BitTorrent-verkossa tapahtuvasta tekijänoikeusrikkomuksesta johtuvan kohtuullisen hyvityksen suuruuden määrittäminen

Tekijänoikeudellisen kohtuullisen hyvityksen määrittäminen on hankaloitunut huomattavasti vertaisverkkojen esiinmarssin seurauksena. Tutkielma tarkoituksena on tarkastella kohtuulisen hyvityksen käsitettä tässä muuttuvassa toimintaympäristössä. Erityisen arvioinnin kohteena ovat elokuvat ja televisiosarjat, joita oikeudenhaltijoiden luvatta BitTorrent-verkossa jaetaan. Tekijänoikeusrikkomuksesta johtuvan kohtuullisen hyvityksen suuruuden määrittäminen lähtee lisenssiperusteisesta korvauksesta, jonka oikeudenloukkaajan olisi tullut maksaa oikeudenhaltijalle, jos hän olisi halunnut saada teoksen luvallisesti käyttöönsä. Tämä perusperiaate sai ensimmäisen kerran vahvistuksen tapauksessa KKO 1989:87 (Valintatalo). Sen jälkeen kriteerejä on tarkennettu oikeuskäytännön ja oikeuskirjallisuuden suuntauksen ollessa tapauksen erityispiirteiden huomioon ottamista päin. Tämä johtuu siitä, että kaikissa tapauksissa ei voida löytää sellaista korvaustasoa, esimerkiksi alan käytännöstä, jolle hyvitys voitaisiin perustaa. Jo kohtuullisuuden määritelmästä on johdettavissa, että hyvitysarvioinnissa tulee ottaa huomioon tapauskohtaisia olosuhteita ja sekä oikeudenhaltijan että oikeudenloukkaaja asema. BitTorrent-tekniikka vaikeuttaa hyvityksen määrittämistä, koska oikeudenloukkaaja samanaikaisesti katselee (valmistaa luvattomasti kappaleen) ja jakaa (saattaa yleisön saataviin) oikeudenhaltijan teosta. Tutkimuksessa onkin päätetty eriyttää hyvitysarviointi näiden kahden erillisen oikeudenloukkauksen osalta, vaikka tosiasiallisesti ne tapahtuvat samanaikaisesti. Kappaleen valmistamisen osalta hyvitys tulee määrittää suoratoistopalvelujen tarjoamien kuukausilisenssien perusteella. Tästä hinnasta on tosin vähennettävä ensin verottajan osuus sekä suoratoistopalveluntarjoajan voitto, jotta hyvitys kohdistuu pelkästään tekijänoikeudenalaiseen materiaaliin. Jakamisen osalta tutkielmassa suositetaan erityisesti Ruotsissa käytettyä hypoteettista lisenssiä, jolla arvioidaan millä hinnalla oikeudenloukkaaja ja oikeudenhaltija olisivat päässeet sopimukseen teon laajuudessa tapahtuneesta lisenssistä. Lähtökohtana voidaan käyttää oikeudenhaltijoiden ja suoratoistopalveluntarjoajien välisiä lisenssisopimuksia. Lisenssisopimuksen hintaa ja sopimusehtoja voidaan tämän jälkeen verrata toteutuneen oikeudenloukkauksen tunnusmerkistöön, joiden perusteella lisenssikorvaus voidaan määrittää. Kappaleen valmistamisen normaalikorvaus ja hypoteettinen lisenssi jakamisen osalta tulee tämän jälkeen laskea yhteen. Tätä summaa voidaan tämän jälkeen painottaa vielä tapauksen erityispiirteillä, joita ovat esimerkiksi teon tarkoitus, vahingollisuus ja tuomittavuus

Ei-tekninen osaaminen ensihoitotilanteessa : tilannetietoisuus ja sen arviointi johtajan ja ensihoitotiimin jäsenten näkökulmasta

Ei-tekniset taidot ensihoidossa ovat niitä taitoja, jotka täydentävät teknistä osaamista tehokkuuden ja turvallisuuden takaamiseksi. Ne eivät välttämättä suoraan liity kliiniseen osaamiseen, mutta ne on silti tunnustettu tärkeiksi ammatillisen osaamisen osa-alueiksi. Tällaisia taitoja ovat tiimityö, tehtävänhallinta, päätöksentekokyky ja tilannetietoisuus. Tilannetietoisuus tarkoittaa tietoisuutta siitä, mitä ympärillä tapahtuu ja kykyä käyttää tätä tietoisuutta päätöksenteon perustana. Tilannetietoisuus muodostuu tiedon keruusta, havaitsemisesta ja ymmärtämisestä, sekä ennakoinnista. Tässä työssä tilannetietoisuuden tarkastelun pohjana käytetään ns. ANTS-mallin mukaista jaottelua. Koska tilannetietoisuudesta ensihoidossa ei ole olemassa tutkittua tietoa, täydennettiin kirjallisuuskatsauksessa saatua tietoa haastattelemalla Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin kenttäjohtajia. Opinnäytetyöryhmä haastatteli kahta ensihoidon kenttäjohtajaa. Haastateltavien vastauksia analysoitaessa kävi ilmi, että samat tilannetietoisuuteen liittyvät puutteet, esimerkiksi tiedonkulussa, tunnustetaan niin anestesiahoitotyössä, kuin ensihoidossakin. Opinnäytetyön perusteella muille korkeariskisille aloille, kuten ilmailuun tai anestesiahoitotyöhön kehitetyt ei-teknisten taitojen mallit ovat sovellettavissa myös ensihoitoon. Lopputuotoksena luotiin ensihoitajien koulutuksessa käytettävän simulaatioharjoittelun tueksi tilannetietoisuuden arviointilomakkeet. Arviointilomakkeiden avulla tarkkailijan on mahdollista arvioida tilannetietoisuuden toteutumista simulaatioharjoituksen aikana

Polarization transformations in bianisotropic arrays

Tämän diplomityön tavoitteena on tutkia mahdollisimman yleisistä bianisotrooppisista sirottajista muodostettuja säännöllisiä hiloja. Työssä on kehitetty menetelmä, jota käyttämällä voidaan ratkaista sellaiset polarisoituvuudet näille sirottajille, jotta niistä muodostetut säännölliset hilat toteuttavat toivotun polarisaatiomuunnoksen tasoaallolle. Menetelmän toiminta varmistetaan suunnittelemalla kaksi erilaista laitetta - ympyräpolarisaatiolle selektiivinen pinta sekä kiertopolarisaattori. Ympyräpolarisaatiolle selektiivinen pinta on laite, joka päästää toisen ympyräpolarisaation kätisyyden läpi ja heijastaa toista. Kiertopolarisaattori kiertää lineaarisesti polarisoidun tasoaallon sähkökentän suuntaa 90 astetta. Suunniteltujen laitteiden toiminta varmistetaan analyyttisillä malleilla, numeerisilla simulaatioilla sekä kokeellisilla mittauksilla. Tulokset osoittavat, että kehitetty menetelmä voi olla tehokas työkalu erilaisten polarisaatiomuuntimien suunnittelussa.This thesis studies regular arrays of the most general bianisotropic particles. The goal is to develop a systematic way to find required polarizabilities for these scatters so that, when ordered into periodical lattices, they exhibit any wanted polarization transformation for a plane wave. The method is verified by synthesizing two different devices: a circular polarization selective surface and a twist polarizer. A circular polarization selective surface is a device that transmits one handedness of circular polarization and rejects the other. A twist polarizer rotates the plane of polarization of a linearly polarized plane wave by 90. The operation of the synthesized devices is verified by analytical models, numerical simulations, and experimental measurements. The results indicate that the developed method can be efficiently used for developing novel polarization transformers

Maapaikka-hallintamalli – Maaseutumaisten alueiden maankäytön ja palveluiden paikkatietopohjaisen suunnittelumenetelmän kehittäminen

Maaseutumaisten alueiden suunnittelulle ja kehittämiselle on avautunut uusia mahdollisuuksia kahdesta suunnasta. Toisaalta niitä on tarjonnut nopeasti tapahtunut geoinformatiikan ja siihen perustuvien paikkatietosovellusten kehitys. Toisaalta itse maaseutu ja sen suunnittelu- ja kehittämisproblematiikka ovat muuttuneet nopeasti. Maapaikka I -hankkeen tavoitteena oli kehittää maaseutumaisten alueiden maankäytön hallintamalli, jossa hyödynnetään paikkatietoa. Tarkoituksena oli käyttää hyväksi nykyisiä paikkatietojärjestelmiä ja -aineistoja, eikä kehittää uusia. Mallia on tarkoitus käyttää sekä kunta- että seutu-tasolla. Asemakaava-alueiden ulkopuolisten alueiden maankäytön ohjaamisesta puuttuu työkaluja, joita tarvittaisiin hajarakentamisen ohjaamiseksija kylien sekä keskusten kehittämiseksi, kuntatalouden edellytysten parantamiseksi sekä haja-asutusalueiden palvelumallien suunnitteluun ja saavutettavuuden varmistamiseen maaseutumaisilla alueilla. Hankkeen painopiste asetettiin maaseudun hajarakentamisalueille, joskin aineistoa kerättiin myös taajamien lievealueiden problematiikasta. Hankkeessa oli mukana seitsemän kaupunkiseutua: Kotkan–Haminan seutu, Kouvolan seutu, Mikkelin seutu, Salon seutu, Seinäjoen kaupunkiseutu, Tampereen kaupunkiseutu ja Ylä-Pirkanmaan seutu. Hanketta rahoittivat edellä mainittujen lisäksi MAL- ja DEMO-verkostot. Suurimman rahoittajan, MAL-verkoston, rahoitus kanavoitui työ- ja elinkeinoministeriön KOKO-ohjelman kautta Pirkanmaan maakunnan kehittämisrahana. Hankkeen toteuttajana toimi Aalto-yliopiston Maankäyttötieteiden laitoksen Yhdyskuntasuunnittelun tutkimus- ja koulutusryhmän (YTK) tutkimustiimi. Hankkeen aineistoina hyödynnettiin seitsemän tapaustutkimusseudun omia paikkatietoaineistoja sekä ELY-keskusten OIVA-aineistoja ja SYKE:n YKR-aineistoja. Hankkeen menetelminä käytettiin kirjallisuuskatsausta, teemahaastatteluita, aluekuvauksia, kriteeririiheä, työpajoja, kriteeripohjaisia verkosto- ja vyöhykeanalyysejä sekä mallinnusta. Hankkeen päätulokset voidaan kiteyttää viiteen merkittävimpään teemaan. Kaksi ensimmäistä päätulosta liittyivät uuden tiedon tuottamiseen. Ensinnäkin hanke tuotti aihepiiriä taustoittavaa arvokasta kansainvälistä tietoa, jota on sovellettavissa suomalaisenkin maaseudun kehittämiseen. Toiseksi hanke tuotti tietoa paikkatiedon hyödyntämisen nykytilasta maaseudun maankäytön ja palveluiden suunnittelussa seitsemällä suomalaisella seudulla. Kolmas ja neljäs päätulos liittyivät uuden menetelmäpohjan luomiseen. Hanke tuotti sekä riittävän pelkistetyn, ja kuitenkin monikerroksellisen, paikkatietopohjaisen hallintamallin sekä itse mallin rakentamisen prosessikonseptin (esimerkin siitä, miten sellainen on rakennettavissa muillekin seuduille). Mallin riittävä pelkistyneisyys tarkoittaa, että se on tarpeeksi selkeä ja havainnollisesti olennaiset seikat valikoiva avautuakseen muillekin toimijoille kuin paikkatietoasiantuntijoille. Suunnittelun ja suunnittelumenetelmien läpinäkyvyyden ja avoimuuden vaatimuksen vuoksi muita mallin käyttöönoton kannalta tärkeitä toimijoita ovat ainakin luottamishenkilöt, elinkeinoelämä, maanomistajat sekä seudulliset yhdistykset ja järjestöt. Paikkatietopohjaisen hallintamallin rakenne on kolmiaineksinen. Se on yhdistelmä paikkatietoon perustuvia rakennettavuusvyöhykkeitä, palveluverkostoihin perustuvia vyöhykkeitä sekä niiden synteesinä muodostuvia paikkatiedolla perusteltavissa olevia tarkoituksenmukaisuusvyöhykkeitä. Viides päätulos kulminoitui siihen vuorovaikutukseen, jota hankkeen aikana käytiin eri palvelusektoreiden edustajien välillä. Useissa työpajoissa päädyttiin toteamaan, että hanke ja sen työpajat ovat avanneet silmiä ymmärtämään paikkatietomahdollisuuksia oman työn ja palvelusektorin kannalta uudella tavalla, sekä ymmärtämään eri sektoreiden välisen yhteistyön tarpeen ja arvon paikkatiedon laajemman hyödyntämisen kannalta. Tässä mielessä hanke palveli osaltaan paikkatiedon hyödyntämisen lisäämistä maaseutumaisten alueiden suunnittelussa ja kehittämisessä. Raportin lopussa luodataan joitain jatkotutkimuksen tarpeita, joita nousi hankkeen edetessä esille. Ne liittyvät ensisijassa nyt luodun yleispiirteisen hallintamallin paikalliseen soveltamiseen. Tärkeimpinä tarpeina pidämme alueellisten erityispiirteiden ottamista huomioon ja paikallisten etenemisprosessien kehittämistä

Pokerin peliteoriaa

Tiivistelmä. Tässä työssä paneudutaan peliteoriaan, joka on lineaarisen optimoinnin yksi soveltava osa-alue. Tarkoituksena on tutustua lineaarisen optimoinnin perusteisiin ja käydä läpi yksinkertaisin pelimuoto: rajoitettu kahden pelaajan nollasummapeli, eli matriisipeli, jotta voimme myöhemmin tutkia näiden avulla pokeria ja selvittää, onko bluffaaminen ja alipanostaminen toimivia strategioita. Lineaarisessa optimoinnissa pyritään löytämään paras ratkaisu kaikkien ratkaisujen joukosta määritellyn kohdefunktion avulla, kun käypää aluetta rajaavat ehdot ovat lineaarisia. Tutkielmassa tutustutaan simplex -menetelmään, jolla voidaan tehokkaasti löytää optimaalisin käypä ratkaisu pienissä ja keskisuurissa optimointiongelmissa. Lisäksi käydään läpi optimointitehtävän duaalitehtävä. Duaalisuus on lineaarisen optimoinnin yksi tärkeimmistä tuloksista ja se helpottaa huomattavasti optimaalisten käypien ratkaisujen löytämistä. Kun ymmärrys lineaarisen optimoinnin perusteista on selvä, voidaan tutkia peliteoriaa. Tutkielmassa määritellään matriisipeli ja tutustutaan pelin ideaan yksinkertaisen ja kaikille tutun kivi, paperi, sakset -pelin kautta. Koska kyseessä on peli, jossa on kaksi pelaajaa, on molemmilla pelaajilla omat pelistrategiansa, jotka perustuvat todennäköisyyksiin. Todennäköisyysvektoreiden avulla luodaan matemaattinen mallinnus molempien pelaajien parhaista mahdollisista pelitavoista, eli optimaalisista strategioista matriisimuodossa. Tutkielmassa todistetaan von Neumannin kuuluisa minimax -lause, jonka avulla käytännössä pelaajat voivat varmistaa itselleen strategian, jolla he häviävät keskimääräisesti korkeintaan tietyn verran ja voittavat keskimääräisesti vähintään tietyn verran. Koska pokeri on turhan monimutkainen peli sellaisenaan, tässä työssä luodaan yksinkertaistettu versio. Tässä versiossa on vain kaksi pelaajaa, kolme korttia ja yksi panostuskierros, sekä 1 euron ante. Selvitetään kaikki mahdolliset strategiat ja karsitaan niistä ”huonot” strategiat pois. Jäljellejäävistä strategioista luodaan matriisipeli, jonka ratkaisuna saadaan optimaaliset strategiat, sekä vastaus kysymykseen: Kannattaako bluffaaminen tai alipanostaminen? Työn tuloksena saadaan pelistrategiat, joiden mukaan tietyissä tapauksissa bluffaaminen ja alipanostaminen on kannattavaa. Koska bluffaaminen ja alipanostaminen perustuvat huijaukseen, jossa uskotellaan vastapelaajalle, että pelataan paremmilla tai huonommilla korteilla kuin mitä kädessä oikeasti on, riippuu niiden toimivuuskin paljon vastapelaajasta. Tällaisessa yksinkertaistetussa pelissä nähdään selvästi millaisissa tilanteissa nämä strategiat toimivat. Täytyy kuitenkin muistaa, että oikea pokeri on paljon monimutkaisempi peli, joten on kannattava bluffaaminenkin harvinaisempaa

Modern Tools for Old Content - in Search of Named Entities in a Finnish OCRed Historical Newspaper Collection 1771-1910

Named entity recognition (NER), search, classification and tagging of names and name like frequent informational elements in texts, has become a standard information extraction procedure for textual data. NER has been applied to many types of texts and different types of entities: newspapers, fiction, historical records, persons, locations, chemical compounds, protein families, animals etc. In general a NER system’s performance is genre and domain dependent and also used entity categories vary [1]. The most general set of named entities is usually some version of three partite categorization of locations, persons and organizations. In this paper we report first trials and evaluation of NER with data out of a digitized Finnish historical newspaper collection Digi. Digi collection contains 1,960,921 pages of newspaper material from years 1771– 1910 both in Finnish and Swedish. We use only material of Finnish documents in our evaluation. The OCRed newspaper collection has lots of OCR errors; its estimated word level correctness is about 74–75 % [2]. Our principal NER tagger is a rule-based tagger of Finnish, FiNER, provided by the FIN-CLARIN consortium. We show also results of limited category semantic tagging with tools of the Semantic Computing Research Group (SeCo) of the Aalto University. FiNER is able to achieve up to 60.0 F-score with named entities in the evaluation data. Seco’s tools achieve 30.0–60.0 F-score with locations and persons. Performance of FiNER and SeCo’s tools with the data shows that at best about half of named entities can be recognized even in a quite erroneous OCRed textNamed entity recognition (NER), search, classification and tagging of names and name like frequent informational elements in texts, has become a standard information extraction procedure for textual data. NER has been applied to many types of texts and different types of entities: newspapers, fiction, historical records, persons, locations, chemical compounds, protein families, animals etc. In general a NER system’s performance is genre and domain dependent and also used entity categories vary [1]. The most general set of named entities is usually some version of three partite categorization of locations, persons and organizations. In this paper we report first trials and evaluation of NER with data out of a digitized Finnish historical newspaper collection Digi. Digi collection contains 1,960,921 pages of newspaper material from years 1771– 1910 both in Finnish and Swedish. We use only material of Finnish documents in our evaluation. The OCRed newspaper collection has lots of OCR errors; its estimated word level correctness is about 74–75 % [2]. Our principal NER tagger is a rule-based tagger of Finnish, FiNER, provided by the FIN-CLARIN consortium. We show also results of limited category semantic tagging with tools of the Semantic Computing Research Group (SeCo) of the Aalto University. FiNER is able to achieve up to 60.0 F-score with named entities in the evaluation data. Seco’s tools achieve 30.0–60.0 F-score with locations and persons. Performance of FiNER and SeCo’s tools with the data shows that at best about half of named entities can be recognized even in a quite erroneous OCRed text.Peer reviewe

Maapaikka-hallintamallin käyttöön juurruttaminen - Maaseutumaisten alueiden maankäytön ja palveluiden paikkatietopohjaisen suunnittelumenetelmän käyttöönoton edistäminen (Maapaikka II ja III -hankkeiden loppuraportti)

Aalto-yliopiston Maankäyttötieteiden laitoksen Yhdyskuntasuunnittelun tutkimus- ja koulutusryhmä (YTK) käynnisti huhtikuussa 2013 MMM:n / Makeran (Maatilatalouden kehittämisrahaston) rahoituksella Maapaikkahankekokonaisuuteen liittyvän kolmannen vaiheen. Tarkoituksena oli edistää jo kehitetyn Maapaikka-hallintamallin mahdollisimman laajaa käyttöön ottamista. Maapaikka III -hankkeeksi nimetyn jatkohankkeen tavoitteena oli rakentaa työpajatoimintaan perustuva koulutusaineisto ja järjestää mallin käyttöön ottamista edistäviä työpajoja Maapaikka-hankekokonaisuudessa alusta asti mukana olleilla seuduilla. Maapaikka-hallintamallin juurruttamispajoja järjestettiin kuudella seudulla, ja niihin osallistui YTK:n edustajien lisäksi yhteensä 65 henkilöä. Pajat perustuivat Maapaikka-hankekokonaisuuden aiempien vaiheiden aineistoille. Työpajojen tuloksina saatiin kootuksi juurtumista mahdollistavia ja estäviä tekijöitä. Juurtumista mahdollistivat mallin käyttöarvo monimutkaisten asioiden visualisoinnissa ja havainnollistamisessa, eri toimijoiden välisen vuorovaikutuksen lisäämisessä, hallintosektorirajat ylittävien kokonaiskuvien luomisessa, maaseudun houkuttelevuuden lisäämisessä, maanhankinnan ja tonttipolitiikan välineenä, sote-sektorin varsin uutena välineenä sekä kouluverkko- ja vesihuoltosuunnittelun välineenä. Mallin käyttöön ottoa estivät mallin abstrakti luonne (erityisesti tarkoituksenmukaisuusvyöhykkeet), seutukohtaisen räätälöinnin kuulumattomuus hankkeeseen, mallin kokonaiskonseptiin kuuluneiden kriteerien valinnan ja priorisointien keskeneräisiksi jääminen pajojen osallistujarakenteesta johtuen, tietosuojakysymykset hyvin harvaan asutuilla alueilla, resurssien vähyys ja koordinointivastuiden epäselvyys (kuka vastaa mallin ylläpidosta?), punavalometaforan negatiiviseksi koettu luonne ja palveluverkostojen rapautuminen: ”ei ole mitä hallita”. Yhtenä Maapaikka-toiminnan tärkeimmistä vaikutuksista voidaan pitää sen aikana syntynyttä seututoimijoiden verkostoa. Itse asiassa tämä verkosto rakentui jo Maapaikka I -hankkeen aikana, ja tiivistyi Maapaikka II ja III -hankeosioiden aikana. Toinen hankkeen merkittävä vaikutus liittyi hallintamalliin sisäänrakennettuun hallintosektoreita yhdistävään luonteeseen. Se vaikutti saavan laajasti kannatusta ja ”juurtumispintaa”. Myös pajoihin osallistuneiden, vaikkakin harvalukuisten, luottamushenkilöiden aidolta vaikuttanut kiinnostus mallin visuaalisesta ja havainnollisesta luonteesta antoi uskoa mallin käyttöarvosta päätöksenteon ja eri toimijoiden vuorovaikutuksen perustana. Hankkeesta nousi esille muutama edellä kuvattuja juurtumisen esteitä selittävä mekanismi. Ensinnäkin hanke oli rakenteeltaan vaikean kaksijakoinen (teorian ja käytännön välinen kuilu). Toiseksi osa hankkeen vaikeuksista kumpusi pajatoiminnan yksipuolisesta osallistujarakenteesta. Kolmanneksi hankkeen menetelmäpohja oli varsin yksipuolinen. Menetelmäpohjan laajentaminen olisi toki vaatinut vastaavasti resursseiltaan suurempaa hanketta. Kaiken kaikkiaan hallintamallin kolmesta tasosta parhaiten juurtui, ainakin mieliin jos ei vielä suoriksi toimiksi, palveluverkostoihin perustuva vyöhyketaso. Toiseksi eniten ”juurtumispintaa” sai rakennettavuusvyöhykkeiden taso. Heikoiten juurtui tarkoituksenmukaisuusvyöhykkeiden taso. Tarkoituksenmukaisuusvyöhykkeiden juurruttaminen käytäntöön olisi edellyttänyt ennen kaikkea luottamushenkilöiden paljon suurempilukuista osallistumista hankkeen pajoihin. Jatkonäkymiä hallintamallille luo ainakin sen nykyisen kolmen vyöhyketason täydentäminen uusilla hankkeen aikana esille nousseilla tekijöillä. Esimerkiksi maaseutumaisten alueiden ”houkuttelevuusvyöhykkeet” tarjoavat myönteisen tavan nähdä hajarakentamisalueetkin seutujen vetovoimatekijöinä. Jatkonäkymiä luo myös mallin käyttöarvo seudullisten rakenteiden tutkimus- ja opetusvälineenä. Malli tarjoaa kokoavan, holistisen analyysikehikonseudullisten rakenteiden ymmärtämiseksi

Selvitys alueidenkäytön suunnittelun ja ohjauksen voimavaroista

Selvitys alueidenkäytön suunnittelun ja ohjauksen voimavaroista on osa maankäyttö- ja rakennuslain toimivuuden arviointia. Selvityksessä tarkastellaan alueidenkäytön suunnitteluun käytettyjen resurssien määrällistä ja laadullista kehitystä sekä näiden resurssien koettua riittävyyttä suhteessa tehtävien vaativuuteen ja volyymiin. Työn keskeisenä tavoitteena on ollut selvittää, onko suunnittelujärjestelmän käyttö ja toteuttaminen mahdollista käytettävissä olevien resurssien puitteissa sillä tavoin kuin lainsäätäjä on tarkoittanut. Vastauksia kysymykseen on haettu tilastoanalyysin perusteella koko maasta sekä haastattelu- ja tilastoanalyysin (Ympärisitötiedon hallintajärjestelmä Hertta/kaavoituksen seurannan tilastot) avulla viideltä kaupunkiseudulta; Oulusta, Seinäjoelta, Tampereelta, Turusta ja Lahdesta. Haastateltavana oli 15 johtavaa viranomaista kaupungeista, maakuntien liitoista ja ELY-keskuksista. Tilastoanalyysissä on hyödynnetty ympäristöministeriön ja Kuntaliiton syksyllä 2012 toteuttamaa kolmea Webropol-nettikyselyä alueidenkäytön suunnittelun ja ohjauksen voimavaroista. Kyselyt suunnattiin kuntiin, maakuntien liittoihin ja ELY-keskuksiin. Haastattelututkimuksen tarkoituksena oli yhtäältä selvittää alueidenkäytön suunnittelun ja ohjauksen koettua resurssitilannetta ja jokapäiväisen työn pullonkaulatilanteita. Kysyttiin, mitkä erityiset tekijät tai olosuhteet syövät runsaasti resursseja eli henkilöstön työaikaa sekä vaikuttavat esimerkiksi työn tehokkuuteen, mielekkyyteen ja jaksamiseen. Toisaalta haastatteluissa haettiin best practice –tyyppisiä esimerkkejä hyvin toimivista yhteistyön muodoista eri viranomaistahojen välillä. Lähtökohtana oli ajatus siitä, että hyvin toimiva yhteistyö voi parantaa resurssien hyödyntämistä. Selvityksen mukaan maankäytön suunnittelun henkilöstöresurssit koetaan niukoiksi sekä kunnissa, maakuntien liitoissa että erityisesti ELY-keskuksissa. Paras tilanne on kaupunkien asemakaavoituksessa, huonoin yleiskaavoituksessa ja ELY-keskuksissa. ELY-keskukset joutuvat vajavaisilla henkilöresursseilla paikkaamaan muualla järjestelmässä ilmeneviä puutteita ja ongelmia. Resurssipulaa aiheuttavat tai pahentavat muun muassa organisaatioiden rakenteeseen ja toimintaan liittyvät ongelmat, (hierarkiat, toimintojen ja toimialojen rakenteellinen ja fyysinen sijainti, toimijoiden määrä ja koko, organisaatiomuutokset.), organisaatioiden yhteistyöhön ja työnjakoon liittyvät ongelmat, (toimijoiden sijainnit, alueelliset ja seudulliset päällekkäisyydet/erot, yhteistyön organisointi ja siihen sitoutuminen). Lisäksi resurssitilannetta hankaloittavat yhteiskunnalliset ja organisatoriset rakennemuutokset (suurten ikäluokkien eläkkeelle siirtyminen, rekrytointikiellot, rekrytoinnin vaikeus, puutteet koulutuksessa, avustavan henkilökunnan väheneminen; hallinnoinnin, suunnittelun ja raportoinnin lisääntyminen sekä hankaliksi koetut tietokonepohjaiset hallinnointi- ja raportointijärjestelmät) sekä tietyt käytännön kaavoitustyön erityiskysymykset. ELY-keskuksia työllistävät erityisesti pienten kuntien ohjaus sekä ranta- ja hajarakentaminen. Tehtävien toivottiin suuntautuvan strategisempaan ohjaukseen. (Toisaalta korostettiin ELYjen roolia ”yleisen edun edustajina” suhteessa kuntiin.) Resurssipulaa taas helpottavat eri toimialojen ja organisaatioiden sijainti fyysisesti lähekkäin, matalat hierarkiat, joustava työnjako, hyvin organisoitu viestintä ja vuorovaikutus sekä asiantuntijuuksien epämuodollinen hyödyntäminen. Lisäksi resurssipulaa helpottavat yhteisesti jaetut tavoitteet, hyvä työskentelyilmapiiri, mielekkäät alueelliset, seudulliset ja hallinnolliset kokonaisuudet sekä erilaiset yhteistyön muodot. Yhteistyöstä on toimijoille monia konkreettisia ja strategisia etuja, mutta toimiakseen hyvin se edellyttää suunnitelmallisuutta, sitoutumista ja selkeitä rooleja

Heterologous boosting of nonrelated toxoid immunity during acute Puumala hantavirus infection

Persistence of immune memory in humans is a crucial yet poorly understood aspect of immunology. Here we have studied the effect of Puumala hantavirus infection on unrelated, pre-existing immune memory by studying T cell- and antibody responses against toxoid vaccine antigens of diphtheria, tetanus and pertussis in a cohort of 45 patients. We found that tetanus- and pertussis-specific IgG concentrations elevate during acute Puumala virus infection. Increase in vaccine IgG was associated with proliferation of heterologous T cells. Interestingly, increases in tetanus-specific IgG persisted a year after the infection while pertussis-specific IgG declined rapidly; a difference in IgG kinetics resembling the difference seen after vaccination against tetanus and pertussis. These results suggest that persistence of immune memory is facilitated by heterologous boosting of old memory during memory formation against newly encountered antigens. They also show that different toxoid antigens may be treated differently. Our study gives new insight into how immune memory formation may alter pre-existing immune memory, and also shows that heterologous immunity may have an impact on vaccination outcomes. (C) 2021 Elsevier Ltd. All rights reserved.Peer reviewe