Hän kuvasi toivon tunteita kevyillä pastellinsävyillä : taideperustainen toimintatutkimus tunnetaitojen tukemisesta yläkoulun kuvataiteen oppitunneilla

Pro gradu –tutkielmamme tarkastelee kuvataiteen mahdollisuuksia tukea tunnetaitoja kuvataiteen oppituntien kontekstissa. Taustalla vaikuttavat tutkimusongelmamme, eli nuorten lisääntynyt pahoinvointi, mutta myös oma kiinnostuksemme tukea oppilaiden omien ajatusten ja tunteiden ilmaisua visuaalisten keinojen ja vuorovaikuttamisen, sekä myönteisen opettamisen kautta. Positiivisen pedagogiikan ajatus myönteisestä tukemisesta kohti oppilaan omaa itseä ja vahvuuksia on toiminut tutkielmamme lähestymistapana suunnittelussa sekä toiminnassa. Tutkielmamme tavoitteena on kehittää keinoja tukea tunnetaitoja kuvataiteen oppiaineessa. Tutkielman tehtävänä on luoda ja suunnitella kuvataiteen oppimiskokonaisuus yläkoulun kuvataiteen oppitunneille, minkä kautta voisi tukea nuorten hyvinvointia kuvallisen työskentelyn ja vuorovaikuttamisen kautta. Tutkimuskysymyksemme ovat: Mitä on huomioitava kuvataiteen opetusta suunnitellessa, jotta voidaan tukea tunnetaitoja? Millaisia merkityksenantoja oppilaat toivat esiin visuaalisesti ja sanallisesti tunnetaitoja käsittelevään oppimiskokonaisuuteen liittyen? Kuinka kuvataiteen tavoitteet toteutuvat, kun siihen lisätään tunnekasvatusta? Tutkimusmetodina tutkimuksessa käytetään taideperustaista toimintatutkimusta, jonka toimintaosuudessa toteutettiin kuuden tunnin opetuskokonaisuus, joka pidettiin Rovaniemellä, Rantavitikan peruskoululla 8. luokan valinnaisryhmälle toukokuussa 2023. Tavoitteenamme oli tutkia kehittämismahdollisuuksia suhteessa tutkimusongelmaamme ja tutkimuskysymyksiimme. Tutkimuksemme on edennyt taideperustaisen toimintatutkimuksen mukaisesti sykleittäin. Syklin jokaisessa vaiheessa on ollut mukana tutkijaparina reflektointi ja reflektion kautta syntyneiden kehittämisideoiden esiintuominen. Aineistomme koostui suunnitelmista ja toiminnassa kirjoitetusta tutkimuspäiväkirjasta sekä oppilaiden kuvataiteen oppitunneilla tehdyistä visuaalisista töistä ja vuorovaikutuksen kautta syntyneistä merkityksenannoista, sekä reflektioaineistosta. Taideperustaisen toimintatutkimuksen kautta syntyneet aineistot ja havainnot ovat olleet jatkuvan reflektoinnin työväline, jonka kautta olemme voineet pohtia kehittämismahdollisuuksia suhteessa tutkimusongelmaamme. Tutkimuksemme aineistosta nousi esille viisi reflektion kautta syntynyttä tulosta, jotka ovat: tiimiopettajuus mahdollistaa yhteyden luomisen, turvallinen tila mahdollistaa vuorovaikutuksen, vuorovaikutuksen avulla luodaan myönteinen ja kannustava ilmapiiri. Oppijat antoivat erilaisia merkityksiä opetuskokonaisuudelle ja jakautuivat oppijatyyppeihin. Oppijatyypit saavuttivat eri tavoitealueita, mutta kaikkia yhdisti rohkeus kokeilla ja ilmaista. Teemme myös kehitysehdotuksia tulevaa toimintaa ajatellen.Our master's thesis examines the potential of art education to support emotional skills within the context of art education in school. The research is motivated by the increased distress among youth. We are interested in supporting students' self-expression through art and positive teaching approaches. The concept of positive pedagogy, and supporting students towards their own selves and strengths, has guided both the design and implementation of our thesis. The aim of our thesis is to develop methods to support emotional skills within the visual arts curriculum. The task of the thesis is to design a learning period for secondary school visual arts classes, through which the well-being of youth could be supported through supporting emotional skills. Our research questions are: What needs to be considered when planning visual arts education in order to support emotional skills? What meanings do students express visually and verbally during the learning period, that supports emotional skills? How do the objectives of visual arts manifest when emotional education is integrated? As a research method, we employ arts-based action research. Action phase took place at Rantavitikka Comprehensive School in Rovaniemi. We planned and implemented a six-hour teaching period in May 2023 for an elective group of 8th graders. Our research has progressed cyclically according to arts-based action research. At each stage of the cycle, reflection by the researchers has led to the emergence of development ideas. Our data consisted of plans, a research diary written during the learning period, art created by students during visual arts lessons, meanings emerging through interaction, and reflection data. From our research data, five results emerged through reflection: team teaching enables connection, a safe space fosters interaction, interaction creates a positive and encouraging atmosphere. Learners attributed various meanings to the learning period and were divided into learner types. Learner types achieved different goal areas, but all shared the courage to experiment and express themselves. We also provide suggestions for future learning periods alike

Auvoista asumista vai jotain muuta? : tutkielma asunto-osakeyhtiön yhtiökokouksen päätöksistä ja toimivallan rajoista

Asunto-osakeyhtiöillä on huomattava merkitys osana suomalaista yhteiskuntaa yksilöiden asumisen järjestämisen muotona ja varallisuuseränä. Asunto-osakeyhtiön asunto-osakeyhtiölain (1599/2009) päätöksenteon lähtökohtana on päätöksenteko yhtiökokouksessa enemmistöpäätöksin. Aina yhtiökokouksessa tehdyt päätökset eivät ole kaikkien yhtiön osakkaiden mieleen. Tässä oikeustieteellisessä maisteritutkielmassa käsitellään asunto-osakeyhtiötä, sen oikeudellisen toiminnan sääntelyä. Tutkielmassa pyritään ensinnä selvittämään, miten asunto-osakeyhtiön yhtiökokouksen toimivallan rajat ovat hahmotettavissa, miten nämä rajat asettuvat. Tähän tutkimuskysymykseen liittyvänä avustavana kysymyksenä pyritään selvittämään myös, millaisia rajoja lainsäädännöstä ja oikeuskirjallisuudesta on hahmotettavissa asunto-osakeyhtiön hallituksen osalta. Toisena tutkielmassa pyritään selvittämään, onko tutkielman aineiston avulla hahmotettavissa niin sanottua asunto-osakeyhtiön yhtiökokouksen toimivallan rajojen ja päätöksen moitteen tyyppitilannetta. Edelleen jos tällainen tyyppitilanne on hahmoteltavissa, kysytään, millaiseksi tämä tyyppitilanne muodostuu. Tutkielmassa käytetty aineisto koostuu oikeustieteellisestä kirjallisuudesta, artikkeleista, lainsäädännöstä ja -valmisteluaineistosta sekä oikeustapauksista. Tutkielmassa käytetään kahta tutkimusmetodia, ensinnä lainoppia eli oikeusdogmatiikkaa ja toisena sääntelyteoreettista metodia. Näistä ensiksi mainittu on ensisijainen, mutta on huomattava metodien keskinäinen linkittyminen. Osana lainoppia tutkielmassa käytetään oikeustapaustarkastelua hovioikeustapauksiin painottuen ja lisäksi lainoppia avustavana työkaluna analogiatulkintaa. Vastauksina tutkielman tutkimuskysymyksiin havaitaan ensinnä, että lainsäädäntö ja oikeuskäytäntö asettavat asunto-osakeyhtiön yhtiökokouksen toimivallalle joitakin rajoituksia. Näistä tärkeimpänä voitaneen pitää ensinnä asunto-osakeyhtiölaista ilmenevää yhdenvertaisuusperiaatetta sovelluksineen ja toisena lain mukaista yhtiön tarkoitusta, josta johtuu rajoitteita yhtiön toiminnalle verrattuna niin sanottuun tavalliseen osakeyhtiöön. Nämä rajoitteet vaikuttavat myös asunto-osakeyhtiön hallituksen toimintaan. Toisena havaitaan, että tutkielman aineiston avulla voidaan sen rajoitteet huomioiden hahmottaa ainakin joitain reunaviivoja asunto-osakeyhtiön yhtiökokouksen toimivallan rajojen ja päätöksen moitteen tyyppitilanteesta. Moitteen tyyppitilanne tutkielman aineiston perusteella on yhtiön remontteihin ja muihin korjauksiin liittyvä riitaisuus, jonka leimallisesti jutun kantaja, osakas, hävisi

Elinkeinotoiminnan lahjusrikosten tunnusmerkistöt näyttökysymysten valossa

Tutkimuksessa perehdytään elinkeinotoiminnan lahjusrikosten (rikoslain 30 luvun 7 ja 8 §) tunnusmerkistöihin ja etenkin siihen, mitä tunnusmerkistöistä voidaan päätellä oikeuskäytännössä esiin tulleiden näyttökysymysten kautta. Toisaalta tutkimuksessa myös arvioidaan, onko tunnusmerkistöstä tämän perusteella tunnistettavissa haasteita ja toisaalta vastaako se sille asetettuja tavoitteita. Sikäli kun selvitetään voimassa olevan oikeuden sisältöä, tutkimusmenetelmänä on lainoppi, mutta tutkimus sisältää myös oikeusteoreettista filosofista pohdintaa. Varsinaiset tunnusmerkistötekijät käydään läpi kirjoitetun lain, esitöiden, oikeuskirjallisuuden ja etenkin oikeuskäytännön valossa. Näiden lisäksi arvioidaan tunnusmerkistöjen suojeluobjektia sekä elinkeinonharjoittajan suostumuksen merkitystä. Elinkeinotoiminnan lahjusrikosten suojeluobjektiksi on vakiintunut elinkeinonharjoittajan ja tämän palveluksessa olevan välinen luottamus. Kuitenkin muun muassa kansainväliset velvoitteet vaikuttavat nykyisin ohjaavan siihen suuntaan, että suojeltaviksi oikeushyviksi voisi tunnustaa myös kilpailijoiden toimintaedellytysten ja toimivien markkinoiden suojelun. Elinkeinotoiminnan lahjusrikoksiin liittyvää oikeustieteellistä tutkimusta ja ratkaisukäytäntöä on varsin vähän. Oikeuskäytännön ja oikeustieteellisen tutkimuksen määrän lisääntyminen saattaisi kuitenkin auttaa mahdollisten korruptioriskien tunnistamisessa ja toisaalta se voisi selventää elinkeinonharjoittajille sallitun toiminnan rajoja

Ympäristövastuullisen elämäntavan taustatekijät : syyt ja merkitykset omakohtaisissa kertomuksissa

Tutkielma käsittelee ympäristövastuullisen elämäntavan syitä ja merkityksiä yhteiskunnallisesti aktiivisten toimijoiden kertomina. Pyrin selvittämään, minkälaiset tekijät ekologisuuteen pyrkivien vastaajien elämässä ovat vaikuttaneet heidän kykyynsä ja haluunsa tehdä kestäviä elämänvalintoja. Aihe on ajankohtainen, sillä ekologisten haasteiden pahenemisesta huolimatta luonnonvarojen kulutus lisääntyy jatkuvasti. Aihetta tutkimalla voidaan saada näkökulmia siihen, millaiset yksilöön vaikuttavat seikat edistävät yhteiskunnan kestävyyttä. Yksilöiden ajatuksia ja kokemuksia tutkimalla päästään käsiksi elämisen arkeen ja sosiokulttuurisiin realiteetteihin. Aineistona on käytetty teemakertomuksia, jotka on kerätty tutkielmaa varten sähköisen lomakkeen avulla. Tutkimukseen haettiin osallistujia, jotka pyrkivät arkielämässään ekologiseen kestävyyteen kokonaisvaltaisesti. Kertomuspyynnössä kehotettiin tarkastelemaan ympäristövastuulliseen ajatteluun ja käytökseen johdattaneita tekijöitä, kokemuksia ja ajatuksia koko elämänpolun varrelta. Aineiston 12 kertomusta analysoitiin laadullisen sisällönanalyysin avulla. Tutkielman tulosten mukaan ympäristövastuullisten toimintamallien kehittymistä tuki jo lapsuudessa opitut perheen vähäkuluttavat käytännöt, omaksutut arvot sekä kokemukset luonnon parissa. Nuoruudessa ja aikuisuudessa painottui tiedon saanti ja sen aiheuttamat voimakkaat havahtumiskokemukset, sekä sosiaaliset ryhmät. Tunteiden käsittely nousi merkittäväksi seikaksi tiedonkäsittelyn kannalta, näyttäytyen tärkeänä tekijänä tiedon reflektiivisen omaksumisen ja käyttäytymisen muuttamisen välillä. Ympäristövastuullisuus hahmottui yhteiskunnallisten suhteiden ja asemien kautta kietoutuen sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen, ja ympäristövastuulliseen elämäntapaan pyrkiminen näyttäytyi sekä luonnon että kaiken inhimillisen suojeluna. Vastaajat näkivät yhteiskunnallisen vaikuttamisen kaikista tärkeimpänä keinona kestävyysmurrokselle, ja henkilökohtaisen elämäntavan merkittävänä osana suurempaa muutosvoimaista joukkoa. Omaa elämäntapaa pidettiin hyvänä ja täytenä tapana elää sekä esimerkkinä ja vastapainona paljon kuluttavalle normaalille

Taloudellisen loppuselvityksen tulkintaongelmat YSE 1998 -urakassa

Rakennusurakat edustavat merkittävää sopimustyyppiä, joka vaatii osapuolilta sekä laaja- alaista ammattitaitoa että syvällistä ymmärrystä sopimusoikeuden periaatteista ja alalla tyypillisesti sovellettavista YSE 1998 -vakioehdoista. Tässä tutkimuksessa keskitytään erityisesti rakennusurakan taloudellisen loppuselvityksen oikeudellisiin haasteisiin ja tulkintaongelmiin YSE-ehtojen kontekstissa. Tutkielma valottaa loppuselvityksen prosessin alkamis- ja päättymisajankohdan määrittelyä, vaadeoikeuden puhevallan menetystä sekä kirjaamisen merkitystä, tarkastellen samalla niiden vaikutusta sopijapuolten oikeuksien ja velvollisuuksien syntyyn sekä lakkaamiseen. Tutkimuksen ydinkysymyksiä ovat loppuselvityksen aikana ja sen ulkopuolella esitettyjen vaatimusten oikeudellinen käsittely ja merkitys sekä YSE-ehdot urakan eri vaiheiden arviointia ohjaavana elementtinä. Tutkielma pyrkii syventämään ymmärrystä siitä, miten puhevallan menetyksen uhkaan liittyvät riskit ja niiden toteutumiseen liittyvät oikeudelliset seuraukset tulisi huomioida rakennusurakoissa ja rakennusurakkasopimuksissa, edistäen näin oikeusvarmuutta ja sopijapuolten välisen tasapuolisuuden toteutumista. Painoarvoa on annettu erityisesti oikeuskäytännölle ja sen perusteella saataville osin yhtenäisille ja osin eriäville tulkintalinjoille. Tulkintakannanottoja on esitelty yleisesti sekä erityisesti YSE-ehtojen osalta laajalti eri oikeuslähteisiin nojautuen. Tutkielmassa on pyritty myös antamaan ratkaisuehdotuksia erimielisyyksien välttämiseen etenkin ongelmatilanteita ennakoimalla, kirjaamisen merkitystä korostamalla sekä ennakoivaan sopimismenettelyyn kannustamalla. Tutkielma osoittaa, että osapuolten selkeä kommunikaatio, systemaattinen dokumentaatio sekä aktiivinen yhteistyö rakennusprojektin aikana ovat avainasemassa erimielisyyksien ennaltaehkäisyssä sekä sopimusvapauden hyödyntämisessä. Tutkielmassa esitellään myös Ruotsin AB-ehtoja esimerkkinä siitä, että vakioehtoihin lisättävät soveltamisohjeet voivat tarjota keinoja tulkinnanvaraisuuden vähentämiseen ja selkeämpien ehtojen saavuttamiseen, mikä puolestaan edistää sopijapuolten välistä tasapuolisuutta ja yhteistyötä. YSE-ehdoissa mainittu puhevallan menettäminen sekä ajankohtaan liittyvät kysymykset taloudellisen loppuselvityksen kontekstissa vaativat osapuolilta huomattavaa tarkkuutta. Tällöin kirjaaminen on kriittisen tärkeää oikeudellisten seikkojen todentamisessa ja jälkikäteisen arvioinnin helpottamisessa. Tutkielma kannustaa lisäksi YSE-ehtojen päivittämiseen tai vaihtoehtoisesti niistä tarkemmin sopimiseen osapuolten kesken, sopimusriitojen välttämiseksi ja molempien osapuolten intressien turvaamiseksi

Terra Nullius ja paikallisyhteisöt modernisaation puristuksessa 1950- ja 1960-luvun Lapin vesivoimarakentamisessa : Pohjoiskalotin suunnitelmaksi jäänyt rakentamishanke ja Sodankylän säännöstelyaltaat

Työssäni ”Terra nullius ja paikallisyhteisöt modernisaation puristuksessa 1950-ja 1960-luvun Lapin vesivoimarakentamisessa” tutkin aikakauden tapaa hakea rakentamisen oikeutusta tyhjän maan retoriikasta. Mitä terra nullius retorisena resurssina Lapin vesivoimarakentamisessa tarkoittaa? Miksi Tornionjoki-hanke kaatui ja Lokka ja Porttipahta toteutuivat? Avaan terra nulliuksen retoriikan ohella myös käytäntöjä, joilla retoriikkaa tuettiin ja nostan esille myös vesirakentamisen valtasuhdeverkostoja. ”Terra nullius ja paikallisyhteisöt” edustaa historiallista sosiologiaa. Se rakentuu kolmesta tasosta. Ensimmäinen taso on esimerkkitapausten historiallinen narraatio. Se on suunnitelmaksi jääneen Tornionjoki-hankkeen ja toteutuneiden Lokka-Porttipahta -säännöstelyaltaiden tapahtumakehikko, jonka rakennan historiallisella lähdeaineistolla. Toisena tasona on suunnittelu- ja toteutusaineistosta rakennettu terra nulliuksen eli tyhjän maan / joutomaan tulkintakehikko, jolla hahmotan rakentamisen oikeuttamisperustetta. Kolmantena tasona on mikrohistoriallinen taso, jonka ensisijainen tehtävä on tuoda terra nulliukselle vastakertomus. Tasot limittyvät osin toisiinsa, mutta ne ovat työn rakenteessa omia kokonaisuuksiaan. Tutkimukseni perustuu laajaan arkisto- ja kokemusaineistoon sekä tutkimuskirjallisuuteen. Käytän valmiita aineistoja terra nulliusta tulkitsevalla tavalla. Valmiiden aineistojen ohella käytän tämän tutkimuksen tuottamia aineistoja. Erityisesti kokemuksellisella mikrohistoriallisella aineistolla sekä valokuvilla ja dokumenteilla olen pyrkinyt säilyttämään historiallista sensitiivisyyttä ja esittämään terra nulliuksen vastakertomusta. Tutkin Imatran Voima Oy:n ja Kungliga Vattenfallsstyrelsenin suunnitelmaa valjastaa Tornionjoen vesistö sähköntuotantoon ja Kemijoki Oy:n Lokan ja Porttipahdan säännöstelyaltaiden rakentamista 1950–1960-luvuilla. Tornionjoki–Kalixjoki-hanke jäi suunnitelmaksi, mutta Imatran Voima Oy ja Ruotsin Statens Vattenfallsverk sopivat helmikuussa 1958 sähkönsiirrosta valtioiden kesken sekä 220 kW:n johtoyhteyden rakentamisesta Kemijoen Petäjäskoskelta Ruotsin Kalixiin. Lokan ja Porttipahdan säännöstelyaltaiden rakentaminen aiheutti suomalaisen vesirakentamisen suurimmat yksittäisen hankkeen ympäristövaikutukset. Säännöstelyaltaat yhdistävä Vuotson kanava valmistui vuonna 1981. Mitä historiallinen sosiologia voi meille opettaa sosiaalisesti kestävästä vesirakentamisesta? Tornionjoki–Kalixjoki-hankkeen A-rakentamisvaihtoehdossa Tornionjokeen ja Kalixjokeen suunniteltiin 37 vesivoimalaitoksen ja kymmenen säännöstelyaltaan rakentamista. B-vaihtoehdossa suunniteltiin Kalixjoen vesien kääntämistä Tornionjokeen ja 26 voimalaitoksen rakentamista Tornionjokeen. C-vaihtoehdossa ajatuksena oli Tornion- ja Kalixjoen vesien ohjaaminen Tornionjärveen ja sieltä edelleen Atlanttiin. Väliin olisi rakennettu Vassijauren suurvoimalaitos. Tornionjoki-hanke kaatui erilaisiin painotuksiin Ruotsin ja Suomen energiataloudessa, intressiristiriitoihin, luontoarvoihin ja kylmän sodan aikaiseen geopolitiikkaan. Sodankylän Lokka (pinta-ala veden ylärajalla 417 km²) ja Porttipahta (ylärajalla 214 km²) ovat Euroopan unionin suurimmat säännöstelyaltaat. Ensimmäisiä ajatuksia Kemijoen latvojen säännöstelyaltaista esitettiin jo 1930-luvun lopulla. 1950-luvun suunnitelmissa Suomen Lappiin oli tarkoitus rakentaa kymmenkunta säännöstelyallasta. Ajan energiateollisuus piti hankkeita välttämättömyyksinä. Lokka ja Porttipahta rakennettiin Kemijoki Oy:n hyödyntämää Kemijoen säännöstelyä varten. Altaista suurimman, Lokan, alle jäi kokonaan kaksi kylää, Korvanen ja Riesto, ja osittain veden alle jäivät Mutenia ja Lokka. Kun allashanketta esiteltiin julkisesti ensimmäisen kerran vuonna 1955 Sodankylässä, Lokan ja Porttipahdan vaikutuspiirissä asui lähes 750 henkilöä. Lokan ja Porttipahdan säännöstelyaltaiden alle jäi noin 600 ihmisen kodit. Allasevakot olivat rauhanajan suomalaisia ympäristöpakolaisia. Lokan ja Porttipahdan valmistumisen jälkeen yleinen asenne säännöstelyaltaisiin muuttui kielteisemmäksi. Kemihaaran/Vuotoksen allas joutui vastatuuleen eikä Ounasjoen rakentaminen toteutunut. Luonnonvesien ”muuttuminen” teknisesti hallittavaksi vesivaraksi tarkoitti, että veden asiantuntijuus kaventui erityisosaamiseksi, mikä puolestaan heikensi rakentamiseen liittyvän sosiaalisen tason tunnistamista ja mukaanottoa prosesseihin. Ruotsin ja Suomen Lapin 1950- ja 1960-lukujen vesirakentamisen tarkastelu antaa mahdollisuuden tehdä vertailua pohjoismaisista käytännöistä ja vesirakentamiseen liittyvästä sosiaalisesta vastuullisuudesta.In “Terra nullius and local communities under the strain of modernisation in hydropower construction in Lapland in the 1950s and 1960s”, I examine how justification for construction was sought from the ‘nobody’s land’ rhetoric at the time. What does terra nullius as a rhetorical resource mean in hydropower construction in Lapland? Why did the Torne project never materialise, while the Lokka and Porttipahta projects were completed? I will also look into practices through which the rhetoric was supported and examine power structures in hydraulic engineering. “Terra nullius and local communities” is a work of historical sociology. The study consists of three levels. The first level is the historical narrative of the case studies. It provides the framework of events for the Torne project, which never materialised beyond the planning phase, and the Lokka and Porttipahta reservoirs, which were completed. I will build this framework using historical source material. The second level is the interpretation framework of terra nullius – that is, nobody’s land, or wasteland – as justification for construction. This framework is based on planning and implementation material. The third level is the microhistorical level, the primary purpose of which is to provide a counter-narrative to terra nullius. The levels are partially intertwined, but they constitute independent wholes in the structure of the study. My study is based on extensive archival and experiential material, as well as research literature. I use readily available material in a manner that interprets terra nullius. I also use material produced during this study. I have used experiential microhistorical material, photographs and documents in particular to maintain historical sensitivity and present a counter-narrative to terra nullius. I examine the plan of Imatran Voima Oy and Kungliga Vattenfallsstyrelsen to harness the Torne and Kalix rivers for electricity production and the construction of the Lokka and Porttipahta reservoirs by Kemijoki Oy in the 1950s and 1960s. The plan to harness the Torne and Kalix rivers never materialised, but Imatran Voima in Finland and Statens Vattenfallsverk in Sweden entered into an agreement on electricity transmission between the two countries and the construction of a 220 kW power line between Petäjäskoski by the Kemi River in Finland and Kalix in Sweden in February 1958. The environmental impacts of the construction of the Lokka and Porttipahta reservoirs were higher than those of any other single project in the history of Finnish hydraulic engineering. The Vuotso Canal between the reservoirs was completed in 1981. What can historical sociology teach us about socially sustainable hydraulic engineering? Construction option A of the Torne–Kalix River project involved building 37 hydropower plants and ten reservoirs on the rivers. Option B involved directing the waters of the Kalix River into the Torne and building 26 power plants on the Torne. In option C, the idea was to direct the waters of the Torne and Kalix rivers into Lake Torneträsk and further into the Atlantic. The plan was to build a major power plant at Vassijaure, through which the Torne runs. The Torne project never materialised because of different energy policy focuses in Sweden and Finland, conflicting interests, nature values and the geopolitics of the Cold War era. The Lokka Reservoir (417 km² at the upper limit of the water) and the Porttipahta Reservoir (214 km² at the upper limit) are the largest reservoirs in the European Union. The first ideas regarding building reservoirs in the headwaters of the Kemi River were presented in the late 1930s. The plans discussed in the 1950s involved building around ten reservoirs in Finnish Lapland. At the time, the energy industry considered these projects absolutely necessary. Lokka and Porttipahta were built for the regulation of the Kemi River by Kemijoki Oy. Two villages, Korvanen and Riesto, were drowned by Lokka, the larger of the two reservoirs, and the villages of Mutenia and Lokka were partially drowned. The reservoir project was presented publicly for the first time in Sodankylä in 1955. At the time, nearly 750 people lived in areas affected by the two reservoirs. The homes of around 600 people were drowned by the Lokka and Porttipahta reservoirs. The people who had to relocate can be seen as Finnish environmental refugees, peacetime evacuees. After the completion of Lokka and Porttipahta, the general attitude towards reservoirs became more unfavourable. The Kemihaara-Vuotos reservoir met with opposition, and the construction of the Ounasjoki reservoir never materialised. Turning natural waters into technically manageable water resources meant that expertise in water narrowed to special expertise, which weakened the identification of the social dimension of construction and its inclusion in processes. An examination of hydraulic engineering in Swedish and Finnish Lapland in the 1950s and 1960s provides an opportunity to compare Nordic practices and the social responsibility related to hydraulic construction between the two countries

Konseptista palveluksi vai hyllyyn pölyttymään?: muotoilutyön kehittäminen tukemaan paremmin palvelun toteutusvaihetta

Tutkimus tarkastelee palvelumuotoilun toteutusvaiheen haasteita ja palvelumuotoilijoiden sekä muotoilutoimistojen mahdollisuuksia parantaa konseptoitujen palveluiden toteutumista. Tutkimuksessa hyödynnettiin laadullisia menetelmiä, kuten teemahaastatteluja ja autoetnografisia muistiinpanoja kehityskohteiden tunnistamiseen ja nykytilan tarkasteluun. Haastatteluaineistoa kerättiin kahdessa vaiheessa: ensimmäisessä haastateltiin henkilöitä, jotka toimivat konsultteina palvelumuotoiluun liittyvissä tehtävissä. Toisessa vaiheessa haastateltiin henkilöitä, joilla oli näkemystä organisaation sisältäpäin siellä tehtävään palvelumuotoiluun. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että palvelumuotoilijoiden tulisi huomioida toteutus jo konseptointivaiheessa, jotta vältettäisiin tilanteet, joissa hyvätkin konseptit jäävät toteuttamatta tai ne muuttuvat merkittävästi toteutusvaiheen aikana. Tärkeä osa huomiointia on palvelumuotoilun tuottaman tiedon saaminen toteutusorganisaation käyttöön. Tutkimus korostaa tarvetta tiiviimmälle yhteistyölle toteutusorganisaatioiden kanssa ja ehdottaa iteratiivisten prosessien sekä osallistavan suunnittelun laajempaa hyödyntämistä. Tulokset viittaavat myös siihen, että palvelumuotoilijoiden tulisi olla mukana projektin kaikissa vaiheissa, ei pelkästään konseptoinnissa, jotta varmistetaan palvelun onnistunut jalkauttaminen. Tutkimus tarjoaa kehitysehdotuksia palvelumuotoilun käytäntöihin ja nostaa esiin jatkotutkimusaiheita, kuten palvelumuotoilun vaikuttavuuden mittaamista sekä muutosjohtamisen, ketterien menetelmien ja palvelumuotoilun yhteensovittamista

”Miesten työt, ne raskaammat ja naisten työt hoiva-työtä” : työntekijöiden käsityksiä sukupuolen ja kulttuuritaustan vaikutuksista työelämässä

Työelämä on jatkuvassa muutoksessa. Globalisaation seurauksena organisaatioiden työntekijät monimuotoistuvat jatkuvasti, mikä luo uusia tarpeita työelämän kehittämiselle. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin työntekijöiden käsityksiä sukupuolen ja kulttuuritaustan vaikutuksista työelämässä. Tavoitteena oli havainnollistaa, millaisia käsityksiä heillä on erityisesti sukupuolen ja kulttuuristaustan vaikutuksista ammatinvalintaan sekä uralla etenemiseen mahdollisuuksiin. Tutkimus toteutettiin kuvailevana laadullisena tutkimuksena. Aineisto kerättiin syksyn 2023 aikana sähköisellä kyselylomakkeella. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys perustuu monimuotoisen työyhteisön ja työelämän tarkasteluun sekä ammatinvalintaan liittyvien ulottuvuuksien havainnollistamiseen. Aineiston analyysissä hyödynnettiin aineistolähtöistä sisällönanalyysiä, jotta tulosten keskiössä ovat ainoastaan vastaajien käsitykset aiheesta. Tutkimuksen tulosten mukaan sukupuoli sekä kulttuuritausta ohjaavat ammatinvalintaa sekä uralla etenemisen mahdollisuuksia. Niiden nähdään vaikuttavan asennetekijöinä sekä ennakkoluuloina, jotka ohjaavat urapolkua niin sisäisesti, kuin myös ulkoa päin. Vallitseva (työ)kulttuuri ohjaa jokaisen mahdollisuuksia työelämässä ja kulttuurisidonnaiset käsitykset sukupuolille sopivista tehtävistä ovat syvällä raketeissa. Sukupuolen ja kulttuuritaustan vaikutuksia ei nähdä ainoina määrittävinä tekijöinä työelämässä, vaan yksilön asenteen ja motivaation merkitys urapolussa korostuu

Matkalla rakkaudelliseksi muotoilijaksi

Tutkielmani käsittelee rakkaudellista muotoilua. Teoreettinen viitekehys pitää sisällään posthumanismia ja uusmaterialismia, tekniikan arvoteoriaa, rakkauden teoriaa sekä yksinäisyyden ja fyysisen koskemisen käsitteistöä. Tutkimusaiheen taustalla vaikuttaa ihmisen ja esineen suhde ja toisaalta etenevä elolliseen ja ei elolliseen vaikuttavan ihmiskeskeisyyden kritiikki. Tutkielma on taideperustainen toimintatutkimus, joka yhdistää muotoilua, kuvataidetta ja yhteisötaidetta. Tutkimustapa eroaa perinteisestä toimintatutkimuksesta siinä, että se sisältää taiteellisia tuotoksia, jotka dokumentoidaan. Tuotosten dokumentaatio toimii osana tutkimusaineistoa sekä prosessin aikana että sen tuloksena. Tutkielmani aineistona on tutkimuspäiväkirja kahden vuoden suunnittelu- ja rakennusprosessista sekä taideproduktiosta saamani palaute. Tutkielman taiteellinen osa sisältää käsintehdyn metallirakenteisen laitteen. Pyörillä varustettu laite on kiinnitettävissä polkupyörään ja kantaa mukanaan kahta akulla toimivaa piirtoheitintä. Laite on osallistunut yhteisötaiteellisiin performansseihin näyttelyssä Galleria Kilossa vuonna 2022 sekä Norjassa Observation of Change -taidehankkeessa vuonna 2023. Taiteellista osaa ja tutkimuspäiväkirjaa on tarkasteltu suhteessa tekniikan arvoihin ja rakkaudellisuuden teorioihin. Tutkielma esittää, että rakkaudellinen muotoilu toimii ihmistä ja muuta luontoa vaalivana lähestymistapana toimia.This thesis explores love as a method in design process. The theoretical framework includes posthumanism and new materialism. It also includes theories of values in technology, theories of love, as well as the concepts of loneliness and physical touch. At the background of the research topic lies the relationship between humans and objects, and on the other hand, the critique of advancing anthropocentrism towards living and non-living entities. The thesis is an arts-based action research that combines design, visual arts, and community art. The research approach differs from traditional action research so that it includes artistic productions, which are documented. The documentation of the productions serves as part of the research material both during the process and as its outcome. The material for my thesis consists of a research diary documenting a two-year planning and construction process, as well as feedback received on the art production. The thesis includes an artistic section, which consists of a handmade metal-structured device. The device, equipped with wheels, can be attached to a bicycle, and carries two battery-operated overhead projectors. The device has participated in community artistic performances at the Galleria Kilo exhibition in 2022 and in the Observation of Change art project in Norway in 2023. The artistic section and the research diary have been examined in relation to the values of technology and theories of love. The thesis suggests that loving design serves as an approach that cherishes humans and nature

Henkilöstön sitoutuminen työhön, organisaatioon sekä muutokseen

Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkasteltiin ilmailualalla toimivan koulutusorganisaation henkilöstön työ- ja organisaatiositoutumista sekä henkilöstön reaktioita ja sitoutumista käynnissä olevaa organisaatiomuutosta kohtaan. Koska ilmailun toimintaympäristö on tunnetusti erittäin suhdanneherkkä, on henkilöstön sitoutumista erityisesti organisaatioon ja muutokseen tarpeen tarkastella, jotta jatkuvia muutoksia osattaisiin johtaa henkilöstön tarpeet huomioon ottavin keinoin. Henkilöstön sitoutumista työhön, organisaatioon ja muutokseen tutkittiin liikennelentäjiä kouluttavassa organisaatiossa, Patria Pilot Training Oy:ssä. Tutkimusaihe on erittäin ajankohtainen ja tärkeä käynnissä olevan organisaatiomuutoksen eli toiminnan kasvattamisen vuoksi. Tutkimuksen tavoitteena on tuottaa organisaatiolle tietoa henkilöstön työ- ja organisaatiositoutumista vahvistavista ja estävistä tekijöistä sekä muutokseen sitoutumisen asteista. Tutkimuksen aineisto kerättiin haastattelemalla Patria Pilot Trainingin henkilöstöä lokakuussa 2023. Aineiston analyysissa käytettiin tulkinnan apuna teoreettista määritelmää affektiivisesta sitoutumisesta sekä kahta eri teoreettista mallia. Ensimmäisen teoreettisen mallin avulla selvitettiin niitä tekijöitä, jotka henkilöstön käsitysten mukaan vahvistavat tai estävät työ- ja organisaatiositoutumista. Toisen teoreettisen mallin avulla taas tulkittiin henkilöstön sitoutumisen asteita muutosta kohtaan. Työssä koettu yhteisöllisyys nimettiin tunneperäistä eli affektiivista työ- ja organisaatiositoutumista vahvistavimmaksi tekijäksi. Yhteisöllisyyden lisäksi myös mielekkäiden työtehtävien, työhön liittyvän vapauden ja työn merkityksellisyyden koettiin vahvistavan työ- ja organisaatiositoutumista. Estäviksi tekijöiksi puolestaan nimettiin työyhteisön eriytyminen sekä henkilöstömäärää koskeva resurssipula. Käynnissä olevaan organisaatiomuutokseen suhtauduttiin ristiriitaisesti. Muutosta vastustavan ja surumielisen suhtautumisen lisäksi muutos koettiin joko neutraalisti, hyväksyvästi tai erittäin optimistisesti