Uusi tulkki tahtoo töihin : Selvitys vuosina 2011-2013 valmistuneiden viittomakielentulkkien työllistymisestä

TIIVISTELMÄ Saarikko, Saara & Suonpää, Heta. Uusi tulkki tahtoo töihin – Selvitys vuosina 2011–2013 valmistuneiden viittomakielentulkkien työllistymisestä. Kevät 2014, 55 s., 1 liite. Diakonia-ammattikorkeakoulu, Viittomakielen ja tulkkauksen koulutus, viittomakielentulkki (AMK). Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää, työllistyvätkö vastavalmistuneet viittomakielentulkit tulkkausalalle, millaisia työsuhteita he solmivat, riittääkö heille töitä ja ovatko he joutuneet tekemään muutoksia elämässään tulkkausalan töitä saadakseen. Työ toteutettiin yhteistyössä Suomen Viittomakielen Tulkit ry:n kanssa. Tutkimusaineisto kerättiin sähköisellä Webropol-kyselyllä. Kysely lähetettiin 146 vastaanottajalle, jotka olivat valmistuneet viittomakielentulkeiksi Diakonia-ammattikorkeakoulusta tai Humanistisesta ammattikorkeakoulusta vuosina 2011–2013. Kyselyyn vastasi 106 vastavalmistunutta viittomakielentulkkia. Tulosten mukaan viittomakielentulkeille on riittävästi töitä, sillä 91 % vastavalmistuneista oli työllistynyt tulkkausalalle. Vastauksista tuli esiin myös tyytyväisyys työtuntien määrään. Yleisimmät tulkkaustöiden vuoksi tehdyt muutokset olivat ajoneuvon hankkiminen, paikkakunnalta toiselle muuttaminen ja oman ulkoasun muuttaminen. Opinnäytetyön tulosten perusteella tulkkaustöiden voidaan olettaa tällä hetkellä riittävän. Implantoinnin ja kuurojen ikääntymisen myötä asiakaskunta vähitellen muuttuu ja pienenee, jolloin myös viittomakielentulkin työnkuva muuttuu. Vielä ei voida olla varmoja muutosten vaikutuksista viittomakielentulkkien työllistymiseen tulevaisuudessa. Asiasanat: vastavalmistunut, viittomakielentulkki, työllistyminen, kyselytutkimusABSTRACT Saarikko, Saara and Suonpää, Heta. New terp wants to work – Employment of the Sign Language interpreters graduated 2011–2013. 55 p., 1 appendix. Language: Finnish. Spring 2014. Diaconia University of Applied Sciences. Degree Programme in Sign Language Interpretation. Degree: Bachelor of Humanities. The objective of this thesis was to examine employment of recently graduated sign language interpreters. The study investigates how many of the 2011–2013 graduates have obtained a job as a Sign language interpreter. This study also reveals the changes that Sign language interpreters have done to improve their possibilities to obtain a job. This thesis was made in co-operation with The Finnish Association of Sign Language Interpreters. The data of the study was gathered by a Webropol-survey. The survey was sent to 146 interpreters graduated from Diaconia University of Applied Sciences and Humak University of Applied Sciences. A total of 106 responses were received. Results showed that 91 % of recently graduated interpreters have employed as a Sign language interpreter. Results revealed that the most common changes interpreters have done in order to obtain a job were purchasing a vehicle, moving and changing one’s appearance. The results of this thesis indicate that there is enough work for interpreters at present. However, the situation may change in the future due to implantation and aging of the deaf people. Key words: employment, recent graduate, sign language interpreter, surve

Participative and action-based food education in co-operation with home economics and catering services

Tavoitteet. Tässä opinnäytetyössä tutkitaan ruokakasvatuksen toiminnallisia ja oppilaita osallistavia mahdollisuuksia peruskoulun kotitalousopetuksessa ja kouluruokailussa. Tarkoituksena on selvittää, miten kotitalousopetusta ja kouluruokailua voitaisiin yhdistää niin, että ruokakasvatuksen tavoitteet, kuten ruokatajun kehittyminen, täyttyisivät. Tutkimuksen taustan muodostivat aiempi tutkimus ruoka-kasvatuksesta ja kouluruokailusta, osallisuudesta sekä valtakunnalliset opetuksen ohjausasiakirjat. Kouluruokailua ruokakasvatuksen formaalina oppimisympäristönä ei ole Suomessa juurikaan tutkittu. Osallistamalla oppilaat ruokakasvatukseen saavutetaan parhaassa tapauksessa elinikäiselle oppimi-selle ja hyvinvoinnille merkittäviä tavoitteita sekä lisätään kouluruokailussa monipuolisesti syövien oppilaiden määrää. Menetelmät. Aineisto kerättiin puolistrukturoiduilla teemahaastatteluilla. Yksilöhaastattelut toteutettiin kolmessa helsinkiläisessä koulussa. Haastateltavat olivat joko koulun kotitalousopettajia tai ruokapalvelun esimiehiä. Yhteensä informantteja oli kuusi ja haastattelujen kesto oli 17–35 minuuttia. Haastatteluista kertyi 62 liuskaa sanatarkkaa litteraattia. Aineiston analyysi suoritettiin teemoittelun keinoin. Tulosten tulkinnan tukena on hyödynnetty osallisuuden määritelmää (Niemi ym., 2018) ja ruokatajun kolmikehämallia (Janhonen ym., 2018). Tulokset ja johtopäätökset. Aineistosta nousivat esiin kolme pääteemaa: kouluruokailun kasvatuksel-linen potentiaali, oppilaslähtöinen kehittämistoiminta ja osallisuus sekä koulun aikuiset ruokakasva-tusyhteistyön mahdollistjina. Haastateltavien ruokakasvattajuuden kokemus näyttäytyi merkitykselli-senä tekijänä formaalin ruokakasvatuksen taustalla ja kokemuksen tunne eroaa ruokapalveluhenki-löstön ja opettajien välillä. Yhteistyössä toteutettua ruokakasvatusta edistivät erilaiset projektit, koulun juhlat, pyrkimys osallisuuteen, kestävän kehityksen teemat sekä ammattikuntien väliset hyvät suhteet. Toisaalta sekä opettajien että ruokapalveluhenkilöstön resurssien puute, työnkuvien pirstaleinen luonne sekä ruokapalvelun (ruoka)kasvatukseen liittyvän koulutuksen vähäisyys estivät yhteistyötä. Aineiston perusteella vaikuttaa siltä, että kouluruokailun aikana tapahtuva kasvatus ei ole järin systemaattista tai tavoitteellista ainakaan yhdessä sovitusti, sillä sille ei ole koulutasolla määritelty resursseja tai toimintasuunnitelmaa. Ruokatajun tasomallin hyödyntäminen ruokakasvatuksen toteuttamisen arvioinnissa osoitti sen, että formaalin koulun kontekstissa rakenteellisia toimintatapojen muutoksia saattaa olla haastava toteuttaa tai saada aikaiseksi ilman koulun aikuisten tukea ja sitoutumista. Tämän tutkimuksen valossa formaalin ruokakasvatuksen kehittäminen osallistavammaksi näyttää vaativan ammattitaidon ja ajan lisäksi myös intohimoa ja kiinnostusta aihepiiriä kohtaan koulun ruokakasvattajilta.Aims. This thesis discusses the possibilities of participative and action-based food education in home economics education and school mealtimes in comprehensive schools. The aim of this thesis is to discuss how the co-operation and combining of home economics teaching and school lunches can assist in reaching the goals of food education, such as the development of food sense. The study is based on previous research within food education, school lunches and student participation, as well as the national documents for steering education. School mealtimes as situations for formal learning are not vastly studied in Finland. The aim of the participative food education is to help students reach significant goals of well-being and lifelong learning, as well as increase the number of students who eat diversely. Methods. The data were gathered with half-structured thematic interviews. The individual interviews took place in three schools in Helsinki. In each school, either home economics teachers, school catering staff, or both, were interviewed. In total, there were six informants and the interviews were 17-35 minutes. These interviews produced 62 sheets of literal transcriptions. The data is analyzed thematically. The results were interpreted with the help of the definition participation and participativeness (Niemi et al. 2018) and the three-level model of food sense (Janhonen et al. 2018). Results and conclusions. Three main themes were found in the analysis: the educational potential of school lunches, student-led development and inclusion, and school’s adults as enablers of food educational cooperation. The interviewees’ degree of self-awareness of their role as food educators was found to be an important factor behind formal food education. Co-operational food education benefits from the recognition of participation as an aim of pedagogical activities. In addition, different co-operative projects, school celebrations, themes connected with sustainable development, and including students as responsible participants help the co-operation. On the other hand, lack of resources, fragmented nature of employment tasks and schools catering staff’s shortage of education in (food)education prevented the co-operation in this study. The study implies that educational aims midst school lunches are not systematic nor target-oriented, at least as co-operative effort since they lack both resources and action plans on the school level. Utilizing the three-level model of food sense in the evaluation of the realization of food education showed that in the context of formal schooling, the structural changes in methods are challenging to execute or achieved without the support and commitment of school’s adults. This study concludes that the development of formal food education to become more participative demands expertise and time, as well as school’s food educators’ personal passion and interest in the matter

ELEVA elektronisen tietomateriaalin tuotanto, hankinta, jakelu ja varastointi MTT:ssä

MTT:n sisäisessä ELEVA-hankkeessa selvitettiin elektronisen tietomateriaalin tuotantoon, hankintaan, varastointiin ja jakeluun liittyviä kysymyksiä vuosina 1998 2001. Hankkeen tehtävänä oli MTT:tä hyödyttävien nykyaikaisten tiedonhallintaratkaisujen toteuttaminen siten, että MTT:n sisäiset ja ulkoiset asiakkaat saavat käyttöönsä mahdollisimman nopeasti ja helposti tutkimuksen tuottamat ja sitä varten hankitut elektroniset dokumentit sekä elektronisten dokumenttien pitkäaikaiseen varastointiin soveltuvien järjestelmien toteuttaminen MTT:n verkossa. ELEVA-hanke muodostui neljästä osaprojektista: 1. MTT:n tutkimustietojärjestelmää kehitettiin tutkimushallinnon ja tietopalvelun tarpeiden mukaan. Tutkimustietojärjestelmän tallennusohjeet toteutettiin MAATTI-ohjekantana, joka on käytettävissä MTT:n intranetissä. Tallennusta helpottavan www-pohjaisen tiedonsyötön mahdollisuuksia selvitettiin. Tietokantoihin lisättiin elektronisten julkaisujen kuvailua varten kenttiä. MTT:n tutkimusaineistojen viitetietojen tallentamista varten toteutettiin DATAINFO-kanta ja maa- ja metsätalousministeriölle extranet-liittymä MTT:n tutkimustietojärjestelmään. Elektronisten dokumenttien metadataa ja identifiointia selvitettiin. 2. MTT:n omien julkaisusarjojen julkaiseminen verkossa aloitettiin. Agricultural and Food Science in Finland -lehden verkkoversion julkaiseminen alkoi v. 2000. MTT:n julkaisuja. Sarja A on julkaistu internetissä ja Sarja B MTT:n intranetissä PDF-muodossa maaliskuusta 2001 alkaen. Julkaisusarjojen verkkojakelu on toteutettu MTT:n julkaisutietokantaa hyväksi käyttäen. Lisäksi Koetoiminta ja käytäntö -liitteen kirjoitukset ovat luettavissa Maaseudun Tulevaisuuden verkkosivuilla vuodesta 1999 alkaen. 3. MTT:n elektroniseen kirjastoon hankittiin verkkolehtiä, verkkokäyttöisiä viitetietokantoja ja sanakirjoja. Hankinnat tehtiin kansallisen elektronisen kirjaston FinELibin konsortion kautta tai omatoimisesti suoraan kustantajilta ja lehtivälittäjiltä. Elektronisten aineistojen käyttöön ja hankintaan liittyviä sopimuskäytäntöjä selvitettiin. Elektronisia aineistoja esiteltiin MTT:n tutkijoille ja niiden käytössä opastettiin. 4. MTT:n elektronisen kuva-arkiston perusta luotiin suunnittelemalla ja toteuttamalla teknisesti kuvatietokanta MTT:n tiedotukselle. ELEVA-hanke toteutettiin tietopalvelun johdolla julkaisemisen, tiedotuksen, tietokantasovellusten ja tekniikan asiantuntijoiden yhteistyönä. Hanke tuotti useita selvityksiä ja projektiraportin. Hankkeen jatkoksi esitettiin suosituksina ELEVA-yhteistyön jatkamista ja tarvittavien resurssien turvaamista, laadukasta ja ryhdikästä elektronista julkaisemista sarjoissa, julkaisuvaraston ja metadatan käyttöönoton ohjeistamista ja koulutusta syksyn 2001 aikana, tietokantojen tuottamisen edistämistä MTT:ssä ja rakenteisen julkaisemisen tarveselvityksen tekemistä sekä verkkoaineistojen hankinnan keskittämistä.vokMyynti MTT tietopalveluyksikk

Virtuaalivaluuttojen tuloverotus: olennaiset verokysymykset ja vero-ongelmat

Kansallisten valuuttojen rinnalle on ilmestynyt sähköiseksi rahaksi luonnehdittuja virtuaalivaluuttoja, joita käytetään pienissä määrin vaihdannan välineenä sekä myös sijoituskohteena. Tunnetuin virtuaalivaluutta on Bitcoin, joka omaa suurimman markkinaosuuden virtuaalivaluuttojen kesken. Virtuaalivaluutat pohjautuvat lohkoketjun ja louhinnan käsitteiden ympärille, jotka ovat olleet laajalti teknistieteellisen tutkimuksen kohteena. Virtuaalivaluuttojen tuloverotus on puolestaan vain vähän tutkittu aihe. Niiden verotukseen liittyy useita kysymyksiä, jotka perustuvat louhintatuloihin, luovutusvoittoihin sekä menetyksiin. Verokysymysten tutkiminen on ajankohtaista, koska tuloverolaki ei omaa nimenomaisia säädöksiä virtuaalivaluuttojen verotuksesta, eikä oikeuskäytäntöä ole muodostunut. Verotuskäytännön osaamiseksi verovelvolliset ovat joutuneet tukeutumaan Verohallinnon ohjeeseen virtuaalivaluuttojen tuloverotuksesta. Verohallinnon ohje ei kuitenkaan ole tyhjentävä, vaan puutteellisuuksia on havaittu muun muassa louhintakulujen vähennyskelpoisuuden sekä välillisen sijoittamisen verokohtelussa. Sijoittamiseen ja tulonhankkimistoimintaan liittyvät myös menetyksen riskit, jotka koskevat yhtä lailla virtuaalivaluuttoja. Jo tähän mennessä on tapahtunut mittavia menetystapauksia virtuaalivaluutoissa, muun muassa pyramidipelien ja hakkerointi-iskujen seurauksena. Toisin sanoen virtuaalivaluutoissa voi realisoitua menetyksiä muusta kuin pelkästä arvonlaskusta johtuen. Tuloverolain mukaisten menetysten vähennyskelpoisuudessa on tulkintaongelma vakiintuneen verotuskäytännön ja ratkaisun KHO: 2014:21 eroavaisuuksien vuoksi. Tutkimus käsittelee virtuaalivaluuttojen tuloverokysymyksiä sekä menetyksistä koituvia vero-ongelmia oikeusdogmaattisella tutkimusotteella. Vastauksia tutkimusongelmaan haetaan oikeuslähdeopin eri tasoilta. Tutkimuksen tavoitteena on havainnollistaa perusteet virtuaalivaluuttojen tuloverotuksesta sekä antaa vastauksia niihin seikkoihin, joita Verohallinnon ohje jättää kertomatta

Luontokuva uuden kestävyysajattelun katalyyttinä

acceptedVersio

Life Cycle Indicators as a Tool of Design and Usage of Residential Buildings

Suomen kasvihuonekaasupäästöistä noin 38 prosenttia aiheutuu rakennuksissa. Suurin osa rakennuksissa aiheutuvista päästöistä muodostuu käytetyn sähkö- ja lämmitysenergian tuottamisesta. EU on pyrkinyt direktiiveillään vähentämään kasvihuonekaasupäästöjen syntymistä erityisesti energiantarpeen vähentämisen kautta. EU:n direktiivit ovat vaikuttaneet Suomen rakentamismääräyksiin, jotka ohjaavat rakentamista Suomessa. Tämän työn tarkoituksena oli tutkia Green Building Council Finlandin elinkaarimittareiden laskentamenetelmien ja tunnuslukujen toimivuutta. Elinkaarimittareiden toimivuutta kokeiltiin kahdella erilaisella case-kohteella ja tutkittiin pystytäänkö elinkaarimittareiden tunnuslukuja käyttämään rakennusten arvioinnissa. Tässä työssä käydään myös läpi miten Suomen rakentamismääräykset ohjaavat rakennusten hiilijalanjälkeä energiankäytön kautta. Case-kohteille tehtiin usealla erilaisella skenaariolla GBC Finlandin elinkaarimittareiden mukaiset laskelmat, joiden tuloksilla voitiin tarkastella skenaarioiden vaikutuksia elinkaarimittareiden tunnuslukuihin. Skenaarioiden avulla pyrittiin löytämään ratkaisuja, joilla pystyttäisiin pienentämään rakennuksen E-lukua sekä elinkaaren hiilijalanjälkeä. Laskennan apuna käytettiin IDA ICE –ohjelmistoa sekä NCC:n omaa Esti-Model –ohjelmaa. Tutkittujen GBC Finlandin tunnuslukujen mukaan skenaarioilla päästiin tavoitteisiin, jolloin sekä E-luku että hiilijalanjälki saatiin pienenemään. Helsingin Munkkiniemenrannan kohteessa saatiin pienennettyä E-lukua arvosta 135 kWh/m2 arvoon 89 kWh/m2 sekä elinkaaren hiilijalanjälkeä noin 48 prosenttia. Turun Loft-tehtaassa pieneni E-luku arvosta 130 kWh/m2 arvoon 100 kWh/m2 ja hiilijalanjälki noin 37 prosenttia. Molemmissa kohteissa sekä E-lukua että hiilijalanjälkeä onnistuttiin pienentämään eniten skenaariolla, jossa otettiin käyttöön rakennuksen lämmitysjärjestelmäksi kaukolämmön tilalle pellettilämmitys. Hiilijalanjäljen ja E-luvun lisäksi skenaarioiden avulla saatiin pienennettyä myös elinkaaren kokonaiskustannusta molemmissa kohteissa. Case-kohteiden avulla huomattiin, että elinkaarimittarien tunnusluvut eivät ole yksinkertaisia eivätkä yksikäsitteisiä laskea. Erityisesti elinkaaren hiilijalanjäljen määrittäminen on työlästä sekä epätarkkaa. Myöskään elinkaaren hiilijalanjäljeksi saatava tulos ei kerro yksinään paljoa rakennuksesta. Nykymuodossaan elinkaarimittareihin vaikuttaa liikaa laskennat tekevä henkilö, sillä laskentaa ei ole rajattu tarpeeksi yksiselitteiseksi.

Tarinallisuus asiakaskokemuksen johtamisessa

Tässä Pro gradu -tutkielmassa etsitään vastausta tutkimuskysymyksiin: Miten tarinallisuutta voidaan hyödyntää asiakaskokemuksen johtamisessa? sekä Mitkä tekijät tulee huomioida tarinallisuutta hyödynnettäessä asiakaskokemuksen tuloksellisessa johtamisessa? Tutkimus on toteutettu osallistamalla useita henkilöitä kolmen eri palvelumuotoilumenetelmien kautta. Osallistettavat henkilöt ovat asiantuntijoita asiakaskokemuksen ja johtamisen parissa sekä toimeksiantajayrityksen Asuntosäätiön henkilökuntaa. Tutkimusotteenani on ollut laadullinen tapaustutkimus ja tutkimuksen tavoite on ollut kerryttää tutkittavasta ilmiöstä syvempää tietoa. Tutkimuksen pohjalle on tehty laaja kirjallisuuskatsaus, jossa tärkeimpinä käsitteinä ovat olleet asiakaskokemus, tarinallisuus ja johtaminen. Lähestymistapana tutkimuksessa on käytetty palvelumuotoilun menetelmiä ja sovellettu British Counsilin Double Diamond muotoiluprosessia. Sovelletun muotoiluprosessin avulla on kerrytetty syväymmärrystä tutkielman aiheesta ja tulokset vastaavat monipuolisesti tutkimuskysymyksiin. Tuloksiin on tuotettu visuaalista materiaalia niistä seikoista, jotka tulee ottaa huomioon, kun tarinallisuutta halutaan hyödyntää asiakaskokemuksen tuloksellisessa johtamisessa. Tämän tutkielman tuloksia pystyy hyödyntämään kaikki aiheesta kiinnostuneet, ne eivät rajoitu toimeksiantajayritykseen.In this master's thesis, I am looking for an answer to my research questions: How can storytelling be utilized in customer experience management? and Which factors should be taken into account when utilizing storytelling in the successful management of customer experience? The research has been carried out by involving several people through three different service design methods. The people involved are experts in customer experience and management, as well as the staff of the commissioning company Asuntosäätiö. My research approach has been a qualitative case study, and the goal of the research has been to gather deeper information about the phenomenon under study. The research was based on an extensive literature review, where the most important concepts were customer experience, storytelling and management. As an approach, the research has used service design methods and applied the British Council's Double Diamond design process. With the help of the applied design process, a deep understanding of the topic of the thesis has been accumulated and the results answer the research questions in a variety of ways. In the results, visual material has been produced about the points that should be taken into account when you want to use storytelling in the effective management of the customer experience. The results of this thesis can be used by anyone interested in the subject, they are not limited to the commissioning company

Miten julkaisutoiminnan muuttuva tilanne näkyy tutkimuslaitoksen kirjastossa

Esitys Suomen Tieteellisen Kirjastoseuran seminaarissa Julkaisutoiminta murroksessa.201

Oikeuttaminen ja oikeudenmukaisuus : Euroopan unionin immateriaalioikeusstrategia 2000-luvulla

Euroopan unioni edistää kauppapolitiikassaan globaalia, harmonisoitua immateriaalioikeusjärjestelmää. EU:n edistämän järjestelmän perustana toimii unionin sisäinen immateriaalioikeusjärjestelmä. Koska immateriaalioikeudet ovat oikeuksia, joiden myöntäminen yhdelle toimijalle vaikuttaa rajoittavasti muiden toimijoiden mahdollisuuksiin, on tärkeää tutkia edistettävän järjestelmän luonnetta. Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena on selvittää, minkälaista immateriaalioikeusjärjestelmää EU oikeuttaa ja pyrkii edistämään globaalissa immateriaalioikeusstrategiassaan 2000-luvulla. Tutkielmassa pyritään myös arvioimaan edistettävän järjestelmän oikeudenmukaisuutta John Rawlsin määrittelemien oikeudenmukaisuuden kriteereiden avulla. Tutkielma yhdistää teoreettisen keskustelun immateriaalioikeuksien oikeuttamistavoista Euroopan unionin 2000-luvun immateriaalioikeusstrategian empiiriseen tutkimukseen. Tutkielmassa todetaan EU:n käyttävän immateriaalioikeuksien oikeuttamiseen pääasiassa John Locken ajatteluun sekä utilitaristiseen perinteeseen perustuvia omistusoikeuksien oikeuttamistapoja, jotka vaikuttavat EU:n immateriaalioikeusstrategian taustalla globaalisti edistettävän järjestelmän muotoutumista. Lockelainen oikeuttamistapa keskittyy omistusoikeuden syntymisen perusteluun kohteeseen käytettävän työvoiman kautta. Utilitaristinen oikeutustapa puolestaan perustelee omistusoikeuden syntyä siitä saatavien hyötyjen avulla. Tutkielman aineisto koostuu pääasiassa Euroopan komission 2000-luvun kauppapoliittisista julkaisuista. Täydentävinä aineiston osina on käytetty muutamia muiden unionin toimielinten immateriaalioikeuksiin liittyviä julkaisuja. Aineisto koostuu yhteensä 30 julkilausumasta, joita analysoidaan teorialähtöisen sisällönanalyysin keinoin. Aineistosta on poimittu immateriaalioikeuksien oikeuttamiseen tähtäävät osat, jotka on sen jälkeen koottu uudeksi kokonaisuudeksi sekä tyypitelty taustateorioiden mukaisesti oikeuttamistyyppeihin. Oikeuttamistyyppien luomista ohjaavat tutkielman omistusoikeuksien legitimointiin käytettävät teoreettiset lähestymistavat. Luokittelun jälkeen tutkielmassa arvioidaan Euroopan unionin käyttämiin oikeuttamistapoihin perustuvan immateriaalioikeusjärjestelmän oikeudenmukaisuutta rawlsilaiseen oikeudenmukaisuusteoriaan perustuvin kriteerein. Keskeisin kriteeri on se, että immateriaalioikeusjärjestelmän tulee hyödyttää kaikkein heikoimmassa asemassa olevia toimijoita, jotta se on oikeudenmukainen. Tutkielmassa todetaan Euroopan unionin käyttävän immateriaalioikeuksien legitimointiin kahta keskeistä oikeuttamistapaa, lockelaista sekä utilitaristista oikeuttamistapaa. Lockelaista oikeuttamistapaa käytetään sekä työn varsinaisen tekijän oikeuksien perustelemiseen että innovaatioiden tekemiseen sijoittaneen toimijan oikeuksien ajamiseen. Aineistosta poimitut lockelaisen perinteen mukaiset oikeuttamiset on siten jaettu kahteen tyyppiin, työn tekijän oikeuksia sekä sijoittajan oikeuksia painottavaan. Utilitaristinen oikeuttamistapa on tyypitelty kolmeen luokkaan. Ensimmäisen luokan mukaiset oikeuttamistavat korostavat immateriaalioikeuksien kannustinvaikutuksia. Toiseen luokkaan sijoittuvat oikeutukset, jotka painottavat immateriaalioikeuksia Euroopan unionin kilpailukyvyn lähteenä ja säilyttäjänä. Kolmanteen luokkaan on kerätty utilitaristiset legitimointitavat, joissa perustellaan immateriaalioikeuksia niiden puuttumisen aiheuttamien haittojen kautta. Utilitaristisia legitimointitapoja (yhteensä 350 kpl) esiintyi aineistossa selvästi lockelaisia legitimointitapoja (yhteensä 85 kpl) enemmän. Järjestelmän oikeudenmukaisuutta arvioidaan tutkielmassa luotujen oikeutusluokkien mukaisesti. Oikeudenmukaisuutta arvioidaan sekä Euroopan unionin sisäisesti että globaalisti. Tutkielman keskeinen johtopäätös on, että Euroopan unionin edistämä ja oikeuttama immateriaalioikeusjärjestelmä on rawlsilaisten kriteereiden mukaan unionin sisäisesti tarkasteltuna monilta osin oikeudenmukainen, mutta globaalisti arvioituna pääasiallisesti epäoikeudenmukainen. Unionin immateriaalioikeusstrategia ajaa globaalia järjestelmää, joka luultavasti keskittää siitä saatavat hyödyt EU:n sisälle, jolloin hyöty ei kohdistu kaikkein heikoimmassa asemassa oleville toimijoille. Tutkielmassa esitetään myös epäilyksiä immateriaalioikeusjärjestelmän väitettyjen hyötyjen toteutumista kohtaan, mikä osaltaan johtaa epäoikeudenmukaiseen globaaliin järjestelmään, mikäli järjestelmä rakennetaan EU:n strategian mukaisesti