Sairauspäivärahapäätöksen lainmukaisuus

Suomen sosiaalivakuutukseen kuuluva sairausvakuutus turvaa vakuutettujen toimeentulon sellaisissa tilanteissa, jolloin ansiotyön tekeminen on keskeytynyt esimerkiksi sairauden tai lapsen syntymisen vuoksi. Sairauspäiväraha korvaa lyhytaikaisesta, alle vuoden kestävästä työkyvyttömyydestä johtuvaa ansionmenetystä. Sairauspäivärahan myöntää yleensä Kela. Kela antaa sairauspäivärahasta vuosittain yli puoli miljoonaa päätöstä. Annettujen päätösten lainmukaisuus on tärkeää paitsi asianosaisille, myös päätöksen laatineelle laitokselle ja muutoksenhakuviranomaiselle. Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää sairauspäivärahan lainmukaisuutta, eli millainen päätöksen tulisi lainsäädännön mukaan olla. Työn tarkoituksena oli tarkastella sairauspäivärahapäätöksen antamista koskevaa lainsäädäntöä ja luoda kattava katsaus siihen, miten sääntely vaikuttaa päätöksen sisältöön käytännössä. Aihetta tarkasteltiin asianomaisten oikeusturvan ja Kelan etuuskäsittelijöiden työn näkökulmasta. Sairauspäivärahapäätöksiin sisältyvien ratkaisujen oikeellisuuteen ei otettu kantaa. Opinnäytetyön laatimista varten anottiin tutkimuslupa Kelan tutkimusosastolta ja valmis opinnäytetyö tarjottiin perehdytys- ja koulutusmateriaaliksi Kelan Keskiselle Vakuutuspiirille. Työ sisälsi pääasiassa lainopillista tutkimusta sairauspäivärahapäätöksistä. Päätösten sisältöä verrattiin niitä sääteleviin normeihin ja tarkasteltiin, miten hyvin näiden normien vaatimukset toteutuvat käytännössä. Sairauspäivärahapäätöksiä koskevan lainsäädännön tutkimisen lisäksi työssä käsiteltiin myös lainmukaisen päätöksen laatimiseen liittyviä haasteita. Yhdeksi keskeiseksi haasteeksi nousi sosiaalioikeudellisen lainsäädännön laajuus, hajautuneisuus ja vaikeaselkoisuus. Työssä päädyttiin kuitenkin siihen johtopäätökseen, että sairauspäivärahapäätöstä koskeva olemassa oleva lainsäädäntö on riittävä, mutta sen rakennetta ja sisältöä voisi yhä selkeyttää. Lisäksi avainasemassa on etuuskäsittelijöiden hyvä perehdytys ja jatkuva tietojen päivittäminen alati muuttuvan lainsäädännön mukana.The health insurance, which is part of the Finnish social insurance, provides income to the insured in situations in which paid employment is interrupted e.g. because of illness or childbirth. The sickness allowance covers the short-term loss of income resulting from less than a year-long of incapacity for work. The sickness allowance is usually granted by Kela (= The Social Insurance Institution). Kela gives out more than half a million sickness allowance decisions every year. The legality of these decisions is important not only to the claimants, but also to the institu-tion making the decision and to the appellate authority. The aim of this thesis was to examine the legality of sickness allowance decisions, i.e. what the decisions should be like according to the law. The purpose of this thesis was to study the legislation regarding sickness allowance decisions and to create a comprehensive overview on how the legislation affects the content of the decisions in practice. The issue was examined from the perspective of the claimants’ legal protection and from the perspective of the work done by Kela officials. This study did not take a stand on the validity of the sickness allowance decisions. A research permit was applied for making this thesis from the research department of Kela and the finished thesis was offered to be used as orientation and training material for the Central Insurance District of Kela. This thesis mainly consisted of a legal study on sickness allowance decisions. The contents of the sickness allowance decisions were compared to the current legislation and then it was examined how well these legislative requirements were fulfilled in practice. In addition to studying the legislation on sickness allowance decisions, this thesis also discussed the challenges concerning the process of making a legitimate decision. One of the main issues that emerged was the extent, diversity and obscurity of social legislation. However, this study came to the conclusion that the existing legislation regarding sickness allowance decisions is adequate, but its structure and content could still be clarified. In addition, the key issue is the good orientation of the officials and the continuous updating of knowledge with the ever changing legislation

The Molecular Genetic Architecture of Self-Employment

Economic variables such as income, education, and occupation are known to affect mortality and morbidity, such as cardiovascular disease, and have also been shown to be partly heritable. However, very little is known about which genes influence economic variables, although these genes may have both a direct and an indirect effect on health. We report results from the first large-scale collaboration that studies the molecular genetic architecture of an economic variable-entrepreneurship-that was operationalized using self-employment, a widely-available proxy. Our results suggest that common SNPs when considered jointly explain about half of the narrow-sense heritability of self-employment estimated in twin data (σg2/σP2= 25%, h2= 55%). However, a meta-analysis of genome-wide association studies across sixteen studies comprising 50,627 participants did not identify genome-wide significant SNPs. 58 SNPs with p<10-5were tested in a replication sample (n = 3,271), but none replicated. Furthermore, a gene-based test shows that none of the genes that were previously suggested in the literature to influence entrepreneurship reveal significant associations. Finally, SNP-based genetic scores that use results from the meta-analysis capture less than 0.2% of the variance in self-employment in an independent sample (p≥0.039). Our results are consistent with a highly polygenic molecular genetic architecture of self-employment, with many genetic variants of small effect. Although self-employment is a multi-faceted, heavily environmentally influenced, and biologically distal trait, our results are similar to those for other genetically complex and biologically more proximate outcomes, such as height, intelligence, personality, and several diseases

A Genome-Wide Association Study of Diabetic Kidney Disease in Subjects With Type 2 Diabetes

dentification of sequence variants robustly associated with predisposition to diabetic kidney disease (DKD) has the potential to provide insights into the pathophysiological mechanisms responsible. We conducted a genome-wide association study (GWAS) of DKD in type 2 diabetes (T2D) using eight complementary dichotomous and quantitative DKD phenotypes: the principal dichotomous analysis involved 5,717 T2D subjects, 3,345 with DKD. Promising association signals were evaluated in up to 26,827 subjects with T2D (12,710 with DKD). A combined T1D+T2D GWAS was performed using complementary data available for subjects with T1D, which, with replication samples, involved up to 40,340 subjects with diabetes (18,582 with DKD). Analysis of specific DKD phenotypes identified a novel signal near GABRR1 (rs9942471, P = 4.5 x 10(-8)) associated with microalbuminuria in European T2D case subjects. However, no replication of this signal was observed in Asian subjects with T2D or in the equivalent T1D analysis. There was only limited support, in this substantially enlarged analysis, for association at previously reported DKD signals, except for those at UMOD and PRKAG2, both associated with estimated glomerular filtration rate. We conclude that, despite challenges in addressing phenotypic heterogeneity, access to increased sample sizes will continue to provide more robust inference regarding risk variant discovery for DKD.Peer reviewe

Grusel, Menschenfresser und Tod : Horrorelemente in drei ausgewählten Märchen und ihren finnischsprachigen Übersetzungen von Kinder- und Hausmärchen der Brüder Grimm

Tässä kandidaatintutkielmassa tutkitaan kauhuelementtejä kolmessa sadussa, jotka on valittu Jacob ja Wilhelm Grimmin Kinder- und Hausmärchen (2014) [1857] -satukokoelman seitsemännestä painoksesta. Keskeinen käsite kauhuelementti luotiin tätä tutkielmaa varten ja se muodostuu viidestä kategoriasta, jotka ovat kauhun tunteet, paikat, hahmot, väkivalta ja kuolema sekä yliluonnolliset ilmiöt. Kauhuelementit ovat yksittäisiä elementtejä, jotka liittyvät jollain tapaa kauhuun, esimerkiksi paikat voivat olla uhkaavia, kuten synkkä metsä tai liittyä kuolemaan, kuten hautausmaa. Saksankielisiä satuja verrataan myös niiden suomenkielisiin käännöksiin. Käännökset ovat peräisin Grimmin sadut (1999) -satukokoelmasta, jonka Raija Jänicke ja Oili Suominen ovat suomentaneet. Tutkimuskysymykset ovat seuraavat: ● Mitä kauhuelementtejä esiintyy seuraavissa Kinder- und Hausmärchen -satukokoelmasta valituissa saduissa: Märchen von einem, der auszog das Fürchten zu lernen, Der Räuberbräutigam ja Das eigensinnige Kind? ● Onko saksankielisten satujen ja niiden suomennosten välillä eroja kauhuelementteihin liittyen ja jos on, niin millaisia eroja? Tutkimusmenetelmänä käytettiin sisällönanalyysia ja analyysi tehtiin kvantitatiivisesti muutamia kvalitatiivisia esimerkkejä avuksi käyttäen. Tässä tutkielmassa esitellään käsitteet kääntäminen sekä kauhugenre. Kääntämistä lähestytään tarkemmin kaunokirjallisen kääntämisen ja satujen kääntämisen näkökulmasta. Kauhua taas tarkastellaan erityisesti kirjallisuuden genrenä sekä käsitteen kauhuelementti määritelmän kautta. Analyysissa keskitytään kauhuelementtien yhteismääriin kategorioittain sekä yksittäisiin esimerkkeihin. Tutkielmaa varten valitut sadut ovat Märchen von einem, der auszog das Fürchten zu lernen (Satu pojasta, joka tahtoi oppia pelkäämään), Der Räuberbräutigam (Rosvosulhanen) ja Das eigensinnige Kind (Uppiniskainen lapsi). Sadut valittiin, koska ne sisältävät kauhuelementtejä, ne on käännetty suomeksi, eivätkä ne ole erityisen tunnettuja. Tutkielmassa havaittiin, että yhteenlaskettuna suurin kauhuelementtien kategoria oli väkivalta ja kuolema sekä alkuperäisissä saduissa että niiden käännöksissä. Määrällisesti pienimmän kategorian muodostivat puolestaan yliluonnolliset ilmiöt. Käännöksissä oli kaikkien satujen kohdalla enemmän kauhuelementtejä kuin alkuperäisissä saduissa. Tämä selittyi pääasiassa muotoeroilla, kuten pronominien käytöllä sekä lausepituudella, eikä satujen ja niiden suomennosten välillä ollut merkittäviä sisällöllisiä eroja. Kuitenkin havaittiin, että muun muassa sanaluokka saattoi vaihtua käännösprosessissa. Tämän tutkielman tuloksia voidaan käyttää muissa samantapaisissa tutkielmissa, joissa tutkitaan kauhun ilmenemistä muissa genreissä.In dieser Bachelorarbeit werden Horrorelemente in drei ausgewählten Märchen aus der siebten Auflage von Kinder- und Hausmärchen (2014) [1857] von Jacob und Wilhelm Grimm betrachtet. Der zentrale Begriff Horrorelement wurde für diese Arbeit erstellt und es umfasst fünf unterschiedliche Kategorien: Gefühle des Grauens, Orte, Figuren, Gewalt und Tod sowie übernatürliche Phänomene. Horrorelemente sind einzelne Elemente, die irgendwie mit Horror verbunden sind, beispielweise können Orte drohend, wie ein dunkler Wald, oder mit Tod verbunden, wie ein Friedhof, sein. Die deutschsprachigen Märchen werden auch mit ihren Übersetzungen ins Finnische von Grimmin sadut (1999), die von Raija Jänicke und Oili Suominen übersetzt ist, verglichen. Die Forschungsfragen sind wie folgt: ● Was für Horrorelemente gibt es in den folgenden Märchen von Kinder- und Hausmärchen: Märchen von einem, der auszog das Fürchten zu lernen, Der Räuberbräutigam und Das eigensinnige Kind? ● Gibt es Unterschiede in Bezug auf die Horrorelemente zwischen den deutschsprachigen Märchen und ihren finnischen Übersetzungen und um welche Unterschiede handelt es sich? Die Forschungsmethode dieser Arbeit ist Inhaltsanalyse und die Analyse wird quantitativ mit Hilfe von einigen qualitativen Beispielen durchgeführt. In dieser Arbeit werden die Begriffen Übersetzen und das Horror-Genre vorgestellt. Näher wird auf literarisches Übersetzen sowie Übersetzen von Märchen eingegangen. Das Genre Horror wird besonders in Bezug auf Literatur und die Definition für den Begriff Horrorelement behandelt. In dem Analyseteil wird die Anzahl der Horrorelemente jeder Kategorie und einige Beispiele näher betrachtet. Die Märchen, die für diese Arbeit gewählt wurden, sind Märchen von einem, der auszog das Fürchten zu lernen (Satu pojasta, joka tahtoi oppia pelkäämään), Der Räuberbräutigam (Rosvosulhanen) und Das eigensinnige Kind (Uppiniskainen lapsi). Diese Märchen wurden gewählt, weil sie Horrorelemente beinhalten, Übersetzungen ins Finnische haben und nicht sehr bekannt sind. Es wurde herausgefunden, dass insgesamt die größte Kategorie Gewalt und Tod in den Originalmärchen sowie den Übersetzungen ist. Die kleinste Kategorie ist dagegen übernatürliche Phänomene. Die Übersetzungen enthalten in allen Fällen eine größere Anzahl an Horrorelementen als die Originalmärchen. Die Unterschiede liegen hauptsächlich in der Form wie Gebrauch von Pronomina und Satzlänge und es gibt keine bemerkenswerten inhaltlichen Unterschiede zwischen den deutschsprachigen Märchen und ihren Übersetzungen. Es wurde jedoch bemerkt, dass unter anderem die Wortart im Übersetzungsprozess verändert werden konnte. Die Ergebnisse dieser Arbeit könnte man bei anderen ähnlichen Arbeiten, die Vorkommen des Horrors in anderen Genres behandeln, verwenden

Nuorten kokemuksia etsivän nuorisotyöntekijän kanssa työskentelystä Covid-19 pandemian aikana

Opinnäytetyön tehtävänä oli selvittää, minkälaisia kokemuksia nuorilla on ollut etsivän nuorisotyöntekijän kanssa työskentelystä Covid-19 pandemian aikaan. Minkälaisia kokemuksia nuorilla on käytetyistä kohtaamisen menetelmistä ja millaista on olla etsivän nuorisotyön asiakkuudessa sekä Covid-19 pandemian vaikutuksia nuoren elämässä. Selvitimme myös, mitä kehitysideoita nuorilla on etsivän nuorisotyön kehittämiseen. Opinnäytetyö tehtiin laadullisena tutkimuksena ja aineisto hankittiin teemahaastatteluilla, joihin osallistui kuusi etsivän nuorisotyön asiakkuudessa olevaa nuorta. Haastattelusta saatu aineisto analysoitiin teemoittelulla. Tulosten mukaan etsivät nuorisotyöntekijät olivat ohjanneet nuoria niin kasvotusten kuin video- ja teknologia välitteisesti. Nuorille ei ollut siinä eroa, kuinka ohjaaminen oli tapahtunut. Enemmän merkitystä nuorille oli siitä, että heidät oli osattu kohdata. Etsivän nuorisotyön monipuolisuus ja tärkeys nuorten elämässä korostui tuloksissa. Nuorilta tuli paljon kehittämisideoita etsivään nuorisotyöhön liittyen