Homogenisierung von Radiosondentemperaturzeitreihen in der Antarktis mit ERA-Interim Daten

Das am Institut für Meteorologie und Geophysik der Universität Wien entwickelte Verfahren zur Homogenisierung von Radiosondentemperaturzeitreihen RAOBCORE (Radiosonde Observation Correction using Reanalysis) hat bisher Zeitreihen der Differenz zwischen Beobachtungen und Backgroundvorhersagen aus ERA-40 Reanalysen (sogenannte Innovationsstatistiken) zum Auffinden und Korrigieren von Brüchen verwendet. Am wenigsten zufriedenstellend hat das in der Antarktis funktioniert, da in ERA-40 in den letzten Jahren die Brewer-Dobson Zirkulation zu stark ausgeprägt war, was zu vertikal inkonsistenten Temperaturtrends in der Antarktis geführt hat. Mittlerweile sind mit ERA-Interim neue Reanalysen verfügbar, die diesbezüglich deutlich besser und daher zumindest ab 1989 eine bessere Referenz zur Homogenisierung sind. Die Methode zur Berechnung der Bruchgrößen wurde verbessert und mit der ursprünglichen Methode verglichen. Brüche in antarktischen Radiosondentemperaturzeitreihen werden nur noch korrigiert, wenn mindestens fünf umliegende, ebenfalls antarktische Stationen als Referenz zur Berechnung der Bruchgröße zur Verfügung stehen. Ohne Nachbarstationen sind die Sprünge vor 1989 praktisch nicht korrigierbar, da der Background bei ERA-40, der vor 1989 weiterhin verwendet wird, in der Antarktis größere Inhomogenitäten durch Änderungen bei den Satellitendaten hat. Die Auswirkungen von Verbesserungen in der Korrekturberechnung für antarktische Stationen und von ERA-Interim Innovationen auf die Homogenisierung von antarktischen Radiosondentemperaturzeitreihen wurde untersucht. Mit den neuen Korrekturen passen die Zeitreihen besser zum Mittel über alle antarktischen Stationen. Die räumliche Homogenität der Radiosondentemperaturtrends wird verbessert. Einige Brüche können nicht mehr korrigiert werden, da es zu wenig Daten von umliegenden Stationen gibt. Der Einfluss der Methode zur Berechnung der Bruchgrößen ist vor 1989 deutlich größer als danach wo ERA-Interim Daten verfügbar sind

Descente d'échelle probabiliste pour analogues météorologiques. Etude de la cohérence spatiale

Studying past and present day precipitation and its link to large scale circulation increases our understanding of precipitation characteristics and helps to anticipate their future behaviour. Downscaling techniques are being developed to bridge the gap between large-scale climate information from global reanalyses or GCM global projections and local meteorological information relevant for hydrology. The stepwise analogue downscaling method for hydrology (SANDHY) is extended to the whole mainland of France by optimising the geopotential predictor domains for 608 zones covering France using a multiple growing rectangular domain algorithm that allows to take equifinality into account. A high diversity of predictor domains has been found. To increase the spatial coherence three ways are explored to reduce the parameter space: assessing the skill for predictor domains found for other zones, form groups of zones using cluster algorithms and using a less skewed predictand variable during optimisation. Using information from neighbouring zones allows to counterbalance in part limitations of the optimisation algorithm. A feature based spatial verification method (SAL) is adapted for probabilistic precipitation simulation as provided by SANDHY. Skill scores derived from the probabilistic SAL are used to assess different strategies for spatially coherent precipitation downscaling at catchment scale. Locally optimised predictor domains lead to a better localisation of precipitation in the catchment and higher local skill while uniform predictor domains for the whole catchment lead to a more realistic spatial structure of the simulated precipitation. Streamflow simulations for the Durance catchment (Southern Alps) are most sensitive to the realistic localisation of precipitation which highlights the interest of locally optimising predictor domains.STARÉtudier les précipitations et leur lien avec la circulation atmosphérique augmente notre connaissance de leurs caracteristiques et aide à anticiper leur comportement futur. Des méthodes de déscente d'échelle sont développées pour fournir des informations météorologiques locales et importantes pour l'hydrologie à partir des informations issues des réanalyses ou des projections globales du climat. La méthode SANDHY (Stepwise ANalogue Downscaling method for HYdrology) est étendue à l'ensemble de la France métropolitaine en optimisant les domaines pour le prédicteur géopotentiel pour les 608 zones climatiquement homogènes en France en utilisant un algorithme qui permet de prendre en compte l'équifinalité. Une grande diversité des domaines pour le prédicteur géopotentiel a été trouvée. Trois voies pour augmenter la cohérence spatiale et diminuer l'espace des paramètres sont explorés : prendre en compte les domaines optimisés pour des zones voisines, rassembler des zones en utilisant des algorithmes d'aggregation et utiliser un preditant moins asymétrique pendant l'optimisation. Utiliser de l'information issues de zones voisines permet de compenser certaines limitations de l'algorithme d'optimisation. Une méthode de vérification spatiale (SAL) est ici adaptée pour les précipitations probabilistes simulées par SANDHY. Des mesures de performance derivées de cette version probabiliste du SAL sont ensuite utilisées pour évaluer différentes stratégies de déscente d'échelle concernant la cohérence spatiale à l'échelle d'un bassin versant. Les domains optimisés localement pour le prédicteur géopotentiel permettent de mieux localiser les précipitations dans le bassin tandis que des domains uniformes sur tout le bassin apportent une structure des précipitations plus réaliste. Les simulations de débit pour le bassin de la Durance sont le plus sensible à la localisation des précipitations ce qui souligne l'interêt d'une optimisation locale des domaines des prédicteurs

How do I know if my forecasts are better? Using benchmarks in Hydrological ensemble prediction

The skill of a forecast can be assessed by comparing the relative proximity of both the forecast and a benchmark to the observations. Example benchmarks include climatology or a naïve forecast. Hydrological ensemble prediction systems (HEPS) are currently transforming the hydrological forecasting environment but in this new field there is little information to guide researchers and operational forecasters on how benchmarks can be best used to evaluate their probabilistic forecasts. In this study, it is identified that the forecast skill calculated can vary depending on the benchmark selected and that the selection of a benchmark for determining forecasting system skill is sensitive to a number of hydrological and system factors. A benchmark intercomparison experiment is then undertaken using the continuous ranked probability score (CRPS), a reference forecasting system and a suite of 23 different methods to derive benchmarks. The benchmarks are assessed within the operational set-up of the European Flood Awareness System (EFAS) to determine those that are ‘toughest to beat’ and so give the most robust discrimination of forecast skill, particularly for the spatial average fields that EFAS relies upon. Evaluating against an observed discharge proxy the benchmark that has most utility for EFAS and avoids the most naïve skill across different hydrological situations is found to be meteorological persistency. This benchmark uses the latest meteorological observations of precipitation and temperature to drive the hydrological model. Hydrological long term average benchmarks, which are currently used in EFAS, are very easily beaten by the forecasting system and the use of these produces much naïve skill. When decomposed into seasons, the advanced meteorological benchmarks, which make use of meteorological observations from the past 20 years at the same calendar date, have the most skill discrimination. They are also good at discriminating skill in low flows and for all catchment sizes. Simpler meteorological benchmarks are particularly useful for high flows. Recommendations for EFAS are to move to routine use of meteorological persistency, an advanced meteorological benchmark and a simple meteorological benchmark in order to provide a robust evaluation of forecast skill. This work provides the first comprehensive evidence on how benchmarks can be used in evaluation of skill in probabilistic hydrological forecasts and which benchmarks are most useful for skill discrimination and avoidance of naïve skill in a large scale HEPS. It is recommended that all HEPS use the evidence and methodology provided here to evaluate which benchmarks to employ; so forecasters can have trust in their skill evaluation and will have confidence that their forecasts are indeed better

Evaluation of the HadGEM3-A simulations in view of detection and attribution of human influence on extreme events in Europe

A detailed analysis is carried out to assess the HadGEM3-A global atmospheric model skill in simulating extreme temperatures, precipitation and storm surges in Europe in the view of their attribution to human influence. The analysis is performed based on an ensemble of 15 atmospheric simulations forced with observed Sea Surface Temperature of the 54 year period 1960-2013. These simulations, together with dual simulations without human influence in the forcing, are intended to be used in weather and climate event attribution. The analysis investigates the main processes leading to extreme events, including atmospheric circulation patterns, their links with temperature extremes, land-atmosphere and troposphere-stratosphere interactions. It also compares observed and simulated variability, trends and generalized extreme value theory parameters for temperature and precipitation. One of the most striking findings is the ability of the model to capture North Atlantic atmospheric weather regimes as obtained from a cluster analysis of sea level pressure fields. The model also reproduces the main observed weather patterns responsible for temperature and precipitation extreme events. However, biases are found in many physical processes. Slightly excessive drying may be the cause of an overestimated summer interannual variability and too intense heat waves, especially in central/northern Europe. However, this does not seem to hinder proper simulation of summer temperature trends. Cold extremes appear well simulated, as well as the underlying blocking frequency and stratosphere-troposphere interactions. Extreme precipitation amounts are overestimated and too variable. The atmospheric conditions leading to storm surges were also examined in the Baltics region. There, simulated weather conditions appear not to be leading to strong enough storm surges, but winds were found in very good agreement with reanalyses. The performance in reproducing atmospheric weather patterns indicates that biases mainly originate from local and regional physical processes. This makes local bias adjustment meaningful for climate change attribution

Descente d'échelle probabiliste pour analogues météorologiques. Etude de la cohérence spatiale

Studying past and present day precipitation and its link to large scale circulation increases our understanding of precipitation characteristics and helps to anticipate their future behaviour. Downscaling techniques are being developed to bridge the gap between large-scale climate information from global reanalyses or GCM global projections and local meteorological information relevant for hydrology. The stepwise analogue downscaling method for hydrology (SANDHY) is extended to the whole mainland of France by optimising the geopotential predictor domains for 608 zones covering France using a multiple growing rectangular domain algorithm that allows to take equifinality into account. A high diversity of predictor domains has been found. To increase the spatial coherence three ways are explored to reduce the parameter space: assessing the skill for predictor domains found for other zones, form groups of zones using cluster algorithms and using a less skewed predictand variable during optimisation. Using information from neighbouring zones allows to counterbalance in part limitations of the optimisation algorithm. A feature based spatial verification method (SAL) is adapted for probabilistic precipitation simulation as provided by SANDHY. Skill scores derived from the probabilistic SAL are used to assess different strategies for spatially coherent precipitation downscaling at catchment scale. Locally optimised predictor domains lead to a better localisation of precipitation in the catchment and higher local skill while uniform predictor domains for the whole catchment lead to a more realistic spatial structure of the simulated precipitation. Streamflow simulations for the Durance catchment (Southern Alps) are most sensitive to the realistic localisation of precipitation which highlights the interest of locally optimising predictor domains.STARÉtudier les précipitations et leur lien avec la circulation atmosphérique augmente notre connaissance de leurs caracteristiques et aide à anticiper leur comportement futur. Des méthodes de déscente d'échelle sont développées pour fournir des informations météorologiques locales et importantes pour l'hydrologie à partir des informations issues des réanalyses ou des projections globales du climat. La méthode SANDHY (Stepwise ANalogue Downscaling method for HYdrology) est étendue à l'ensemble de la France métropolitaine en optimisant les domaines pour le prédicteur géopotentiel pour les 608 zones climatiquement homogènes en France en utilisant un algorithme qui permet de prendre en compte l'équifinalité. Une grande diversité des domaines pour le prédicteur géopotentiel a été trouvée. Trois voies pour augmenter la cohérence spatiale et diminuer l'espace des paramètres sont explorés : prendre en compte les domaines optimisés pour des zones voisines, rassembler des zones en utilisant des algorithmes d'aggregation et utiliser un preditant moins asymétrique pendant l'optimisation. Utiliser de l'information issues de zones voisines permet de compenser certaines limitations de l'algorithme d'optimisation. Une méthode de vérification spatiale (SAL) est ici adaptée pour les précipitations probabilistes simulées par SANDHY. Des mesures de performance derivées de cette version probabiliste du SAL sont ensuite utilisées pour évaluer différentes stratégies de déscente d'échelle concernant la cohérence spatiale à l'échelle d'un bassin versant. Les domains optimisés localement pour le prédicteur géopotentiel permettent de mieux localiser les précipitations dans le bassin tandis que des domains uniformes sur tout le bassin apportent une structure des précipitations plus réaliste. Les simulations de débit pour le bassin de la Durance sont le plus sensible à la localisation des précipitations ce qui souligne l'interêt d'une optimisation locale des domaines des prédicteurs

Hallintaan perustuvaa normaalin tuottamista? : check in check out –toimintamallia koskevien tieteellisten artikkelien retorinen analyysi

Check in check out (CICO) -toimintamalli on käyttäytymispsykologiaan perustuva menetelmä, jolla pyritään vaikuttamaan tehostetun tuen oppilaan koulusuoriutumiseen. Malli perustuu oppilaan käyttäytymiselle asetettaviin tavoitteisiin, positiiviseen palautteeseen ja kannustinjärjestelmään. Yhdysvalloissa laajasti käytössä oleva malli on sovitettu hiljattain suomalaiseen koulujärjestelmään. CICO-mallia on tutkittu pääosin interventiotutkimuksilla. Tämä tutkimus edustaa laadullista, metatason näkökulmaa olemassa olevaan tutkimukseen. Aineiston muodostavat 28 mallia käsittelevää tieteellistä julkaisua. Metodina on aineiston retorinen analyysi Chaïm Perelmanin argumentaatioteoriaa hyödyntäen. Teoreettisen viitekehyksen muodostaa Nikolas Rosen hallintateoreettinen ajattelu. Retorisella analyysillä selvitettiin aineistolle ominaiset argumentoinnin lähtökohdat, tekniikat ja tutkimuksen yleisösuhde. Näiden perusteella aineistoa analysoitiin hallintateoreettisesta näkökulmasta, jossa CICO asemoitui legitiimiksi hallinnan välineeksi koulun kontekstissa. Argumentaatio rakentui tosiseikoille, jotka koskivat ongelmallisesti käyttäytyvien oppilaiden määrää ja oppilaitosten niukkoja resursseja. Arvot koskivat kustannustehokkuutta, pragmaattisuutta ja oppilaiden itseohjautuvuutta. Vakuuttavuutta rakennettiin riskipuheella, jota synnytettiin jakamalla koulusuoriutuminen dikotomiseen kategoriaan norminmukaisesta ja ongelmallisesta käyttäytymisestä. Vuorovaikutus määrittyi yksisuuntaisena, jossa oppilaalle varattiin palautteeseen ja palkkioihin reagoiva rooli. Argumentointia vahvistettiin kvantifioivalla kielenkäytöllä. Tutkimukset pyrkivät vakuuttamaan yhdysvaltalaisia kasvatustieteiden ja psykologian tutkijoita, jotka jakavat aineistosta tunnistetut todellisuuden luonnetta tai toivottavaa asiantilaa koskevat väitteet. Oppilaiden käyttäytymistä hallinnoitiin konkreettisilla toimenpiteillä sekä implisiittisillä, normien mukaista subjektiviteettia tuottavilla mekanismeilla. Tutkimus on lisännyt ymmärrystä tavoista, joilla näyttöön perustuvaan tutkimukseen kiinnittyvä malli rakentaa vakuuttavuutta argumentoinnin keinoin. Hallinnan näkökulmasta CICO piirtyy erontekoja tuottavana, hallinnoivana ja niitä oikeuttavana käyttäytymisen normalisoinnin välineenä

Spatially coherent probabilistic precipitation downscaling with meteorological analogues

Étudier les précipitations et leur lien avec la circulation atmosphérique augmente notre connaissance de leurs caracteristiques et aide à anticiper leur comportement futur. Des méthodes de déscente d'échelle sont développées pour fournir des informations météorologiques locales et importantes pour l'hydrologie à partir des informations issues des réanalyses ou des projections globales du climat. La méthode SANDHY (Stepwise ANalogue Downscaling method for HYdrology) est étendue à l'ensemble de la France métropolitaine en optimisant les domaines pour le prédicteur géopotentiel pour les 608 zones climatiquement homogènes en France en utilisant un algorithme qui permet de prendre en compte l'équifinalité. Une grande diversité des domaines pour le prédicteur géopotentiel a été trouvée. Trois voies pour augmenter la cohérence spatiale et diminuer l'espace des paramètres sont explorés : prendre en compte les domaines optimisés pour des zones voisines, rassembler des zones en utilisant des algorithmes d'aggregation et utiliser un preditant moins asymétrique pendant l'optimisation. Utiliser de l'information issues de zones voisines permet de compenser certaines limitations de l'algorithme d'optimisation. Une méthode de vérification spatiale (SAL) est ici adaptée pour les précipitations probabilistes simulées par SANDHY. Des mesures de performance derivées de cette version probabiliste du SAL sont ensuite utilisées pour évaluer différentes stratégies de déscente d'échelle concernant la cohérence spatiale à l'échelle d'un bassin versant. Les domains optimisés localement pour le prédicteur géopotentiel permettent de mieux localiser les précipitations dans le bassin tandis que des domains uniformes sur tout le bassin apportent une structure des précipitations plus réaliste. Les simulations de débit pour le bassin de la Durance sont le plus sensible à la localisation des précipitations ce qui souligne l'interêt d'une optimisation locale des domaines des prédicteurs.Studying past and present day precipitation and its link to large scale circulation increases our understanding of precipitation characteristics and helps to anticipate their future behaviour. Downscaling techniques are being developed to bridge the gap between large-scale climate information from global reanalyses or GCM global projections and local meteorological information relevant for hydrology. The stepwise analogue downscaling method for hydrology (SANDHY) is extended to the whole mainland of France by optimising the geopotential predictor domains for 608 zones covering France using a multiple growing rectangular domain algorithm that allows to take equifinality into account. A high diversity of predictor domains has been found. To increase the spatial coherence three ways are explored to reduce the parameter space: assessing the skill for predictor domains found for other zones, form groups of zones using cluster algorithms and using a less skewed predictand variable during optimisation. Using information from neighbouring zones allows to counterbalance in part limitations of the optimisation algorithm. A feature based spatial verification method (SAL) is adapted for probabilistic precipitation simulation as provided by SANDHY. Skill scores derived from the probabilistic SAL are used to assess different strategies for spatially coherent precipitation downscaling at catchment scale. Locally optimised predictor domains lead to a better localisation of precipitation in the catchment and higher local skill while uniform predictor domains for the whole catchment lead to a more realistic spatial structure of the simulated precipitation. Streamflow simulations for the Durance catchment (Southern Alps) are most sensitive to the realistic localisation of precipitation which highlights the interest of locally optimising predictor domains.STA

"Energiaa ja hyvinvointia yhteiskunnille" : retorinen analyysi sähkön vähittäismyyjien yhteiskuntavastuusta

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library.Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla.Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler.Tutkimuksessa kartoitetaan suomalaisten sähkön vähittäismyyjien yhteiskuntavastuuta. Työssä selvitetään, keille sähköyhtiöt yhteiskuntavastuusta viestivät, millä argumenteilla vastuunottoa perustellaan ja miten vastuupuheesta rakennetaan uskottavaa. Mielenkiinnon kohteena on vastuullisuuden rakentuminen tekstin tasolla. Yhteiskuntavastuuraportit ovat yksi keino legitimoida liiketoimintaa sidosryhmien silmissä. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys muodostuu institutionaalisen organisaatioteorian soveltamisesta retorisen analyysin tuloksiin. Sähköyhtiöiden yhteiskuntavastuuta tulkitaan organisaatioiden institutionaalisen ympäristön vaikutuksen tuloksena. Tutkimus on luonteeltaan kvalitatiivinen. Aineiston muodostavat kymmenen liikevaihdoltaan suurimman suomalaisen sähkön vähittäismyyjän yhteiskuntavastuuraportit tai vuosikertomuksien yhteiskuntavastuuta käsittelevät osiot. Raportteja analysoidaan pääasiassa Chaïm Perelmanin uuden retoriikan käsitteistön avulla. Sähköyhtiöt suuntasivat raporttinsa ensisijaisesti joko asiakkaille tai omistajille. Suuremmat yhtiöt puhuttelivat asiakkaita etäisesti, paikantamatta asiakkuuden luonnetta tarkemmin. Maakunnallisiksi toimijoiksi profiloituneet yhtiöt puhuttelivat ensisijaisesti oman maakunnan tai alueen asukkaita, jotka samalla olivat yhtiön sähköasiakkaita. Omistajille suunnatut raportit argumentoivat vastuullisuutta omistajan intressin kautta. Yhtiön omistusrakenne (pörssiyhtiö vai kunnallinen liikelaitos) vaikutti kuitenkin siihen, miten omistajia puhuteltiin ja vastuullisuutta kehystettiin. Sähköyhtiöt perustelivat yhteiskuntavastuutaan neljällä esisopimuksella. Esisopimukset ovat puhujan julkilausumattomia taustaoletuksia, joiden varaan argumentointi rakennetaan. Yhteiskuntavastuun kantaminen esitettiin toimintana, joka tähtää asiakkaiden lähialueen kehittämiseen. Tämä korostui niiden yhtiöiden raporteissa, joiden yleisönä olivat paikalliset sähkönjakelualueen asukkaat. Toiseksi, vastuullisuus kehystettiin sähköyhtiöiden rooliin julkisina palvelijoina. Yhtiöiden toiminta esitettiin jo lähtökohtaisesti vastuullisena, koko yhteiskunnan hyväksi koituvana toimintana. Tämä korostui suurimpien sähköyhtiöiden raporteissa. Kolmanneksi, yhteiskuntavastuuta perusteltiin taloudellisella kannattavuudella. Hyvä taloudellinen kehitys kuvattiin paitsi ehdoksi yrityksen toiminnalle, myös vastuun kantamisen edellytykseksi. Neljänneksi, vastuullisuuden välttämättömyyttä argumentoitiin viittaamalla erilaisiin luonnonympäristössä tapahtuneisiin muutoksiin ja tulevaisuuden uhkakuviin. Yhteiskuntavastuupuheesta rakennettiin uskottavaa assosiatiivisilla argumentaatiorakenteilla, jotka sitoivat sähköyhtiön toiminnan johonkin jo hyväksyttyyn tai arvostettuun todellisuuden rakenteelliseen ominaisuuteen. Raportoinnin luotettavuutta korostettiin viittaamalla kolmannen tahon tekemään arviointiin yhtiön vastuullisuudesta. Yhtiöiden toiminta myös yhdistettiin johonkin yleisesti arvostusta nauttivaan järjestöön. Uskottavuutta rakennettiin lisäksi korostamalla aktiivista vuorovaikutusta sidosryhmiin, tuomalla yhteiskuntavastuu osaksi toiminnan arkea sekä korostamalla sähköntoimituksen luotettavuutta. Tutkimuksen perusteella havaittiin, että yhtiöiden institutionaalinen ympäristö heijastui tapaan jäsentää yhteiskuntavastuuta. Keskeiset institutionaaliset muuttujat olivat organisaation suhde energiantuotantoon, koko, omistusrakenne ja paikallisidentiteetin merkitys. Sähkön vähittäismyyjät suuntasivat yhteiskuntavastuuraportit ensisijaisesti yleisöille (asiakkaat, omistajat), joihin niillä oli taloudellinen intressi. Taloudellisten sidosryhmien korostuminen voidaan tulkita niin, että asiakkaiden ja omistajien yhtiöön kohdistama normatiivinen paine on voimakkaampi muihin sidosryhmiin verrattuna. Näihin odotuksiin vastaaminen on myös yhtiön toiminnan jatkuvuuden kannalta jossain muodossa välttämätöntä. Toisaalta voidaan korostaa myös organisaation omaa mahdollisuutta valita, yhdistellä ja tulkita siihen kohdistuvia odotuksia sidosryhmien taholta. Asiakkaiden ja omistajien yhtiöön kohdistamat odotukset saatetaan kokea myös oikeutetummiksi kuin muiden sidosryhmien odotukset, jonka takia myös yhteiskuntavastuu jäsennetään korostetusti näiden ryhmien odotusten kautta

Origin and transport of Mediterranean moisture and air

Considering the Mediterranean as a region of high evaporation and low precipitation, evaluations of sinks and sources of moisture and precipitation in the Mediterranean basin have been carried out within the frame of the CIRCE (Climate Change and Impact Research: the Mediterranean Environment) project. Besides these evaluations, residence time and stagnation/ventilation analyses have been carried out to investigate transport to and from the Mediterranean basin and in the basin itself. A Lagrangian moisture diagnosis method calculating budgets of evaporation minus precipitation was applied to a 5.5 year (October 1999–April 2005) trajectory data set and evaluated for eight representative Mediterranean Regions Of Interest (ROI). The Mediterranean basin has been identified as a major source of moisture and precipitation to the surrounding land area and to the basin itself. Main regions of stagnation, i.e. the Po basin, have been defined on a seasonal basis through residence time analysis. Evaluation of the transport to and from the basin shows that the Mediterranean is a crossroad of airstreams where air enters mainly from the northwest and continues in two separate streams, one going southwest over North Africa into the trade wind zone and the other one to the northeast through Central Asia