Associations between observed and reported infant negative affectivity, fear and self-regulation, and early communicative development-Evidence from the FinnBrain Birth Cohort Study

Self-regulation and language are intertwined abilities, but the nature of their relations in early childhood when both skills are still emerging is insufficiently understood. Our knowledge of the relations between early negative affectivity and preverbal and verbal communicative development is still limited. Further, observed and reported temperament capture how aspects of temperament operate in different settings but are rarely used in parallel in studies examining early language. During the period of rapid development, longitudinal studies are needed to identify early risk factors for delayed communicative development. We studied relations between aspects of emerging self-regulation and negative affectivity using both observations at 8 months and mother-reports at 6 and 12 months, and communicative development measured by gesturing and vocabulary at 14 and vocabulary at 30 months in 183 children. Mother-reported self-regulation was related to a higher use of communicative gestures and observed self-regulation by gaze aversion to poorer receptive and expressive vocabulary at 14 months, but neither was significantly associated with vocabulary at 30 months. We found little evidence for associations between negative affectivity and fear in infancy and communicative development. Our findings highlight different aspects of self-regulation as both potential risk and protective factors for communicative development. Mixed results indicate a need for a more detailed examination of different strategies of self-regulation in different conditions and developmental stages to yield a deeper understanding of the relations between self-regulation in infancy and communicative development

Metsistä ja soilta tuleva vesistökuormitus 2020

Metsätalouden osuus metsistä ja soilta tulevasta typen kokonaiskuormituksesta on uuden arvion mukaan 16 % (7 300 tonnia/v), fosforikuormituksesta 25 % (440 tonnia/v) ja orgaanisen hiilen kuormituksesta 78 000 tonnia/v. Uusissa typpi- ja fosforikuormitusarvioissa näkyy selvästi metsäojitusten vaikutus. Metsätalouden osuus kaikesta ihmistoiminnan aiheuttamasta typpikuormituksesta nousee 6 %:sta 12 %:iin ja fosforikuormituksesta vastaavasti 8 %:sta 14 %:iin. Vuosittaiseksi metsistä ja soilta tulevaksi typen kokonaiskuormitukseksi arvioidaan 44 600 tonnia, fosforin kokonaiskuormitukseksi 1 760 tonnia ja orgaanisen hiilen kokonaiskuormitukseksi 1,8 miljoonaa tonnia. Luonnonhuuhtouma on suurinta Etelä-Suomessa. Metsätalouden aiheuttama ravinnekuormitus on puolestaan suurinta Pohjanmaalla ja Kainuussa, missä on paljon ojitettuja soita. Aiemmin metsäojituksen on oletettu aiheuttavan ravinnekuormitusta 10 vuoden ajan. Uusien tulosten mukaan kuormitus jatkuu pidempään. Hankkeen tulosten mukaan metsistä tuleva fosforikuormitus on vähentynyt viime vuosiin asti. Valumaveden typen- ja orgaanisen hiilen pitoisuuksissa havaittiin nousevia trendejä vuosina 1978–2018. Samanaikaisesti ilman lämpötilassa, hydrologiassa ja happamassa laskeuma on tapahtunut muutoksia, jotka voivat selittää kuormitusta. Tutkijoiden mukaan typen ja orgaanisen hiilen kuormituksen hallintaan tulisi kehittää uusia menetelmiä erityisesti turvemaille. MetsäVesi-hankkeen tulokset tulisi sisällyttää vesienhoidossa käytettävään VEMALA-mallijärjestelmään, ja ne tulisi jatkossa huomioida myös virallisissa raportoinneissa. MetsäVesi-hanke toteutettiin vuoden 2019 aikana yhteistyössä Luonnonvarakeskuksen (Luke), Suomen ympäristökeskuksen (SYKE), Tapio Oy:n ja Oulun yliopiston tutkijoiden kanssa. Työssä hyödynnettiin laajoja valtakunnallisia veden laadun ja virtaaman seuranta-aineistoja

Design and baseline characteristics of the finerenone in reducing cardiovascular mortality and morbidity in diabetic kidney disease trial

Background: Among people with diabetes, those with kidney disease have exceptionally high rates of cardiovascular (CV) morbidity and mortality and progression of their underlying kidney disease. Finerenone is a novel, nonsteroidal, selective mineralocorticoid receptor antagonist that has shown to reduce albuminuria in type 2 diabetes (T2D) patients with chronic kidney disease (CKD) while revealing only a low risk of hyperkalemia. However, the effect of finerenone on CV and renal outcomes has not yet been investigated in long-term trials. Patients and Methods: The Finerenone in Reducing CV Mortality and Morbidity in Diabetic Kidney Disease (FIGARO-DKD) trial aims to assess the efficacy and safety of finerenone compared to placebo at reducing clinically important CV and renal outcomes in T2D patients with CKD. FIGARO-DKD is a randomized, double-blind, placebo-controlled, parallel-group, event-driven trial running in 47 countries with an expected duration of approximately 6 years. FIGARO-DKD randomized 7,437 patients with an estimated glomerular filtration rate >= 25 mL/min/1.73 m(2) and albuminuria (urinary albumin-to-creatinine ratio >= 30 to <= 5,000 mg/g). The study has at least 90% power to detect a 20% reduction in the risk of the primary outcome (overall two-sided significance level alpha = 0.05), the composite of time to first occurrence of CV death, nonfatal myocardial infarction, nonfatal stroke, or hospitalization for heart failure. Conclusions: FIGARO-DKD will determine whether an optimally treated cohort of T2D patients with CKD at high risk of CV and renal events will experience cardiorenal benefits with the addition of finerenone to their treatment regimen. Trial Registration: EudraCT number: 2015-000950-39; ClinicalTrials.gov identifier: NCT02545049

Biomass offsets little or none of permafrost carbon release from soils, streams, and wildfire : an expert assessment

As the permafrost region warms, its large organic carbon pool will be increasingly vulnerable to decomposition, combustion, and hydrologic export. Models predict that some portion of this release will be offset by increased production of Arctic and boreal biomass; however, the lack of robust estimates of net carbon balance increases the risk of further overshooting international emissions targets. Precise empirical or model-based assessments of the critical factors driving carbon balance are unlikely in the near future, so to address this gap, we present estimates from 98 permafrost-region experts of the response of biomass, wildfire, and hydrologic carbon flux to climate change. Results suggest that contrary to model projections, total permafrost-region biomass could decrease due to water stress and disturbance, factors that are not adequately incorporated in current models. Assessments indicate that end-of-the-century organic carbon release from Arctic rivers and collapsing coastlines could increase by 75% while carbon loss via burning could increase four-fold. Experts identified water balance, shifts in vegetation community, and permafrost degradation as the key sources of uncertainty in predicting future system response. In combination with previous findings, results suggest the permafrost region will become a carbon source to the atmosphere by 2100 regardless of warming scenario but that 65%-85% of permafrost carbon release can still be avoided if human emissions are actively reduced.Peer reviewe

Opettajan tasapainoitettu mittaristo : - OPTIO

Opettamista, oppimista ja opettajuutta on tutkittu vuosisatojen ja vuosikymmenten saatossa hyvinkin runsaasti. Itse opettaja on jäänyt vähäiselle huomiolle, ja opettajan jaksamista sekä työhön vaikuttavia tekijöitä on tutkittu vain pirstaleisesti eri yhteyksissä. Kuitenkin tiedetään, että opettaja yksilönä uupuu työssään, jos hän ei kykene kehittämään itseään eikä opettamaan täysipainoisesti. Tässä työssä haetaan vastausta siihen, voitaisiinko opettajan työhyvinvointiin vaikuttaa soveltamalla sen mittaamiseen yrityssektorilla laajasti käytössä olevaa tasapainotetun mittariston, ns. Balanced Scorecard (BSC), mallia, koska yritysmaailmassa on jo pitkään tiedetty, että parannusta vaativat kohteet tulee aina ensin pystyä mittaamaan. Kehittämistehtävänä on tuotettu Opettajan Tasapainotettu Mittaristo, OPTIO, joka sisältää kolme pääryhmää; opettaja, prosessit sekä johtaminen ja organisaatio. Pääryhmät sisältävät 15 erillistä mittaria, joilla voidaan tasapainoisesti mitata numeerisia ja subjektiivisia opetustyön osa-alueita. Mittaria voi käyttää oman työn viitekehyksenä ja mittarina työssä jaksamiselle ja siinä kehittymiselle asettaen omia tavoitetasoja. Sitä voi soveltaa myös kehityskeskusteluihin, johtamisen tai organisaation barometrinä sekä työprosessien tunnistajana. Mittari mittaa opettajan hyvinvoinnin tilaa, ja se toimii myös keskustelun herättäjänä sekä keskustelukanavan avaajana. Mittariston tukemana voidaan asettaa tavoitteita koko työyhteisölle. Asetetut tavoitteet ohjaavat tietoisesti ja tiedostamatta ihmisen käyttäytymistä haluttuun suuntaan, sillä tavoite ruokkii toteumia