Koulukiusaamisen ennaltaehkäisy ja kiusaamiseen puuttuminen vanhempien näkökulmasta Otsolan koulussa

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää vanhempien mielipiteitä koulukiusaamisen ennaltaehkäisystä, kiusaamiseen puuttumisesta ja KiVa Koulu-hankkeesta Otsolan koulussa. Lisäksi oli tarkoitus selvittää millä keinoin kiusaamista vanhempien mielestä voitaisiin ehkäistä. Opinnäytetyöllä pyrittiin saamaan myös tietoa miten vanhempien mielestä kiusaamiseen on Otsolan koulussa puututtu. Opinnäytetyön aihe oli osa Etelä-Kymenlaakson kunnissa toteutettavaa Lasten ja nuorten terveys- ja tapakasvatushanketta. Opinnäytetyö toteutettiin Otsolan koulussa Kotkassa. Tutkimuksessa oli mukana 50 vanhempaa, joiden lapset olivat 1. – 3-luokkien oppilaita. Tutkimusote oli määrällinen ja tutkimusaineisto hankittiin käyttämällä strukturoitua kyselylomaketta. Opinnäytetyön tulosten mukaan yleinen mielipide KiVa Koulu-hankkeesta oli positiivinen. Hanke koettiin hyödylliseksi ja toimivaksi. Suurin osa kyselyyn vastanneista kertoi, ettei heidän lastaan ole kiusattu koulussa. Kiusatuksi tulleita oli vanhempien mukaan 16 (N=50). Yleisin kiusaamismuoto oli sanallinen kiusaaminen. Suuria eroja kiusaamismuotojen välillä ei kuitenkaan ollut. Vanhemmat kokivat saaneensa riittävästi tietoa Otsolan koulussa tapahtuvasta kiusaamisesta. Suurin osa koki, että kiusaamiseen oli puututtu tehokkaasti tai riittävästi. Parhaana puuttumiskeinona pidettiin kodin ja koulun välistä yhteistyötä ja rangaistuskäytännöt. KiVa Koulu-hanke sekä kodin ja koulun yhteistyön kehittäminen nimettiin toimivimmiksi keinoiksi ehkäistä kiusaamista. Opinnäytetyöllä saatiin selville vanhempien ajatuksia ja tietoa koulukiusaamisesta, kiusaamisen ehkäisystä ja KiVa Koulu-hankkeesta sekä keinoista miten kiusaamisen puuttumis- ja ehkäisykeinoja voitaisiin kehittää Otsolan koulussa. Kyselystä saadut tulokset ovat yhtenäisiä aiempien tutkimusten kanssa. Jatkossa kyselyn voisi toteuttaa vuosittain, jotta koulussa tiedettäisiin, mistä asioista vanhemmat kaipaisivat tietoa ja jotta he saisivat lisää tietoa mahdollisesta kiusaamisesta. Kyselyä voisi soveltaa myös ylemmille luokille. Lisäksi aihetta voisi tutkia lisää ja syventää opinnäytetyöstä saatuja tuloksia.The purpose of this Bachelor’s thesis was to study parents’ opinions on how to prevent bullying and interfere in bullying in Otsola School, and how they feel about the KiVa School –program. In addition, the purpose was to find out how the parents feel how they can prevent bullying. This thesis also pursues to find out how Otsola School has interfered in bullying in the parents’ opinions. The thesis is part of the Children’s and Youngster’s Health and Behavior Education project, which is carried out in South-Kymenlaakso. The thesis was executed in Otsola School in Kotka. There were 50 parents, who filled out questionnaires. The children were in 1st – 3rd grades. The research was a quantitative one and as a research method a structured questionnaire was used. According to the results the common opinion about KiVa School was positive. The program was seen as useful and functioning. Most of the parents told that their child had not been bullied. 16 of the respondents said their child had been the object of bullying. The most common method of bullying was verbal bullying, yet there weren’t great differences between the different methods of bullying. The parents felt that they had received adequately information on bullying in Otsola School. Most of the parents said that the level of interference in bullying was efficient or adequate. The best way to interfere in bullying was cooperation between school and home and punishment policies. KiVa School –program and the cooperation between school and home was regarded as the most effective way to prevent bullying. This thesis provides information on the parents’ thoughts and knowledge about bullying, prevention of bullying and the KiVa School –program. It also gives information on the ways that bullying could be prevented in. The results of the thesis are quite similar to those of previous studies. In the future the inquiry could be carried out every year, so that Otsola School would get information on bullying happening in the school and could give the parents needed information on the subject. The inquiry could also be applied to senior classes. The subject could be studied more and the results of the thesis deepened

Suo siellä, vakaa täällä? : diskurssianalyysi kehityksen ja oppimisen tuen rakenteiden ja inklusiivisen ajattelun rakentumisesta virkamiespuheessa

Tiedetään, että osassa Suomen kuntia on prosentuaalisesti vähän tehostetun tai erityisen tuen saajia suhteessa kunnan varhaiskasvatuksessa olevien lasten määrään. Tutkimuksen tarkoituksena oli lisätä ymmärrystä siitä, mistä olemassa oleva kehityksen ja oppimisen tuen tarjoamisen tilastollinen vaihtelu voisi johtua. Viitekehyksenä toimii sosiaalinen konstruktionismi, jolloin tutkimuksessa tarkastellaan niitä kielellisiä tulkintoja, joiden kautta kehityksen ja oppimisen tuen todellisuudet rakentuvat. Aineisto koostuu yhdeksän kehityksen ja oppimisen tuesta vastaavan virkamiehen haastattelusta (N=9). Virkamiehet edustivat kuntia, joissa tukea tarjottiin vähän, keskimääräisesti tai paljon suhteessa kunnan varhaiskasvatuksessa olevien lasten määrään. Heidän virkanimikkeinään olivat kehityspäällikkö, varhaiskasvatuksen tulospäällikkö, konsultoiva erityisopettaja ja kiertävä erityisopettaja. Haastateltavat valikoituivat harkinnanvaraisen otoksen perusteella, jossa taustalla vaikutti tutkimuksen kuuluminen laajempaan TEAS Erityisopetuksen arvioinnin kehittäminen -hankkeeseen. Informantit saivat mahdollisuuden tutustua kysymyksiin etukäteen, varsinainen haastattelu tehtiin myöhemmin sovitusti puhelimitse. Kysymyspatterin aluksi oli yleisiä kehityksen ja oppimisen tukeen liittyviä kysymyksiä, jonka jälkeen haastateltavat pohtivat kolmen kuvitteellisen lapsen, Villen, Toivon ja Saran, tuen tarvetta. Aineisto teemoiteltiin tulkintarepertuaareiksi, joita tarkasteltiin diskurssianalyysin keinoin. Keskeisenä kiinnostuksen kohteena oli se, miten haastateltavat todellisuutta konstruoivat. Tarkastelussa hyödynnettiin niin sanottuja diskurssianalyyttisiä työkaluja, joiden avulla haastateltavien retoriikkaa pystyttiin tulkitsemaan ja vetämään johtopäätöksiä. Varhaiskasvatusta säätelevän lain ja johtavien asiakirjojen tulkinnanvaraisuus tuottaa kunnissa erilaisia tukirakenteita. Yhtenä niistä on kolmiportaisen tuen malli, jonka osa kunnista on ottanut käyttöön. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin sitä, millaisille tulkintarepertuaareille kuntien tukirakenteet rakentuvat. Tulokset viittaavat siihen, että kolmiportaisuutta noudattavissa kunnissa tukiprosessin koettiin olevan selkeä. Ei-kolmiportaisissa kunnissa puolestaan tuen ohjeistus ja rakenne olivat kirjavia sekä jossain määrin jäsentymättömiä. Yhteistä kaikille kunnille oli halu panostaa yleiseen tukeen eli niin sanottuun arjen peruspedagogiikkaan, jolla tuettaisiin kaikkia lapsia. Seitsemässä kunnassa erityisen tuen tarpeeseen pyrittiin vastaamaan heti tarpeen ilmettyä, siihen ei tarvittu hallinnollista päätöstä. Lisäksi, vähän tukea tarjoavien kuntien edustajien retoriikassa kyseenalaistettiin erityinen tuki. Tukirakenteiden lisäksi tutkimuksessa oltiin kiinnostuneita siitä, millaisille tulkintarepertuaareille inklusiivinen ajattelu kunnissa rakentuu. Tähän liittyvässä retoriikassa korostuivat pienryhmä- ja yksilöllisyys -puheet. Pienryhmätoiminta vaikuttaa saavuttaneen lähes hegemonisen aseman varhaiskasvatuksessa. Uskotaan, että jakamalla lapsia pieniin ryhmiin, voidaan onnistua paremmin muun muassa lapsen tuen tarpeiden havaitsemisessa ja niihin vastaamisessa sekä ongelmien ennaltaehkäisyssä. Tuloksissa oli kuitenkin havaittavissa, että tuen tarpeiden havaitseminen ja riittävän tuen tason määrittely ovat liikaa sidoksissa ammattikasvattajan subjektiiviseen arvioon. Villen, Toivon ja Saran tapauksissa määrittelyn subjektiivisuus näyttäytyi siten, että sama lapsi voitiin nähdä niin yleisen, tehostetun kuin erityisenkin tuen tarvitsijana. Tämä lisää eriarvoisuutta lasten välillä. Lisäksi, inklusiivinen ajattelu rakentui korostetusti yksilöllisiin tarpeisiin vastaamisen tärkeytenä, yhteisön merkitystä lasta tukevana tekijänä ei tuotu esiin lainkaan. Tuloksista voi päätellä, että vähän tukea tarjoavissa, ei-kolmiportaisissa kunnissa varhaiskasvatusta pyritään kehittämään inklusiivisempaan suuntaan. Koska näissä kunnissa ei tunnisteta tehostettua tukea ja suhtaudutaan erityiseen tukeen sitä kyseenalaistaen, saattaa tämä näkyä tilastoissa tuen tarjoamisen vähäisyytenä. Inkluusiota kohti kulkeva kehitys on sinänsä toivottavaa, mutta yksilönäkökulman lisäksi siinä tulisi keskittyä lapsiryhmän yhteisölliseen vahvistamiseen. Kunnissa kehittymässä olevat tukirakenteet ovat toistaiseksi jäsentymättömiä, mutta inklusiivisempia verrattuna kolmiportaisen tuen malliin. Olisi suotavaa, että valtiollinen ohjaus keskittyisi jatkossa tukemaan tätä kunnissa tapahtuvaa kehitystyötä. Suhde perusopetuslain säätelemään oppimisen ja koulunkäynnin tuen malliin eli kolmiportaiseen tukeen tulisi määritellä selväsanaisesti ja pikaisesti. On aiheellista pohtia, tarvitaanko sitä varhaiskasvatuksessa lainkaan. Lisäksi tulisi resursoida siihen, että laadukkaan yleisen tuen lisäksi tarjolla on riittävästi myös erityisempää tukea sitä tarvitseville. ABSTRACT Discourse analysis of the constructions of the development and learning support structures and inclusive thinking in the authority discourses It is known that in some Finnish municipalities the amount of children that receive intensified and special support is by percentage low in relation to the amount of children in the early childhood education and care. The aim of this research was to increase the understanding of the reasons behind the statistical variation in the providing of development and learning support. The frame of reference is social constructionism, hence the focus on the linguistic interpretations through which the realities of development and learning support are being constructed. The material consists of the interviews of nine municipal officials in charge of the development and learning support (N=9). The authorities represented the municipalities which were divided according to the the rate of provided support e.g. low, average or high in relation to the amount of children in the early childhood education and care. Their title of profession were Development Manager, the Result Manager of early childhood education and care, the consulting special needs teacher and the resource teacher. The informants were selected through a purposeful sample, due to this research being a part of a more extensive project ”TEAS – Development of evaluation of special education”. The informants were given the questions in forehand, and the interview itself was done through the phone. In the beginning of the interview guide there were general questions of development and learning support being asked, following the informants’ discussion of three imaginary children called Ville, Toivo and Sara and their needs of special support. The material was thematized in interpretative repertoires that were identified through discourse analysis. The main interest was how the informants were constructing the reality. In the identification of those constructions were discourse analytical tools used to interpret the rhetorics and to be able to draw conclusions. The regulative law of early childhood education and care, as well as the leading documents, are open to interpretation, which leads to different support structures in different municipalities. One of those structures is the model of learning and schooling, which is regulated in Basic Education Act. The model of its´ three stages of support has been brought into use in some of the municipalities. This research was studying the interpretative repertoires which the support structures of municipalities were based on. The results show that the support structures are being seen as clear in the municipalities that follow the three stage model. The municipalities that hadn’t applied the three stage model have motley and to some extent unorganised instructions and constructions. In common for all the municipalities was the will to invest in the general support, so called everyday pedagogy, to support all children. In seven municipalities the need of special support was strived to be responded to as soon as the need was being manifested, without having to go through the administrative ruling. In addition, the representatives of the municipalities that provided little support used rhetorics that questioned the special support. Apart from the support structures the research was interested in the type of interpretative repertoires that the reasoning about inclusion was constructed on. The rhetoric related to this stressed the small group and individuality aspects. Small group activities seem to have gained almost an hegemonic status in the early childhood education and care. It is believed that by divi-ding children into small groups it is easier to detect and respond to the child’s needs of support and to prevent the problems. However, the results found that detecting the needs of support, and the definition of adequate support was too linked to the subjective evaluation of the educator. In the cases of Ville, Toivo and Sara the subjectivity of the definition appeared so that the same child could be seen as in need of the general, intensified and special support. This increases the inequality between children. Further, the inclusive thinking was highly constructed as the importance of responding to the individual needs. The relevance of the community as a supportive factor was not being brought up at all. The results can be drawn into conclusion that the municipalities that provide little support and don’t use the three stages of support, strive to develop the early childhood education and care into a more inclusive direction. Since these municipalities question the special support and don’t acknowledge the intensified support, it can appear in the statistics as paucity of providing support. Although the development towards inclusion is desirable, apart from the individual perspective the focus should also be on collective empowering of the groups of children. The developing support structures in the municipalities are as yet unstructured but more inclusive compared to the model of three stages of support. It would be desirable that the future instructions from the state would focus on supporting this development that’s taking place in the municipalities. The relation to the three stage support model of learning and schooling should be defined distinctly and quickly. It is justified to discuss if it actually is of any need in the early childhood education. Moreover, apart from the high-quality general support the resources should be channeled so that sufficient special support for those in need will also be provided

Sitouttamisretoriikka yritysviestinnässä

This study focuses on work commitment creation on rhetorical level, that is to say, the rhetorical and linguistic means that are used to construct or elicit worker commitment. The commitment of the worker is one of the most important objectives of all business communication. There is a strong demand for commitment, identification, or adherence to work in various walks of life, although the actual circumstances are often somewhat insecure and shortsighted. The analysis demonstrates that the actual object of commitment may vary from work itself or work organization to one’s career or professional development. The ideal pattern for commitment appears as comprehensive: it contains affective and rational as well as ideological dimensions. This thesis is a rhetorical discourse analysis, or rhetorical analysis with discourse-analytic influences. Primarily it is a rhetorical analysis in which discourses are observed mainly as tools of a rhetorician. The study also draws on various findings of sociology of work and organizational studies. Research material consists of magazines from three and web pages from six different companies. This study explores repeated discourses in commitment rhetoric, mainly through pointing core concepts and recurrent patterns of argumentation. In this analysis section, a semantic and concept-analytic approach is also employed. Companies talk about ideas, values, feelings and attitudes thus constructing a united and unanimous group and an ideal model of commitment. Probably the most important domain of commitment rhetoric is the construction of group and community. Collective identity is constructed through shared meanings, values and goals, and these rhetorical group constructs that can be used and modified in various ways. Every now and then business communication also focuses on the individual, employing different speakers, positions and discourses associated to them. Constructing and using these positions also paints the picture of an ideal worker and ideal work orientation. For example, the so called entrepreneurship model is frequently used here. Commitment talk and the rhetorical situation it constructs are full of tensions and contradictions; the presence of seemingly contradictory values, goals or identities is constant. This study demonstrates tensions like self-fulfilment and individuality versus conformity, and constant change and development versus dependable establishment, and analyses how they are used, processed and dealt with. An important dimension in commitment rhetoric is the way companies define themselves in respect of current social issues, and how they define themselves as responsible social actors, and how they, in this sense, seek to appear as attractive workplaces. This point of view gives rise to problematic questions as companies process the tensions between, for example, rhetoric and action, ethical ideals and business conditions and so on. For its part, the commitment talk also defines the meaning of waged work in human life. Changing society, changing working life, and changing business environments set new claims and standards for workers and contents of work. In this point of view this research contributes to the study of working life and takes part in current public discussion concerning the meaning, role and future of waged work.Siirretty Doriast

Sitouttamisretoriikka yritysviestinnässä

Ville Virsun suomen kielen alaan kuuluva väitöskirja tarkastettiin Turun yliopistossa 18. helmikuuta 2012. Vastaväittäjänä toimi dosentti Pekka Pälli Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulusta ja kustoksena professori Marja-Liisa Helasvuo.Ville Virsu: Sitouttamisretoriikka yritysviestinnässä. Annales Universitatis Turkuensis C 331. Turku: Turun yliopisto 2012.Kirja on luettavissa verkkojulkaisuna osoitteessa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-4879-

Funktionaalinen jaksoanalyysi Verohallinnon ohjeteksteistä

Tiivistelmä. Tutkin kandidaatintutkielmassani Verohallinnon 40 ohjetekstin rakennetta ja sisältöä. Ohjetekstit edustavat virkakieltä, jonka muotoa sitovat omat norminsa. Tarkastelen ohjetekstejä funktionaalisen jaksoanalyysin kautta. Menetelmä mahdollistaa pää- ja alajaksojen erottelun, minkä myötä voi havainnoida erillisten jaksojen funktioita ja niiden merkityksiä kokonaisuuden kannalta. Pääjaksot edustavat laajempia kokonaisuuksia kuin alajaksot, jotka lähtökohtaisesti rakentuvat suppeammista funktioista. Olen erotellut jaksot toisistaan leksikaalis-kieliopillisten rakenteiden, näkökulman muutosten, sisältöjen ja visuaalisten elementtien kautta

Vuorojen pituudet ja kompleksisuus koodinvaihdon yhteydessä au pairin ja perheen monikielisissä keskusteluissa

Tiivistelmä. Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastelen koodinvaihtoa, vuorojen pituutta ja kompleksisuutta suomalaisessa perheessä, jossa asuu espanjankielinen au pair. Tarkastelen koodinvaihtoa perheenjäsenten sekä aikuisten ja lasten välillä. Tutkimusaineistonani toimivat nauhoitukset ja niiden pohjalta tehdyt litteraatit, jotka ovat osa Oulun yliopiston Kikosa-kokoelmaa. Nauhoitukset sisältävät tilanteita, joissa au pair osallistuu isäntäperheen arkipäiväisiin tilanteisiin. Pro graduni on osa koodinvaihdon ja monikielisyyden tutkimusta. Tutkimusmenetelmäni vastaa syntaktisen analyysin periaatteita. Tutkielmani on luonteeltaan kuvaileva. Tutkielmani tulosten perusteella voidaan todeta, että aikuisten vuorot ovat keskimäärin hieman pidempiä ja kompleksisempia kuin lasten. Toisaalta lapset muodostavat suomen kielellä pidempiä ja kompleksisempia vuoroja kuin aikuiset. Isojen lasten koodinvaihto, vuorojen pituudet ja kompleksisuus taas muistuttavat pääpiireittäin hieman enemmän aikuisten vastaavia kuin pienten lasten koodinvaihtoa, vuorojen pituutta tai kompleksisuutta. Erot aikuisten ja lasten välillä ovat tulosten mukaan kuitenkin melko pieniä. Sekä aikuiset että lapset muodostavat pisimmät vuoronsa käyttäessään yhden kielen lisäksi toista kieltä. Perheenjäsenten välillä on mahdollista havaita pieniä eroja koodinvaihdon, vuorojen pituuden ja kompleksisuuden näkökulmasta

Kiertotalouden kehykset: Vertailussa viranomaisviestintä ja kansalaisten määritelmät

Kiertotaloudesta puhutaan mediassa, viranomaisviestinnässä ja poliittisessa keskustelussa paljon. Esimerkiksi Suomen hallitusohjelmassa sana kiertotalous esiintyy 30 kertaa, monen eri hallinnonalan yhteydessä, monenlaisissa kehyksissä. Tarkastelemme tässä artikkelissa, miten viranomaisviestinnän ja strategiapuheen kohdeyleisö eli suomalaiset selittävät ja kehystävät tämän Suomen tulevaisuuden keskeiseksi määrittäjäksi nostetun sanan. Vertaamme pääasiassa yliopisto-opiskelijoista koostuvan vastaajajoukon määritelmiä viranomaisviestinnässä ja tiedeyhteisössä vakiintuneisiin merkityksiin ja pohdimme kiertotalous-sanan mahdollisia ongelmia viestinnän ydinsanana. Teoreettinen näkökulmamme on pääosin kehysanalyyttinen, ja hyödynnämme tässä yhteydessä myös kehyssemanttista teoriaa. Viranomaiset ja tiedeyhteisö viittaavat kiertotaloudella yleensä kokonaan uuteen talousmalliin, jossa keskeistä on uusien liiketoimintamahdollisuuksien löytäminen ja sitä kautta kansantalouden kasvu ja kilpailukyvyn turvaaminen myös tulevaisuudessa. Kyselyymme vastanneiden tulkinnoissa kiertotalous samastuu pitkälti kierrätykseen, joka on lopulta melko kapea kiertotalouden osa-alue. Käy myös ilmi, että huomattava osa vastaajista ei osaa sijoittaa kiertotaloutta mihinkään viranomaisviestinnän näkökulmasta relevantteihin kehyksiin. </p

Kiertotalouden kehykset: Vertailussa viranomaisviestintä ja kansalaisten määritelmät

Kiertotaloudesta puhutaan mediassa, viranomaisviestinnässä ja poliittisessa keskustelussa paljon. Esimerkiksi Suomen hallitusohjelmassa sana kiertotalous esiintyy 30 kertaa, monen eri hallinnonalan yhteydessä, monenlaisissa kehyksissä. Tarkastelemme tässä artikkelissa, miten viranomaisviestinnän ja strategiapuheen kohdeyleisö eli suomalaiset selittävät ja kehystävät tämän Suomen tulevaisuuden keskeiseksi määrittäjäksi nostetun sanan. Vertaamme pääasiassa yliopisto-opiskelijoista koostuvan vastaajajoukon määritelmiä viranomaisviestinnässä ja tiedeyhteisössä vakiintuneisiin merkityksiin ja pohdimme kiertotalous-sanan mahdollisia ongelmia viestinnän ydinsanana. Teoreettinen näkökulmamme on pääosin kehysanalyyttinen, ja hyödynnämme tässä yhteydessä myös kehyssemanttista teoriaa. Viranomaiset ja tiedeyhteisö viittaavat kiertotaloudella yleensä kokonaan uuteen talousmalliin, jossa keskeistä on uusien liiketoimintamahdollisuuksien löytäminen ja sitä kautta kansantalouden kasvu ja kilpailukyvyn turvaaminen myös tulevaisuudessa. Kyselyymme vastanneiden tulkinnoissa kiertotalous samastuu pitkälti kierrätykseen, joka on lopulta melko kapea kiertotalouden osa-alue. Käy myös ilmi, että huomattava osa vastaajista ei osaa sijoittaa kiertotaloutta mihinkään viranomaisviestinnän näkökulmasta relevantteihin kehyksiin.&nbsp

Vastuullisuusarvot suomalaisten tekstiiliyritysten tarinoissa

Textile industry causes significant negative environmental and social impacts. Sustainability in the industry has lately yielded more and more research interest, however, sustainability communication is underresearched area. In this paper, we will focus on sustainability communications in the Finnish textile industry through the stories of companies in their webpages. Storytelling has traditionally been a mode of transmitting, producing and reproducing the culture. Stories produce a structure in the reality, explain phenomena and concretize abstract concepts. In this research, we approach the stories as rhetorical devises, which address, attract and connect the reader to the company behind the story. We analysed 172 companies’ webpages by focusing on the common themes addressing sustainability. Our analysis revealed six themes: durability, opposing fast-fashion, conscious consuming, transparent processes, Finnish and local production, and (Finnish) nature. Corporate sustainability stories use various rhetorical means to convey the image of sustainability. The story structures include ideas of change, solving problems and building a better world. However, it is vital to remember that sustainability communications also define what sustainability is. Corporate sustainability stories invite the reader to accept the corporate view on sustainability.</p