Terveydenhoitotyön asiantuntijuus : Vain joka toinen kuolee tupakkaan -tupakkateemapäivä

Helsingin kaupunki toteuttaa Savuton Helsinki - Tupakoinnin ehkäisy- ja vähentämisohjelman Helsingissä vuosina 2007-2015. Ohjelman tavoitteena on tukea lasten ja nuorten tupakoimattomuutta sekä saada helsinkiläiset vähentämään tupakointia. Kouluterveyskyselyjen tuloksissa runsaasti tupakoivana ryhmänä nousivat esiin ammatillisten oppilaitosten opiskelijat. Suunnittelimme teemapäivän yhteistyötahojen kanssa kahteen ammatilliseen oppilaitokseen kevään ja syksyn 2008 aikana. Tarkoituksenamme oli pitää teemapäivä tupakoinnin haitoista ja vaikutuksista terveyteen toiminnallisia keinoja hyväksi käyttäen. Terveyden edistämisen tutkimusten mukaan pelkän tiedon jakamisen on todettu olevan tehoton tapa vaikuttaa nuoren päätökseen olla tupakoimatta. Toteutimme teemapäivät Suomen liikemiesten kauppaopistossa Pasilassa 28.10.2008 ja Helsingin liiketalousopistossa Malmilla 30.10.2008. Teemapäivän tarkoituksena oli saada opiskelijat pohtimaan tupakoimistaan ja mahdollista lopettamista sekä vahvistaa tupakoimattomien opiskelijoiden päätöstä olla tupakoimatta. Tarjosimme nuorille mahdollisuuden tutustua tupakoinnin terveysriskeihin eri aisteja hyödyntäen. Tarjosimme ajatussätkiä eli paperikääröjä, joihin oli kirjoitettu tupakointiin liittyviä kantaaottavia lauseita. Eri aistipisteissä nuorilla oli mahdollisuus kuunnella kuulokkeista tupakkayskää, haistaa pahvilaatikossa olevan tuhkakupin avulla, miltä tupakoitsija haisee ja samaistua keuhkoahtaumatautiin sairastuneen hengitykseen hengittämällä ohuen pillin läpi. Havainnollistimme tupakoinnin yhteyttä erektiohäiriöön laatikkoon asetetun tekopeniksen ja jauholla täytetyn kondomin avulla. Tupakan vaikutusta makuaistiin nuoret saivat kokeilla juomalla laimeaa mehua. Olimme tehneet myös ihmisfiguurin ja postereita, joissa kerroimme tupakoinnin haitoista terveyteen. Kaikilla teemapäivään osallistuneilla oli mahdollisuus osallistua väittämävisailukilpailuun. Tilassa oli esillä aiheeseen liittyviä julisteita ja muuta jaettavaa materiaalia. Teemapäivää varten tuottamamme materiaali jää Helsingin kaupungin opiskeluterveydenhuollon käyttöön. Lyhyellä aikavälillä teemapäivän vaikuttavuuden arviointi on vaikeaa. Pitkän aikavälin tavoitteena on kannustaa nuoria savuttomuuteen. Palautteen perusteella kokemuksellisuus on hyvä tapa välittää tietoa tupakoinnin haitoista. Katsomme onnistuneemme tavoitteessamme pysäyttää nuoret hetkeksi pohtimaan tupakoinnin mielekkyyttä. Tämänkaltainen teemapäivä ei yksin riitä tukemaan nuoria savuttomiksi, vaan teemapäivä tulisi niveltää osaksi koulun kokonaissuunnitelmaa tupakoinnin vähentämiseksi.This final thesis is a project executed in co-operation with Finnish Cancer Organisations, City of Helsinki School and Student Health Care, Haaga-Helia University of applied sciences, Helsinki and Finnish Business College, Helsinki. Our purpose was to develop a new approach to a anti-smoking campaign among young people and especially second level students at two vocational schools in Helsinki, where up to 20 per cent of students smoke at 16 years of age. Previous research indicated that just putting out information is in fact not effective when it comes to making a decision to stay smokefree, so we decided to take on a more functional method of educating the students. The theme day offered the participants a chance to become acquainted with the dangers of smoking in a new method using various senses. We had come up with for example “thought cigarettes”, paper rolls that resemble cigarettes but only contain snide remarks about smoking; an odour box, a cardboard box from which one can actually smell the “sweet smell of tobacco”; we offered everyone a glass of extra-mild juice to exemplify what smoking does to one’s sense of flavour; one could try breathing through a straw to get a feel as to what it’s like to have chronic obstructive pulmonary disease (COPD); we even had a cardboard box with two fake penises inside – one stiff and the other a condom filled with flour – to clarify the fact that smoking causes impotence. We also had posters and a quiz for all the participants to fill. The results were encouraging. Mostly the feedback we got from the participants was positive. Based on this experience we concluded that making good use of one’s senses is indeed a good method of educating young people on the hazards of smoking. Then again it seemed that we got a better response from the students when their participation was not based on volunteering. It is quite hard to assess the immediate effect of our theme day, but in the long run our objective was to give the students information and education. Thus we think they now have some new tools for making the decision themselves to cease smoking. However, such a theme day would most likely be more effective if it was combined with an overall antismoking policy at the school it was held at.Henna Leppälä, Jenna Meriläinen, Heini Murtonen, Paula Nylander, Minna Osmala, Tanja Seppänen. (Kaikki tekijät eivät mahtuneet tekijäkenttään.

Phylogeography and modes of reproduction in diploid and tetraploid halophytes of Limonium species (Plumbaginaceae): evidence for a pattern of geographical parthenogenesis

Background and Aims The genus Limonium (Plumbaginaceae) has long been recognized to have sexual and apomictic (asexual seed formation) modes of reproduction. This study aimed to elucidate phylogeographical patterns and modes of reproduction in diploid and tetraploid Limonium species, namely three putative sexual diploid species with morphological affinities (L. nydeggeri, L. ovalifolium, L. lanceolatum) and three related, probably apomict tetraploid species (L. binervosum, L. dodartii, L. multiflorum). Methods cpDNA diversity and differentiation between natural populations of the species were investigated using two chloroplast sequence regions (trnL intron and trnL–trnF intergenic spacer). Floral heteromorphies, ovule cytoembryological analyses and pollination and crossing tests were performed in representative species of each ploidy group, namely diploid L. ovalifolium and tetraploid L. multiflorum, using plants from greenhouse collections. Key Results and Conclusions Genetic analyses showed that diploid species have a higher haplotype diversity and a higher number of unique (endemic) haplotypes than tetraploid species. Network analysis revealed correlations between cpDNA haplotype distribution and ploidy groups, species groups and geographical origin, and haplotype sharing within and among species with distinct ploidy levels. Reproductive biology analyses showed that diploid L. ovalifolium mainly forms meiotically reduced tetrasporic embryo sacs of Gagea ova, Adoxa and Drusa types. Limonium multiflorum, however, has only unreduced, diplosporic (apomictic) embryo sacs of Rudbeckia type, and autonomous apomictic development seems to occur. Taken together, the findings provide evidence of a pattern of ‘geographical parthenogenesis’ in which quaternary climatic oscillations appear to be involved in the geographical patterns of coastal diploid and tetraploid Limonium speciesinfo:eu-repo/semantics/publishedVersio

Phylogenetic relationships within Chamaecrista sect. Xerocalyx (Leguminosae, Caesalpinioideae) inferred from the cpDNA trnE-trnT intergenic spacer and nrDNA ITS sequences

Chamaecrista belongs to subtribe Cassiinae (Caesalpinioideae), and it comprises over 330 species, divided into six sections. The section Xerocalyx has been subjected to a profound taxonomic shuffling over the years. Therefore, we conducted a phylogenetic analysis using a cpDNA trnE-trnT intergenic spacer and nrDNA ITS/5.8S sequences from Cassiinae taxa, in an attempt to elucidate the relationships within this section from Chamaecrista. The tree topology was congruent between the two data sets studied in which the monophyly of the genus Chamaecrista was strongly supported. Our analyses reinforce that new sectional boundaries must be defined in the Chamaecrista genus, especially the inclusion of sections Caliciopsis and Xerocalyx in sect. Chamaecrista, considered here paraphyletic. The section Xerocalyx was strongly supported as monophyletic; however, the current data did not show C. ramosa (microphyllous) and C. desvauxii (macrophyllous) and their respective varieties in distinct clades, suggesting that speciation events are still ongoing in these specimens

Australia's Oldest Marsupial Fossils and their Biogeographical Implications

Background: We describe new cranial and post-cranial marsupial fossils from the early Eocene Tingamarra Local Fauna in Australia and refer them to Djarthia murgonensis, which was previously known only from fragmentary dental remains. Methodology/Principal Findings: The new material indicates that Djarthia is a member of Australidelphia, a pan-Gondwanan clade comprising all extant Australian marsupials together with the South American microbiotheres. Djarthia is therefore the oldest known crown-group marsupial anywhere in the world that is represented by dental, cranial and postcranial remains, and the oldest known Australian marsupial by 30 million years. It is also the most plesiomorphic known australidelphian, and phylogenetic analyses place it outside all other Australian marsupials. Conclusions/Significance: As the most plesiomorphic and oldest unequivocal australidelphian, Djarthia may approximate the ancestral morphotype of the Australian marsupial radiation and suggests that the South American microbiotheres may be the result of back-dispersal from eastern Gondwana, which is the reverse of prevailing hypotheses

Vanhempien käsihygieniaohjaus sairaalaolosuhteissa. Kirjallisuuskatsaus.

Opinnäytetyö on osa lapsen, nuoren ja lapsiperheen ohjaus -projektia ja se on tehty yhteistyössä Jorvin sairaalan lasten infektio-osasto L3:n kanssa. Työn tarkoituksena on kartoittaa jo olemassa olevaa tietoa käsihygieniasta ja sen toteuttamisesta sekä ohjaamisesta ja siihen vaikuttavista tekijöistä. Tavoitteena on koota yhteenveto aiheesta vanhempien käsihygieniaohjaus sairaalaolosuhteissa. Työmme on suunnattu hoitohenkilökunnalle ja sen avulla pyrimme lisäämään hoitajien ohjausvalmiuksia ja antamaan näkökulmia vanhempien käsihygieniaohjaukseen. Opinnäytetyö tehtiin soveltaen systemaattisen kirjallisuuskatsauksen menetelmää. Ainestoksi hyväksyttiin väitöskirjat, pro gradu -tutkimukset, lisensiaattitutkimukset ja muut tieteelliset tutkimukset. Katsaukseemme valikoitu aineisto on vuosilta 1996-2008. Kehittyneissä maissa tämän hetken suurimpia infektio-ongelmia ovat sairaalainfektiot, joiden yleisin tartuntatie on käsien välityksellä tapahtuva kosketustarunta. Tämän vuoksi käsihygienia muodostuu tärkeimmäksi osaksi sairaalainfektioiden torjuntaa. Asianmukainen käsihygienia kuuluu hoitotyöntekijöiden velvollisuuksiin, mutta tämä ei estä vielä infektioiden leviämistä, sillä myös vierailijat voivat tuoda mukanaan tartunnan aiheuttajia ja levittää niitä sairaalan sisällä. Tästä syystä hoitohenkilökunnan tulee oman käsihygienian toteuttamisen lisäksi pyrkiä ohjaamaan myös potilaana olevien lasten vanhempia toteuttamaan asianmukaista käsihygieniaa

Tasa-arvoa palkkaukseen: Työn vaativuuden sekä pätevyyden ja suoriutumisen arvioinnin toimivuus Suomessa

Työn vaativuuden arviointiin perustuva palkkausjärjestelmä on osoittautunut useiden kansainvälisten ja kansallisten tutkimusten perusteella toimivaksi työvälineeksi samapalkkaisuuden edistämisessä. Hankkeessa tehdyt havainnot osoittavat, että käsitys työn vaativuuden arvioinnin tasa-arvoisuudesta otetaan usein palkkausjärjestelmään liittyvänä itsestäänselvyytenä. Tasa-arvoa oli harvoin asetettu palkkausjärjestelmän käytännön tavoitteeksi eikä järjestelmän tuottamien palkkojen tasa-arvoisuutta seurattu riittävästi. Myös palkkausjärjestelmien soveltamisessa havaittiin useita tasa-arvoriskejä. Uusien palkkausjärjestelmien rakenteelliset ratkaisut mahdollistavat samapalkkaisuuden edistämisen sekä palkkauksen oikeudenmukaisuuden ja kannustavuuden, mutta tämä edellyttää sitä, että järjestelmän rakennetta arvioidaan kriittisesti ja sen soveltamista seurataan säännöllisesti esimerkiksi tasa-arvosuunnitelmiin sisältyvien palkkakartoitusten avulla. Tutkimustulokset toivat esille myös palkkausjärjestelmien kehittämistyöhön liittyviä kipupisteitä. Valitettavan usein organisaatiotasolla tehty kehittämistyö törmäsi joko olemassa oleviin ennakkoluuloihin, organisaatiossa sisäistettyihin sosiaalisiin normeihin tai kehittämistoimintaa rajoittavaan organisaatiokulttuuriin. Oman hankaluutensa samapalkkaisuuden edistämistyöhön tuo työmarkkinoilla käytössä olevien palkkausjärjestelmien ja arviointimenetelmien kirjo. Erityisen haasteellinen tilanne on silloin, kun saman työnantajan piirissä sovelletaan useita eri palkkausjärjestelmiä. Hankkeen aikana havaitsimme, että usean järjestelmän käyttö saman työnantajan piirissä johtaa eri tehtävien ja/tai henkilöstöryhmien erilaiseen kohteluun ja tätä kautta mahdolliseen syrjivyyteen. Sukupuolten palkkatasa-arvon edistämisessä on kysymys pitkälti tahtotilasta niin organisaatiotasolla kuin laajemminkin työmarkkinakentällä