Opiskelijoiden hyvinvointitutkimukset - Selvitys korkeakouluopiskelijoiden terveyttä ja hyvinvointia koskevista valtakunnallisista tiedonkeruista Suomessa.

Korkea-asteen opiskelijoiden terveyttä ja hyvinvointia on tutkittu neljän vuoden välein tehtävällä Korkeakouluopiskelijoiden terveystutkimuksella (KOTT), joka on ollut ainoa säännöllisesti tehtävä tutkimus. ko. opiskelijaryhmälle. Päävastuu tutkimuksen toteuttamisesta on ollut YTHS:llä. Tutkimuksen ovat rahoittaneet OKM, STM sekä Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiö (YTHS). Kelan muuttuneiden rahoituslinjausten mukaan YTHS:n tutkimus- ja kehittämistoimintaa ei enää hyväksytä toimintamenoihin, jolloin YTHS:n tutkimusvastuu päättyy. Vuoden 2020 tutkimuksen rahoitus ja päävastuutaho ovat auki. Opiskeluterveydenhuollosta puuttuu THL:n säännöllisesti kokoama seurantatietoa, vaikka tarve sille on ilmeinen. Sosiaali- ja terveysministeriö teetti selvityksen opiskelijoiden hyvinvointitutkimuksista Opiskelun ja koulutuksen tutkimussäätiöllä (Otus). Selvityksessä kartoitettiin korkeakouluopiskelijoita koskevien erillisten valtakunnallisten hyvinvointitiedon keruiden sisältöjä sekä tulevaisuutta. Selvityksessä tarkasteltiin erityisesti Korkeakouluopiskelijoiden terveystutkimusta KOTT ja sen tulevaisuutta suhteessa muihin valtakunnallisiin opiskelijoiden hyvinvointia koskeviin tiedonkeruisiin ja väestötutkimuksiin. Tutkimuskysymyksiä olivat mm. eri tutkimusten katvealueet, mahdolliset päällekkäisyydet, tutkimusten jatkumo, rahoitus, tutkimusten tulevaisuus sekä Virta-tietokannan hyödyntämismahdollisuus. Tutkimuksessa tarkasteltiin yhdeksää eri opiskelijakyselyä ja haastateltiin kymmenen eri asiantuntijaa. Selvitys osoitti, että KOTT-tutkimuksesta saadaan sellaista tietoa, jota muut tutkimukset eivät tuota. Lisäksi tutkimuksista löytyi katvealueita kuten korkeakouluopiskelijoiden terveyspalvelujen järjestäminen, käyttö ja niiden yhteys terveydentilaan. Selvityksen asiantuntijahaastattelujen yhteenveto toteaa, että KOTT-tutkimuksessa saatua tietoa on kerättävä myös jatkossa tavalla tai toisella. Nykyistä tutkimuksen moninaisuutta olisi jossain määrin mahdollista järkeistää sekä tutkimuksen sisällöllisiä päällekkäisyyksiä ja samojen vastaajien kuormitusta olisi myös tarpeen vähentää. Haastateltavat toivoivat myös pysyvän rahoituksen järjestäminen laadukkaan tutkimuksen mahdollistamiseksi. Asiantuntijahaastatteluissa ilmeni painatusero valtionhallinnon ja kansalaisyhteiskunnan näkökulmien välillä

Korkeakouluopiskelijoiden koetut oppimisvaikeudet ja niiden yhteys elämän eri osa-alueisiin

Korkeakouluopiskelijoiden oppimisvaikeuksia ja koettuja oppimisen ongelmia ei ole Suomessa juuri tutkittu. Tässä tutkimuksessa tavoitteena oli tarkastella korkeakouluopiskelijoiden todettujen ja koettujen oppimisvaikeuksien yleisyyttä sekä oppimisvaikeuksien yhteyttä elämän eri osa-alueisiin. Aineistona tutkimuksessa oli kaksi korkeakouluopiskelijoille suunnattua kyselyaineistoa: Opiskelijabarometri 2012 (N = 1649) sekä Korkeakouluopiskelijoiden terveystutkimus 2012 (N = 3 790). Tutkimusväestönä oli 20–29-vuotiaat korkeakouluopiskelijat. Menetelminä käytettiin ristiintaulukointia. Osuuksille laskettiin 95 prosentin luottamusvälit. Koettuja oppimisvaikeuksia oli Korkeakouluopiskelijoiden terveystutkimuksessa 6–8 prosentilla ja Opiskelijabarometrissa 9–11 prosentilla, todettuja puolestaan 2–4 prosentilla. Naiset raportoivat oppimisvaikeuksia miehiä useammin. Oppimisvaikeuksia kokeneilla naisista viidesosalla ja miehistä kymmenesosalla oli todettu oppimisvaikeus.  Oppimisvaikeuksia kokeneilla oli muita yleisemmin todettuja ja koettuja mielenterveyden ongelmia sekä heikompi koettu terveys. Lisäksi heillä oli ongelmia sosiaalisessa kanssakäymisessä muita yleisemmin. Oppimisvaikeuksia kokevat tarvitsivat enemmän tukea opiskeluun kuin muut. He myös käyttivät muita yleisemmin terveyspalveluita ja olivat niihin muita tyytymättömämpiä. Lisäksi heillä oli muita opiskelijoita yleisemmin taloudellisia ongelmia.&nbsp

Kuntoutus opintojen tukena : OPI-kuntoutuskurssien toteutuminen

Nuorten syrjäytymisen ehkäisyn toimenpidekokonaisuudessa on noussut tärkeäksi ehkäistä opintojen keskeyttämistä. Kelan rahoittama OPI-kuntoutus on kuntoutusmuoto masennus- tai ahdistuneisuushäiriötä sairastaville 16–25-vuotiaille nuorille, jotka suorittavat ammatillista perustutkintoa ja joilla on havaittu opintojen pitkittymisen tai keskeytymisen uhka ja hankaluuksia sosiaalisissa tai oppimistilanteissa. Kuntoutuksen tavoitteena on turvata tai parantaa kuntoutujan opiskelu- ja toimintakykyä sekä lisätä kuntoutujan osallisuutta ja aktiivisuutta. Kuntoutusmallissa pyritään integroimaan mielenterveyskuntoutus osaksi nuorten ammatillisia opintoja. Kuvaamme tässä tutkimuksessa OPI-kuntoutuksen vakiinnuttamisvaiheen toteutusta ja hyötyjä monimenetelmälliseen ja -näkökulmaiseen tutkimusotteeseen perustuen. Määrällisiä ja laadullisia aineistoja kerättiin asiakkailta sekä palveluntuotantoon osallistuvilta toimijoilta oppilaitoksissa ja kuntoutuslaitoksissa ja analysoitiin rinnakkain. Tutkimusote perustui OPI-kuntoutuksen toteutuksen ja hyötyjen arviointiin, joka tapahtui kuntoutujan, oppilaitoksen, terveydenhuollon ja kuntoutuksen palvelutuottajan näkökulmien kautta. Tutkimuksen keskeisimpinä tuloksina havaittiin, että OPI-kuntoutuksella kyettiin vaikuttamaan positiivisesti opiskelijoiden opiskelu- ja toimintakykyyn. Kuntoutukseen osallistuneet nuoret kokivat saaneensa tukea oppi- ja kuntoutuslaitosten ammattilaisilta, ja vertaistuen avulla he saivat positiivisia kokemuksia vuorovaikutuksesta ja osallisuudesta. Tutkimuksessa havaittiin, että kuntoutukseen ohjautumisen prosesseja tulee yhä sujuvoittaa, ja kuntoutuksen toteutusta tulisi mukauttaa vielä enemmän kuntoutujien yksilöllisiin tarpeisiin. Lisäksi kuntoutuksen jälkeistä tukea tulisi suunnitella moniammatillisesti enemmän jo kuntoutuksen aikana. Tutkimuksessa havaittiin, että nuorten opiskelu- ja toimintakykyä sekä kuntoutustarvetta tarkasteltaessa tulisi huomioida opinnoissa jaksaminen, opintojen hallinta sekä opiskeluihin osallistuminen.peerReviewedVertaisarvioit

Vertaileva tutkimus ylemmän yhteiskuntatieteellisen korkeakoulututkinnon suorittaneista muodollisesti ammattipätevöityneistä ja -pätevöitymättömistä

Tutkimuksen tehtävänä on selvittää, kuinka korkeakoulutettujen professionalistien, eli ammattipätevöityneiden ja generalistien, eli ammattipätevöitymättömien työmarkkinaasema muodostuu, ja millaisia kokemuksia heillä itsellään on omasta työmarkkinaasemastaan 2000-luvun alussa. Tutkimusote on näitä ryhmiä vertaileva. Tutkimustehtävä rakentuu kolmen tutkimuskysymyksen varaan professionalistien ja generalistien työmarkkinaintresseistä, työmarkkinakäsityksistä ja –kokemuksista sekä työmarkkinoille kiinnittymisen onnistumisesta. Teoreettisen viitekehyksen asian tarkastelulle muodostaa koulutuksen ja työn allokaatio, työmarkkinoiden segmentaatio sekä elämänpolitiikka työmarkkinatoiminnan ohjaajana. Tutkimus on kvalitatiivinen haastattelututkimus, jossa analyysimenetelmänä on käytetty vertailevan tutkimuksen menetelmää, joka etenee sisällön analyysista teemoittelun kautta vertailuun. Aineistona tutkimuksessa on Jyväskylän yliopiston yhteiskuntatieteellisestä tiedekunnasta vuosina 2008-2011 valmistuneita psykologian maistereita ja yhteiskuntatieteiden maistereita (sosiologia, valtio-oppi ja yhteiskuntapolitiikka) yhteensä kahdeksan kappaletta. Tutkimuksen tuloksina olen esittänyt ammatillisen suuntautumisen refleksiivisyyden olevan vahvempaa ja kokonaisvaltaisempaa professionalistien keskuudessa kuin generalistien keskuudessa, sekä toisaalta professionalistien työmarkkinatoiminnan olevan pysyvyys- tai jatkuvuushakuisempaa ja pitkäjänteisempää generalistien työmarkkinatoiminnan taas keskittyessä liikkuvuus- ja muutosorientaatioon. Työllistymisen katsotaan molemmissa ryhmissä onnistuneen hyvin, mutta professionalistien luottamus omaan pärjäämiseen työmarkkinoilla on jokseenkin generalisteja kokonaisvaltaisempaa. Tutkimuksen tulokset ohjaavat johtopäätökseen siitä, että koulutus- ja työllisyyspolitiikan tiiviimmät kytkökset muun muassa ammatti-instituution organisoitumisen myötä johtavat professionalistien työmarkkina-aseman parempaan ennakoitavuuteen generalisteihin verrattuna. Toisaalta generalistien organisaatiosidosten ollessa heikommat työmarkkinoilla, heillä on enemmän valinnan vapautta työmarkkinatoimintansa suhteen

Monimenetelmällisyys kuntoutuksen tutkimuksessa : Havaintoja ja kokemuksia Muutos-hankkeen tutkimuksista

Muutos-hankkeessa on tutkittu Kelan kuntoutuksen muutosten vaikutuksia asiakkaan saamaan kuntoutuspalveluun sekä tuotettu tietoa monimenetelmällisen tutkimusotteen soveltuvuudesta kuntoutuksen tutkimukseen. Muutos-hankkeessa on sovellettu moninäkökulmaisia ja monimenetelmällisiä tutkimusasetelmia, joilla on tarkasteltu kuntoutukselle ominaisia monitoimijaisia prosesseja sekä kuntoutumista tuottavia mekanismeja. Moninäkökulmaisuudella on voitu tuottaa kokonaisvaltaista ymmärrystä monialaisesta ja -äänisestä kuntoutustoiminnasta. Julkaisu koostuu artikkeleista, jotka perustuvat Muutos-hankkeen tutkijoiden metodiseminaarissa pidettyihin esityksiin. Artikkeleissa kuvataan moninäkökulmaisen moniaineistollisen tutkimuksen haasteita ja hyötyjä koko tutkimusprosessin näkökulmasta: aineistojen keruuta, analyysin prosessimaista etenemistä ja eri tyyppisten aineistojen välistä vuorovaikutusta analyysivaiheen aikana. Artikkeleissa kuvataan sitä, miten eri aineistojen yhdistelyä ja integraatiota tehtiin sekä millaisia menetelmällisiä pohdintoja tutkimuksissa käytiin