. 2200–1200 cal yrs b2k. Our long-term perspective highlights the future decline of the North Water ecosystem, due to climate warming and changing sea-ice conditions, as an important climate change risk

Information and Discriminability as Measures of Reliability of Sensory Coding

Response variability is a fundamental issue in neural coding because it limits all information processing. The reliability of neuronal coding is quantified by various approaches in different studies. In most cases it is largely unclear to what extent the conclusions depend on the applied reliability measure, making a comparison across studies almost impossible. We demonstrate that different reliability measures can lead to very different conclusions even if applied to the same set of data: in particular, we applied information theoretical measures (Shannon information capacity and Kullback-Leibler divergence) as well as a discrimination measure derived from signal-detection theory to the responses of blowfly photoreceptors which represent a well established model system for sensory information processing. We stimulated the photoreceptors with white noise modulated light intensity fluctuations of different contrasts. Surprisingly, the signal-detection approach leads to a safe discrimination of the photoreceptor response even when the response signal-to-noise ratio (SNR) is well below unity whereas Shannon information capacity and also Kullback-Leibler divergence indicate a very low performance. Applying different measures, can, therefore, lead to very different interpretations concerning the system's coding performance. As a consequence of the lower sensitivity compared to the signal-detection approach, the information theoretical measures overestimate internal noise sources and underestimate the importance of photon shot noise. We stress that none of the used measures and, most likely no other measure alone, allows for an unbiased estimation of a neuron's coding properties. Therefore the applied measure needs to be selected with respect to the scientific question and the analyzed neuron's functional context

The management of the painful bipartite patella: a systematic review

Purpose: This study aimed to identify the most effective method for the treatment of the symptomatic bipartite patella. Methods: A systematic review of the literature was completed, and all studies assessing the management of a bipartite patella were included. Owing to the paucity of randomised controlled trials, a narrative review of 22 studies was completed. A range of treatments were assessed: conservative measures, open and arthroscopic fixation or excision and soft tissue release and excision. Results: All of the methods provided results ranging from good to excellent, with acceptable complication rates. Conclusions: This is a poorly answered treatment question. No firm guidance can be given as to the most appropriate method of treating the symptomatic bipartite patella. This study suggests that there are a number of effective treatments with acceptable complication rates and it may be that treatments that conserve the patella are more appropriate for larger fragments

A fast and flexible panoramic virtual reality system for behavioural and electrophysiological experiments

Ideally, neuronal functions would be studied by performing experiments with unconstrained animals whilst they behave in their natural environment. Although this is not feasible currently for most animal models, one can mimic the natural environment in the laboratory by using a virtual reality (VR) environment. Here we present a novel VR system based upon a spherical projection of computer generated images using a modified commercial data projector with an add-on fish-eye lens. This system provides equidistant visual stimulation with extensive coverage of the visual field, high spatio-temporal resolution and flexible stimulus generation using a standard computer. It also includes a track-ball system for closed-loop behavioural experiments with walking animals. We present a detailed description of the system and characterize it thoroughly. Finally, we demonstrate the VR system’s performance whilst operating in closed-loop conditions by showing the movement trajectories of the cockroaches during exploratory behaviour in a VR forest