Opettajien käsityksiä oppijoiden itsesäätelytaidoista sekä omista valmiuksistaan opettaa niitä

Tiivistelmä. Osaamisen tarpeet ovat muuttuneet historian edetessä ja samoin tulevaisuudessa osaamisen tarpeet tulevat muuttumaan. Tulevaisuudessa tarvittavat taidot pohjautuvat työelämän sekä kansalaisena elämisen luomille tarpeille ja tähän osaamiseen koulutuksessa pyritään vastaamaan tulevaisuuden taidoilla. Tulevaisuuden taidot sisältävät ajattelun, työskentelyn, työvälineiden hallinnan sekä kansalaisena elämisen taitoja. Tämä tutkielma keskittyy näistä taidoista erityisesti itsesäätelytaitoihin ja tutkimuksessa selvitetään opettajien käsityksiä oppijoiden itsesäätelytaidoista sekä heidän omista valmiuksistaan opettaa niitä. Lisäksi tarkastelen, miten nämä ovat yhteydessä toisiinsa ja opettajien kokemuksiin opetuksen toteutumisesta. Tutkimus toteutettiin analysoimalla määrällisen analyysin ja sisällönanalyysin avulla Opettajan digipedagogiset taidot etä- ja hybridityöskentelyssä -hankkeen alkukartoitusosion vastauksia. Tutkimusaineisto koostui 187 osallistujan vastauksista sähköiseen monivalintakysymyksiä sekä avoimia kysymyksiä sisältävään kyselyyn, joka kerättiin hankeen toimesta tammikuussa 2022. Kyselyyn vastanneet osallistujat olivat yläkoulun sekä toisen asteen opettajia. Kyselystä tähän tutkimukseen käytettiin kysymyksiä, jotka kartoittivat opettajien käsityksiä oppijoiden itsesäätelytaidoista, itsesäätelytaitojen merkityksestä, opettajien omista valmiuksistaan opettaa itsesäätelytaitoja sekä opetuksen koetusta toteutumisesta. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että opettajat näkevät itsesäätelytaidot yksilöllisesti kehittyvinä ja oppimiseen osallistuvina taitoina, mutta he nostavat esiin myös koulun sosiaalisen ympäristön itsesäätelyä tukevat vaikutukset. Opettajat näkevät oppijoiden itsesäätelytaidot vaihtelevina ja haastavaksi he kokevat oppijoiden oman oppimisen vastuun kantamisen sekä oppiaineksen itsenäisen valintakyvyn. Tutkimuksen tulosten perusteella voidaan todeta, että opettajien koetut valmiudet opettaa itsesäätelytaitoja ovat yhteydessä opettajien onnistumisen kokemuksiin sekä opetuksen huolelliseen suunnitteluun. Oppimateriaalien luominen on yhteydessä opetuksen mukauttamiseen sekä opettajien kokemuksiin ryhmän työskentelyn hallinnan onnistumisesta. Työskentelyn hallinnan sekä aktivoinnin ja osallistamisen onnistuminen ovat yhteydessä opettajien kokemuksiin oppijoiden kyvystä ottaa vastuuta omasta oppimisestaan. Tämä tutkimus vahvistaa aikaisempien tutkimusten tuloksia siitä, että tulevaisuuden taitojen opettaminen vaatii kehitystä konkreettisen opetustyön tasolla. Opettajien näkemykset omista valmiuksistaan opettaa itsesäätelytaitoja kuvaavat, että opettajilla on hallussaan teoreettista osaamista näistä taidoista, mutta käytännön opetustyössä koetaan vielä haasteita. Jatkotutkimuksissa voisi tarkastella hybridiopetuskokonaisuuden kehittämistä ja opettajien tulevaisuuden taitoja edistävien konkreettisien opetustapojen vahvistamista

Oppimista tukeva keskustelu opetuksen välineenä

Tiivistelmä. Tämän tutkielman aiheena on oppimista tukeva keskustelu opetuksen välineenä. Tutkielman tavoitteena on kartoittaa, mitä oppimista tukeva keskustelu on ja miten sitä voidaan hyödyntää opetuksessa alakoulun kontekstissa. Käsittelen tutkielmassa keskustelun roolia osana opetusta sekä keskustelun rakentumista erityisesti kysymysten avulla. Tarkastelen opettajan roolia keskustelun ohjaajana sekä keskustelun tuomia mahdollisuuksia ja haasteita opetukseen. Opettajat kokevat keskustelun opetusmenetelmänä haastavana ja yleisesti ajatellaan, että luokan hiljaisuus kertoo opettajan ammattitaidosta. Keskustelu osana opetusta on kuitenkin tärkeässä roolissa oppilaiden itsensä ilmaisun sekä ajattelu- ja vuorovaikutustaitojen kehittämisen näkökulmasta. Oppimista tukeva keskustelu on tavoitteellisesti etenevää keskustelua, jonka avulla edetään kohti yhteistä ymmärrystä. Oppimista tukevan keskustelun avulla harjoitetaan ajattelua ja vuorovaikutusta, etenkin keskustelutaitoja ja opitaan uusia asioita. Keskustelevassa opetustavassa opettajan ja oppilaiden roolit muuttuvat. Oppilaat siirtyvä tiedon vastaanottajan roolista kohti tiedon luojan roolia ja samanaikaisesti opettaja siirtyy tiedon jakajan roolista kohti keskustelun ohjaajan ja ylläpitäjän roolia. Opettajan rooliin kuuluu kuitenkin tärkeänä osana oppilaiden vuorovaikutuksen tukeminen. Erilaiset kysymykset ovat opettajan apuna keskustelun rakentamisessa. Kysymysten avulla opettaja voi aktivoida oppilaiden mielenkiintoa ja ajattelua, ohjata keskustelun suuntaa sekä kannustaa oppilaita ilmaisemaan ja perustelemaan ajatuksiaan

Beyond rest and quiescence (endodormancy and ecodormancy) : A novel model for quantifying plant-environment interaction in bud dormancy release

Bud dormancy of plants has traditionally been explained either by physiological growth arresting conditions in the bud or by unfavourable environmental conditions, such as non-growth-promoting low air temperatures. This conceptual dichotomy has provided the framework also for developing process-based plant phenology models. Here, we propose a novel model that in addition to covering the classical dichotomy as a special case also allows the quantification of an interaction of physiological and environmental factors. According to this plant-environment interaction suggested conceptually decades ago, rather than being unambiguous, the concept of "non-growth-promoting low air temperature" depends on the dormancy status of the plant. We parameterized the model with experimental results of growth onset for seven boreal plant species and found that based on the strength of the interaction, the species can be classified into three dormancy types, only one of which represents the traditional dichotomy. We also tested the model with four species in an independent experiment. Our study suggests that interaction of environmental and physiological factors may be involved in many such phenomena that have until now been considered simply as plant traits without any considerations of effects of the environmental factors.Peer reviewe

Продукты ограниченного протеолиза: подходы к обнаружению и диагностические возможности в оценке тяжести патологии при эндогенной интоксикации

ПРОДУКТЫ ОГРАНИЧЕННОГО ПРОТЕОЛИЗАПРОТЕИНАЗО-ИНГИБИТОРНАЯ СИСТЕМАОТРАВЛЕНИЕ /ДИАГН /ОСЛЭНДОГЕННАЯ ИНТОКСИКАЦИЯ /ДИАГН /ОСЛСРЕДНЕМОЛЕКУЛЯРНАЯ ПЕПТИДНАЯ ФРАКЦИЯПАТОЛОГИЧЕСКИЕ ПРОЦЕССЫЛАБОРАТОРНЫЕ МЕТОДЫ И ПРОЦЕДУРЫБЕЛКОВО-ПЕПТИДНЫЕ КОМПОНЕНТ

Climate change alters disease severity in the Endoconidiophora polonica-Norway spruce pathosystem

Posteri201

Tumor innate immunity primed by specific interferon-stimulated endogenous retroviruses.

Mesenchymal tumor subpopulations secrete pro-tumorigenic cytokines and promote treatment resistance1-4. This phenomenon has been implicated in chemorefractory small cell lung cancer and resistance to targeted therapies5-8, but remains incompletely defined. Here, we identify a subclass of endogenous retroviruses (ERVs) that engages innate immune signaling in these cells. Stimulated 3 prime antisense retroviral coding sequences (SPARCS) are oriented inversely in 3' untranslated regions of specific genes enriched for regulation by STAT1 and EZH2. Derepression of these loci results in double-stranded RNA generation following IFN-γ exposure due to bi-directional transcription from the STAT1-activated gene promoter and the 5' long terminal repeat of the antisense ERV. Engagement of MAVS and STING activates downstream TBK1, IRF3, and STAT1 signaling, sustaining a positive feedback loop. SPARCS induction in human tumors is tightly associated with major histocompatibility complex class 1 expression, mesenchymal markers, and downregulation of chromatin modifying enzymes, including EZH2. Analysis of cell lines with high inducible SPARCS expression reveals strong association with an AXL/MET-positive mesenchymal cell state. While SPARCS-high tumors are immune infiltrated, they also exhibit multiple features of an immune-suppressed microenviroment. Together, these data unveil a subclass of ERVs whose derepression triggers pathologic innate immune signaling in cancer, with important implications for cancer immunotherapy

Cytotoxicity of apigenin on leukemia cell lines: implications for prevention and therapy

Natural-food-based compounds show substantial promise for prevention and biotherapy of cancers including leukemia. In general, their mechanism of action remains unclear, hampering rational use of these compounds. Herein we show that the common dietary flavonoid apigenin has anticancer activity, but also may decrease chemotherapy sensitivity, depending on the cell type. We analyzed the molecular consequences of apigenin treatment in two types of leukemia, the myeloid and erythroid subtypes. Apigenin blocked proliferation in both lineages through cell-cycle arrest in G2/M phase for myeloid HL60 and G0/G1 phase for erythroid TF1 cells. In both cell lines the JAK/STAT pathway was one of major targets of apigenin. Apigenin inhibited PI3K/PKB pathway in HL60 and induced caspase-dependent apoptosis. In contrast, no apoptosis was detected in TF1 cells, but initiation of autophagy was observed. The block in cell cycle and induction of autophagy observed in this erythroleukemia cell line resulted in a reduced susceptibility toward the commonly used therapeutic agent vincristine. Thus, this study shows that although apigenin is a potential chemopreventive agent due to the induction of leukemia cell-cycle arrest, caution in dietary intake of apigenin should be taken during disease as it potentially interferes with cancer treatment

Hundreds of variants clustered in genomic loci and biological pathways affect human height

Most common human traits and diseases have a polygenic pattern of inheritance: DNA sequence variants at many genetic loci influence the phenotype. Genome-wide association (GWA) studies have identified more than 600 variants associated with human traits, but these typically explain small fractions of phenotypic variation, raising questions about the use of further studies. Here, using 183,727 individuals, we show that hundreds of genetic variants, in at least 180 loci, influence adult height, a highly heritable and classic polygenic trait. The large number of loci reveals patterns with important implications for genetic studies of common human diseases and traits. First, the 180 loci are not random, but instead are enriched for genes that are connected in biological pathways (P = 0.016) and that underlie skeletal growth defects (P < 0.001). Second, the likely causal gene is often located near the most strongly associated variant: in 13 of 21 loci containing a known skeletal growth gene, that gene was closest to the associated variant. Third, at least 19 loci have multiple independently associated variants, suggesting that allelic heterogeneity is a frequent feature of polygenic traits, that comprehensive explorations of already-discovered loci should discover additional variants and that an appreciable fraction of associated loci may have been identified. Fourth, associated variants are enriched for likely functional effects on genes, being over-represented among variants that alter amino-acid structure of proteins and expression levels of nearby genes. Our data explain approximately 10% of the phenotypic variation in height, and we estimate that unidentified common variants of similar effect sizes would increase this figure to approximately 16% of phenotypic variation (approximately 20% of heritable variation). Although additional approaches are needed to dissect the genetic architecture of polygenic human traits fully, our findings indicate that GWA studies can identify large numbers of loci that implicate biologically relevant genes and pathways.

Molecular identification and characterization of two proposed new enterovirus serotypes, EV74 and EV75

Fil: Oberste, M. Steven. Centers for Disease Control and Prevention. Respiratory and Enteric Viruses Branch; Estados Unidos.Fil: Michele, Suzanne M. Centers for Disease Control and Prevention. Respiratory and Enteric Viruses Branch; Estados Unidos.Fil: Maher, Kaija. Centers for Disease Control and Prevention. Respiratory and Enteric Viruses Branch; Estados Unidos.Fil: Schnurr, David. California Department of Health Services. Viral and Rickettsial Disease Laboratory; Estados Unidos.Fil: Cisterna, Daniel. ANLIS Dr.C.G.Malbrán. Instituto Nacional de Enfermedades Infecciosas; Argentina.Fil: Junttila, Nina. Swedish Institute for Disease Control. Department of Virology; Suecia.Fil: Uddin, Moyez. Institute of Public Health; Bangladesh.Fil: Chomel, Jean-Jacques. Centre National de Référence des Entérovirus; Francia.Fil: Lau, Chi-Shan. Queen Mary Hospital. Department of Health; China.Fil: Ridha, Walid. National Polio Laboratory; Irak.Fil: Al-Busaidy, Suleiman. Ministry of Health. Department of Laboratories; Oman.Fil: Norder, Helene. Swedish Institute for Disease Control. Department of Virology; Suecia.Fil: Magnius, Lars O. Swedish Institute for Disease Control. Department of Virology; Suecia.Fil: Pallansch, Mark A. Centers for Disease Control and Prevention. Respiratory and Enteric Viruses Branch; Estados Unidos.Sequencing of the gene that encodes the capsid protein VP1 has been used as a surrogate for antigenic typing in order to distinguish enterovirus serotypes; three new serotypes were identified recently by this method. In this study, 14 enterovirus isolates from six countries were characterized as members of two new types within the species Human enterovirus B, based on sequencing of the complete capsid-encoding (P1) region. Isolates within each of these two types differed significantly from one another and from all other known enterovirus serotypes on the basis of sequences that encode either VP1 alone or the entire P1 region. Members of each type were greater than or equal to 77(.)2% identical to one another (89(.)5% amino acid identity) in VP1, but members of the two different types differed from one another and from other enteroviruses by greater than or equal to 31% in nucleotide sequence (25% amino acid sequence difference), indicating that the two groups represent separate new candidate enterovirus types. The complete P1 sequences differed from those of all other enterovirus serotypes by greater than or equal to 31% (26% amino acid sequence difference), but were highly conserved within a serotype (< 8% amino acid sequence difference). Phylogenetic analyses demonstrated that isolates of the same serotype were monophyletic in both VP1 and the capsid as a whole, as shown previously for other enterovirus serotypes. This paper proposes that these 14 isolates should be classified as members of two new human enterovirus types, enteroviruses 74 and 75 (EV74 and EV75)