Trends in Teenage Sexual Behavior and Births in Europe

Sexual and reproductive behavior, and outcomes of that behavior, are treated in thisarticle in the framework of sexual and reproductive health. The focus is on teenagers.European trends in sexual behavior and in fertility/births from the 1980s to the late1990s are presented.The transition in sexual initiation started first in the Nordic countries, then in manyWestern European and Central European countries and finally, one generation later,in Southern and Eastern Europe. The age of women at first sexual intercoursedecreased several years almost everywhere in Europe. Due to improvements in sexeducation and in the use of contraceptives, teenage birth rates have been declining,at the same time, around Europe.There is a serious need for sexual health prevention campaigns and related servicesin Europe. Work for improvement of sexual and reproductive health and rights canbe successful only in a society where there is openness and social tolerance onsexual issues

Sexual experiences of military conscripts at the end of the 1990s

The sexual socialization and sexual experiences of young men past their adolescence have been studied relatively little thus far. ln the present study, the subject was approached through surveys conducted in 1996 and 1998 in a number of garrisons. There were 984 male respondents in 1996 and 1220 in 1998. 20 years old on average. Both years, the response rate consisted of 98 percent of the conscripts selected for the study. The themes of the study were the sexual experience, number of partners and use of condoms among young men, and how these relate to the mens habits and values in general. Seventy-six percent of the men had engaged in sexual intercourse. One out of two had only one partner over the last year, and one out of four had more than one. For one out of three men. The most recent sexual itercourse occurred with a non-steady partner: Less than half of the men used a condom in their most recent sexual intercourse. The age for initiation into sexual intercourse and the number of partners were strongly correlated with whether the conscripts had secondary education and their use of intoxicants. Those who used more intoxicants, started engaging in sexual intercourse at a younger age and engaged into more relationships. Young men had steady relationships and acquired sexual experiences in accordance with their social skills and the choices the had made regarding their career

Teenagers' sexuality in Estonia and Finland in the 1990s

The present study assessed adolescent knowledge of sexual issues and sexual behavior in Estonia and Finland. The Estonian survey was conducted among students in the final grade of comprehensive school in March 1994, with a questionnaire translated trom the Finnish KISS-92 study. The Estonian sample comprised 532 boys and 548 girls 15.0 years old on average; part of the Finnish KISS group of 1992, covering 680 boys and 687 girls 15.8 years old on average, served for comparison. Significance of difference was tested. Estonian adolescents were found to have significantly less sexual experiences than their Finnish counterparts. At the same time quite a large proportion of the Estonian adolescents were attitudinally ready to start sexual intercourse. From this point of view, it is alarming that knowledge of sexual issues was poor among Estonian adolescents: only one out of ten respondents had good and about one- half had poor knowledge of sexual issues. A good level of knowledge was five times more common among Finnish boys compared to Estonian boys. Among girls the difference was eightfold, respectively

Suhteetonta elämää - parisuhteettomien onnellisuustekijät

Tässä tutkimuksessa selvitetään parisuhteettomien miesten ja naisten onnellisuuteen yhteydessä olevia tekijöitä ja tarkastellaan, kuinka onnellisuus kytkeytyy intiimisuhteisiin, yksinäisyyden kokemukseen, liikunnallisuuteen, alkoholin käyttöön, uskonnollisuuteen, terveyteen ja sosioekonomiseen asemaan. Aineistona käytetään FINSEX-kyselyn parisuhteettomien vastauksia (N=944) ja menetelmänä binääristä logistista regressioanalyysiä sekä ristiintaulukointia. Kysymme, eroavatko parisuhteettomat miehet ja naiset toisistaan onnellisuuden ja onnellisuuteen yhteydessä olevien tekijöiden suhteen. Tulokset osoittavat, että parisuhteettomat naiset ovat keskimäärin parisuhteettomia miehiä onnellisempia. Miehet raportoivat naisia useammin, että kumppanin löytäminen sitä kaivattaessa on vaikeaa. Parisuhteettomien naisten onnellisuus on vahvasti yhteydessä vähäiseen koettuun yksinäisyyteen. Parisuhteettomien miesten onnellisuutta puolestaan ennustavat voimakkaimmin vähäiset psykosomaattiset oireet ja liikunnallisuus

Miesten parisuhteettomuuden yhteys hyvinvointiin

Aikaisemmissa tutkimuksissa on todettu parisuhteen vaikuttavan elämänlaatuun erityisesti miehillä. Parisuhteettomuuden valinnaisuudesta ei juuri puhuta ja ydinperheolettama elää vahvana. Tässä tutkimuksessa selvitettiin, missä määrin miehet toivovat parisuhdetta ja miten parisuhteettomuus on yhteydessä miesten hyvinvointiin. Yksin eläviä mutta itselleen parisuhdetta toivovia miehiä verrattiin miehiin, jotka elävät yksin ilman parisuhdetoiveita ja parisuhteessa oleviin miehiin. Hyvinvointia tarkasteltiin kolmen eri ulottuvuuden avulla: onnellisuus, yksinäisyys ja psykosomaattiset oireet. Tutkimus tehtiin kvantitatiivisin menetelmin, ja se perustuu Väestöliiton ja Helsingin yliopiston keräämään FINSEX-aineistoon vuosilta 1992, 1999, 2007 ja 2015. Aineistossa on 2797 iältään 25–64-vuotiasta miestä. Heistä joka kuudes elää ilman parisuhdetta. Tästä joukosta enemmistö toivoo itselleen parisuhdetta. Parisuhdetta itselleen toivovat miehet kokivat muita parisuhteettomia enemmän yksinäisyyttä. Heillä oli myös enemmän ylirasittuneisuutta, ahdistuneisuutta ja jännittyneisyyttä sekä painajaisunia kuin niillä parisuhteettomilla miehillä, jotka eivät toivoneet parisuhdetta. Parisuhdetta itselleen toivovat eivät kuitenkaan olleet merkitsevästi onnettomampia kuin muut parisuhteettomat. Kaikista vertailuryhmistä parhaiten voivat parisuhteessa olevat miehet. Tutkimustulokset osoittavat, että varsinaisen parisuhdetilanteen lisäksi hyvinvointiin vaikuttaa merkittävästi myös omat toiveet tilanteen suhteen. Tulosten perusteella näyttää myös, että miesten parisuhde toiveiden taustalla voi olla enemmän yksinäisyyden kokemuksen lievittämiseen kuin onnellisuuden tavoitteluun liittyviä motiiveja

Yksin osana elinkaarta

Suomessa on yli miljoona yksinasuvaa, ja eri-ikäisten asuntokunnista yhteensä yli 40 % on yhden hengen talouksia. Viimeisen 15 vuoden aikana yksinasuvien määrä sekä yhden hengen asuntokuntien osuus kaikista on kasvanut selvästi. Eliniän pitenemisen myötä myös todennäköisyys yksinasumiseen kasvaa. Yksinasuvien kasvu on yleiseurooppalainen kehityspiirre, ja muissa Pohjoismaissa yksinasuvien osuudet ovat samalla tasolla kuin Suomessa. Yksin osana elinkaarta (YSI) -hankkeessa selvitettiin yksiasuvien asemaa yhteiskunnassa laadullisten ja määrällisten aineistojen valossa. Selvityksellä haettiin tietoa yksinasumisen rakenteellisista tekijöistä, sekä yksin asujien elinoloista ja hyvinvoinnista. Selvityksessä todetaan, että Suomessa yksinasuminen jakautuu epätasaisesti niin alueellisesti, elinkaarella kuin avun tarpeen suhteen. Yksinasuvat asuvat keskimäärin ei-yksinasuvia useammin lähellä kaupunkikeskustoja, joissa on hyvä palvelutarjonta, mutta yksinasuvista miehistä useampi kuin naisista asuu maaseudulla. Vain murto-osa asuu yksin pitkään, yli 20 vuotta. Yksinasuvat saavuttavat keskimäärit samat sosiaali- ja terveyspalvelut kuin ei-yksin asuvat. Asumisen kustannukset ovat yksinasuvilla korkeat, ja asumismuoto on muita useammin vuokra-asuminen. Korkeat asumiskustannukset myös koetaan ongelmaksi yksinasuvilla. Tilanteen helpottamisen keinot eivät kuitenkaan ole yksiselitteisiä. Köyhyysrajan alle jäävien yksinasuvien osuus Suomessa on n. 30 % ja toimeentulotukea saavista suuri osa on yksinasuvia. Yksinasuvien köyhyyteen voidaan kuitenkin vastata samoin kuin ei-yksinasuvien: ensisijaisten etuuksien tulee riittää elinkustannusten kattamiseen, mukaan lukien asuminen. Keskimäärin yksinasuminen ei kuitenkaan yhdisty muita huonompaan tulokehitykseen. Selvityksessä ehdotetaan myös lisäselvityskohteita

Sex surveys in Europe: reflections on over four decades of sexual behavior and sexual health surveillance

Sexual expression is fundamental to human existence and an important topic of enquiry in its own right. Understanding sexual behavior is also essential to establish effective sexual health prevention activities (e.g., education), services and policies, and to assess the progress of policies and action plans. Questions on sexual health are rarely included in general health surveys, and therefore dedicated population studies are required. Many countries lack both funding and sociopolitical support to conduct such surveys. A tradition of periodic population sexual health surveys exists in Europe but the methods used (e.g., in questionnaire construction, recruiting methods or interview format) vary from one survey to another. This is because the researchers within each country are confronted with conceptual, methodological, sociocultural and budgetary challenges, for which they find different solutions. These differences limit comparison across countries and pooling of estimates, but the variation in approaches provides a rich source of learning on population survey research. In this review, survey leads from 11 European countries discuss how their surveys evolved during the past four decades in response to sociohistorical and political context, and the challenges they encountered. The review discusses the solutions they identified and shows that it is possible to create well designed surveys which collect high quality data on a range of aspects of sexual health, despite the sensitivity of the topic. Herewith, we hope to support the research community in their perennial quest for political support and funding, and ongoing drive to advance methodology in future national sex surveys

Epidemiology of HPV 16 and Cervical Cancer in Finland and the Potential Impact of Vaccination: Mathematical Modelling Analyses

BACKGROUND: Candidate human papillomavirus (HPV) vaccines have demonstrated almost 90%-100% efficacy in preventing persistent, type-specific HPV infection over 18 mo in clinical trials. If these vaccines go on to demonstrate prevention of precancerous lesions in phase III clinical trials, they will be licensed for public use in the near future. How these vaccines will be used in countries with national cervical cancer screening programmes is an important question. METHODS AND FINDINGS: We developed a transmission model of HPV 16 infection and progression to cervical cancer and calibrated it to Finnish HPV 16 seroprevalence over time. The model was used to estimate the transmission probability of the virus, to look at the effect of changes in patterns of sexual behaviour and smoking on age-specific trends in cancer incidence, and to explore the impact of HPV 16 vaccination. We estimated a high per-partnership transmission probability of HPV 16, of 0.6. The modelling analyses showed that changes in sexual behaviour and smoking accounted, in part, for the increase seen in cervical cancer incidence in 35- to 39-y-old women from 1990 to 1999. At both low (10% in opportunistic immunisation) and high (90% in a national immunisation programme) coverage of the adolescent population, vaccinating women and men had little benefit over vaccinating women alone. We estimate that vaccinating 90% of young women before sexual debut has the potential to decrease HPV type-specific (e.g., type 16) cervical cancer incidence by 91%. If older women are more likely to have persistent infections and progress to cancer, then vaccination with a duration of protection of less than 15 y could result in an older susceptible cohort and no decrease in cancer incidence. While vaccination has the potential to significantly reduce type-specific cancer incidence, its combination with screening further improves cancer prevention. CONCLUSIONS: HPV vaccination has the potential to significantly decrease HPV type-specific cervical cancer incidence. High vaccine coverage of women alone, sustained over many decades, with a long duration of vaccine-conferred protection, would have the greatest impact on type-specific cancer incidence. This level of coverage could be achieved through national coordinated programmes, with surveillance to detect cancers caused by nonvaccine oncogenic HPV types