Family involvement in the intensive care unit in four Nordic countries

Background - Relevance to clinical practice The findings from the study highlighting family involvement, high-quality communication and flexible visiting policy as central aspects of family care may inspire clinicians to identify aspects of everyday family care in their ICUs calling for further improvement. Aims and objectives - To describe family involvement, communication practices and visiting policies in adult ICUs. Design - A cross-sectional survey. Method - A questionnaire consisting of 11 sections was developed, pilot tested and e-mailed to 196 ICUs. The participants were intensive care nurses in adult ICUs in four Nordic countries. Results - The survey was conducted in October to December 2019. The response rate was 81% (158/196) of the invited ICUs. Most of the units had fewer than 11 beds. Family participation in patient care, including involvement in ward rounds and presence during cardiopulmonary resuscitation, varied between the countries, whereas most families in all countries were involved in decision-making. Family conferences were generally initiated by staff or family members. Children under 18 did not always receive information directly from the staff, and parents were not advised about how to inform their children. Although most respondents described open visiting, restrictions were also mentioned in free-text comments. Conclusions - The level of family care in ICUs in the four Nordic countries is generally based on nurses' discretion. Although most Nordic ICUs report having an open or flexible visiting policy, a wide range of potential restrictions still exists. Children and young relatives are not routinely followed up. Family members are included in communication and decision-making, whereas family involvement in daily care, ward rounds and family-witnessed resuscitation seem to be areas with a potential for improvement

Comparing emergency medical services and paramedic education between Finland and England

The aim of this research was to promote the exchange programme of student paramedics between Savonia University of Applied Sciences and Liverpool John Moores University. To reach this aim the curricula of the paramedic programmes in these institutions were compared. The emergency medical services were also compared between Finland and England to provide essential additional information. The research was conducted by comparing pre-determined subjects in both emergency medical services and paramedic programmes. The research material consisted of official written documentation and some clarifying interviews. An open descriptive research method was chosen to produce all-round comprehensive overview on the topics. The research succeeded in finding differences in both emergency medical services and paramedic programmes. The biggest differences in the emergency medical services were in the service provision models and emergency call handling. The paramedic programmes were altogether very different. In England the two-year programme consists of only paramedic studies and leads to registration as a paramedic. The Finnish programme is a four-year programme with integrated nursing studies that leads to registration as a nurse. The results of this research help both Savonia University of Applied Sciences and Liverpool John Moores University in developing the student paramedic exchange programme. The results can be used to benchmark elements of the programmes and curricula. This research works also as an introduction to the emergency medical services and paramedic education in both countries. Thus it provides useful information for the student paramedics participating in the exchange programme and for the wider audience as well.Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli edistää Savonia ammattikorkeakoulun ja Liverpool John Moores Universityn välistä ensihoitajaopiskelijoiden vaihto-ohjelmaa. Tätä tarkoitusta varten vertailtiin kyseisten koulujen ensihoidon opetussuunnitelmia sekä oleellisen taustatiedon saamiseksi Suomen ja Englanin ensihoitojärjestelmiä. Tutimuksessa vertailtiin ennaltamääriteltyjä aiheita sekä ensihoitojärjestelmien että ensihoidon koulutusohjelmien välillä. Tutkimusmateriaalina käytettiin virallisia kirjallisia dokumentteja, minkä lisäksi joitakin aiheita tarkennettiin haastatteluilla. Tutkimusmetodina käytettiin avointa kuvailevaa metodia, jotta saatiin kattava kuvaus koko aiheesta. Tutkimuksessa löydettiin eroja sekä ensihoitojärjestelmissä että ensihoidon koulutusohjelmissa. Suurimmat erot ensihoitojärjestelmissä liittyivät palveluntarjomismalliin sekä hätäpuhelun käsittelyyn. Ensihoidon koulutusohjelmat olivat kaikkiaan hyvin erilaiset. Englannissa kaksivuotinen koulutus sisälsi vain ensihoidon opintoja ja johti rekisteröintiin ensihoitajana. Suomalainen nelivuotinen koulutusohjelma sisälsi hoitotyön koulutusohjelman ja ensihoitajat rekisteröitiin sairaanhoitajiksi. Tutkimuksen tulokset auttavat Savonia ammattikorkeakoulua sekä Liverpool John Moores Universitya kehittämään ensihoitajaopiskelijoiden vaihto-ohjelmaa. Tuloksia voidaan käyttää benchmarking tyyliseen koulutusohjelmien ja opetussuunnitelmien kehittämiseen. Tutkimus toimii myös Suomen ja Englannin ensihoitojärjestelmien ja ensihoidon koulutusohjelmien esittelynä. Täten vaihto-ohjelmaan osallistuvat ensihoidon opiskelijat saavat tutkimuksesta hyödyllistä tietoa, samoin kuin myös muut aiheesta kiinnostuneet

Jalkaterän asennon vaikutukset kuormitustekijöihin ja yhden jalkateräskannerin yhtäläisyyksien vertailu kliinisiin mittausmenetelmiin

Jalkaterä kestää päivittäin monen kilometrien kävelyä ja tästä syntyvää kuormitusta. Jal katerään vaikuttaa monet erilaiset kuormitustekijät, jotka voivat vaikuttaa jalkaterän asen toon. Nykypäivänä jalkaterän kuormitukseen liittyvien asioiden yksi vaihtoehtoinen hoi tomuoto on yksilölliset kengät ja pohjalliset, joilla voi olla vaikutusta jalkaterän asennon muokkaamisessa ja tukemisessa. Opinnäytetyön lähtökohtana oli selvittää yhtäläisyyksiä SieviScanner-jalkateräskannerin ja valittujen kliinisen tutkimisen keinojen tulosten välillä. Lisäksi opinnäytetyössä tar kasteltiin ja pohdittiin jalkaterän kuormitustekijöiden vaikutusta tuloksiin. Opinnäytetyötä varten kerättiin kattava tietoperusta jalkaterän biomekaniikasta ja kuorm itustekijöistä, joista lukija saa hyvän käsityksen kokonaisuudesta mittauksia varten. Opinnäytetyö toteutettiin määrällisenä tutkimuksena, johon osallistui 22 tutkittavaa. Osal listujilta tutkittiin jalkaterän asentoa SieviScannerilla, jonka jälkeen suoritettiin kliinisen tutkimisen testit: FPI-6, navicular drop, navicular height ja medial longitudinal arch angle. Tuloksista saatiin selville yhteneväisyyksiä SieviScannerin ja kliinisten testien välillä. Tuloksista nousivat esiin myös kliinisten testien sisäiset eroavaisuudet

Edoxaban versus warfarin in patients with atrial fibrillation

Contains fulltext : 125374.pdf (publisher's version ) (Open Access)BACKGROUND: Edoxaban is a direct oral factor Xa inhibitor with proven antithrombotic effects. The long-term efficacy and safety of edoxaban as compared with warfarin in patients with atrial fibrillation is not known. METHODS: We conducted a randomized, double-blind, double-dummy trial comparing two once-daily regimens of edoxaban with warfarin in 21,105 patients with moderate-to-high-risk atrial fibrillation (median follow-up, 2.8 years). The primary efficacy end point was stroke or systemic embolism. Each edoxaban regimen was tested for noninferiority to warfarin during the treatment period. The principal safety end point was major bleeding. RESULTS: The annualized rate of the primary end point during treatment was 1.50% with warfarin (median time in the therapeutic range, 68.4%), as compared with 1.18% with high-dose edoxaban (hazard ratio, 0.79; 97.5% confidence interval [CI], 0.63 to 0.99; P<0.001 for noninferiority) and 1.61% with low-dose edoxaban (hazard ratio, 1.07; 97.5% CI, 0.87 to 1.31; P=0.005 for noninferiority). In the intention-to-treat analysis, there was a trend favoring high-dose edoxaban versus warfarin (hazard ratio, 0.87; 97.5% CI, 0.73 to 1.04; P=0.08) and an unfavorable trend with low-dose edoxaban versus warfarin (hazard ratio, 1.13; 97.5% CI, 0.96 to 1.34; P=0.10). The annualized rate of major bleeding was 3.43% with warfarin versus 2.75% with high-dose edoxaban (hazard ratio, 0.80; 95% CI, 0.71 to 0.91; P<0.001) and 1.61% with low-dose edoxaban (hazard ratio, 0.47; 95% CI, 0.41 to 0.55; P<0.001). The corresponding annualized rates of death from cardiovascular causes were 3.17% versus 2.74% (hazard ratio, 0.86; 95% CI, 0.77 to 0.97; P=0.01), and 2.71% (hazard ratio, 0.85; 95% CI, 0.76 to 0.96; P=0.008), and the corresponding rates of the key secondary end point (a composite of stroke, systemic embolism, or death from cardiovascular causes) were 4.43% versus 3.85% (hazard ratio, 0.87; 95% CI, 0.78 to 0.96; P=0.005), and 4.23% (hazard ratio, 0.95; 95% CI, 0.86 to 1.05; P=0.32). CONCLUSIONS: Both once-daily regimens of edoxaban were noninferior to warfarin with respect to the prevention of stroke or systemic embolism and were associated with significantly lower rates of bleeding and death from cardiovascular causes. (Funded by Daiichi Sankyo Pharma Development; ENGAGE AF-TIMI 48 ClinicalTrials.gov number, NCT00781391.)