Liikuntapääoma ja holistinen ihmiskäsitys liikuntaa opettavan työssä

Koululiikuntaan liittyviä kokemuksia on tutkittu suhteellisen runsaasti. Useiden tutkimusten mukaan koululiikunnan kokemisen taustalla on voimakkaasti opettajan toiminta. On tärkeää, että liikuntaan liittyviä kokemuksia ja merkityksiä tarkastellaan myös opettajien näkökulmasta. Tämä antaa mahdollisuuden tuoda näkyviin, miten itselle merkitykselliset asiat heijastuvat opetukseen ja kokemuksiin, joita oppilaat saavat liikunnasta. Tämän tutkimuksen tehtävänä on muodostaa tutkimushenkilöiden liikunnanopettajan työtä kuvaava merkitysverkosto ja kehittää, perustella sekä testata uutta teoreettista käsitettä liikuntapääoma tähän tutkimukseen sovelletun fenomenologisen metodin avulla. Metodiset ratkaisut nojautuvat Giorgin ja Perttulan fenomenologisten metodien kehittelyihin. Tutkimushenkilöinä on 11 liikunnan aineenopettajaksi pätevöitynyttä luokanopettajaa. Tutkimusaineisto muodostui tutkimushenkilöiden avoimista haastatteluista sekä kirjallisesta aineistosta. Tutkimuksen teoreettisena ja metodologisena viitekehyksenä toimivat fenomenologia ja holistinen ihmiskäsitys. Liikunnanopettajan työn merkityksiä kuvataan viidestä sisältöalueesta koostuvan yleisen merkitysverkoston avulla. Merkitysverkoston kuvailevan analyysin perusteella opetuksessa korostuu oppilaan yksilöllisyys ja huomio kiinnittyy organisointiin sekä oppimisympäristöjen luomiseen. Liikunnalliset taidot tuodaan esiin voimakkaasti liikuntalajien kontekstissa, jolloin korostuu yksilön osaaminen suhteessa lajin vaatimiin taitoihin. Ilmaisu, esteettisyys ja yhteiset kokemukset osana liikuntaa jäävät suhteellisen vähälle merkitykselle. Oppilaan hyvinvointi nähdään melko puhtaasti yhteiskunnan terveyspuhetta edustavan fyysisen olomuodon kautta. Tutkimushenkilöiden liikunnallisissa kokemuksissa saadaan näkyviksi holistisen ihmiskäsityksen eri olomuodot. Työlle annettavia merkityksiä kuvataan kehon, tajunnan ja situaation vaikuttamisen kanavien kautta. Itse opetukseen liittyvän työn kuvaukset painottuvat voimakkaasti situaation kanavan käyttöön. Työn ja liikunnanopettajuuden tulevaisuuden kuvauksissa merkitykset tuodaan esiin kaikkien vaikuttamisen kanavien kautta. Kuvattaessa kokemuksia, joita oppilaiden halutaan saavan opetuksesta, painottuu tajunnan kanavan käyttö. Käsite liikuntapääoma tarkoittaa yksilön liikunnallisista kokemuksista kertynyttä pääomaa. Kytken sen osaksi Bourdieun kulttuurista pääomaa, joka yksilöllä ilmenee tapoina ja taipumuksina. Liikuntapääoma voi muodostua kilpailun, terveyden, ilmaisun, yhteisöllisyyden ja itsen kehittymisen osaalueista. Tälle tutkimusryhmälle muodostuneessa liikuntapääomassa terveyden ja itsen kehittymisen osa-alueet ovat vallitsevia. Tutkimus antaa viitteitä siitä, että tutkimushenkilöt kokevat työssään merkitykselliseksi oman vallitsevan liikuntapääoman mukaiset asiat. Tämä myös näyttää ohjaavan tutkimushenkilöiden liikunnan opetusta sekä tapoja kohdata ja nähdä liikkuva oppilas. Tutkimus avaa uuden ajattelutavan liikunnan opettamiseen ja opettajan työhön. Kun opettaja sisäistää holistisen ihmiskäsityksen ja sen mukaiset vaikuttamisen kanavat sekä näkee liikuntapääoman oppilaille tarjottavana opetuksen perustana, hän voi suunnitella opetuksen vaihtoehtoisella tavalla ottaen huomioon niin yksittäisen oppilaan kuin koko koulun.Experiences of physical education have been studied relatively abundantly. According to several researches, teachers’ action affects strongly on the experiences of physical education. It is important that these experiences and meanings are also covered from teachers’ point of view. Through such research it is possible to bring forth how the matters that teachers’ consider important reflect in teaching and pupils’ experiences of physical education. The purpose of the present research is to construct a network of meanings that describes PE teachers’ work and to develop, justify, and test a new theoretical concept ”the experience-based capital of physical exercise” through the phenomenological method applied in this research. The methodological solutions ground on Giorgi’s and Perttula’s elaborations of phenomenological methods. The participants were eleven classteachers who had qualified as subject teachers of physical education. The research data were comprised of the participants’ open interviews and written data. Phenomenology and the holistic conception of human being function as the theoretical and methodological framework of this research. The conceptions of PE teachers’ work are illustrated with a common network of meanings that consists of five contentual areas. According to the descriptive analysis of the network of meanings, pupils’ individuality is emphasized in teaching and the attention is focused on organizing and creating learning environments. Sporty skills are strongly brought out within the context of the forms of physical activity highlighting an individual’s expertise in relation to the skills needed in a particular form of physical activity. Expression, aesthetic nature, and shared experiences are considered as relatively less important than other parts of physical exercise. Pupils’ wellbeing is evaluated quite clearly according to the physical condition that exemplifies societal health-related talk. The participants’ experiences of physical education elicit the various forms of the holistic conception of human being. The meanings that were attached to work were described through body, consciousness, and the channels of influencing a situation, here understood as a human being’s relationship with physical and mental (consisting e.g. values, attitudes, etc.) world. The abovementioned descriptions of work that related to actual teaching strongly emphasized the use of the channel of situation. The illustrations of work and the future of teacherhood in physical education were brought out through every channel of influencing. The use of the channel of consciousness was emphasized when the participants described experiences that they wished that their pupils would get from education. The concept of the experience-based capital of physical exercise refers to an individual’s resources that are gathered through experiences of physical activities. The concept is understood as a part of Bourdieu’s cultural capital that is manifested as an individual’s habits and aptitudes. The experiencebased capital of physical exercise may consist of the dimensions of competition, health, expression, communality, and self development. The participants’ experience-based capital of physical exercise was informed by the dimensions of health and self development. The research implies that the participants considered as significant in their work those dimensions that were dominant in their experience-based capital of physical exercise. Consequently, it seemed to govern the participants’ teaching of physical education and their ways of confront and perceive an exercising pupil. This research introduces a new outlook into physical education instruction and teachers’ work. When teachers internalize the holistic conception of human being and channels of influencing conformable to it and consider the experience-based capital of physical exercise as a foundation for teaching provided for pupils, they can plan their teaching with an alternative manner that pays attention both to an individual pupil and to the whole school

”Let’s Speak!” : puhetta harjoittavat tehtävät alakoulujen englannin tehtäväkirjoissa

Pro gradu -tutkielmassa tarkastelemme puheen tehtäviä alakoulujen, 3.–6. luokkien englannin tehtäväkirjoissa. Päätutkimuskysymyksemme on: Minkälaisena oppikirjat määrittelevät puheen osa-alueen kielenoppimisessa? Alatutkimusongelminamme pohdimme, kuinka suuri osa kirjojen tehtävistä on puheen harjoittamista, mistä puhumisen taito oppikirjoissa koostuu sekä sitä, millaisia tehtäviä puheen harjoittamiselle englannin tehtäväkirjat tarjoavat. Tutkimusaineistoksemme valitsimme neljän eri oppikirjasarjan tehtäväkirjat, jotka olivat käytössä lukuvuonna 2012 – 2013. Oppikirjojen kustantajat ovat Sanoma Pro Oy ja Kustannusosakeyhtiö Otava. Tutkimuksemme on laadullinen ja perustuu teoriaohjaavan, eli abduktiivisen, sisällönanalyysin menetelmiin. Analyysikehikon avulla olemme kategorisoineet tehtävät puhetta mekaanisesti harjoittaviin sekä puhetta kommunikatiivisena taitona harjoittaviin tehtäviin. Nämä yläkategoriat olemme vielä jakaneet viiteen eri alakategoriaan tehtäväkäskyjen perusteella. Tutkimustulostemme perusteella voimme todeta englannin tehtäväkirjojen sisältävän puheentehtäviä alle kolmasosan kaikista kirjojen tehtävistä. Mielestämme määrä oli ennakoitua pienempi. Puheen mekaaniset tehtävät ovat suurelta osin toisto tehtäviä ja puheen kommunikatiiviset tehtävät puolestaan keskusteluja ja parityöskentelyä. Puhetta harjoittavien mekaanisten ja kommunikatiivisten tehtävien määrälliset suhteet ovat melko tasaiset. Kolmannen ja neljännen luokan kirjoissa mekaanisten tehtävien osuus on prosentuaalisesti hieman suurempi, kuin kommunikatiivisten tehtävien osuus. Viidennen ja kuudennen luokan kirjoihin edetessä puheen kommunikatiivisten taitojen osuus nousee suuremmaksi verrattuna kolmannen ja neljännen luokan kirjoihin

Taide osana varhaiskasvatusta : Taidekasvatus Kemin päiväkodeissa

Opinnäytetyömme on tehty aiheesta taidekasvatus varhaiskasvatuksessa. Tavoitteenamme oli selvittää, mitä taidemuotoja Kemin kaupungin päiväkodeissa käytetään ja kuinka aktiivista niiden käyttö on 3 – 5-vuotiaiden lasten ryhmissä. Halusimme myös selvittää mitkä ovat taidekasvatuksen taustalla vaikuttavat kasvatustavoitteet. Teoriaosuudessa käydään läpi taidekasvatusta varhaiskasvatuksen näkökulmasta, taiteen eri muotoja ja päiväkotia toimintaympäristönä. Valtakunnallinen varhaiskasvatussuunnitelma (Vasu) on keskeinen osa opinnäytetyön teoriaa. Opinnäytetyömme on kvalitatiivinen eli laadullinen tutkimus. Aineiston keruu tapahtui kahden haastattelun ja kyselylomakkeen avulla. Haastatteluissa mukana oli yhteensä neljä lastentarhanopettajaa. Kyselylomakkeet lähetettiin kymmenen päiväkodin 3 – 5-vuotiaiden ryhmissä työskenteleville lastentarhanopettajille. Kyselyihin vastasi kahdeksan lastentarhanopettajaa. Tuloksista selvisi, että päiväkodeissa taidemuodoista vähiten käytetään tanssia/luovaa liikuntaa ja draamaa. Eniten käytetään kirjallisuutta ja musiikkia. Kädentaitoja ja kuvataidetta käytetään useimmissa päiväkodeissa viikoittain. Lastentarhanopettajien omat mieltymykset ja vahvuudet näkyvät taidekasvatuksen toteuttamisessa. Taidekasvatuksen suunnittelussa otetaan huomioon muun muassa lasten mieltymykset, luovuuden tukeminen, ryhmän koko, lasten ikä, teemat, vuodenajat ja juhlapäivät.The subject of our thesis is art education in early childhood education. Our goal was to clarify which different forms of art are used in the day care groups for children aged 3-5 in Kemi and how actively each art form was used. We also wanted to find out the goals behind the use of art as a way of education. The theoretical part focuses on art education from the perspective of early childhood education, the different forms of art, and the day care centre as an operational environment. The national plan for early childhood education and care (ECEC) has an essential role in the theoretical part of this thesis. Our thesis is a qualitative study. The material was acquired with two interviews and a questionnaire. The interviews involved four kindergarten teachers. The questionnaires were sent to kindergarten teachers working with the groups of ages 3-5 in a total of 10 kindergartens. The questionnaire was replied by 8 kindergarten teachers. The conclusion was that dance and drama are the least used forms of art in the day care centres. The most widely used forms of art are literature and music. Visual arts and handicraft are used weekly in most kindergartens. The teachers' own personal preferences and areas of expertise are clearly shown in the implementation of art ed-ucation. When planning the methods for art education the children's preferences, their age and the size of the group in question are taken into account. The education can incorporate various themes such as different seasons and holidays, and should strive to encourage creativity

Psykologin rooli lapsiperheiden terveyden edistäjänä neuvolassa

Tämä opinnäytetyö on osa Metropolia Ammattikorkeakoulun sekä Helsingin terveyskeskuksen Neuvolatyön ja terveyden edistämisen yksikön ja Koulu- ja opiskeluterveydenhuollon yhteisprojektia nimeltään Terveyttä edistävien työmenetelmien arviointi ja kehittäminen. Projektin näkökulmana ovat lasten ja nuorten palvelut. Projektin avulla arvioidaan terveyden edistämisen menetelmien toteutumista ja vaikuttavuutta sekä kehittämistarpeita tietyillä neuvolatyön, koulu- ja opiskeluterveydenhuollon sisältöalueilla Helsingissä vuosina 2009-2011. Opinnäytetyön tarkoitus oli kuvata neuvolassa työskentelevän psykologin roolia lapsiperheiden terveyden edistäjänä. Aineisto psykologin roolien kartoittamiseksi kerättiin teemahaastattelemalla viittä eri Helsingin terveyskeskuksessa toimivaa psykologia. Psykologin roolia selvittämisessä käytettiin viittä tutkimuskysymystä, joilla selvitettiin psykologin roolia, psykologille hakeutumisen syitä, psykologin työmenetelmiä ja psykologin työn vaikuttavuutta ja työn kehittämistarpeita. Haastatteluista saatu materiaali analysoitiin induktiivista sisällönanalyysiä hyödyntäen. Psykologit ovat ihmisen normaalin kehityksen ja ehkäisevän mielenterveystyön asiantuntijoita. Psykologit kokevat olevansa osa neuvolayhteisöä, vaikka eivät varsinaisesti kuulu neuvolan henkilöstöön. Psykologit toimivat itsenäisesti haastavien aika- ja talousresurssin keskellä omaa ammattitaitoaan ja rooliaan kehittäen. Psykologit tukevat vanhempia lasta odotettaessa, kasvatusongelmissa sekä parisuhdevaikeuksissa. Lapsen tukitarpeita selvittääkseen psykologit tekevät erilaisia tutkimuksia ja tarkkailevat lapsen toimintaa. Psykologi tukee lapsiperheitä keskustelun avulla estäen jo varhaisessa vaiheessa ongelmien kasaantumisen lapsiperheen sisällä. Varhainen puuttuminen lapsiperheiden ongelmiin auttaa myös psykologeja motivoitumaan työhönsä. Kun erikoistukea tarvitsevat lapsiperheet on mahdollista siirtää eteenpäin, psykologi pystyy keskittymään lapsiperheiden tukemiseen ongelmien ollessa vielä helposti ratkaistavissa. Lapsiperheiden tukemiseksi psykologi on päivittäin moniammatillisessa yhteistyössä neuvolan sisällä ja sen ulkopuolella. Psykologi toimii konsulttina esimerkiksi vanhemmille, päiväkodille ja neuvolaterveydenhoitajille.Our final project was part of the project called Development of Health Promotion Practices in Primary Health Care - Focus on Child Adolescent Health. The project was collaborative involving Helsinki Metropolia University of Applied Sciences and the Health Centre of the City of Helsinki in Finland. With the help of the project it was possible to estimate the fulfillment of the methods of health promotion and effects as well as deveploment needs. The purpose of our final project was to describe the psychologist’s role in promoting health to families with children. As for methods, five psychologists working in the Health Centre of the City of Helsinki in Finland took part in thematic interviews. In the interviews we asked five main questions. With these questions, we investigated the role of psychologist, the reasons for meeting psychologist, the work methods of psychologist as well as the effects and development needs of the psychologist. The data collected from the interviews was analysed by using the methods of inductive content analysis. According to the interviews psychologists are experts on normal human development and preventive mental health care. The interviewed felt they were part of work community of the maternity and child welfare clinics although they were not really maternity and child welfare clinics personnel. Psychologists worked independently developing their own professional skills and their role. Psychologists supported parents during in pregnancy, parenting problems and relationship problems. To work out children’s need of support, psychologists tested and observed children. Moreover, psychologists empowered the parents with children on an early stage to prevent the accumulation of problems in the family. Psychologists were motivated by early intervention to family problems too. To support the parents with children, psychologists worked daily in multiprofessional teams in a health centre and out of it. Psychologists were consults for parents, day care centre, and public health nurses working in a maternity guidance, for instance

Successful Teacher Teams in Change : The Role of Collective Efficacy and Resilience

Teachers’ competence in launching and managing pedagogical change collaboratively is crucial for the continuous development of their work as well as for meaningful student learning. However, research on how teachers can thrive in their profession in the changing higher education environment is limited. This study investigated the experiences of teachers in managing pedagogical innovation when working as a team and implementing integrated competence-based learning modules. Strengthfocused concepts like collective efficacy and resilience were used to extend the understanding of the phenomenon. Five teacher teams were analyzed in relation to the change itself, as well as to protective and risk factors that had an impact on teachers’ collective efficacy and resilience to the change. The data consisted of group interviews and individual questionnaires collected during the process. The findings indicate that stronger collaboration creates significant changes in teachers’ work and students’ learning, and success is based on teacher teams’ capacity to craft their common work practices.Peer reviewe

Näkökulmia kielellisten taitojen arviointiin ja kielellisen vaikeuden tunnistamiseen monikielisellä lapsella

Peer reviewe

Introducing the Concept of the Experience-Based Capital of Physical Exercise (ECPE)

In his theory about capital types Bourdieu divided capital into cultural capital economic capital and social capital One of the forms of cultural capital is the embodied state that manifests itself as internalized cultural skills abilities and aptitudes and is strongly connected to an individual person s habitus The purpose of this article is to study experiences of physical exercise Can these experiences be regarded as capital The article aims at introducing a theoretical framework for experiences of physical exercise that we call the experience-based capital of physical exercise ECPE This capital type is considered a part of cultural capital The idea is that if physical exercise is considered capital the world of the experiences of physical exercise can be analyzed in a varied manner The concept of ECPE gives an opportunity to do and provide physical exercise as diversely as possible by having exercise experiences as the starting point Therefore the concept can be used for health-promotion purpose

Uramuutoksella yksinyrittäjäksi: Kärsiikö työelämän laatu?

Työn tekotavat ovat muuttuneet viimeisinä vuosikymmeninä ja julkisuudessa on käyty keskustelua epätyypillisen työn, esimerkiksi yksinyrittäjyyden lisääntymisestä. Erääksi yksinyrittäjyyden lisääntymisen taustalla vaikuttaneeksi tekijäksi katsotaan yritysten halu ulkoistaa toimintaansa osana työn uudelleen organisointia. Samalla yksinyrittäjyys ja itsensä työllistäminen on herättänyt julkista keskustelua mediassa, poliittisissa puheissa sekä ammattiliitoissa tehden siitä ajankohtaisen aiheen. Keskustelua on käyty erityisesti sen osalta miten yhteiskunta ja sen tukijärjestelmät kohtelevat työmarkkinoiden muutoksen keskellä olevaa yksinyrittäjää, ja miksi yksinyrittäjien määrä on kasvanut. Tutkielmassa selvitettiin mikä saa työntekijän siirtymään ”turvallisesta” palkkatyöstä yksinyrittäjyyden epävarmuuteen, sekä miten heidän työelämän laatu toteutuu yksinyrittäjänä ja kuinka se kenties eroaa palkkatyöstä. Aineisto koostui tätä tutkielmaa ajatellen laadituista seitsemän yksinyrittäjän haastatteluista ja kahden yrittäjien etujärjestön edustajan asiantuntijahaastatteluista. Yksinyrittäjien haastattelut analysoitiin narratiivista menetelmää käyttäen. Asiantuntijahaastattelu toteutui puolistrukturoituna teemahaastatteluna. Sen pääasiallinen tehtävä oli laajentaa tutkielman aihepiirin esitietoa. Laadullisen analyysin tulokset osoittivat yksinyrittäjyyden olevan pääsääntöisesti toivottu työnteon muoto. Päätöksen taustalla vaikuttivat tyytymättömyys edelliseen palkkatyöhön, etenkin vähäisten vaikutusmahdollisuuksien osalta, esimiehen arvostuksen ja tuen puute, työttömyyden uhka, mahdollisuus kokeilla yrittäjyyttä, yrittäjyys koettiin luontevaksi jatkeeksi työuralla, halu toteuttaa itseään, omien ja työnantajan arvojen välinen ristiriita sekä sisäinen muutos. Muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta yksinyrittäjät ovat hyvin tyytyväisiä työelämänsä laatuun yrittäjänä. Tyytyväisyyttä heille tuottaa sen itsenäisyys ja vaikutusmahdollisuudet. Sitä heikentävät liiketoimintaosaamisen puutteet, ammatillisten ja yrittäjyyteen liittyvien verkostojen vähäisyys, pitkät työpäivät, työn ja vapaan sekoittuminen ja se, että on yksin vastuussa kaikesta siitä mikä liittyy yritystoiminnan hoitoon

Ammattikorkeakouluopettajat oman työnsä kehittäjinä : pelkkää selviytymistä vai muutoksesta innostumista?

This dissertation explored higher education teachers’ experiences in developing their professional practices and how change can be achieved successfully. The pedagogical development process in one university of applied sciences was the context of three sub-studies, which investigated teachers’ experiences utilizing strength-focused theoretical constructs, following the positive approach. This study also served the development of competence-based higher education, and the more specific focuses for the sub-studies were driven from the field. The data for this qualitative and practice-based study were collected using interviews and questionnaires. Study 1 investigated the socio-psychological wellbeing for learning constructed in teacher-student relationship. Fifteen experienced teachers were interviewed when developing their guidance practices. The focus was on teachers’ optimal pedagogical practices facilitating socio-psychological wellbeing in terms of building students’ feelings of relatedness, competence and autonomy. The findings describe teachers’ holistic approach to guidance and how they consciously facilitated students’ socio-psychological wellbeing by attuning their pedagogical practices according to the needs of students. The teachers also felt that this had an impact on their own wellbeing. Study 2 focused on teachers’ needs for successful change in the phase of educational innovation in integrating research, development and innovation (RDI) activities into learning. Altogether 46 teacher-developers’ experiences related to the sources of enthusiasm and interest as well as the support needed were studied using a questionnaire. The main source of interest and enthusiasm for teachers was social interaction and networking, but rigid structures and traditional practices made collaboration difficult to organize. The findings also indicated that the teachers’ changing and challenging environment offers opportunities to learn and develop, but simultaneously the facilitation of the teachers’ feelings of relatedness, competence and autonomy is needed. In Study 3 the implementation of traditional courses and subjects were transformed to integrated competence-based learning entities and teachers were organized to work as teams. To deepen the understanding of how teachers can find successful ways to work and manage in the change, the perspective was broadened to a group level by exploring teacher teams’ experiences about their collective efficacy and resilience in developing new collaborative practices. Five teacher teams’ experiences were collected using team interviews and individual follow-up questionnaires. The findings indicated that increased teacher collaboration had a positive impact on managing the change. The teacher teams experienced trust in overcoming challenges as well as collective agility and flexibility; this supported collective efficacy and resilience within the team. Students’ motivation and engagement encouraged teachers to craft their professional practices, but time management and workload made it more difficult. The challenges in creating new practices created an opportunity for teacher teams to overcome and develop together. The findings of this study suggested that the successful change in the higher education teachers’ professional practices is based on their capacity to craft their job. Teachers can learn new practices while developing them. They can improve the fit between their own personal way of working and the continuously evolving environment by crafting their work in a flexible and creative way. They can build new kinds of relationships with their students and colleagues based on trust, relatedness and connectedness. They can find new focuses on what tasks in their work are the most essential ones and what tasks need to be put aside as time-management is a challenge. They also need to change the way they think about their job, relying on collaboration and networking. To embrace this change, teachers need to be considered as learners themselves and the ownership of development must be in their own hands to sustain engagement. Teachers with a variety of competences can collaboratively craft their work to be meaningful, but the organizational frame must prevent fragmentation and give value to innovativeness and creativity. Keywords: Higher education, universities of applied sciences, teacher learning, pedagogical change, educational innovation, practice-based researchVäitöskirjassa tutkittiin ammattikorkeakouluopettajien kokemuksia oman työnsä kehittämisestä sekä siitä miten onnistunut muutos saavutetaan. Ammattikorkeakoulun pedagoginen kehittäminen muodosti työn kontekstin kolmelle osatutkimukselle, joissa opettajien kokemuksia analysoitiin hyödyntäen positiivisen ähestymistavan vahvuuksiin keskittyviä teoreettisia käsitteitä. Tutkimus palveli myös osaamisperustaisen korkeakoulutuksen kehittämistä ja tarkemmat painopisteet osatutkimuksille johdettiin käytännön kehittämistyöstä. Tämän laadullisen ja käytäntölähtöisen tutkimuksen aineisto kerättiin haastatteluin ja kyselylomakkein. Osatutkimuksessa 1 tutkittiin opettajien kokemuksia sosio-psykologisen hyvinvoinnin rakentumisesta opettaja-opiskelijasuhteessa. Viittätoista opettajaa haastateltiin siitä, miten he kehittivät omaa ohjaustyötään. Tutkimuksessa keskityttiin opettajien optimaalisiin pedagogisiin käytänteisiin sosio-psykologisen hyvinvoinnin luomisessa eli opiskelijoiden yhteenkuuluvuuden, kompetenssin ja autonomian tunteiden vahvistamisessa. Tulokset kuvaavat opettajien holistista otetta ohjaukseen sekä pedagogisia käytänteitä, joiden avulla he tietoisesti tukivat opiskelijoiden sosio-psykologista hyvinvointia oppimisessa ja sovittivat toimintansa opiskelijoiden tarpeiden mukaan. Opettajat kokivat, että tällä oli vaikutusta myös heidän omaan hyvinvointiinsa. Osatutkimuksessa 2 keskityttiin opettajien omiin tarpeisiin onnistuneen muutoksen aikaansaamiseksi. Koulutuksellinen innovaatio ammattikorkeakoulun TKI (tutkimus, kehittäminen, innovaatio)- toiminnan ja oppimisen integroimiseksi muodosti tutkimuksen kontekstin. Yhteensä 46 kehittäjäopettajan kokemukset innostuksen ja kiinnostuksen lähteistä sekä tuen tarpeista kerättiin kyselylomakkein. Merkittävin kiinnostuksen ja innostuksen lähde opettajilla liittyi sosiaaliseen vuorovaikutukseen sekä verkostoitumiseen, mutta jäykät rakenteet ja perinteiset käytännöt vaikeuttivat yhteistyön organisointia. Tulokset osoittivat, että muuttuva ja haastava ympäristö tarjoaa opettajille mahdollisuuden oppia ja kehittyä, mutta samalla opettajien yhteenkuuluvuuden, kompetenssin ja autonomian tunteita on tuettava. Osatutkimuksessa 3 perinteisten opintojaksojen ja oppiaineiden opetus muutettiin integroiduiksi osaamisperustaisiksi oppimiskokonaisuuksiksi, joiden toteutuksesta vastasivat opettajatiimit. Tutkimuksen tavoitteena oli syventää ymmärrystä opettajien onnistuneista käytänteistä sekä muutoksen hallinnasta. Näkökulmaa laajennettiin ryhmätasolle tutkimalla opettajatiimien kokemuksia kollektiivisesta kyvykkyydestä sekä resilienssistä osana uudenlaisen yhteistoiminnallisen työtavan kehittämistä. Viiden opettajatiimin kokemukset kerättiin sekä tiimihaastatteluin että yksilöllisin kyselyin. Opettajien kokemusten mukaan lisääntynyt yhteistyö paransi muutoksessa selviämistä. Opettajatiimien luottamus kykyynsä vastata haasteisiin sekä kollektiivinen ketteryys ja joustavuus lisäsivät tiimien kyvykkyyttä sekä resilienssiä muutoksessa. Opiskelijoiden motivaatio ja sitoutuneisuus kannustivat opettajia muokkaamaan ammatillisia käytänteitään, mutta ajanhallinnan ongelmat sekä liiallinen työkuorma vaikeuttivat tätä. Opettajien kokemusten mukaan haasteet uusien käytänteiden kehittämisessä loivat tiimeille mahdollisuuden kehittyä yhdessä. Väitöskirja osoittaa, että onnistunut muutos ammattikorkeakouluopettajien työssä perustuu opettajien kykyyn muokata omia ammatillisia käytänteitään. Kyky luovuuteen ja joustavuuteen mahdollistaa uusien käytänteiden oppimisen niitä kehitettäessä. Muutoksen onnistumiseksi opettajat voivat vahvistaa yhteistyötä ja luottamusta opiskelijoiden ja kollegoiden muodostamissa yhteisöissä. He voivat valita mihin asioihin erityisesti keskittyvät ja mistä tehtävistä voi olla syytä luopua, sillä aika on rajallista. Opettajat voivat myös muuttaa omia ajattelutapojaan oman työnsä luonteesta nojautuen entistä enemmän yhteistyöhön ja verkostoitumiseen. Opettajien innostus ja sitoutuneisuus muutokseen perustuu ajatukseen, että opettajakin nähdään oppijana, jolla on omistajuus omaan oppimiseensa. Osaamiseltaan erilaiset opettajat voivat muokata yhteistoiminnan kautta omaa työtään merkitykselliseksi, mutta ammattikorkeakoulun on vältettävä opettajan työn liiallista pirstaloitumista sekä annettava tilaa innovatiivisuudelle ja luovuudelle. Avainsanat: Ammattikorkeakoulutus, opettajien oppiminen, pedagoginen muutos, koulutuksellinen innovaatio, käytäntölähtöinen tutkimu