Lähijohtajan roolit terveydenhuollossa

Tämä tutkimus käsittelee terveydenhuollon lähijohtajan rooleja. Rooli yhdistetään tavallisesti näyttelemiseen, mutta jokainen meistä toimii päivittäin, myös työympäristössään, useissa erilaisissa rooleissa usein tiedostamattaan. Se, missä roolissa eri yhteyksissä toimimme liittyy toimintaympäristöömme, joka luo meille tilanteesta riippuen erilaisia odotuksia siitä, kuinka meidän oletetaan toimivan. Terveydenhuollon lähijohtajan rooli on moniulotteinen hänen toimiessaan alaisten ja ylemmän johdon välissä, eikä lähijohtajan roolia ole tavallisesti määritelty esimerkiksi johtosäännöissä. Rooli voi siis olla hyvinkin epäselvä. Lisäksi terveydenhuoltoalalla eletään jatkuvien muutospaineiden alla, joten lähijohtajan perusroolien tiedostaminen ja ymmärtäminen tuovat selkeyttä työtehtävissä toimimiseen. Tämä tutkimus pyrkii kartoittamaan, missä rooleissa terveydenhuollon lähijohtaja toimii ja kuinka roolit ilmenevät. Johtajan rooleista on tehty useita rooliteorioita, joiden tarkoituksena on konkretisoida sitä, millaisissa rooleissa johtaja työpaikallaan toimii. Tässä tutkimuksessa terveydenhuollon lähijohtajan rooleja käsitellään Henry Mintzbergin kymmenen roolin rooliteorian kautta jakaen roolit kolmeen eri osioon, joista jokainen sisältää useita eri rooleja: henkilösuhderoolit (keulakuva, ihmisten johtaja ja yhdyshenkilö), informaatioroolit (tiedon hankkija, tiedon välittäjä ja puolesta puhuja) ja päätöksentekoroolit (yrittäjä, häiriöiden käsittelijä, resurssien jakaja ja neuvottelija). Tutkimus koostuu teoriaosuudesta ja laadullisesta tutkimuksesta, johon on teemahaastateltu seitsemää terveydenhuollon lähijohtajaa. Tutkimusaineisto on analysoitu sisällönanalyysillä teemoittelua hyödyntäen. Haastateltavat kuvasivat toimivansa kaikissa kymmenessä roolissa. Käytännön työn organisointiin ja johtamiseen liittyvät roolit kipusivat kärkikolmikkoon. Eniten kuvattiin toimimista ihmisten johtajan, resurssien jakajan ja tiedon välittäjän rooleissa, mikä kuvannee hyvin nimenomaan lähijohtajan roolia terveydenhuollossa. Vähiten kuvattiin toimimista keulakuvan ja yrittäjän rooleissa. Keulakuvan ja yrittäjän roolien jääminen häntäpäähän liittynee terveydenhuollon lähijohtajien suhteellisen pieneen (päätäntä)valtaan, etenkin taloushallinnassa. Vaikka Mintzbergin rooliteoria onkin tehty kuvaamaan johtajan rooleja yleisesti, vaikutti se pätevän kohtuullisen hyvin myös terveydenhuollon lähijohtajien keskuudessa. Tätä tutkimusta voisi hyödyntää esimerkiksi terveydenhuollon lähijohtajien itsensä kannalta roolien tiedostamisen antamana hyötynä omassa johtamistoiminnassa ja suunniteltaessa terveydenhuollon lähijohtajien koulutusta tai määriteltäessä terveydenhuollon lähijohtajan työnkuvaa tarkemmin. Suuremman hyödyn saamiseksi voisi jatkossa tutkia, miten eri roolit painottuvat esimerkiksi eri-ikäisten tai eripituisen johtamiskokemuksen omaavien kesken ja eroavatko julkisella ja yksityisellä sektorilla toimivien lähijohtajien roolit toisistaan.This study is about the role of first-line manager in healthcare. The role is usually associated with acting, but every one of us operates daily, also in working environment, in many different roles unconsciously. In which role we operate in different access depends our operating environment, which provides us with the situation depending of the different expectations of how we are supposed to be operating. The role of healthcare first-line manager is multi-dimensional, because he works between subordinates and senior management and the role of the first-line manager is not usually defined in the leading rules. Thus, the role can be very ambiguous. In addition, in healthcare sector lives under constant pressure to changes, so awareness and understanding the basic roles of the first-line manager brings clarity to job functions. There are many theories about the roles whose purpose is to concretise, which kind of roles the manager works in his working place. The study defines the roles of the first-line manager in healthcare through Henry Mintzberg`s ten managerial role theory, which divides the roles into three different sections. Each section includes a number of different roles: interpersonal (figurehead, leader and liaison), informational (monitor, disseminator and spokesperson) and decisional (entrepreneur, disturbance handler, resource allocator and negotiator). The study consists of theory section as well as qualitative research, which is the theme of the interviewees seven first-line manager in healthcare. Study material was analysed by inductive content analysis, using themes from the theory. Based upon the results of the study the interviewees described that they are work every ten roles. The interviewees described of operating in all ten roles. Practical organization of work and management roles climbed the top three. Most were described to operate in leader, resource allocator and disseminator roles, this describes very specifically the role of the first-line manager in healthcare. Least were described of operating figurehead and entrepreneur. The figurehead an entrepreneur roles of failure to the end could be associate nearby with relatively small (decision-making) power first-line managers in healthcare, especially in financial management. Although Mintzberg`s role theory has been made to describe the manager roles in general, it seemed to qualified reasonable well also among first-line managers in healthcare. The study could be used for example first-line manager in healthcare themselves in terms of roles of awareness given by benefit of their own management activities and the planning of healthcare related training managers or in determining healthcare in the nearby manager job description in more detail. For greater benefits, could in the future to examine for example how the different roles of focus of different ages or different length of management experience and differ those in the public and local managers in the private sector roles from each other

Meikäläiset matkalla : IT-lehden matkakertomukset identiteetin rakentamisen välineinä

Tutkielmassani tarkastelen vammaisjärjestölehdessä julkaistuja matkakertomuksia identiteetin rakentamisen välineinä. Matkakertomuksilla on vakiintunut asema matkailun kulttuurintutkimuksen tutkimuskohteina. Kolonialismin aikana valloitettuja alueita tehtiin tutuksi eurooppalaiselle kotiyleisölle matkakertomusten kautta ja samalla vahvistettiin eurooppalaisten vallankäyttöä ja oikeutettiin siirtomaiden taloudellista riistoa. Vammaisjärjestölehtien matkakertomukset on osoitettu matkakertomusten genren mukaisesti ”kotiyleisölle”, joka joutuu joissain tilanteissa kulttuuriseen marginaaliin valtaväestöön nähden ja johon länsimaisen kulttuurin valtavirrassa liitetään usein negatiivisia merkityksiä, kuten passiivisuutta ja riippuvuutta. Nämä merkitykset ja toisaalta matkailun esittäminen nykypäivän matkakertomuksissa yksilöllisyyden, erottautumisen ja riippumattomuuden juhlana luovat vammaisjärjestölehden matkakertomusten tarkasteluun jännitteen, jota purkamalla avautuu mahdollisuus haastaa sekä vammaisuuteen että matkailuun liittyviä kulttuurisia käsityksiä. Aineistona tutkimuksessani ovat Invalidityö-lehdessä vuosina 2002–2003 julkaistut matkustamista käsittelevät jutut, jotka järjestyvät formaalisen kertomusskeeman mukaisesti. Tutkimusmenetelmänäni käytän kriittistä diskurssianalyysiä. Identiteetillä viitataan diskurssianalyyttisessä tutkimuksessa siihen, miten ihmiset rakentavat kielenkäytöllään itsestään ja toisistaan määritelmiä, jotka ovat tilanteittain vaihtelevia ja moninaisia. Kriittisyydellä tarkoitetaan pyrkimystä ottaa huomioon sosiaalisten käytäntöjen ja kielenkäytön tapojen sidokset syy- ja seuraussuhteisiin. Kriittisyys on myös sitä, että kiinnitetään huomio valtasuhteisiin, joita teksteissä representoidaan. Analysoin niitä tapoja, jolla vammaiset ihmiset IT-lehden matkakertomuksissa määrittelevät itsensä suhteessa ympäristöön ja muihin toimijoihin sekä kyseenalaistavat kulttuurissa vallitsevia vammaisuuteen liitettyjä määritelmiä ja tapoja, joilla vammaisuus tulkitaan. Havainnoin kertomuksia myös siitä näkökulmasta, onko niiden diskurssijärjestys eli esittämisen tapa luovaa vai konventionaalista suhteessa matkakertomuksen genreen. Invalidityö-lehden matkakertomuksissa representoidaan vammaiset ihmiset aktiivisina toimijoina työelämässä, ihmissuhteissa ja yhteisöjensä jäseninä. Vammaisuus liitetään kertomuksiin ruumiillisena erityisyytenä, jonka voi kokea myös positiivisesti ja näkökulmana, joka tuottaa ympäristöstä relevanttia tietoa. Samalla kertomukset toimivat välineinä identiteetin rakentamisessa, haastavat vammaisiin ihmisiin liitettyjä kulttuurisia käsityksiä sekä matkailualan toimintatapoja, jotka jättävät huomioimatta matkailijoiden ruumiillisen erityisyyden. Kertomukset tukeutuvat matkakertomuksen genren konventioihin, mutta myös uudistavat niitä kirjoittamalla erityisen ruumiillisuuden osaksi matkailijan hahmoa

Siviilikaluston hyödyntäminen operatiivisessa pelastustoiminnassa Etelä-Savon pelastuslaitoksella

Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli tarkastella siviilikaluston ja henkilöiden käyttämistä operatiivisen pelastustoiminnan tukena Etelä-Savon pelastuslaitoksella ja tämän tarkastelun pohjalta pohtia, kuinka toimintaa voitaisiin mahdollisesti kehittää. Lopullisena tavoitteena oli luoda lainsäädännön mukainen yleisohje siviilikaluston ja henkilöiden käyttämiseen operatiivisen pelastustoiminnan tukena. Työn toteutus alkoi lainsäädännön tarkastelusta, jolla kerättiin aiheeseen liittyvät ydinkohdat yhtenäiseksi kokonaisuudeksi. Seuraavaksi tarkasteltiin Etelä-Savon pelastuslaitoksen ohjeistusta, sekä sitä, millaista siviilikaluston käyttö on alueella ollut. Tiedonhankintamenetelminä käytettiin lainsäädäntöön tutustumisen lisäksi pelastuslaitoksen henkilöstölle tehtyä sähköpostikyselyä ja teemahaastattelua. Opinnäytetyön tarkoitus oli selventää sitä, mitä siviilikaluston ja henkilöiden käyttö pelastustoiminnan tukena on ja esittää pelastuslaitoksen näkökulmasta kehitysmahdollisuuksia tällaiselle toiminnalle. Työn tarkoitus oli myös toimia selkeänä yleisohjeena, josta käy ilmi lainsäädännön mukainen toimintaperiaate tilanteisiin, joissa käytetään siviilikalustoa tai henkilöitä operatiivisen pelastustoiminnan tukena. Kokonaisuutena työn tarkoitus oli tehostaa operatiivista pelastustoimintaa ja edistää työturvallisuutta.The aim of this final project was to study the use of privately owned equipment during rescue operations with the focus on Southern Savo Rescue Department. The main aspects studied were legislation, guidelines and practises of Southern Savo Rescue Department. One of the key elements was to find possible ways to develop and improve the use of privately owned equipment during rescue operations. The ultimate goal was to create a guideline that rescue departments could use when using privately owned equipment and people in emergencies. The project started with the study of the legislation associated with the subject matter and combining the contents of different laws. This was followed by the study of the guidelines and practices of Southern Savo Rescue Department. A survey by email and a theme interview were used in gathering the necessary information. The purpose of this study was to clarify the process of using privately owned equipment and to find ways to enhance the action in practice. It was also aimed to work as a basic guideline for situations involving aforementioned uses. As a whole, the purpose was to make emergency services more efficient and improve work safety in the process