Suomen sosiaalivakuutukseen kuuluva sairausvakuutus turvaa vakuutettujen toimeentulon sellaisissa tilanteissa, jolloin ansiotyön tekeminen on keskeytynyt esimerkiksi sairauden tai lapsen syntymisen vuoksi. Sairauspäiväraha korvaa lyhytaikaisesta, alle vuoden kestävästä työkyvyttömyydestä johtuvaa ansionmenetystä.
Sairauspäivärahan myöntää yleensä Kela. Kela antaa sairauspäivärahasta vuosittain yli puoli miljoonaa päätöstä. Annettujen päätösten lainmukaisuus on tärkeää paitsi asianosaisille, myös päätöksen laatineelle laitokselle ja muutoksenhakuviranomaiselle.
Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää sairauspäivärahan lainmukaisuutta, eli millainen päätöksen tulisi lainsäädännön mukaan olla. Työn tarkoituksena oli tarkastella sairauspäivärahapäätöksen antamista koskevaa lainsäädäntöä ja luoda kattava katsaus siihen, miten sääntely vaikuttaa päätöksen sisältöön käytännössä.
Aihetta tarkasteltiin asianomaisten oikeusturvan ja Kelan etuuskäsittelijöiden työn näkökulmasta. Sairauspäivärahapäätöksiin sisältyvien ratkaisujen oikeellisuuteen ei otettu kantaa. Opinnäytetyön laatimista varten anottiin tutkimuslupa Kelan tutkimusosastolta ja valmis opinnäytetyö tarjottiin perehdytys- ja koulutusmateriaaliksi Kelan Keskiselle Vakuutuspiirille.
Työ sisälsi pääasiassa lainopillista tutkimusta sairauspäivärahapäätöksistä. Päätösten sisältöä verrattiin niitä sääteleviin normeihin ja tarkasteltiin, miten hyvin näiden normien vaatimukset toteutuvat käytännössä.
Sairauspäivärahapäätöksiä koskevan lainsäädännön tutkimisen lisäksi työssä käsiteltiin myös lainmukaisen päätöksen laatimiseen liittyviä haasteita. Yhdeksi keskeiseksi haasteeksi nousi sosiaalioikeudellisen lainsäädännön laajuus, hajautuneisuus ja vaikeaselkoisuus. Työssä päädyttiin kuitenkin siihen johtopäätökseen, että sairauspäivärahapäätöstä koskeva olemassa oleva lainsäädäntö on riittävä, mutta sen rakennetta ja sisältöä voisi yhä selkeyttää. Lisäksi avainasemassa on etuuskäsittelijöiden hyvä perehdytys ja jatkuva tietojen päivittäminen alati muuttuvan lainsäädännön mukana.The health insurance, which is part of the Finnish social insurance, provides income to the insured in situations in which paid employment is interrupted e.g. because of illness or childbirth. The sickness allowance covers the short-term loss of income resulting from less than a year-long of incapacity for work.
The sickness allowance is usually granted by Kela (= The Social Insurance Institution). Kela gives out more than half a million sickness allowance decisions every year. The legality of these decisions is important not only to the claimants, but also to the institu-tion making the decision and to the appellate authority.
The aim of this thesis was to examine the legality of sickness allowance decisions, i.e. what the decisions should be like according to the law. The purpose of this thesis was to study the legislation regarding sickness allowance decisions and to create a comprehensive overview on how the legislation affects the content of the decisions in practice.
The issue was examined from the perspective of the claimants’ legal protection and from the perspective of the work done by Kela officials. This study did not take a stand on the validity of the sickness allowance decisions. A research permit was applied for making this thesis from the research department of Kela and the finished thesis was offered to be used as orientation and training material for the Central Insurance District of Kela.
This thesis mainly consisted of a legal study on sickness allowance decisions. The contents of the sickness allowance decisions were compared to the current legislation and then it was examined how well these legislative requirements were fulfilled in practice.
In addition to studying the legislation on sickness allowance decisions, this thesis also discussed the challenges concerning the process of making a legitimate decision. One of the main issues that emerged was the extent, diversity and obscurity of social legislation. However, this study came to the conclusion that the existing legislation regarding sickness allowance decisions is adequate, but its structure and content could still be clarified. In addition, the key issue is the good orientation of the officials and the continuous updating of knowledge with the ever changing legislation
