Strategy development and renewal due to changes in value chain

Business strategies must develop at a fast pace to stay relevant. In a changing business envi-ronment, strategy development is essential to stay alive. Value chain changes affect the strategy, and when changes are made in the value chains, they also affect the strategy. Part-nerships are becoming increasingly essential for companies, and the competition to have good partnerships is hard. Knowing how partnerships should be nurtured and led to devel-opment is essential. This study examines how value chain changes affect the strategy and how service partner-ships should be led and developed from both sides. Data is collected as secondary data from the company, annual reports, sustainability reports, and other written material provided by the company. Data is also collected through interviews that show how service partnerships should be led and developed. The findings of this study show that when changes are made in the value chain, the strategy must develop as well. The findings also show how the company strategy has developed over the years and how the focus has shifted. In order to do innovative business with motivated personnel, the company strategy focused much on customer service and customer satisfac-tion. The deepened cooperation with partners also required insight from the partners and the company on developing the partnerships. The findings show that depending on the an-swerer, cooperation is seen differently. However, the main goal is that both partners benefit from the cooperation and understand why the cooperation is essential. If the partners see the current state of the cooperation or the target state differently, the development of the partnership may be complex

"Well, the prices have gone up." : consumers' food choice behavior in the grocery store context

Research objectives. The purpose of this study is to examine consumers' purchase behavior and food choices in the grocery-shopping context. The study examines the basis on which consumers choose food items as well as how impulse shopping is done. In addition, the study will explore how consumer orientation is reflected in consumers' speech, and actual purchase decisions they make. The theoretical approach of the study is based on food consumption and food choice framework. Food choice is analyzed with a reference to Järvelä's, Mäkelä's and Piiroinen's (2006) food choice strategies and everyday practices -study. The key research questions are: 1. On what grounds people make their purchase decisions in the grocery shopping context? 2. What kind of grocery purchases are made impulsively? 3. What kind of consumption models emerge from the purchase behavior and consumer speech? Methods. The data collection methods were as shop-alongs and semi-structured interviews. Shop-along method from the ethnographic research tradition was complemented with the thinking aloud -method. The study sample consisted of 18 adults aged from 24 to 59 years. All respondents lived in two-adult households. 11 of the respondents were women and 7 men. The data was analyzed by using content analysis method. Results and discussion. The main selection criteria for groceries were price, healthiness, taste and the origin of food. Also other things, such as the purpose of use, size and formula, affected food selection. Impulse buying was done to some extent. Impulse buying was influenced by the use of the shopping list and purchase style. Use of a shopping list reduced impulse buying. Impulse purchases included fruits and vegetables, meat and chicken, breads, cheeses, drinks and sweets. Consumer speech emphasized the price and meaning of the whole balanced and diverse diet over of individual product choices. There was also a contradiction in consumer speech: whilst people would have preferred ethical and sustainable products they had to buy cheaper products for economical reasons.Tavoitteet. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on tutkia kuluttajien ostokäyttäytymistä ja ruoan valintaa päivittäistavarakaupan kontekstissa. Tutkimuksessa selvitetään, millä perusteella kuluttajat valitsevat elintarvikkeita sekä millaisia heräteostoja tehdään. Lisäksi tarkastellaan, millaista kuluttajuutta viestitään puheessa ja miten se näkyy ostokäyttäytymisessä. Tutkimuksen teoreettinen tausta rakentuu elintarvikkeiden kulutuksen ja ruoan valinnan viitekehyksen kautta. Ruoan valintaa peilataan Järvelän, Mäkelän ja Piiroisen (2006) ruoan valinnan ja arjen toimintamalleihin. Tutkimuksen pääkysymykset ovat: 1. Millaisia ruoan valinnan kriteerejä päivittäistavaraostoihin liittyy? 2. Millaisia päivittäistavaraostoja tehdään ostoslistan ulkopuolelta? 3. Millaisia kuluttajamalleja rakentuu ostosten teossa ja ostospuheessa? Menetelmät. Tutkimuksen aineistonkeruumenetelmänä käytettiin kanssakävelyä sekä puolistrukturoitua teemahaastattelua. Kanssakävelymenetelmässä on piirteitä etnografisesta tutkimusperinteestä ja siinä hyödynnettiin ääneen ajattelu-menetelmää. Tutkimukseen osallistui 18 kahden aikuisen taloudessa asuvaa 24–59-vuotiasta aikuista. Heistä 11 oli naisia ja seitsemän miehiä. Aineisto analysoitiin sisällönanalyysiä käyttäen. Tulokset ja johtopäätökset. Ruoan tärkeimmät valintakriteerit olivat hinta, terveellisyys, maku ja ruoan alkuperä. Ruoan valintaan vaikuttivat muutkin asiat, kuten käyttötarkoitus, koko ja koostumus. Heräteostoja tehtiin jonkin verran. Heräteostojen määrään vaikutti ostoslistan käyttö sekä ostotyyli. Ostoslistan käyttö vähensi heräteostojen määrää. Heräteostot olivat hedelmiä ja vihanneksia, lihaa ja kanaa, leipää, juustoja, juomia ja makeisia. Kuluttajuuspuheessa korostui yksittäisten kriteerien malleista hinnan perusteella tehtävä valinta sekä kohtuuden ja monipuolisuuden mallin mukainen toiminta, jolloin kokonaisruokavalion tärkeys korostui yksittäisiä valintoja enemmän. Lisäksi kuluttajuuspuheessa löytyi ristiriitaisen malli. Ristiriitaisen mallin mukaan toimivat haluaisivat ostaa eettisesti kestävämpiä tuotteita, mutta taloudellisista syistä joutuvat ostamaan edullisempia tuotteita

Minä ja sinä – tutustu molempiin rohkeasti : Miriam Attias & Jonna Kangasoja (toim.): ME JA NE Välineitä vastakkainasettelujen aikaan

Tässä on kirja-arvio sovittelun ammattilaisten Miriam Attiaksen ja Jonna Kangasojan toimittamasta artikkeliteoksesta ME JA NE – välineitä vastakkainasettelujen aikaan.  Kirja-arviossa on erityisesti esitelty artikkeleita ajatellen mm. kirkon työntekijöitä, jotka haluavat oppia ymmärtämään itseään sekä omia tunteitaan ja reaktioitaan itselle vieraan ja erilaisen lähellä. Konfliktien kohtaamisesta ja käsittelystä kiinnostuneet eivät perehdy kirjassa pelkästään teoreettiseen lähestymistapaan konfliktien purkamisessa, vaan saavat myös konkreettisia työkaluja eri kulttuureista ja uskonnoista tulevien ihmisten ja ryhmien kohtaamiseen ja monenlaiseen sovittelutyöhön

Reaalioiden suomentaminen Frank McCourtin teoksen 'Tis suomennoksessa Amerikan ihmemaassa

Tarkastelen tutkielmassani reaalioiden eli kielenulkoisten, kulttuurisidonnaisten ilmausten kääntämistä Frank McCourtin muistelmateoksesta ’Tis tehdyssä suomennoksessa Amerikan ihmemaassa. Teoksen on suomentanut Juhani Lindholm. Lähtöteoksessa on paljon kulttuurisidonnaisia ilmauksia, joille ei löydy vastineita suomalaisesta kulttuurista. Tutkin, mitä suomentajan valitsemat mikrostrategiat, eli yksittäisten käännösongelmien käsittely, kertovat hänen valitsemastaan kokonaisstrategiasta ja mitä niiden perusteella voi päätellä suomentajan toimintaa ohjaavista käännösnormeista. Jaottelen suomentajan käännösratkaisut Ritva Leppihalmeen luoman käännösstrategialuokittelun mukaisesti seitsemään strategiaan, jotka ovat vierassana, käännöslaina, kulttuurinen adaptaatio, hyperonyymi, eksplikointi, lisäys ja omissio. Esittelen aineistosta keräämiäni esimerkkejä kuhunkin kategoriaan kuuluvista käännösratkaisuista ja analysoin niiden onnistuneisuutta ja vaikutuksia käännökseen. Päällisin puolin suomennos vaikuttaa vieraannuttavalta. Jo se, että suomenkielisessä tekstissä esiintyy runsaasti vieraskielisiä sanoja, sitoo sen vieraaseen kulttuuriin ja vähentää lukemisen sujuvuutta. Oletukseni on, että suomennokseen on jätetty paljon vieraita elementtejä, koska suomalaiset ovat tottuneet lukemaan käännöksiä ja tuntevat hyvin angloamerikkalaista kulttuuria. Kääntäjän voi myös odottaa pyrkivän sujuvuuteen, sillä kaunokirjallisia teoksia luetaan ajankuluksi ja käännöskritiikeissäkin usein arvostetaan nimenomaan sujuvaa ilmaisua. Aineistoanalyysin tulosten perusteella valittu käännösstrategia on odotusten mukaisesti enemmän vieraannuttava kuin kotouttava. Ylivoimaisesti yleisin reaalioihin sovellettu käännösstrategia on vierassana, eli englanninkielinen ilmaus on jätetty tekstiin sellaisenaan ilman selityksiä. Yllättävää on se, että vierassanojen säilyttäminen käännöksessä tuntuu välillä olevan jopa sujuvuutta tärkeämpää. Lisäksi joidenkin reaalioiden juonellisesti oleelliset sivumerkitykset jäävät todennäköisesti avautumatta suomalaiselle lukijalle. Lisäys ja omissio ovat aineistossa erittäin harvinaisia, mikä viittaa suureen lähtötekstiuskollisuuteen, haluttomuuteen muokata auktoriteetiksi koetun kirjailijan tekstiä. Vieraat elementit korostavat tekstin käännösstatusta. Suomennos seuraa tarkasti lähtötekstiä, mutta reaalioiden syvemmät merkitykset eivät välttämättä välity. Päätelmä on, että käännösnormit ohjaavat kohti vieraannuttavaa käännöstapaa. Käännös nähdään jossain määrin lähtötekstin vastineena ja siinä siedetään vierautta, eikä kääntäjä välttämättä uskalla tai halua poiketa kovin kauas alkuperäisen kirjailijan tekstistä. Toisin sanoen käännös saa näyttää käännökseltä. ENGLISH ABSTRACT: Translating realia in the Finnish translation of Frank McCourt’s novel 'Ti

Merkittävimmät mikrobiologiset riskit humanitaarisissa kriisiolosuhteissa

Humanitaarisia kriisejä syntyy luonnonkatastrofien sekä maan sisäisten ja maiden välisten konfliktien seurauksena. Kriisitilanteessa suuri joukko ihmisiä on kiireellisen avun ja usein myös uudelleensijoituksen tarpeessa. Väestön uudelleensijoitusta tehdään maan sisäisesti mahdollisuuksien mukaan, mutta myös maan rajoja ylittävään sijoitukseen joudutaan turvautumaan. Kriisitilanteita komplisoivat useat mikrobiologiset riskit lisääntyneen väestöntiheyden, rajoitettujen resurssien, väestön muuttoliikkeiden, tuhoutuneen infrastruktuurin, luonnonolojen muutoksen, puhtaan veden ja ravinnon puutteen sekä terveyspalvelujen romahtamisen vuoksi. Tarttuvat taudit ovatkin merkittävä sairastuvuuden ja kuolleisuuden syy kriisitilanteissa. Riskien tiedostamisen kautta ulkopuolisen avun tarjonta on kohdennetumpaa ja riskeihin voidaan ennalta varautua. Tämä kirjallisuuskatsaus keskittyy kriisiolosuhteissa esiintyviin mikrobiologisiin riskeihin. Merkittäviä kriisitilanteita komplisoivia tarttuvia tauteja ovat ripulitaudit, hengitystieinfektiot ja endeemisillä alueilla vektorivälitteinen malaria. Ruuansulatuskanavan kautta leviäviä merkittäviä patogeeneja kriisialueilla ovat bakteereista Vibrio cholerae, Shigella spp. ja Esherchia coli, alkueläimistä Cryptosporidia spp. ja Giardia duodenalis sekä hepatiittivirukset. Yleisoireiset lavantauti sekä pikkulavantauti, joita aiheuttavat Salmonella enterica Typhi ja Salmonella enterica Paratyphi A, leviävät myös ruuansulatuskanavan välityksellä. Ruuansulatuskanavaperäiset patogeenit aiheuttavat usein ripulia, joka voi nopeasti johtaa elimistön vakavaan kuivumiseen ja siitä seuraaviin komplikaatioihin. Hengitystieinfektioita kriisiolosuhteissa aiheuttavat sekä virukset että bakteerit. Hengitystieinfektioiden merkitys korostuu olosuhteissa, joissa on suuri väestöntiheys. Respiratory syncytial -virus sekä tuhkarokkovirus ovat tärkeitä virusperäisten pneumonioiden aiheuttajia kriisioloissa. Mycobacterium tuberculosiksen aiheuttama tuberkuloosi on merkittävä kriisitilanteita komplisoiva tartuntatauti. Bakteeri infektoi keuhkoja aiheuttaen pulmonaarisen tuberkuloosin, mutta voi myös infektoida muita sisäelimiä. Vekorivälitteisesti leviäviä tauteja kriisialueilla puolestaan ovat malaria, denguekuume sekä leishmanioosi. Vektorivälitteiset taudit leviävät kriisialueilla tehokkaasti suuren väestöntiheyden, kunnollisten asumusten puutteen ja mahdollisen luonnonolojen muutoksen vuoksi. Ihmisten kriisialueille rakentamat vedenjakelujärjestelmät saattavat myös auttaa vektorihyönteisiä lisääntymään tehokkaammin. Infrastruktuurin hajoamisen myötä ihmisten ja eläinten väliset kontaktit saattavat lisääntyä, mikä onkin merkittävä tekijä zoonoosien leviämisen kannalta. Merkittäviä zoonoottisia patogeeneja kriisialueilla ovat Cryptosporidia spp., Giardia duodenalis, Escherichia coli, hepatiitti E -virus sekä vektorivälitteinen Leishmania spp. Mikrobiologisten riskien ennaltaehkäisyssä parhaat menetelmät vaihtelevat patogeenikohtaisesti. Ripulitautien leviämisen ehkäisyssä oleellisia keinoja ovat panostus vedenlaatuun sekä vedenkäsittelyjärjestelmiin, sanitaatioon, terveyspalvelujen saatavuuteen, hygieenisiin toimintatapoihin ja hygieniakoulutukseen. Vektorivälitteisiltä taudeilta suojautumisessa hyönteisten torjunta-aineilla käsitellyt verkot ja tiiviit asumukset ovat tehokasta ennaltaehkäisyä samoin kuin vesi- ja ruokavarastojen suojaaminen vektorihyönteisiltä ja -eläimiltä. Kriisialueiden väestön rokottamisella on saatu positiivisia tuloksia esimerkiksi tuhkarokkoepidemioiden ehkäisyssä

Oppimisympäristön työturvallisuuden kehittäminen riskienhallinnan kautta

Tavoitteena oli selvittää SASKY koulutuskuntayhtymän Vexve Areenan oppimisympäristön työturvallisuutta ja pohtia toimenpiteitä työturvallisuuden kehittämiseen riskienhallinnan kautta. Tavoitteena oli tutkia työturvallisuuden merkitystä opiskelijoille sekä tunnistaa oppimisympäristössä olevia riskejä ja menetelmiä, joilla työturvallisuutta pystytään kehittämään. Tutkimus toteutettiin keväällä 2020 laadullisesti yhdessä vaiheessa. Tutkimuksen aineistoa kerättiin sähköisellä haastattelulomakkeella oppimisympäristössä opiskelevilta opiskelijoilta ja heitä opettavalta opetushenkilöstöltä sekä koulutuksen suunnittelusta vastaavilta koulutuspäälliköiltä. Tutkimusaineisto dokumentoitiin sekä analysoitiin teemoittain. Tutkimustulosten perusteella opiskelijat arvioivat oppimisympäristönsä riskejä hyvin sekä osasivat toimia oppimisympäristössä työturvallisesti. Opiskelijat osasivat kertoa, millaisilla toimilla saataisiin vakiintuneeseen käytäntöön turvallinen tapa toimia ja millaisia ohjeita työturvallisuuden kehittämiseen pitäisi tehdä. Opetushenkilöstön ja koulutuspäälliköiden vastausaineiston mukaan työturvallisuuden perustana on siisti ja valvottu tila, jonka materiaalit ovat helposti puhdistettavia eivätkä liukkaita. Koneiden ja laitteiden pitää olla kunnossa ja asianmukaisilla suojuksilla varustettuja. Suurimpina riskeinä pidettiin veitsien käyttöä sekä lattioiden liukkautta. Opiskelijat kokivat omassa toiminnassaan vaikuttavan eniten sen, että kuuntelivat opettajan ohjeita ja noudattivat niitä. Työturvallisuuden parantamiseksi opiskelijat kokivat perusteellisen perehdytyksen olevan tärkeä asia työturvallisuuden parantamisessa. Perehdytyksen avuksi opiskelijat halusivat konekohtaisia käyttöohjeita, perehdytyskansion sekä QR-koodilla avautuvia ohjevideoita koneista ja laitteista

A whole lot of fuss about LifeNavigator -A human-centered approach to a concept for a mobile application helping individuals to better fit their values and preferences into their everyday life

This thesis is an exploration of a design solution that could help individuals to better fit their values and preferences into their everyday life. As a starting point the concept of LifeNavigator, a mobile application that would use combination of selected data from chosen sources to make context-aware suggestions, is used. The concept is furthermore set to examine people's reactions on replacing searches with suggestions in order to leave room for more spontaneity. Through looking into related research, and using people-centered methods: probes, scenario- based interviews and a workshop, the concept is reflected upon. The goal has been to search for important qualities that should be kept in mind when designing an application to this fragile and personal context. The secondary issue concerning changes in the practice of searches travels as an underlying theme, mostly as support for the primary research question. As a result, eight qualities were found: control, independency, richness of content and functions, trust, community, providing motivation, context awareness and on-demand. Based on the research on query-free information retrieval and information agents, similar preceding ideas were found, but existing solutions that are comparable to the suggestions made by LifeNavigator, were not discovered

ARA-talojen hoitokulut ja kulurakenne

Tässä selvityksessä tarkastellaan ARA-vuokra-asuntokiinteistöjen hoitokuluja ja kulurakennetta, hoitokulujen osuutta vuokralaisilta perittävästä vuokrasta sekä eri osapuolten vaikutusmahdollisuuksia kulutasoihin. Hoitokulujen hallinta ja optimointi ovat ensiarvoisen tärkeitä kohtuuhintaisen asumisen varmistamisessa. Selvitys on toteutettu pääosin analysoimalla vuoden 2013 toteutuneita hoitokuluja, jotka on koottu 15 yhteisöltä yhteensä 440 ARA-talosta. Selvityksessä analysoitiin myös 52 erityisryhmille suunnatun ARA-talon hoitokuluja. Lisäksi toteutettiin tietoja toimittaneille yhteisöille suunnattu kysely, jolla tarkennettiin toimitettuja tietoja sekä kartoitettiin kiinteistönhoito- ja hallintopalvelun tuotantotapoja ja osapuolten vaikutusmahdollisuuksia kulujen muodostumiseen. Normaalien ARA-vuokra-asuntokiinteistöjen hoitokulut olivat keskimäärin 5,96 €/asm²/kk vuonna 2013. Suurimmat kuluerät olivat korjaukset (22 %), lämmitys (17 %) sekä hallinto (15 %). Pääkaupunkiseudulla kustannukset ovat 0,84 €/asm²/kk korkeammat kuin muissa kaupungeissa. Suurimmat alueelliset erot olivat tontinvuokrissa. Vanhempien rakennusten korjauskustannukset nostivat niiden hoitokulut uusia rakennuksia korkeammiksi. Valtakunnallisten yhteisöjen omistamien kohteiden kokonaishoitokulut olivat kunnallisten yhteisöjen kuluja korkeammat, ja kustannukset jakautuivat eri tavoin eri hoitokuluerien välille. Omistajan rooli hoitokulujen optimoinnissa sekä kiinteistöjen arvon säilymisessä nähdään huomattavasti asukkaiden merkitystä suuremmaksi. Suurin vaikutusmahdollisuus asukkaalla oli veden kulutukseen ja kustannuksiin. Muiden kulujen osalta asukkaan vaikutusmahdollisuus nähtiin kohtalaiseksi tai jopa suhteellisen pieneksi. Erityisryhmille suunnattujen kohteiden hoitokulut olivat huomattavasti normaaleja vuokra-asuntokohteita korkeammat, 7,09 €/htm²/kk. Normaaleissa ARA-taloissa vastaava huoneistoalaan suhteutettu kulu on 5,91 €/htm²/kk. Hoitokulut ovat erityisryhmille suunnatuissa ARA-taloissa korkeammat, koska kuluissa on mukana asukkaiden sähkö- ja siivouskulut. Nämä laskutetaan tyypillisimmin asukkailta erillisinä palvelumaksuina. Lisäksi kohteet ovat kooltaan merkittävästi pienempiä kuin muut ARA-talot. Selvitys liittyy valtioneuvoston asuntopoliittiseen toimenpideohjelmaan vuosille 2012–2015

Vuokrataloyhteisöjen toimintatavat ARA-asuntojen omakustannusvuokrien määrityksessä

Tässä selvityksessä tarkastellaan valtion tukemien ARA-vuokra-asuntojen vuokrien omakustannusperiaatteen toteutumista sekä vuokrien tasausjärjestelmää ja omakustannusvuokrien määräytymisperusteisiin kuuluvaa korjauksiin varautumista käytännössä. Lisäksi selvitetään kuntien suorittaman vuokrien omakustannusperiaatteen valvonnan toimivuutta. Selvityksen perustiedot kerättiin 55 ARA-asuntoja omistavalta yhteisöltä. Tietoja tarkennettiin vielä 15 yhteisöltä lisäkyselyn ja haastattelujen avulla. Selvityksen mukaan kaikki selvityksessä mukana olleet ARA-asuntoja omistavat yhteisöt määrittävät vuokrat omakustannusperiaatteen mukaisesti. Vuokrien sisältö ja rakenne kuitenkin vaihtelevat eri toimijoiden välillä. Suurimpia eroavaisuuksia eri toimijoiden välillä aiheuttavat omille varoille perittävä korko, peruskorjauksiin varautuminen ja korjausten rahoituksen toimintatavat. Vuokrantasausjärjestelmä on käytössä kaikissa selvityksessä mukana olleissa yhteisöissä. Yleisimmin tasataan pääomamenoja sekä peruskorjauksiin varautumisen kustannuksia. Kuntien suorittaman omakustannusvuokrien valvonnan tavoitteet, merkitys ja tehtävät ovat epäselviä niin valvojille kuin valvottaville yhteisöillekin. Kuntien asuntoviranomaiset arvioivat resurssinsa ja osaamisensa riittämättömiksi etenkin valtakunnallisten yhteisöjen vuokrien valvontaan. Selvitys liittyy valtioneuvoston asuntopoliittiseen toimenpideohjelmaan vuosille 2012–2015