Tarkastelen tutkielmassani reaalioiden eli kielenulkoisten, kulttuurisidonnaisten ilmausten kääntämistä Frank McCourtin muistelmateoksesta ’Tis tehdyssä suomennoksessa Amerikan ihmemaassa. Teoksen on suomentanut Juhani Lindholm. Lähtöteoksessa on paljon kulttuurisidonnaisia ilmauksia, joille ei löydy vastineita suomalaisesta kulttuurista. Tutkin, mitä suomentajan valitsemat mikrostrategiat, eli yksittäisten käännösongelmien käsittely, kertovat hänen valitsemastaan kokonaisstrategiasta ja mitä niiden perusteella voi päätellä suomentajan toimintaa ohjaavista käännösnormeista.
Jaottelen suomentajan käännösratkaisut Ritva Leppihalmeen luoman käännösstrategialuokittelun mukaisesti seitsemään strategiaan, jotka ovat vierassana, käännöslaina, kulttuurinen adaptaatio, hyperonyymi, eksplikointi, lisäys ja omissio. Esittelen aineistosta keräämiäni esimerkkejä kuhunkin kategoriaan kuuluvista käännösratkaisuista ja analysoin niiden onnistuneisuutta ja vaikutuksia käännökseen. Päällisin puolin suomennos vaikuttaa vieraannuttavalta. Jo se, että suomenkielisessä tekstissä esiintyy runsaasti vieraskielisiä sanoja, sitoo sen vieraaseen kulttuuriin ja vähentää lukemisen sujuvuutta. Oletukseni on, että suomennokseen on jätetty paljon vieraita elementtejä, koska suomalaiset ovat tottuneet lukemaan käännöksiä ja tuntevat hyvin angloamerikkalaista kulttuuria. Kääntäjän voi myös odottaa pyrkivän sujuvuuteen, sillä kaunokirjallisia teoksia luetaan ajankuluksi ja käännöskritiikeissäkin usein arvostetaan nimenomaan sujuvaa ilmaisua.
Aineistoanalyysin tulosten perusteella valittu käännösstrategia on odotusten mukaisesti enemmän vieraannuttava kuin kotouttava. Ylivoimaisesti yleisin reaalioihin sovellettu käännösstrategia on vierassana, eli englanninkielinen ilmaus on jätetty tekstiin sellaisenaan ilman selityksiä. Yllättävää on se, että vierassanojen säilyttäminen käännöksessä tuntuu välillä olevan jopa sujuvuutta tärkeämpää. Lisäksi joidenkin reaalioiden juonellisesti oleelliset sivumerkitykset jäävät todennäköisesti avautumatta suomalaiselle lukijalle. Lisäys ja omissio ovat aineistossa erittäin harvinaisia, mikä viittaa suureen lähtötekstiuskollisuuteen, haluttomuuteen muokata auktoriteetiksi koetun kirjailijan tekstiä. Vieraat elementit korostavat tekstin käännösstatusta. Suomennos seuraa tarkasti lähtötekstiä, mutta reaalioiden syvemmät merkitykset eivät välttämättä välity.
Päätelmä on, että käännösnormit ohjaavat kohti vieraannuttavaa käännöstapaa. Käännös nähdään jossain määrin lähtötekstin vastineena ja siinä siedetään vierautta, eikä kääntäjä välttämättä uskalla tai halua poiketa kovin kauas alkuperäisen kirjailijan tekstistä. Toisin sanoen käännös saa näyttää käännökseltä.
ENGLISH ABSTRACT: Translating realia in the Finnish translation of Frank McCourt’s novel 'Ti
