Susikannan hoitosuunnitelman päivitysprosessin arviointi

Vuonna 2015 vahvistettua Suomen susikannan hoitosuunnitelmaa päivitettiin maa- ja metsätalousministeriön asettamassa hankkeessa vuosina 2018–2019 ja hoitosuunnitelma vahvistetiin marraskuun 2019 alussa. Tässä raportissa arvioidaan susikannan hoitosuunnitelman päivitysprosessia siihen osallistuneiden ja yhteistoiminnan näkökulmasta. Arviointia varten on haastateltu hankkeen valmistelu- ja ohjausryhmässä mukana olleita. Arvioinnin tavoitteena on ollut koota osallistujien näkemykset ja kokemukset yhteistoiminnallisesta prosessista. Haastatteluaineiston ohella arvioinnin apuna on käytetty päivitystyön aikana tehtyjä havaintoja ja kannanhoitosuunnitelmaluonnokseen jätettyjä lausuntoja. Susikannan hoitosuunnitelman valmistelun organisoinnista ja johtamisesta vastasi ensimmäistä kertaa maa- ja metsätalousministeriö. Arviointiraportin toisessa luvussa tarkastellaan osallistujien näkemyksiä työryhmien kokoonpanosta ja osallistumisen tasapuolisuudesta. Kolmannessa luvussa tarkastellaan osallistujien näkemyksiä hoitosuunnitelmahankkeessa hyödynnetyistä yhteistoiminnallisista työskentelytavoista ja prosessista. Neljännessä luvussa tarkastellaan yhteistoiminnan vaikuttavuutta esittelemällä osallistujien huomioita muun muassa asiakysymysten edistymisestä, haastavista aihepiireistä ja haasteista, joihin on syytä valmistautua prosessin jälkeen. Arvioinnin perusteella on laadittu toimenpidesuosituksia, joiden avulla kannanhoitosuunnitelmaprosesseja voidaan kehittää jatkossa. Raportissa esitetään esimerkiksi näkökulmia ja toimenpidesuosituksia tasapainoisen sidosryhmäedustuksen ja osallisuuden rakentamiseen sekä yhteistoimintatyötapojen hiomiseen. Lisäksi raportissa on kehitysideoita vastaavan tyyppisten prosessien eri vaiheiden kehittämiseen. Tämän arviointiraportin ovat laatineet Suomen Akatemian yhteydessä toimivan strategisen tutkimuksen neuvoston (STN) rahoittaman Yhteistoiminnallisia ratkaisuja sirpaloituvien yhteiskuntien ongelmiin – Käänne yhteishallintaan ympäristöpäätöksenteossa (CORE) -hankkeen (313013, 313014) asiantuntijat Outi Ratamäki ja Taru Peltola. Julkaisun sisällöstä vastaavat tiedon tuottajat, eikä tekstisisältö välttämättä edusta maa- ja metsätalousministeriön näkemystä

Suden kanssa

201

Framing the peat - the political ecology of Finnish mire policies and law

This article aims to reveal the political positioning of ‘mire nature’ in Finnish peatland policy and law. The data analysed include the latest policy documents, laws and regulations related to mires and peat extraction. Analysis is based on frame analysis (i.e. how an object is defined and positioned) and ideas drawn from a political ecology approach. Two main frames can be identified within the Finnish legal and policy framework: peat as a natural resource to be utilised for national energy sufficiency and economic competitiveness, and peat as a valuable source of biodiversity and an integral element of global ecosecurity. Analysis reveals the degree to which the definition of issues or objects in legal and policy terms is important in determining outcomes. It also reveals that national policies have swung back and forth and are prone to economic power struggles. Furthermore, while laws and regulations have offered strong and longstanding support for the extractive use of peat, the latest regulatory developments show a break from this trend. However, the arguments and facts concerning climate change are poorly integrated with Finnish peatland policy and law

Metsänhoitoyhdistykset METSO-ohjelman toimeenpanossa

Etelä-Suomen metsien monimuotoisuuden toimintaohjelma METSOn tavoitteena on pysäyttää metsäisten luontotyyppien ja metsälajien taantuminen sekä vakiinnuttaa luonnon monimuotoisuuden suotuisa kehitys. Metsänhoitoyhdistykset osallistuvat METSOn toteutukseen tarjoamalla neuvontaa metsänomistajille ja välittämällä METSO-kohteita ELY-keskuksille ja Suomen metsäkeskukselle. Artikkelissa analysoidaan metsänhoitoyhdistysten roolia välittäjäorganisaationa metsänomistajien ja METSOa toteuttavien viranomaisten yhteistyössä yhdistysten ja METSO-ohjelman tavoitteiden näkökulmista. Aineistona ovat METSO-viestintäryhmän metsänhoitoyhdistyksille lähettämä kysely ja tämän pohjalta järjestetty ryhmäkeskustelu sekä tapauslaskelma METSOvälityspalkkion taloudellisesta kannustavuudesta metsänhoitoyhdistyksille. Tulosten perusteella METSO-kohteiden markkinoinnin edellytyksiä ovat työstä saatava korvaus, sopivien kohteiden löytyminen ja metsänomistajan kiinnostus metsien suojeluun. Jos metsänhoitoyhdistysten halutaan välittävän METSO-kohteita selvästi nykyistä enemmän, tulee metsänhoitoyhdistyksille löytää mielekäs rooli, jossa yhdistyvät ohjelman ja yhdistysten tavoitteet. Lisäksi METSO-kohteiden välittämisestä tulisi tehdä yhdistyksille taloudellisesti kannattavampaa, esimerkiksi kehittämällä välityskorvauksen maksuperiaatteita. Edelleen yhdistysten sitoutumista METSOn markkinointiin voitaisiin vahvistaa tukemalla yhdistysten ja alueellisten toimijoiden vuoropuhelua ja tiedonvaihtoa.Peer reviewe

Luonnonsuojelulailla rauhoitettujen lajien aiheuttamien vahinkojen korvausmenettelyn kehittäminen

Selvityksessä analysoitiin rauhoitettujen harvinaisten eläinten tuottamien vahinkojen korvaamiseksi maksettavista avustuksista annetun ympäristöministeriön päätöksen (1626/1991) nojalla ELY-keskusten tekemät avustuspäätökset vuosilta 2012–2016. Samoin perehdyttiin rauhoitettujen lajien aiheuttamien vahinkojen ennaltaehkäisyä ja korvaamista koskevaan sääntelyyn Tanskassa, Norjassa, Ruotsissa ja Virossa. Lisäksi kartoitettiin Euroopan unionin valtiontukea koskevaa sääntelyä. Hankkeessa lisäksi arvioitiin, voitaisiinko joidenkin lajien tai vahinkotyyppien osalta korvaukset siirtää vakuutusten piiriin. Tämän lisäksi hankkeeseen sisältyi keskeisten sidosryhmien haastattelu. Selvitysryhmä laati kaikkiaan 14-kohtaisen listan suosituksista sääntelyn kehittämiseksi. Suositukset koskevat muun ohella Suomen perustuslain vaatimusten huomioon ottamista, Euroopan unionin valtiontukisääntelyä, vahinkojen korvaamista ja ennaltaehkäisyä sekä rahoituksen myöntämiseen liittyvää menettelyä. Tämä julkaisu on Itä-Suomen yliopiston ympäristöoikeuden tutkimusryhmän ja Linnunmaa Oy:n muodostaman konsortion loppuraportti ympäristöministeriön tilaamaan selvitykseen, jonka tavoitteena on luonnonsuojelulailla (1096/1996) rauhoitettujen lajien aiheuttamien vahinkojen korvausmenettelyn kehittämine

Ekosysteemipalveluiden tutkimuksesta hallintaan – kirjallisuuskatsaus ja tapaustarkasteluita

Luonnonvara- ja luonnonsuojelupolitiikkaa on perinteisesti kehitetty toisistaan erillään, mutta kestävän kehityksen politiikan ja vuonna 2005 laaditun YK:n Vuosituhannen ekosysteemiarvion myötä on kiinnitetty aiempaa enemmän huomiota toimivien monimuotoisten ekosysteemien välttämättömyyteen ja ekosysteemien tuottamiin hyötyihin. Ihmisen riippuvuus ekosysteemien tuottamasta ruuasta, raaka-aineista, veden ja ravinteiden pidätyksestä, pienilmaston säätelystä ja virkistyksestä on tunnistettu tutkimuksessa sekä yhä enemmän myös politiikassa ja käytännön päätöksenteossa. Ekosysteemipalvelutarkastelujen tavoitteena on tuoda yhteen tieto ekosysteemien toiminnoista, tuki- ja säätelypalveluista, tuotantopalveluista, kulttuuripalveluista sekä luonnon monimuotoisuudesta, jotta palveluiden keskinäistä riippuvuutta voitaisiin arvioida ja kestävää käyttöä hallita. Ekosysteemipalveluita tarkastellaan ja ohjataan kuitenkin vielä varsin hajanaisesti, eikä uutta lähestymistapaa sovellettaessa aina osata hyödyntää jo olemassa olevia tieto- ja hallintajärjestelmiä. Tämä raportti kokoaa yhteen kansainvälisen tutkimuksen ekosysteemipalvelu-  lähestymistapoja ja käytännön esimerkkejä siitä, miten erilaiset suomalaiset luonnonvarojen ja maankäytön ohjaus- ja hallinta-  järjestelmät käsittelevät ekosysteemipalveluita. Raportin tarkoituksena on tuoda ajankohtainen sovellettava tietämys suomalaisten luonon-  varojen, maankäytön ja luonnonsuojelun päätöksentekijöiden ja asiantuntijoiden käyttöön. Raportin ensimmäisessä osassa tunnistetaan vakiintuneet tarkastelutavat ja nostetaan esiin sellaiset menetelmät, joiden soveltaminen on vasta alkutekijöissään. Kirjallisuuteen pohjaava katsaus esittelee ekosysteemipalveluiden tarkasteluja yhteiskunnan toiminnoissa ja hallinnan kohteena, mallinnuksella, paikkatieto-  tarkasteluilla ja maankäytön suunnittelussa, taloudellisella arvottamisella ja päätöksenteon tuessa. Raportin toisessa osassa havainnollistetaan ekosysteemipalveluiden sisällyttämistä päätöksentekoon ja luonnonvarojen hallintaan suomalaisten esimerkkien avulla. Luonnonvara-alan strategisten ohjelmien tarkastelu, pohjoiskarjalaisen suoalueen ekosysteemipalveluiden vertailu, Lounais-Suomen metsäluonnon monimuotoisuuden turvaamisen ekosysteemipalveluvaikutukset sekä ekosysteemipalvelujen huomioon ottaminen Helsingin Östersundomin ja Lahden Kytölän aluesuunnittelu-  prosessissa havainnollistavat päätöksenteon ja hallinnan keskeisiä kysymyksiä. Suomalaiset tarkastelut osoittavat, miten ekosysteemipalveluita muuttavaa päätöksentekoa voidaan tukea tunnistamalla, arvottamalla ja vertailemalla ekosysteemien tuottamia hyötyjä sekä käyttämällä indikaattoreita, paikkatietoanalyyseja ja niiden perusteella tuotettuja karttoja. Aineistojen ja tarkastelutapojen yhdistäminen vaatii teknistä osaamista ja voimavaroja sekä sektori- ja luonnonvarakohtaisten tiedonhallintajärjestelmien yleistämistä. Uusia tarkastelumenetelmiä tulee kehittää sekä olemassa olevien järjestelmien pohjalta että tarvittaessa kehittämällä uusia yhdentäviä menetelmiä. Samalla, kun osamalleja ja sektorikohtaisiin inventointi- ja seuranta-aineistoihin pohjautuvia tarkasteluja syvennetään ja hienosäädetään, joudutaan ekosysteemi- ja sektorirajat ylittävissä tarkasteluissa tyytymään todennäköisesti totuttua karkeampaan tietoon. Kuitenkin esimerkiksi paikkatietotarkastelut osoittavat yhdentämisen tuoman lisäarvon konkreettisesti. Vuoropuhelu eri mallien tuottajien ja tarkasteluja hyödyntävien päätöksentekijöiden ja osallisten välillä on tässä välttämätöntä