Työn vähentyminen olennaisesti ja pysyvästi työsopimuslain 7 luvun 3 §:n 1 momentin ensimmäisessä virkkeessä tarkoitetulla tavalla

Tutkielma tarkastelee työn vähentymistä työsopimuslain 7 luvun 3 §:n 1 momentin ensimmäisessä virkkeessä tarkoitetulla tavalla ja selvittää, milloin työ on vähentynyt olennaisesti ja pysyvästi taloudellisista, tuotannollisista tai toiminnan uudelleenjärjestelyistä johtuvista syistä. Työn vähentymisen on oltava olennaista ja pysyvää, eli ei tilapäistä taikka vähäistä. Taloudelliset perusteet edellyttävät yrityksen kannattavuuden heikkenemistä, mutta irtisanomisen on tuotettava merkittäviä säästövaikutuksia. Tuotannolliset perusteet voivat sisältää työtehtävien yhdistämisen, lakkauttamisen tai toiminnan tehostamisen, ja uudelleenjärjestelyt voivat liittyä esimerkiksi teknologisiin tai organisatorisiin muutoksiin. Olennaisuudella tarkoitetaan työn vähentymistä vähäistä suuremmissa määrin ja työn pysyvällä vähentymisellä tarkoitetaan muuta kuin tilapäistä työn vähentymistä. Tutkimusmetodina toimii teoreettinen lainoppi, jossa analysoidaan oikeuskäytäntöä, lain esitöitä ja oikeuskirjallisuutta. Laajan oikeuskäytäntöanalyysin perusteella työn vähentymisen arviointi on tapauskohtaista, mutta oikeuskäytännöstä on havaittavissa yhtenäisiä tulkintalinjoja yleisellä tasolla. Työnantajan ennakointioikeus on myös merkittävässä roolissa tässä kontekstissa, mutta sen käyttö edellyttää muun muassa huolellista arviointia ja vilpitöntä mieltä. Vilpitön mieli voi vaikuttaa työn vähentymisen pysyvyyden ajalliseen tulkin-taan ja supistaa sitä. Tutkielma tuo esiin normin avoimuuden haasteet ja oikeuskäytännön keskeisen roolin työn vähentymisen tulkinnassa

Public toilets and urban equality : a systemic design approach to inclusive public space in Tallinn

This thesis explores public toilet provision in Tallinn and its role in shaping equitable access to urban space, particularly for women and other disadvantaged groups. Using a systemic, participatory approach, the research investigated how the public toilet system could be improved to support inclusion, dignity, and spatial justice. The study combined a targeted literature review focused on public toilets with empirical methods including field observations, interviews, participatory workshops, and systems mapping. The findings revealed a fragmented, uneven system characterised by inadequate distribution, poor maintenance, and widespread distrust. Public toilets were concentrated in tourist areas, while residential neighbourhoods, playgrounds, and everyday routes were left underserved. Participants described avoiding public toilets due to concerns about cleanliness, safety, and reliability, relying instead on private facilities or planning routes around trusted spaces. This avoidance contributed to a reinforcing cycle: underuse led to increased vulnerability to vandalism or informal use, prompting closures and further eroding public trust. A systemic analysis showed that these gaps were not simply logistical, but reflected a deeper issue: public toilets were not recognised, cared for, or valued as essential civic infrastructure. Their absence and neglect had become normalised, sustained by patterns of avoidance, reactive management, and fragmented responsibility. Breaking this cycle requires a shift in mindset towards seeing toilets as a shared public good embedded in systems of care, trust, and collective responsibility. To support this shift, the research proposed a set of interconnected interventions aimed at activating different leverage points in the system. Rather than offering a singular solution, they work across multiple levels 3 addressing infrastructure, information flows, trust, and cultural narratives 3 to open space for more inclusive, accessible, and equitable public toilet provision in Tallinn

Well-being from food blogging : food blogging as an expression of positive agency and relationship with food

Food blogging is one of today’s social media user-oriented forms of sharing everyday life, embodying the bloggers’ activities and impacting the blog’s followers. In this study, which belongs to the discipline of media education and positive psychology, I examined food bloggers’ perspectives on their blogging using a multi-method approach, asking how Finnish food bloggers understand the role of their food blogging in their relationship with food, their agency in social media, and as an expression of well-being more generally. The theoretical framework examines the connection between food blogging and well-being and agency. Study I analyzed food bloggers’ relationship with food expressed in their blogs. Study II explored the dimensions of agency in food blogging from the perspective of Albert Bandura’s social cognitive theory. Study III examined the well-being discourses produced by food bloggers using Martin Seligman’s PERMA framework, a positive psychology well-being theory. The research approach was a multi-method qualitative study. The data consisted of the food blog entries of 16 food bloggers for one month, as well as an email survey completed by 19 food bloggers. The research materials were collected in 2018 and 2021. Each study employed different methods to analyze the material: a netnographic approach to examine food bloggers’ relationship with food, theorybased content analysis to investigate the dimensions of agency in food blogging, and discourse analysis to analyze the discourses on well-being produced by food bloggers. Ethical considerations surrounding the study of blogs and social media were critically examined. Based on the results, food bloggers’ relationship with food is rooted in values related to food and eating, an innovative and experimental approach to food, positive and multisensory food-related experiences and memories, and social elements related to eating and food. Food bloggers’ food-related agency manifested itself as four characteristics: 1) intentionality aimed at inspiring others, diversifying food culture and sharing food-related values; 2) as anticipation, which was related to expectations about the results of food activities, such as the pleasure produced by food, being happy with food and supporting others’ positive relationship with food; 3) as reactivity, which manifested itself as, for example, reliving and dealing with food-related experiences and combining the relationship with food and well-being; 4) as self-reflection, which food bloggers associated with developing a relationship with food and spreading awareness about responsibility related to food activities. The food bloggers’ well-being related to food was manifested in five discourses: 1) as a variety of positive feelings towards food and cooking, 2) as commitment, which was related to the food bloggers’ passion for food, 3) as human relationships that were nurtured together by eating, cooking and appreciating the time spent together, 4) as meaningfulness, which was manifested as the alignment of values and decisions about food, and 5) as an achievement, where courage, openness and the pleasure brought by success were emphasized. The development of food-related well-being expertise can be a significant part of a modern person’s lifelong learning process. This study primarily sheds light on the influence of social media, food blogging, and the possibilities of fostering a positive relationship with food and promoting well-being-related learning. Food blog posts could also be used as teaching material in adult education. In conclusion, it is presented that a positive relationship with food and action towards food can contribute to food well-being. This research has produced information that can deepen the understanding of these concepts. Food bloggers were found to be Finnish food well-being experts who have the opportunity to promote a positive attitude towards food and cooking in others. The research yields interesting new insights into individual activity in social media arenas, using food blogging as an example. The conclusions highlight the role of blogging and life publishing in supporting well-being and promoting positive learning and development.Ruokabloggaaminen on yksi nykyajan sosiaalisen median käyttäjälähtöinen arkielämän jakamisen muoto, joka ilmentää bloggaajien omaa toimintaa mutta jolla on myös vaikutuksia blogien seuraajiin. Tässä mediakasvatuksen ja positiivisen psykologian tieteenalaan kuuluvassa tutkimuksessa tarkastelin ruokabloggaajien näkökulmia omaan bloggaamiseensa monimenetelmällisesti kysyen, miten suomalaiset ruokabloggaajat ymmärtävät ruokabloggaamisensa roolin ruokasuhteessaan, oman toimijuutensa sosiaalisessa mediassa sekä hyvinvoinnin ilmentäjänä yleisemmin. Teoreettisessa viitekehyksessä tarkastellaan ruokabloggaamisen ja hyvinvoinnin yhteyttä sekä toimijuutta. Osatutkimuksessa I analysoitiin ruokabloggaajien blogeissaan ilmentämää ruokasuhdetta. Osatutkimuksessa II analysoitiin toimijuuden ulottuvuuksia ruokabloggaamisessa Albert Banduran sosiokognitiivisen teorian näkökulmasta. Osatutkimuksessa III tarkasteltiin ruokabloggaajien tuottamia hyvinvointidiskursseja Martin Seligmanin positiivisen psykologiaan lukeutuvaa hyvinvointiteoriaa, nk. PERMA-teoriaa, hyödyntäen. Tutkimuksen lähestymistapana oli monimenetelmällinen laadullinen tutkimus. Aineiston muodostivat 16 ruokabloggaajan ruokablogikirjoitukset yhdeltä kuukaudelta ja 19 ruokabloggaajan täyttämä sähköpostikysely. Tutkimusaineistot kerättiin vuosina 2018 ja 2021. Kussakin osatutkimuksessa aineistoa analysoitiin eri menetelmin: ruokabloggaajien ruokasuhdetta netnografisella otteella, ruokabloggaajien toimijuutta teoriapohjaisella sisällönanalyysillä ja ruokabloggaajien tuottamia diskursseja diskurssianalyyttisesti. Tutkimuksessa käsiteltiin myös eettisiä kysymyksiä liittyen blogien ja sosiaalisen median tutkimiseen. Tulosten perusteella ruokabloggaajien ruokasuhde rakentuu ruokaan ja syömiseen liittyvistä arvoista, innovatiivisesta ja kokeellisesta lähestymistavasta ruokaa kohtaan, myönteisistä ja moniaistisista ruokaan liittyvistä kokemuksista ja muistoista sekä syömiseen ja ruokaan liittyvistä sosiaalisista elementeistä. Ruokabloggaajien ruokaan liittyvä toimijuus ilmeni neljänä ominaisuutena: 1) aikomuksellisuutena, joka kohdistui toisten inspiroimiseen, ruokakulttuurin monipuolistamiseen ja ruokaan liittyvien arvojen jakamiseen; 2) ennakointina, joka liittyi odotuksiin ruokatoiminnan tuloksista, kuten ruoan tuottamaan nautintoon, ruoalla ilahduttamiseen ja toisten myönteisen ruokasuhteen tukemiseen; 3) reaktiivisuutena, joka ilmeni esimerkiksi ruokaan liittyvien kokemusten uudelleen elämisenä ja käsittelemisenä sekä ruokasuhteen ja hyvinvoinnin yhdistämisenä; 4) itsereflektiona, jonka ruokabloggaajat liittivät ruokasuhteen kehittämiseen ja tietoisuuden levittämiseen ruokatoimintaan liittyvästä vastuullisuudesta. Ruokabloggaajien ruokaan liittyvä hyvinvointi ilmeni viidessä diskurssissa:1) monenlaisina myönteisinä tunteina ruokaa ja ruuanlaittoa kohtaan, 2) sitoutumisena, mikä liittyi ruokabloggaajien ruokaa kohtaan kokemaan intohimoon, 3) ihmissuhteina, joita vaalittiin yhdessä syöden, kokaten ja näihin käytettyä yhteistä aikaa arvostaen, 4) merkityksellisyytenä, mikä ilmeni ruokaa koskevien arvojen ja päätösten linjakkuutena sekä 5) saavuttamisena, missä painottuivat rohkeus, avoimuus ja onnistumisten tuoma mielihyvä. Ruokaan liittyvä hyvinvointiosaamisen kehittäminen voi olla merkittävä osa nykyajan ihmisen elämänmittaista oppimisprosessia. Tämä tutkimus valotti erityisesti sosiaalisessa mediassa vaikuttamisen, ruokabloggaamisen, mahdollisuuksia toimia myönteisen ruokasuhteen tukijana ja oppimisen edistäjänä. Ruokablogikirjoituksia voitaisiin hyödyntää myös opetusmateriaalina aikuiskasvatuksessa. Johtopäätöksenä esitetään, että myönteinen ruokasuhde ja ruokaan kohdistuva toimijuus voivat osaltaan edistää ruokahyvinvointia. Tässä tutkimuksessa tuotettiin tietoa, joka voi syventää ymmärrystä näiden käsitteiden sisällöstä. Ruokabloggaajat havaittiin suomalaisiksi ruokahyvinvoinnin asiantuntijoiksi, joilla on mahdollisuus edistää muidenkin myönteistä asennoitumista ruokaan ja ruuanlaittoon. Tutkimus luo kiinnostavaa uutta tietoa yksilön toimijuudesta sosiaalisen median areenoilla käyttäen ruokabloggaamista esimerkkinä. Johtopäätöksissä pohditaan bloggaamisen ja elämäjulkaisemisen roolia ylipäätään osana hyvinvoinnin tukemista ja myönteistä oppimista ja kehitystä.ei tietoa saavutettavuudest

Lukiolaisten kokemuksia kuraattorin asiakkuudesta ja asiakaskirjauksista

Pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan kuraattoripalveluita käyttäneiden lukiolaisten kokemuksia työskentelystä kuraattorin kanssa sekä heidän kokemuksiaan kuraattorin tekemistä asiakaskirjauksista ja niiden lukemisesta. Tutkimuskysymyksenä esitetään: Miten kuraattoripalveluita käyttäneet lukiolaiset kokevat työskentelyn kuraattorin kanssa ja miten he kokevat kuraattorin tekemät asiakaskirjaukset? Opinnäytetyön ontologinen ratkaisu perustuu Lauri Rauhalan holistiseen ihmiskäsitykseen ja siinä keskitytään situationaalisuuden osa-alueeseen eli yksilön elämäntilanteeseen suhteessa hänen ympärillään olevaan maailmaan. Tutkielma toteutettiin laadullisena tutkimuksena hyödyntämällä fenomenologis-hermeneuttista näkökulmaa. Tutkimusaineistona käytetään neljän lukiolaisen haastatteluja. Haastattelut analysoitiin ensin erikseen ja niiden merkityskokonaisuuksien pohjalta koottiin yhteisiä merkitysrakenteita. Haastateltavien kokemukset kuraattorikäynneistä jakautuivat kolmeen merkityskokonaisuuteen: hakeutuminen kuraattoripalveluihin, työskentely kuraattorin kanssa sekä kuraattorin tuki ja muut tuen tahot suhteessa opiskelijan prosessiin. Kokemuksia kuraattorin tekemistä asiakaskirjauksista tarkasteltiin myös kolmessa merkityskokonaisuudessa. Ne olivat kirjausten lukeminen haastattelutilanteessa, kirjausten sisällöt ja kirjausten merkitys opiskelijalle. Läheisten ihmisten, kouluhenkilöstön ja muun opiskeluhuollon tuki näyttäytyi merkityksellisenä opiskelijan hakeutumiselle kuraattorin vastaanotolle. Työskentelyssä kuraattorin kanssa painottui luottamuksen merkitys ja se heijastui myös kokemuksiin asiakaskirjauksista. Haastateltavat eivät olleet aikaisemmin lukeneet kuraattorin tekemiä kirjauksia tai miettineet kirjaamisen merkitystä. He totesivat, että kirjauksissa asiat jäävät muistiin seuraavia tapaamisia varten ja että kirjauksista näkyy heidän tilanteensa edistyminen. Kirjausten lukeminen herätti haastateltavissa monenlaisia tunteita, minkä vuoksi kirjausten lukemisesta osana kuraattorityöskentelyä on tärkeä keskustella etukäteen opiskelijan kanssa ja lukemisesta on hyvä tehdä yhteinen suunnitelma

Työntekijöiden digitalisaatiovalmiutta mahdollistavat olosuhteet kuntien teknisellä toimialalla

Tässä hallintotieteiden väitöstutkimuksessa tarkastelen työntekijöiden digitalisaatiovalmiutta mahdollistavia olosuhteita kuntien teknisellä toimialalla. Kysyn, millaiset tekijät ja niiden taustalla vaikuttavat mekanismit mahdollistavat työntekijöiden digitalisaatiovalmiutta kuntien kaavoituksessa ja rakennusluvituksessa. Määrittelen työntekijöiden digitalisaatiovalmiuden yksilöiden kyvyiksi ja potentiaaliksi hyödyntää laitteita, ohjelmistoja ja digitaalisia aineistoja organisaationsa työtehtävissä. Aiempi julkishallinnon palvelutuotannon digitalisaatioon liittyvä ja työntekijöihin kohdentuva tutkimus on keskittynyt yksilöiden ja teknologisten ratkaisujen väliseen dynamiikkaan, kuten digitaalisiin taitoihin ja toimijuuteen. Tutkimukseni keskiössä on organisatorinen konteksti. Monimetodisen tutkimukseni teoreettinen viitekehys rakentuu sosioteknisen järjestelmäteorian, Sengen oppivan organisaation järjestelmäteorian sekä teknologioiden hyväksymisen ja käytön teorian yhdistämisen pohjalle. Työntekijöiden digitalisaatiovalmiuden ja sitä mahdollistavien olosuhteiden avulla voidaan julkisessa palvelutuotannossa tavoitella teknologiahyötyjä, kuten tuottavuutta, työtyytyväisyyttä ja parempia palveluita sekä vähentää teknologioiden käytöstä seuraavia haittoja, kuten työn kuormittavuutta. Keskeinen tieteellinen kontribuutioni on järjestelmäteoreettisen holistisen ymmärryksen lisääminen kunnallishallinnon palvelutuotannon digitalisaatiosta. Digitalisaatiolla tutkimuksessani tarkoitan teknologisten ratkaisujen ja digitaalisten aineistojen hyödyntämistä organisaation sisäisessä ja ulkoisessa toiminnassa. Tutkimukseni lisää tietoa erityisesti teknisen toimialan digitalisaatiosta. Kuntien kaavoitus ja rakennusluvitus tuottavat yhteiskunnan kannalta tärkeitä julkisia palveluita ja käyttävät julkista valtaa. Aiempi kuntasektorin e-hallintotutkimus on keskittynyt opetus-, sosiaali- ja terveystoimiin sekä tarjottuihin digitaalisiin palveluihin. Neljää osatutkimustani varten olen kerännyt määrällistä ja laadullista aineistoa 255 Suomen kunnasta kahdella verkkokyselylomakkeella ja yksilöteemahaastatteluilla. Määrälliset aineistot analysoin tilastollisin menetelmin. Laadulliset aineistot analysoin sisällön- ja temaattisen analyysin avulla. Tutkimukseni mukaan työntekijöiden digitalisaatiovalmius on laaja systeeminen ilmiö. Se rakentuu toisiinsa kytkeytyvistä kontekstisidonnaisista yksilöön, tiimeihin, organisaatioon ja toimintaympäristöön liittyvistä tekijöistä. Keskeisiä työntekijöiden digitalisaatiovalmiutta mahdollistavia tekijöitä kuntien kaavoituksessa ja rakennusluvituksessa ovat saatavilla oleva helppokäyttöinen teknologiainfrastruktuuri, vertaistuki, digimyönteinen ilmapiiri, työtehtävien ja osaamistason mukaan räätälöity koulutus, yhdessä muodostettu digitaalinen visio, nopea IT-tuki, joustavat etätyömahdollisuudet sekä laadukas, ajantasainen, yhteentoimiva ja historiatiedon sisältävä digitaalinen aineisto. Tunnistin kaksi keskeistä mekanismia, jotka mahdollistavat työntekijöiden digitalisaatiovalmiutta kuntien teknisellä toimialalla. Ensimmäinen mekanismi muodostuu sosioteknisestä tuesta teknologioiden ja digitaalisten aineistojen hyödyntämisessä sekä uuden oppimisessa. Toinen mekanismi on työntekijän yksilöllisen luovan digitaalisen jännitteen ja oppimishalun synnyttäminen. Tulosten mukaan työntekijöiden digitalisaatiovalmius näyttäytyy kuntien kaavoituksessa ja rakennusluvituksessa hyvänä yksilötekijöiden, kuten tietoteknisen osaamisen ja asenteiden, osalta. Sen sijaan digitalisaatiovalmiutta mahdollistavat olosuhteet, kuten digitaalisten aineistojen laatu, koulutus, digimyönteinen ilmapiiri, ohjelmistotoimittajien tuki ja ylikunnallinen yhteistyö, eroavat kuntien välillä näyttäytyen kansallisesti vain kohtuullisina. Kuntien julkishallinnolliset velvollisuudet, työntekijöiden virkavastuu, rajalliset taloudelliset resurssit, toimialojen siilot, julkisuusperiaate ja pitkät työurat jäykistävät työntekijöiden digitalisaatiovalmiutta ja sitä mahdollistavia olosuhteita. Mahdollistaakseen työntekijöiden digitalisaatiovalmiutta kuntien teknisten toimien tulisi määrittää ja selvittää, mitä digitaalisia perusvalmiuksia kunkin työntekijän työtehtävät edellyttävät. Näiden valmiuksien varmistaminen edellyttää monipuolista tukea sisältäen perehdytyksen, työtehtäviin räätälöidyn koulutuksen, vertaistuen fasilitoinnin ja ylikunnallisen yhteistyön. Tietoteknisesti kyvykkäät substanssiosaajat, erityisesti johtaja- ja päällikköasemassa, ovat ratkaisevassa asemassa koko kuntasektorin teknisen toimialan digitaalisten valmiuksien edistäjinä.In this doctoral dissertation in administrative sciences, I answer what factors and underlying mechanisms enable employee digitalization readiness in the Finnish municipality technical sector. I define employee digitalization readiness as an individual’s ability and preparedness to utilize devices, software, and digital materials in their organization’s duties. Previous research on the digitalization of public administration service production, focusing on employees, has concentrated on the dynamics between individuals and technological solutions, such as technology use, digital skills, and agency. My research enhances systems theoretical understanding of the significance of the organizational context in individuals’ digital capabilities to succeed in their work duties. My multi-method systems theoretical research framework integrates sociotechnical systems theory, Senge’s systems theory of the learning organization, and the Unified Theory of Acceptance and Use of Technology (UTAUT). Employee digitalization readiness and its enabling conditions allow the pursuit of technological benefits such as job satisfaction, productivity, and improved services in public service production while reducing the disadvantages of technology use. My research adds knowledge about the digitalization of the municipal technical sector. I define digitalization as utilizing technological solutions and digital materials in an organization’s internal and external operations. Previous e-government research in the municipal sector has focused on education, social and health services, and digital services offered. I focus on land use planning and construction supervision, which produce essential public services for society and exercise public authority. For my four sub-studies, I collected quantitative and qualitative data from over 80 percent of Finnish municipalities using two online questionnaires and individual thematic interviews. I analyzed the quantitative data using statistical methods and the qualitative data using content and thematic analysis. According to my results, employee digitalization readiness should be understood as a broad systemic phenomenon. It is constructed from interconnected, contextdependent individual, team, organizational, and environmental factors. Key enabling factors in municipal land use planning and construction supervision include available user-friendly technology infrastructure, peer support, a digitally friendly atmosphere, training tailored to job tasks and skill levels, a jointly formed digital vision, rapid IT support, flexible remote work opportunities, and high-quality, up-to-date, interoperable digital materials containing historical data. I identified two mechanisms enabling civil servants’ digitalization readiness: (1) organizational resource mechanism, where socio-technical resources (e.g., infrastructure, peer support, IT support, and data management) affect work capabilities, and (2) creative digital tension mechanism, which activates through drivers including peer examples, skills assessments, state legislation, and perceptions of usefulness. Creative digital tension emerges as civil servants recognize gaps between current and desired capabilities, motivating learning and utilization of technologies. Employee digitalization readiness in municipal land use planning and construction supervision appears to be at a good level regarding individual factors such as IT skills and attitudes. However, enabling conditions, such as the quality of digital materials, training, a digitally friendly atmosphere, software vendor support, and inter-municipal cooperation, vary significantly between municipalities and appear only moderate nationally. Municipal public administration obligations, employees’ official responsibilities, limited financial resources, departmental silos, the principle of public access to information, and long careers rigidify both employee digitalization readiness and the conditions that enable it. Municipal technical departments should define and ensure the essential digital competencies required in all employees’ job tasks through orientation, job-specific tailored training, facilitating peer support, and inter-municipal cooperation. Technically capable subject matter experts (internal digital change agents), especially in managerial and leadership positions, are crucial in advancing digitalization readiness in the municipal technical sector.ei tietoa saavutettavuudest

EU:n perintöasetuksen vaikutus rajat ylittävään perimykseen sovellettavaan lakiin: perittävän tahdonautonomia ja sen rajoituksia

Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, miten Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 650/2012, annettu 4 päivänä heinäkuuta 2012, toimivallasta, sovellettavasta laista, päätösten tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta ja virallisten asiakirjojen hyväksymisestä ja täytäntöönpanosta perintöasioissa sekä eurooppalaisen perintötodistuksen käyttöönotosta (perintöasetus) vaikuttaa rajat ylittävään perimykseen sovellettavaan lakiin, sekä miten perintöasetus mahdollistaa perittävän tahdonautonomian sovellettavan lain valinnassa. Tutkimus on lainopillinen. Kansainvälisissä perintötilanteissa perintöön sovellettava laki vaikuttaa merkittävästi perinnönjaon lopputulokseen, sillä esimerkiksi testamenttausvapautta, lakiosaa ja lesken suojaa koskevat säännökset vaihtelevat valtioiden kansallisissa perintösäännöksissä. Perintöasetuksen yleisen lainvalintasäännön mukaan rajat ylittävään perimykseen sovelletaan sen valtion lakia, jossa perittävän asuinpaikka oli kuolinhetkellä. Asuinpaikan käsitettä ei ole määritelty perintöasetuksessa, ja sen määrittäminen edellyttää aina tapauskohtaista arviointia perittävän elinolosuhteista ja kaikista hänen elämäänsä liittyvistä tosiasiallisista olosuhteista. Tutkimus osoittaa, että perittävän viimeisen asuinpaikan määrittely voi aiheuttaa epävarmuutta perintöasetuksen soveltamisessa ja perimykseen sovellettavaksi tulevan lain ennakoitavuudessa. Perintöasetuksessa perittävän tahdonautonomia ilmenee erityisesti siten, että asetuksessa on annettu perittävälle mahdollisuus valita perimykseensä sovellettava laki. Asetuksen mukaan henkilö voi valita, että hänen perimykseensä sovelletaan kokonaisuudessaan sen valtion lakia, jonka kansalainen hän on valinnan tehdessään tai kuollessaan. Tahdonautonomia on rajoitettu kansalaisuusvaltion lakiin ensisijaisesti tarkoituksena suojella perillisten oikeutettuja etuja. Perittävän tahdonautonomiaa rajoittavat myös jäsenvaltioiden kansalliset suoraan sovellettavat säännökset sekä viime kädessä ordre public -periaate sekä fraude à la loi -oppi. Lakiviittauksen tekeminen lisää oikeusvarmuutta ja helpottaa ennakollista jäämistösuunnittelua. Kun lakiviittaus on tehty pätevästi, perintöstatuutti pysyy muuttumattomana, vaikka perittävän asuinpaikka tai kansalaisuus muuttuisi myöhemmin. Lakiviittauksen käyttöä rajoittaa tahdonautonomian suppeus. Lakiviittausta voidaan käyttää jäämistösuunnittelussa ensisijaisesti silloin, kun perittävä valitsee perimykseen sovellettavaksi laiksi kansalaisuusvaltionsa lain varmistaakseen, ettei perintöstatuutti muutu asuinpaikan vaihtuessa

Ikääntyneiden yksinäisyyskokemukset ja hyvinvoinnin edistäminen positiivisen psykologian ja VIA-luonteenvahvuusluokittelun lähtökohdista

Tässä pro gradu -tutkielmassa syvennytään ikääntyneiden yksinäisyyden kokemuksiin analysoimalla niitä positiivisen psykologian VIA-luonteenvahvuuksien (Values in Action) lähtökohdista. Tutkimukseni on laadullinen fenomenologinen tutkimus, jonka keskeisenä tavoitteena on saada ikääntyneiden oma ääni kuuluviin. Positiivisen psykologian VIA-luonteenvahvuusluokittelu toimii tutkimuksessani menetelmällisenä valintana ja teoriasidonnaisuutena. Esittelen tutkimuksen taustalle myös keskeisimpiä yksinäisyysteorioita, jotta yksinäisyyden käsitteen tulkinnan monisyisyys avautuisi lukijalle. Tutkimuksessa käytetty aineisto on Yhteiskuntatieteellisen tietoarkiston ”FSD3609 Yksinäinen - yhdessä ja erikseen 2020-2021” valmis aineisto, joka on kerätty kirjoituskutsuna Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran verkkosivustolla aikavälillä 1.11.2020-30.4.2021. Tästä aineistosta valitsin ikääntyneiden kirjoittajien kirjoitukset. Ikääntyneen hyviin ominaisuuksiin ja luonteenvahvuuksiin fokusoimalla voidaan edistää ikääntyneen hyvinvointia. Tutkimuksessani havainnollistan luonteenhyveiden ja -vahvuuksien paikantamista osoittamalla, minkälaisia hyveitä ja vahvuuksia ikääntyneiden kirjoitukset yksinäisyydestä ilmentävät ja millä tavoin. Selvitän myös, kuinka ikääntyneiden vahvuuksia voidaan hyödyntää voimavaroina arjen elämässä. Hyveillä ja vahvuuksilla on tutkitusti yhteys ihmisen elämäntyytyväisyyteen. Aiempi tutkimus osoittaa, että tunne-elämän vahvuudet korreloivat eniten ihmisen elämäntyytyväisyyteen ja onnellisuuden kokemukseen. VIA-luonteenvahvuusluokittelun hyveet ja vahvuudet esiintyvät ihmisillä usein ryppäinä. Tavanomaisesti ihminen ilmentää jotakin tiettyä luonteenvahvuuskokonaisuutta. Ikääntyneiden kirjoituksissa ilmeni eniten tiedon ja viisauden hyvettä, henkisyyttä ja inhimillisyyttä. Ikääntyneen hyvinvoinnin edistämisessä on tärkeää pyrkiä vahvistamaan psyykkistä ja sosiaalista toimintakykyä sekä kokemusta toimijuudesta ja osallisuudesta omaa itseään koskevaan päätöksentekoon. Ikääntyneen mahdollisuus toteuttaa omia vahvuuksiaan, osaamistaan ja taitojaan sekä hyödyntää niitä aikaansaa merkityksellisyyden kokemuksen, joka on yhteydessä ikääntyneen elämän mielekkyyteen. Kokemus merkityksellisyydestä edesauttaa ikääntynyttä säilyttämään toimintakykynsä, vahvistaa turvallisuudentunnetta ja toimintaympäristön hallittavuutta. Yhteenkuuluvuus muiden ihmisten kanssa sekä myönteiset kokemukset edistävät ikääntyneen hyvinvointia ja ylläpitävät resilienssiä ja voimavaroja myös vaikeuksia kohdatessa

Sotaretoriikka Helsingin Sanomien uutisissa koronaviruspandemian aikana : diskurssianalyysi Helsingin Sanomien uutiskirjoituksista vuosina 2020–2022

Pro gradu -tutkielmani tarkastelee sotiin liittyvää retoriikkaa ja poliittisia metaforia Helsingin Sanomien koronapandemiaa käsittelevissä kirjoituksissa vuosilta 2020–2022. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, millaisia metaforia pandemiadiskurssissa esiintyy, miten ne rakentavat käsitystä kriisistä ja millaisia yhteiskunnallisia vaikutuksia niillä on. Analyysin kohteena ovat erityisesti ne metaforat, jotka jäsentävät pandemiaa sodankaltaisena poikkeustilana ja valtiota suojelevana toimijana. Aineisto koostuu Helsingin Sanomien politiikan, tieteen, ulkomaan, kotimaan, kuukausiliitteen ja mielipidekirjoitusten artikkeleista ajalta 1.1.2020–1.4.2022. Tutkimuksen analyysimetodeina käytän sekä, Jonathan Charteris-Blackin kehittämää kriittistä metafora-analyysia, jonka avulla metaforia tunnistetaan, tulkitaan ja selitetään osana, yhteiskunnallista vaikuttamista- että aineistolähtöistä retorista diskurssianalyysiä, joka sopii uutisaineiston retoriikan tutkimiseen. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys pohjautuu Chaim Perelmanin, George Lakoffin ja Mark Johnsonin, Kenneth Burken retoriikan teorioihin. Analyysissä hahmottuu kolme keskeistä metaforista kategoriaa: sodan retoriikka valtion ja pandemian välisessä suhteessa, metaforien käyttö valtiollisen suvereniteetin oikeuttamisessa, sekä sodan retoriikkaan liitetyt yhteiskunnalliset arvot. Tutkimus osoittaa, että sodan metaforat toimivat paitsi kriisin kuvaajana myös poliittisena välineenä kansalaisten mobilisoimisessa, yhteiskunnallisten toimien hyväksyttämisessä ja valtiollisen toimijuuden vahvistamisessa. Samanaikaisesti pinnalle nousee uhka siitä, että metaforien käyttö voi yksinkertaistaa monimutkaisia ilmiöitä ja kaventaa keskustelun moniarvoisuutta

Luokanopettajien näkemyksiä työhyvinvoinnista ja sen edistämisestä

Työhyvinvointi on merkittävä tekijä sekä yksilön että yhteiskunnan tasolla. Luokanopettajien työhyvinvointi on merkityksellinen monestakin syystä. Työhyvinvointi koskee luokanopettajien lisäksi myös koko kouluyhteisöä, ja työhyvinvoinnin edistäminen ei vaikuta vain luokanopettajaan yksilönä vaan myös esimerkiksi oppilaisiin. Viimeisimmän opetussuunnitelman myötä luokanopettajien työhyvinvointi on heikentynyt. Luokanopettajien työhyvinvoinnin edistäminen on tärkeää opettajan itsensä, oppilaiden, kouluyhteisön ja yhteiskunnan kannalta. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten luokanopettajat määrittelevät työhyvinvointia ja millaisista tekijöistä työhyvinvointi heidän mukaansa koostuu. Lisäksi tutkielmamme tavoitteena on selvittää luokanopettajien näkemyksiä työhyvinvoinnin edistämisestä. Tutkimuksessa vastataan kahteen tutkimuskysymykseen: ”Mitä työhyvinvointi on ja mistä se koostuu luokanopettajien mukaan?” ja ”Miten työhyvinvointia voi edistää luokanopettajien näkökulmasta?”. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys pohjautuu hyvinvoinnin ja työhyvinvoinnin määritelmille, erilaisille työhyvinvointia koskeville malleille sekä aikaisempaa opettajien työhyvinvointia koskevaan tutkimukseen. Tutkimus on laadullinen tutkimus. Tutkimuksen aineisto on kerätty kyselylomakkeella, johon vastasi 24 luokanopettajaa. Aineisto on analysoitu sisällönanalyysillä. Tulosten mukaan luokanopettajat määrittelevät työhyvinvoinnin työssä viihtymisenä ja jaksamisena. Luokanopettajat näkevät työhyvinvoinnin koostuvan työympäristöstä, yhteistyöstä ja luokanopettajan omasta toiminnasta. Tuloksista käy myös ilmi, että luokanopettajien työhyvinvointia voi edistää päätöksenteolla, johtajuudella, sosiaalisilla suhteilla, työelämätaidoilla ja kokonaisvaltaisella hyvinvoinnilla. Tuloksia voidaan hyödyntää luokanopettajien työhyvinvoinnin edistämiseen sekä yksilötasolla että yhteiskuntatasolla