Teräshallin alustava rakennesuunnittelu

Opinnäytetyön aiheena oli teräsrunkoisen konepajahallin alustava rakennesuunnittelu. Hallin leveys on 31 m, pituus 48,5 m ja vapaa korkeus 7 m. Kantava runko koostuu teräspilareista ja teräsprofiileista kootuista kattoristikoista. Työssä suunniteltiin rungon jäykistystapa, laskettiin kuormat ja mitoitettiin keskeiset ranneosat. Jäykistystapana vertailtiin levy- ja mastopilarijäykistystä. Keskeisenä tavoitteena oli tehdä tilaajalle konepajahallin rakennemalli. Aluksi halli mallinnettiin Tekla Structures -ohjelmalla, jossa luotiin rakennemallin analyysimalli. Se muutettiin FEMDesignissa avattavaan struxml-muotoon Tekla StruXML Export -työkalulla. Seuraavaksi laskettiin rakenteisiin kohdistuvat omapainosta, lumesta, tuulesta ja nosturista aiheutuvat kuormat. Tämän jälkeen laskettiin levyjäykistyksessä päätyseinien vinositeiden kautta perustukselle välittyvät voimat. Lopuksi rakenneosat mitoitettiin FEM-Design 17 3d Structure -ohjelmassa levy- ja mastopilarijäykistyksellä. Mitoituksen tulokseksi saadut profiilit päivitettiin malliin. Lopputuloksena valmistui konepajahallin 3d-malli. Hallin pituus johtaa siihen, että levyjäykistyksellä päätyseinien vinositeiden kautta perustukselle välittyy suhteellisen suuri voima. Tämä pyrkii nostamaan perustuksen ylös, jolloin omapainot eivät riitä pitämään perustusta paikoillaan. Johtopäätöksenä todettiin että, suositeltava jäykistystapa kyseiseen kohteeseen on mastopilarijäykistys. Raportista selviää myös, miten Tekla-malli viedään FEM-Design -ohjelmaan.The subject of the this final project was to design the steel structures of a machine workshop. The width of the hall is 31 m, the length 48,5 m and free height 7 m. The load-bearing frame consists of steel columns and trusses. The work included designing frame bracing, calculating loads and designing the main components. As bracing methods bracing plate and rigid column were compared. The main objective was to create a structural model of a hall for the client. At first, the hall was modeled using the Tekla Structures program, with which an analysis model of the structural model was created. It was converted to the struxml-format to be opened in FEM-Design using the Tekla StruXML Export tool. Next, the loads caused by snow, wind and the crane were calculated. Then the forces that come to the foundations through the diagonals of the end walls were calculated. Finally, the structural elements were dimensioned in FEM-Design 17 3d Structure with both bracing methods. The resulting profiles were updated in the structural model. As a result, a 3d-model of the hall was completed. The length of the hall leads to a relatively large force transmitted to the foundation by using the diagonals of the end walls. This tends to lift the foundation up, which means that the own weights are not enough to keep the foundation in place. As a conclusion, it was found that a more preferable bracing method for this subject would be rigid columns. The thesis also shows how the Tekla model is converted to FEM-Design

Requirement verification in simulation-based automation testing

The emergence of the Industrial Internet results in an increasing number of complicated temporal interdependencies between automation systems and the processes to be controlled. There is a need for verification methods that scale better than formal verification methods and which are more exact than testing. Simulation-based runtime verification is proposed as such a method, and an application of Metric temporal logic is presented as a contribution. The practical scalability of the proposed approach is validated against a production process designed by an industrial partner, resulting in the discovery of requirement violations.Comment: 4 pages, 2 figures. Added IEEE copyright notic

Suo muutoksessa : ennallistettavan suon todellistuminen ennallistamisoppaassa

Tutkimuksessa käsittelen ennallistettavan suon todellistumista ennallistamisoppaassa. Samalla suo käsitetään ympäristöpolitiikan ilmentymäksi. Ontologian politiikan ja toimijaverkkoteorian ajatuksia hyödyntäen tutkimuksessa tarkastelen, millaisista toimijoista ja verkostoista suon eri todellisuudet koostuvat. Ennallistettava suo todellistuu kolmella eri tavalla ennallistamiskäytännöissä. Hallinnan suolla keskiöön nousee veden sijainti ja sen hallinta, johon ihmiset pyrkivät. Suo todellistuu veden hallintaan tähtäävissä käytännöissä, kuten patojen tukkimisessa. Elinympäristönä todellistuvalla suolla suo todellistuu lajiston tarkkailun kautta. Ennallistettava suo rakentuu tietynlaisista eliöistä, joiden läsnäolo suolla tekee suosta suon. Samalla suo näyttäytyy monimuotoisen lajiston elinpaikkana. Näkymätön suo puolestaan todellistuu erilaisissa mittauksissa, joilla tarkkaillaan veden pintaa ja aineiden kiertoa suolla. Käytäntöjen kautta suo liitetään ilmaston muodostamaan verkostoon, jossa sen tehtäväksi muotoutuu ilmastonmuutoksen hillintä. Eri suon todellisuuksien rakentamiseen osallistuu monenlaisia toimijoita ihmisistä eläimiin ja kasveista koneisiin. Ihmiset ovat keskeisessä asemassa suon todellistumisessa, mutta oppaassa ihmisten roolia usein häivytetään ja peitellään esimerkiksi antamalla koneille toimijuutta. Suo muodostuu monenlaajuisissa verkostoissa, jotka kattavat niin suolla keskenään vuorovaikutuksessa olevat osaset kuin maailmanlaajuisen ilmaston verkoston. Ennallistettu suo ilmentää ympäristöpolitiikkaa, joka perustuu ympäristön hallintaan. Taustalla vaikuttaa ajatus ihmisten aiempien toimien häivyttämisestä ja suon muokkaamisesta luonnollisemmaksi. Samalla määrittyy suon oikea olemisen tapa, joka määrittyy veden pinnan tason, oikeanlaisen lajiston ja aineidenkierron kautta. Tutkimuksessa suo näyttäytyy hankalasti määriteltävänä ja rajattavana kokonaisuutena, sillä se todellistuu monien verkostojen osana

Johdon palkitsemisjärjestelmät osana corporate governancea : omistusrakenteiden ja erilaisten omistajien merkitys ylimmän johdon kannusteisiin Suomessa

Siirretty Doriast

Itsekorjautumis- ja muotomuistiominaisuuksien yhdistäminen hydrogeeleissä

Itsekorjautumis- ja muotomuistiominaisuuden yhdistäminen samaan hydrogeeliin on tämän hetken yksi halutuimmista ja kiinnostavimmista kohteista hydrogeelitutkimuksissa. Varsinkin biolääketieteen sovelluksissa tällaisille hydrogeeleille on kysyntää, sillä näiden ominaisuuksien lisääminen hydrogeeliin mahdollistaisi edullisempia, pitkäikäisempiä ja kestävämpiä ratkaisuja tämän hetken biolääketieteellisiin ongelmiin. Esimerkiksi kudosteknologiassa hydrogeelejä voidaan jo nyt käyttää hyödyksi niiden omalaatuisen, kudosympäristöä muistuttavan rakenteen ansiosta, mutta niiden suurempaa hyödyntämistä rajoittaa hydrogeelien heikot mekaaniset ominaisuudet ja kohtuullisen lyhyt käyttöikä. Itsekorjautuvuus- ja muotomuistiominaisuuden lisääminen antaisi muun muassa ratkaisun näihin ongelmiin. Tutkimuksista huolimatta, näiden kahden ominaisuuden yhdistäminen keskenään mekaanisesti lujaan hydrogeeliin on ollut haasteellista. Itsekorjautuvuus- ja muotomuistiominaisuus on ollut vaikea saada samaan hydrogeeliin samalla mekanismilla, sillä toinen ominaisuus vaatii itsenäistä toimintaa, kun taas toisen halutaan käynnistyvän vain ärsykkeen vaikutuksesta. Hyvät mekaaniset ominaisuudet ovat myös ristiriidassa itsekorjautuvuuden kanssa, sillä ne vaativat hyödynnetyiltä sidoksilta vastakkaisia ominaisuuksia. Viime aikoina on kuitenkin löydetty mahdollisia ratkaisuja näihin ongelmiin ja on löydetty potentiaalisia valmistusmenetelmiä ja materiaaleja. Luodessa kestäviä itsekorjautuvia muotomuistihydrogeelejä on tutkimuksissa pyritty hyödyntämään sekä kovalenttisia että ei-kovalenttisia sidoksia erikseen, mutta myös samaan aikaan. Tutkimuksissa on käytetty hyväksi erilaisia synteettisiä ja luonnollisia materiaaleja ja pyritty näin ratkaisemaan ongelmat. PEG:stä ja PVA:sta valmistettu kaksoisverkkohydrogeeli on potentiaalinen ratkaisu hybridihydrogeelin valmistusmenetelmäksi, sillä sen on osoitettu olevan mekaanisesti kestävä ja se omaa hyvän itsekorjautumistehokkuuden. Lisäksi sen biokompatibiliteetti on hyvä. Myös gellaanikumista on onnistuttu valmistamaan kaksoisverkkohydrogeeli, joka sisälsi nämä molemmat ominaisuudet ollen mekaanisesti kestävä. Hyaluronihaposta, gelatiinista ja alginaatista on myös onnistuttu valmistamaan hyvin tuloksin molempia, itsekorjautuvia ja muotomuistin omaavia, hydrogeelejä, joten voidaan olettaa, että myös näitä materiaaleja hyödyntämällä saadaan valmistettua toimivia mekaanisesti kestäviä hybridihydrogeelejä. Hybridihydrogeelejä on tutkittu jo sen verran, että todennäköisesti paras ratkaisu hybridihydrogeelin valmistusmenetelmäksi on joku näiden tutkittujen materiaalien ja sidosten yhdistelmä. Kaksoisverkkojen hyödyntäminen tuntuu antavan parhaat edellytykset näiden haluttujen ominaisuuksien yhdistämiseen, sillä silloin ne pysyvät selkeästi toimimaan parhaiten erillään. Tulevaisuudessa kannattaa panostaa useampien vuorovaikutusten hyödyntämiseen samassa hydrogeelissä, sillä myös näin saadaan parhaiten eroteltua eri ominaisuuksien vaatimat, hydrogeelin polymeeriverkossa tapahtuvat, eri toiminnot keskenään. Tulevaisuudessa hybridihydrogeelin kehittäminen onnistuu todennäköisesti myös parhaiten tekemällä yhteistyötä ja hyödyntämällä eri tutkijoiden monipuolisia osaamista keskenään. Lähitulevaisuudessa voidaan odottaa hybridihydrogeelien kehittyvän merkittävästi ja näin olettaa myös niiden sovelluskohteiden määrän lisääntyvän

Defining and developing of process lead times in batch production

Tuotantoprosessin kehittäminen on olennainen osa jokaisen teollisuusyrityksen toimintaa. Tuotantoprosessin tehokkuuteen liittyy olennaisesti läpimenoaika, jolla tarkoitetaan aikaa, mikä tuotteella kestää kulkea tarkasteltavan prosessin läpi. Tuotannon tehostamiseen ja etenkin läpimenoaikojen parantamiseen liittyy tiiviisti lean-ajattelu. Lean on alun perin Toyotan tuotantojärjestelmän kehityksestä alkunsa saanut johtamisfilosofia. Tässä työssä tutkitaan valittujen tuotteiden läpimenoaikoja ja pyritään löytämään ratkaisumalleja, joilla läpimenoaikoja voidaan lyhentää. Työn kohdeyrityksenä on Nokian Raskaat Renkaat ja tutkimus keskittyy tarkastelemaan sen valmistusprosessia. Työn tavoitteena on kuvata valittujen tuotteiden läpimenoaikoja, tutkia prosessista löytyneitä ongelmakohtia ja esittää näiden pohjalta toimintasuosituksia. Työn alussa käydään läpi aiheeseen liittyvää teoriaa, jossa käsitellään lean-ajattelua ja erityisesti tuotannon läpimenoaikoihin liittyviä tekijöitä ja menetelmiä, kuinka näitä voidaan tutkia ja parantaa. Tutkimus toteutettiin keräämällä aineistoa tuotantoprosessista tehdasympäristössä ja työhön tarkasteltavaksi valittiin neljä eri rengasta. Osa aineistosta saatiin suoraan valmistusprosesseista mittaamalla ja osa sekundääriaineistona erilaisista tietokannoista ja raporteista. Kerätyn aineiston avulla tehtiin rengaskohtaiset arvovirtakuvaukset, joista käy ilmi läpimenoajat, varastoajat ja eri prosessikohtaiset ajat. Keskimääräisiksi läpimenoajoiksi saatiin renkaasta riippuen kuudesta seitsemään päivää. Tutkimustulokset osoittivat kolme ongelmakohtaa liittyen läpimenoaikoihin: komponenttien varastoajat, paiston aiheuttama pullonkaula ja paistopuristimen muottien pitkät vaihtoajat. Tutkimus antaa kolme suositusta liittyen läpimenoaikojen ongelmakohtiin. Näistä suosituksista jatkotarkastelun kohteeksi valittiin muotinvaihdon nopeuttaminen. Kyseinen ratkaisu tarjoaa edullisen ja nopeasti toteutettavan tavan lyhentää läpimenoaikoja ja tehdä tuotannosta joustavamman. Valinta kohdistui muotinvaihtoon, koska muiden ongelmakohtien ratkaiseminen olisi vaatinut suuria investointeja ja muutoksia prosesseihin. Muotinvaihdon nopeuttamiseen käytettiin SMED (Single Minute Exchange of Die) menetelmää. Tuloksena saadut toimenpiteet nopeuttavat muotinvaihtoa parhaimmillaan jopa 46 prosenttia. Muotinvaihdon nopeuttaminen helpottaa pienempien sarjojen käyttöä tuotannossa, joka johtaa lyhyempiin välivarastoaikoihin. Kuitenkin tulevissa investoinneissa ja hankkeissa on tärkeää kiinnittää huomiota tutkimuksen osoittamiin ongelmakohtiin ja kehittää prosessin kaikkia osa-alueita

Adoptio osa elämää : kotimaisesti adoptoitujen kertomuksia

Tutkimuksen tarkoitus on lisätä adoptioilmiöön kohdistuvaa tutkimustietoa maassamme ja nostaa adoptiolapseus näkyväksi mahdollistamalla puheenvuoro adoptiolapseuden kokemuksista tutkimukseen osallistuville 15 adoptoiduille itselleen. Tavoitteena on kuulla, tallentaa ja tulkita haasteita, joita tutkimukseen osallistuneet adoptoidut ovat elämässään kohdanneet. Vastauksena kolmessa lehdessä julkaistuun kirjoituspyyntöön saatiin yksitoista kertomusta ja neljä ilmoittautui vain haastateltaviksi. Osallistuneet olivat iältään 19–65‐vuotiaita syntyperäisiä suomalaisia ja heidät kaikki oli aikoinaan adoptoitu biologisesti lapsettomiin perheisiin. Tutkimuksen lähestymistapa on narratiivinen ja siinä tukeudutaan Vilma Hännisen (1999) esittämään sisäisen tarinan käsitteeseen ja tarinallisen kiertokulun malliin. Aineiston analyysi on pääosin narratiivien analyysiä metodina sisällöllinen, tulkinnallinen ja reflektiivinen lukeminen. Tulkinnallisessa luennassa käytetään metodina kertomusten ajallista organisointia ja teemoittelua. Temaattisen jäsennyksen pohjalta rakennetaan aineistosta ajallisesti etenevä juonellinen kuvaus. Kertomuksista etsitään adoptoitujen kuvauksia heidän suhteidensa moninaisuudesta ja monitasoisuudesta liittyen heidän läsnäoleviin ja näkymättömiin perhesiteisiinsä. Tutkimuksen empiirinen osa jäsentyy kolmeen pääteemaan: 1) adoptio yhtenä elämän juonteena, 2) läheissuhteita ja kiinnittymistä sekä 3) kulttuuriset tarinat suhteiden ja sisäisen tarinan rakentajina. Tutkimuksessa ilmeni, että kyetäkseen käsittelemään elämäntilannettaan nykyhetkessä tai pidemmässäkin perspektiivissä, adoptoidulle on merkityksellistä saada yksityiskohtaista informaatiota biologisesta taustastaan, syntymä-vanhemmistaan ja adoptioonsa johtaneista syistä. Kertomuksista on tulkittavissa, että adoptoitujen sisäinen tarina tulee esiin eri ajanjaksoihin ja eriasteiseen itsereflektiivisyyteen pohjautuvissa osatarinoissa. Kokemuksellinen kuvaus omasta adoptiolapseudesta on elämänkestävä prosessi ja kietoutuu sisäiseen tarinaan jatkumona. Adoptoituja askarruttavat kokemus omasta tuntemattomasta alkuperästään ja epätietoisuus biologisen äidin roolista adoption taustalla, mutta pohdinnat biologisista isistä lähes puuttuvat kertomuksista. Adoptoitujen tarve kiinnittyä sukupolvien ketjuun ajallisesti niin heidän tuntemattoman menneisyytensä kuin tulevaisuutensakin suuntaan on tarinoissa vahvasti läsnä. Syntymävanhemman kohtaaminen on kertojille tiedollisesti ja emotionaalisesti merkityksellinen kokemus. Itsensä paikantaminen biososiaalisesti on tärkeää, koska se poistaa adoptiota ympäröivän salaisuuden. Kontakti syntymävanhempiin auttaa adoptoitua ottamaan paikkansa yhteiskunnan arvostamassa biologisessa perhekontekstissa, sillä se antaa hänelle vakuuden geneettisestä perimästä ja hänen asemastaan sukupolvien ketjussa. Kulttuurisissa tarinoissa ja adoptiotutkimuksissa tutut adoptionarratiivit ovat ulossulkemisen, hylkäämisen, kuulumisen ja etsimisen narratiiveja. Sellaisiin elämän eksistentiaalisiin peruskysymyksiin, kuten mikä on tarinani, adoptoiduilla ei yleensä ole vastauksia. Juonen etsiminen omaan elämään, oman elämän kertomuksellistaminen, antaa mahdollisuuden siihen, että tarinat voidaan kertoa toisin. Tiedon lisääntymisen seurauksena kertojien näkökulmat omaan adoptioon syventyvät ja monipuolistuvat. Ajan kuluessa ja elämäntilanteiden muuttuessa lapsuudessa koetut hylkäämistarinat alkavat väistyä. Biologisen äidin koetaan toimineen lapsensa parhaaksi luovuttaessaan hänet adoptioon. Biologinen suku on osa kertojan elämää, mutta hänen sille antamansa merkitys vaihtelee elämän eri vaiheissa ja tilanteissa. Jaettu aktiivinen historia adoptioperheessä riittää luomaan vahvan tunteen perheeseen kuulumisesta, kiintymyksestä ja varmuudesta. Kaksijuurisuus käsitteenä sulkee sisäänsä kuulumisen tunteen ja ajatuksen adoptoidun kiinnittymisestä useampiin juuriin, mikä näyttäytyy tutkimuksen kertojien kasvavana tietoisuutena kuulumisesta useampiin sukujuuriin. Kaksijuurisuuden tiedostaminen voi toimia kasvualustana yksilön kyvylle reflektoida ja suhteuttaa eletyn elämän käänteitä uudesta perspektiivistä. Haaste julkiselle palvelulle on lisätä osaamista adoptio-ilmiön kohtaamisessa

Lainvastaisesti hankitun todisteen hyödynnettävyys rikosprosessissa

Tutkielmassa on pyritty lainopillisella lähestymistavalla selvittämään, missä tilanteissa lainvastaisesti hankitun todisteen hyödyntäminen on rikosoikeudenkäynnissä mahdollista kokonaisuudessaan, ja milloin puolestaan todisteen näyttöarvoa alentaen. Tuomioistuin voi päättää lainvastaisesti hankitun todisteen osalta joko hyödyntää todistetta sen lainvastaisuudesta huolimatta, asettaa todisteen hyödyntämiskieltoon, taikka hyödyntää lainvastaisesti hankittua todistetta näyttöarvoltaan alennettuna. Todistusoikeusuudistuksessa hyödyntämiskielto kirjattiin ensimmäistä kertaa lakiin (Laki oikeudenkäymiskaaren muuttamisesta 732/2015, eli OK). OK 17:25.1-2:n mukaan kiduttamalla taikka itsekriminointisuojaa loukaten hankittua todistetta ei saa hyödyntää. OK 17:25.3 puolestaan sisältää hyödyntämisolettaman; lainvastaisesti hankittua todistetta saadaan hyödyntää, mikäli oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimukset muutoin täyttyvät. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen (EIT) ratkaisukäytännöstä on johdettavissa, että myös rikosprovokaatiolla hankittu näyttö sekä ilman avustajaa annettu todistajankertomus on asetettava hyödyntämiskieltoon. Ilman avustajaa annetun todistajankertomuksen osalta voidaan tosin poiketa, jos mahdollisuutta avustajan käyttöön ei ole voitu pakottavista syistä antaa. Lainvastaisesti hankitun todisteen hyödyntäminen näyttöarvoltaan alennettuna - eli ”ei saa olla ainoa tai ratkaiseva näyttö” – perustuu EIT:n ratkaisukäytäntöön. Viime aikoina EIT:n ratkaisukäytäntö on kulkeutunut suuntaan, jossa lainvastaisesti hankittu todiste voi olla myös ainoa tai ratkaiseva näyttö oikeudenkäynnissä. Tämä kuitenkin edellyttää, että kontradiktorinen menettely vastakuulustelu- ja todisteiden kommentointioikeuksineen on toteutunut; että menettelyn kontradiktorisuuden puuttuessa käsillä on pätevä, hyväksyttävä syy; että todistelu voidaan katsoa riittävän luotettavaksi sekä yksittäisten seikkojen että kokonaisuuden kannalta; että poissaolevia todistajia on yritetty tavoittaa riittävän tehokkaasti; ja että kontradiktorisuuden puuttumista on kompensoitu riittävän tehokkailla toimilla. Hyödyntämiskiellon asettamista pohdittaessa kysymys voidaan tiivistää yksityisen edun (syytetyn oikeusturva) ja julkisen edun (rikoksen selvittämisintressi rikosvastuun toteutumiseksi) väliseksi punninnaksi. Molemmat näkökohdat ovat hyvin tärkeitä, mutta kulloinkin käsiteltävänä olevasta tapauksesta riippuu, kumpi saa rikosprosessissa enemmän painoarvoa juuri siinä tapauksessa. Tapauskohtaisesti arvioituna toinen on siten painavampi toista

Vastuullinen henkilöstöjohtaminen suomalaisissa kaupungeissa

Elämme maailmassa, jossa organisaatioihin kohdistuvat odotukset ovat selkeästi muuttuneet. Organisaatioiden tulee huomioida toimintansa vaikutus ympäröivään yhteiskuntaan ja ympäristöön. Yksinomaisen voitontavoittelun ja tuottavuuden sijasta organisaatioiden oletetaan keskittyvän vastuullisuuteen eli taloudellisiin, ympäristöllisiin ja sosiaalisiin tavoitteisiin. Koska vastuullista henkilöstöjohtamista on tutkittu perusteellisemmin vasta muutaman vuosikymmenen ajan, aihepiiriin liittyvä terminologia on monitulkintaista ja hajanaista. Täten pro gradu - tutkimuksen tarkoituksena on selvittää sisällönanalyysin keinoin, miten vastuullinen henkilöstöjohtaminen määritellään, mitä käytäntöjä ja toimintatapoja vastuullisen henkilöstö- johtamisen toteutuminen edellyttää, mitä hyötyjä vastuullisen henkilöstöjohtamisen toteutumisesta seuraa ja mitä kehityskohteita vastuullisella henkilöstöjohtamisella on. Pro gradu-tutkielmaa varten haastateltiin henkilöstöhallinnon edustajia kahdeksasta suomalaisesta kaupungista, joiden henkilöstöpolitiikassa ja -toiminnoissa on huomioitu vastuullisuusnäkökulma. Pro gradu-tutkielma osoittaa, että vastuullisen henkilöstöjohtamisen määritelmä ei ole yksiselitteinen ja että käsitteelle on olemassa useita eri määritelmiä. Täten käsitteenmäärittelyä rakennettaessa on ensiksi huomioitava taloudellinen, ympäristöllinen ja sosiaalinen näkökulma. Toiseksi vastuullinen henkilöstöjohtaminen koostuu joukosta henkilöstöpolitiikkoja, -strategioita ja -käytäntöjä, joiden merkitys on huomioitava. Kolmantena tekijänä käsitteenmäärittelyssä on aikaperspektiivi, sillä vastuullisella henkilöstöjohtamisella on pitkäaikaisia vaikutuksia. Neljäntenä tekijänä on huomioitava sidosryhmien merkitys. Pro gradu-tutkielma selventää niin ikään vastuullisen henkilöstöjohtamisen koostuvan laajasta joukosta henkilöstökäytäntöjä ja -toimintatapoja. Ainoastaan maakohtaisten listausten sijaan tarvitaan kansainvälinen listaus vastuullisen johtamisen käytännöistä. Lopuksi tutkielma ottaa kantaa vastuullisen henkilöstöjohtamisen hyötyihin osoittaen, että vastuullisella henkilöstöjohtamisella on lukuisia hyötyjä organisaatiolle ja sen toimintakyvylle

ECONOMICAL SELF-SUFFICIENCY OF A SMALL INDEPENDENT NATION : Case Lapland

The aim of this thesis was to find out whether the region of Lapland is economically self-sustainable, and whether it could even turn into an autonomous region or nation economically profitable in mind. The research problems with some tax information were identified difficult or almost impossible to find out. Similarly, the reliability of figures from a country comparison data was clearly not 100% comparable as the data was collected from several different locations and from different currencies. The result of this research was that the Lapland region was not an imminently, economically self-sustainable region during the research period, based on the research found. However, this may not be a correct result because all tax revenues collected in the area could not be determined accurately. The conclusion of the thesis is that Lapland was not an economically self-sustainable region during the time of researched data, but with small changes it could be quite easily.Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää onko Lapin maakunta taloudellisesti kannattavassa tilassa ja olisiko siitä jopa itsehallinnolliseksi alueeksi tai valtioksi taloudellisesti kannattavassa mielessä. Tutkimuksessa ongelmina nousivat esiin muun muassa joidenkin kerättyjen verojen aluesidonnaisuuksien vaikea tai lähes mahdoton selvittäminen, sekä esimerkiksi vertailumaiden taloustietojen hankkiminen jossa useiden eri lähteiden sekä valuuttojen kanssa luotettavuus ei voi olla aivan täydellinen. Tuloksena tästä opinnäytetyön tutkimuksesta saatiin että Lapin alue ei ollut täysin kannattava omavaraisella tavalla tutkimustietojen ajalta, kuitenkin tutkimuksessa havaittiin että tämä voi olla virheellinen tulos koska kaikkia alueelta kerät- tyjä verotuloja ei voitu selvittää tarkasti. Opinnäytetyön johtopäätöksenä on että Lappi ei ole maakuntana ollut taloudellisesti omavarainen, mutta pienillä muutoksilla se voisi olla sitä helposti