Sexuality education and sexual and gender minorities in school

Abstract. This thesis paper examines sexuality education and sexual and gender minorities (SGM) in schools. It focuses especially on the effects of heteronormativity on sexuality education and what this may indicate to the SGM adolescence’s wellbeing in schools. These themes are pondered also in the Finnish context by examining Finnish and international studies about heteronormativity and its effect on sexuality education. This literature review is narrative in its nature and highlights the importance of inclusive sexuality education that meets the needs of sexual and gender minority youth. This topic has not been researched very vastly in the Finnish context recently. In this thesis the focus is on heteronormativity and its effects on SGM youth’s wellbeing especially in sexuality education but also in general in school. The results of this paper suggest heteronormativity and heteronormative practices causes invisibility of SGMs in sexuality education classes and schools, which in turn naturally affects their wellbeing. This paper investigates the possibilities and benefits a framework based on social justice and rights-based sexuality education could offer. It also looks at the challenges that may come with it based mostly on research done internationally

The single-particle density matrix and the momentum distribution of dark "solitons" in a Tonks-Girardeau gas

We study the reduced single-particle density matrix (RSPDM), the momentum distribution, natural orbitals and their occupancies, of dark "soliton" (DS) states in a Tonks-Girardeau gas. DS states are specially tailored excited many-body eigenstates, which have a dark solitonic notch in their single-particle density. The momentum distribution of DS states has a characteristic shape with two sharp spikes. We find that the two spikes arise due to the high degree of correlation observed within the RSPDM between the mirror points ($x$ and $-x$) with respect to the dark notch at $x=0$; the correlations oscillate rather than decay as the points $x$ and $-x$ are being separated.Comment: 9 pages, 8 figure

Effect of Rhesus D incompatibility on schizophrenia depends on offspring sex.

Rhesus D incompatibility increases risk for schizophrenia, with some evidence that risk is limited to male offspring. The purpose of this study is to determine whether risk for schizophrenia due to Rhesus D incompatibility differs by offspring sex using a nuclear family-based candidate gene approach and a meta-analysis approach. The genetic study is based on a sample of 277 nuclear families with RHD genotype data on at least one parent and at least one child diagnosed with schizophrenia or related disorder. Meta-analysis inclusion criteria were (1) well-defined sample of schizophrenia patients with majority born before 1970, (2) Rhesus D incompatibility phenotype or genotype data available on mother and offspring, and by offspring sex. Two of ten studies, plus the current genetic study sample, fulfilled these criteria, for a total of 358 affected males and 226 affected females. The genetic study found that schizophrenia risk for incompatible males was significantly greater than for compatible offspring (p=0.03), while risk for incompatible and compatible females was not significantly different (p=.32). Relative risks for incompatible males and females were not significantly different from each other. Meta-analysis using a larger number of affected males and females supports their difference. Taken together, these results provide further support that risk of schizophrenia due to Rhesus D incompatibility is limited to incompatible males, although a weak female incompatibility effect cannot be excluded. Sex differences during fetal neurodevelopment should be investigated to fully elucidate the etiology of schizophrenia

Cell deformation behavior in mechanically loaded rabbit articular cartilage 4 weeks after anterior cruciate ligament transection

SummaryObjectiveChondrocyte stresses and strains in articular cartilage are known to modulate tissue mechanobiology. Cell deformation behavior in cartilage under mechanical loading is not known at the earliest stages of osteoarthritis. Thus, the aim of this study was to investigate the effect of mechanical loading on volume and morphology of chondrocytes in the superficial tissue of osteoarthritic cartilage obtained from anterior cruciate ligament transected (ACLT) rabbit knee joints, 4 weeks after intervention.MethodsA unique custom-made microscopy indentation system with dual-photon microscope was used to apply controlled 2 MPa force-relaxation loading on patellar cartilage surfaces. Volume and morphology of chondrocytes were analyzed before and after loading. Also global and local tissue strains were calculated. Collagen content, collagen orientation and proteoglycan content were quantified with Fourier transform infrared microspectroscopy, polarized light microscopy and digital densitometry, respectively.ResultsFollowing the mechanical loading, the volume of chondrocytes in the superficial tissue increased significantly in ACLT cartilage by 24% (95% confidence interval (CI) 17.2–31.5, P < 0.001), while it reduced significantly in contralateral group tissue by −5.3% (95% CI −8.1 to −2.5, P = 0.003). Collagen content in ACLT and contralateral cartilage were similar. PG content was reduced and collagen orientation angle was increased in the superficial tissue of ACLT cartilage compared to the contralateral cartilage.ConclusionsWe found the novel result that chondrocyte deformation behavior in the superficial tissue of rabbit articular cartilage is altered already at 4 weeks after ACLT, likely because of changes in collagen fibril orientation and a reduction in PG content

Z-luvun luokittelutarkkuus zombie-yrityksien kohdalla

Tiivistelmä. Finanssikriisin jälkeen Suomeen ja muihin Euroopan valtioihin on muodostunut zombie-yrityksiä. Tämän mahdollistaa matalat korot, lainoittajien haluttomuus ajaa yhtiöitä konkurssiin ja heikot pankit. Perinteisesti yhtiöt, joiden vakavaraisuus on heikko ja kasvunäkymät olemattomat, ovat ajautuneet konkurssiin. Heikkojen yrityksien kohdalla lainanantajat eivät aja yhtiötä konkurssiin, vaan uudelleen järjestelevät lainat yhtiön elpymisen toivossa. Heikot pankit kamppailevat kiristyvien pääomavaatimuksiensa kanssa eivätkä alas kirjaa ongelma yritysten luottoja. Tämä kaikki mahdollistaa zombie-yrityksien olemassaolon. Konkurssiennustamismallit jaottelevat yhtiöt maksukykyisiin sekä maksukyvyttömiin. Ongelmaksi muodostuvat zombie-yhtiöt, joiden sijoittaminen kumpaankaan kategoriaan on haastavaa. Zombie-yhtiö on huonosti kannattava ja vakavaraisuudeltaan erittäin heikko, mikä puoltaa jaottelua maksukyvyttömiin yhtiöihin. Toisaalta zombie-yhtiöt pystyvät jatkamaan liiketoimintaansa useita vuosia, mikä tukee väitettä jonkin tasoisesta maksukyvystä ja näin ollen luokittelua maksukykyisiin. Tässä tutkielmassa kartoitetaan, miten ennustemallit luokittelevat zombie-yrityksiä. Tämä toteutetaan laskemalla Laitisen mallin mukaan Z-luvut zombie-yhtiöille. Tätä tulosta peilataan yhtiön todennäköisyyteen ajautua konkurssiin. Tutkielmassa halutaan kartoittaa tätä harmaata aluetta, mihin zombie-yhtiöt asettuvat. Tutkimuksessa käytetään Asiakastiedon voitto+ ohjelman tietokantaa. Tästä tietokannasta kartoitetaan zombie-yhtiöitä tilinpäätös tunnuslukujen avulla. Löydetyille yhtiöille lasketaan Z-luvut. Oma tutkimus on toteutettu käyttäen kvantitatiivisia menetelmiä. Tutkimuksessa tarkastellaan kriittisesti Z-luvun luokittelukykyä zombie-yritysten kohdalla. Tutkimuksen tuloksista on havaittavissa, että käytetyn aineiston zombie-yhtiöillä Z-luku on kauttaaltaan heikko. Tästä huolimatta yhtiöt ovat jatkaneet toimintaansa useita vuosia menemättä konkurssiin. Tämä osoittaa Z-luvun epätarkkuuden zombie-yrityksien luokittelua tarkastellessa. Tutkielman aikana havaittiin myös tulevaisuuden tutkimusaiheita. Zombie-yrityksien määritelmästä tulisi saada täsmällisempi, mikä helpottaisi tutkimustuloksien vertailua keskenään. Tärkeimpänä voidaan kuitenkin pitää zombie-yhtiöiden tutkimista myös muilla menetelmillä, kuin omavaraisuusasteen kautta. Jatkuvat luottotietomerkinnät voisivat olla yksi tapa jatkaa tutkimuksia tulevaisuudessa

Suo- ja turvemaan geokemialliset tekijät luonnonmukaisen vesienkäsittelyrakenteen soveltuvuusarvioinnissa

Tiivistelmä. Pintavalutuskentäksi soveltuvan suoalueen suunnitteluohjeena käytetään turvetuotannossa yleisesti TuKos -hanketta (Turvetuotannon valumavesien ympärivuotinen käsittely) ja sen suuntaa-antavia raja-arvoja tulevan pintavalutuskentän toimivuudesta. Tämän tutkimuksen aineisto on kerätty Neovan (sen hetkisen Vapon) toimesta suoalueilta, joiden soveltuvuus pintavalutuskentiksi haluttiin selvittää TuKos -hankkeen ohjeiden mukaisesti. Tuloksia on tarkasteltu TuKos -hankkeen raja-arvojen valossa sekä tehty uusia havaintoja kerätystä aineistosta. Tutkimuksessa on mukana 38 suoaluetta ympäri Suomea, jotka jaettiin tarkempia tutkimuksia ja tarkastelua varten ojitettuihin ja ojittamattomiin soihin. Näiltä soilta on maastossa määritetty turvekaava ja maatuneisuusaste sekä laboratoriossa tehty alkuaineanalyysit pintaturpeesta fosforin (P), alumiinin (Al), raudan (Fe), mangaanin (Mn), kalsiumin (Ca) ja magnesiumin (Mg) pitoisuuksista. Pitoisuusanalyysia varten haluttiin tarkastella kahden hajotusmenetelmän, EPA 3051(HNO3/HCL) ja SFS-EN ISO 16967:15, antamia eroavaisuuksia tuloksissa. Myös pH, sähkönjohtokyky ja tuhkapitoisuus määritettiin Geokemian laboratoriossa. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että ojitetuilla ja ojittamattomilla soilla oli selkeä ero alkuainepitoisuuksissa muun muassa fosforin osalta, joka on pintavalutuskentillä huuhtoutumisongelmaa mahdollisesti aiheuttava alkuaine. Tarkasteltaessa myös fosforia sitovia alkuaineita, oli ero ojitustilanteiltaan erilaisilla soilla suhteellisen tasainen huuhtoutumisongelmaa silmälläpitäen. Ojittamattomilla soilla korrelaatiot eri pintaturpeen ominaisuuksien ja alkuaineiden kanssa olivat selkeämmät. Hajotusmenetelmän valinta ei aiheuttanut suurta poikkeamaa pitoisuustulosten välille, mutta tietyissä alkuaineissa (Al) ja tutkimusten vertailuissa ero on otettava huomioon. TuKos -hankkeen suunta-arvoihin verrattuna tutkimuksen pintavalutuskentän puhdistustehokkuutta kuvaavan alkuainesuhdekaavan arvot olivat huomattavasti pienempiä. Jotta voitaisiin varmistaa tämän tutkimuksen tuloksia pintavalutuskentän pintaturpeen ominaisuuksien mahdollisesta potentiaalista sekä korrelaatioista puhdistuksessa, tulisi olla tarkastelussa myös soiden valuntatiedot. Tuloksista voidaan kuitenkin tehdä varovaisia johtopäätelmiä sen osalta, että varmimmin toimivana pintavalutuskenttänä toimii todennäköisesti TuKos -hankkeessakin esitetty pintaturpeeltaan heikosti maatunut ojittamaton suo

Historiatietoisuuden ja historiallisen ajattelun kehittäminen varhaiskasvatuksessa ja esiopetuksessa

Tiivistelmä. Tutkielma käsittelee historiatietoisuuden ja historiallisen ajattelun kehittämistä varhaiskasvatuksessa ja esiopetuksessa. Aihetta on Suomessa ja kansainvälisesti tutkittu vähän. Kuitenkin varhaiskasvatuksessa ja esiopetuksessa historia kuuluu oppimisen alueisiin. Tutkielmassa aihetta käsitellään historian opetuksen didaktiikassa vaikuttavien historiallisen ajattelun ja historia-tietoisuuden kautta. Historiallinen ajattelu liittyy taitopohjaiseen historianopetukseen, jossa opetellaan niitä taitoja, joita historiantutkijatkin käyttävät. Historiatietoisuus on ihmisen tapa hahmottaa itsensä menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden näkökulmista käsin. Historiatietoisuus on myös yksilön ja yhteisöjen identiteettityötä, jota rakennetaan tarinoiden kautta. Historiatietoisuuteen kuuluu myös taju itsestä historiallisena toimijana. Aiemmin pieniä lapsia pidettiin kykenemättöminä oppimaan historiaa, koska he eivät hahmota kellonaikoja tai kalendaarista aikaa. Näitä tutkimustuloksia on kyseenalaistettu ja lapsia pidetään kykenevinä oppimaan historiaa viidennestä ikävuodesta lähtien, jos käytetään väljiä aikakategorioita, kuten ”kauan aikaa sitten” ja otetaan huomioon subjektiivinen ja kulttuurista riippuvainen aikakäsitys, joka on sidoksissa lapsen elämään, lähiympäristöön ja läheisiin ihmisiin. Lapset alkavat hahmottaa aikaa esimerkiksi oman elämänsä tapahtumien kautta. Oppimisen apuna käytetään myös visuaalisia apukeinoja ja lapsia lähellä olevia aiheita. Lapset kohtaavat vapaa-ajallaan viihteellistä historiakulttuuria jo kauan ennen koulun historianopetuksen aloittamista, kirjojen, tv-sarjojen, elokuvien ja pelien välityksellä. Historiakulttuuri on kokijalleen läsnä olevaa historiaa. Varhaiskasvatuksessa lähtökohtana historiaan tutustumiseen on lapsen oma henkilöhistoria, josta näkökulma laajenee lähiyhteisön jäsenten ja lähiyhteisön menneisyyteen. Erilaisia keinoja tutustua historiaan ja kokea sitä ovat kerrotut tarinat, kirjallisuus, esineet, kuvat, ympäristöt ja leikki. Lisäksi käytetään draamaa, musiikkia ja tutkitaan historiaa juhlapäivien kautta. Visuaalinen aikajana on tärkeä apukeino ajalliseen hahmottamiseen. Tärkeänä yhteistyökumppanina ovat lähiyhteisön jäsenet, yleensä lasten vanhemmat ja isovanhemmat, sekä museot. Tutkielmassa totean, että historiallisen ajattelun ja historiatietoisuuden kehittäminen varhaiskasvatuksessa ja esiopetuksessa on mahdollista, jos se sovitetaan ikäryhmälle sopivaksi ja lasten mielenkiinnonkohteet sekä ennakkotiedot aiheesta otetaan huomioon

A relativistic study of Bessel beams

We present a fully relativistic analysis of Bessel beams revealing some noteworthy features that are not explicit in the standard description. It is shown that there is a reference frame in which the field takes a particularly simple form, the wave appearing to rotate in circles. The concepts of polarization and angular momentum for Bessel beams is also reanalyzed.Comment: 11 pages, 2 fig

EU Peatlands: Current Carbon Stocks and Trace Gas Fluxes

Peatlands in Europe has formed a significant sink for atmospheric CO2 since the last glacial maximum. Currently they are estimated to hold ca. 42 Gt carbon in the form of peat and are therefore a considerable component in the European carbon budget. Due to the generally wet soil conditions in peatlands they are also significant emitters of the strong greenhouse gas (GHG) methane (CH4) and in some cases also of nitrous oxide (N2O). The EU funded CarboEurope-GHG Concerted Action attempts to develop a reliable and complete greenhouse gas budget for Europe and this report aims to provide a review and synthesis of the available information about GHG exchanges in European peatlands and their underlying processes. A best estimate for all the European countries shows that some are currently sinks for atmospheric CO2 while others are sources. In contrast, for CH4 and N2O, only the sources are relevant. Whilst some countries are CO2 sinks, all countries are net GHG emitters from peatlands. The results presented, however, carry large uncertainties, which cannot be adequately quantified yet. One outstanding uncertainty is the distribution of land use types, particular in Russia, the largest European peat nation. The synthesis of GHG exchange, nevertheless, indicates some interesting features. Russia hosts an estimated 41% of European peatlands and contributes most to all GHG exchanges (CO2: 25%, CH4: 52%, N2O: 26%, Total: 37%). Germany is the second-largest emitter (12% of European total) although it contains only 3.2% of European peatlands. The reason is the use of most of the peatland area for intensive cropland and grassland. The largest CO2 emitters are countries with large agricultural peatland areas (Russia, Germany, Belarus, Poland), the largest N2O emitters are those with large agricultural fen areas (Russia, Germany, Finland). In contrast, the largest CH4 emitters are concentrated in regions with large areas of intact mires, namely Russia and Scandinavia. High average emission densities above 3.5 t C-equiv. ha-1 are found in the Southeast Mediterranean, Germany and the Netherlands where agricultural use of peatlands is intense. Low average emission densities below 0.3 t C-equiv. ha-1 occur where mires and peatland forests dominate, e.g. Finland and the UK. This report concludes by pointing at key gaps in our knowledge about peatland carbon stocks and GHG exchanges which include insufficient basic information on areal distribution of peatlands, measurements of peat depth and also a lack of flux datasets providing full annual budgets of GHG exchanges

Luenhan pikriitit keskisestä Mosambikista - Viestintuojia Karoon laakiobasalttien vaippapluumilähteestä?

We present geochemical and isotopic (Nd, Sr) data for a picrite lava suite from the Luenha River and adjacent areas in Mozambique. The Luenha picrites represent a previously unknown type of picrites related to the Karoo large igneous province (LIP) and are distinguished by their notably low TiO2 contents (0.3-1.0 wt%) and coupling of high Nb/Y with low Zr/Y and Sm/Yb. Relatively high CaO and low Zn/Fe point to a peridotitic mantle source. Contamination-sensitive incompatible element ratios show that one lava flow is likely to be uncontaminated by the crust and its composition suggests a mantle source with primitive mantle-like incompatible element ratios and mildly depleted isotopic ratios (initial Sr-87/Sr-86 = 0.7041 and epsilon(Nd) = +1.4 at 180 Ma). The primary melts of the Luenha picrites had MgO contents in the range of 13-21 wt%. Our preferred estimate for a primary melt composition (MgO = 18 wt%) resembles experimental melts of fertile mantle peridotite at 3-4 GPa and indicates liquidus temperature of 1445-1582 degrees C. Geochemical similarities suggest the Luenha picrites were generated from the same overall primitive mantle-like reservoir that produced the main volume of Karoo flood basalts in the Karoo, Kalahari, and Zambezi basins, whereas the previously identified enriched and depleted (upper) mantle sources of Karoo picrite suites (Mwenezi, Antarctica) were subordinate sources for flood basalts. We propose that the Luenha picrites record melting of a hot, chemically primitive mantle plume source that may have been rooted in the sub-African large low shear velocity province boundary and that such a source might have been the most significant magma source in the Karoo LIP. (C) 2019 The Author(s). Published by Elsevier B.V.Peer reviewe