Acoustic modeling using the digital waveguide mesh

The digital waveguide mesh has been an active area of music acoustics research for over ten years. Although founded in 1-D digital waveguide modeling, the principles on which it is based are not new to researchers grounded in numerical simulation, FDTD methods, electromagnetic simulation, etc. This article has attempted to provide a considerable review of how the DWM has been applied to acoustic modeling and sound synthesis problems, including new 2-D object synthesis and an overview of recent research activities in articulatory vocal tract modeling, RIR synthesis, and reverberation simulation. The extensive, although not by any means exhaustive, list of references indicates that though the DWM may have parallels in other disciplines, it still offers something new in the field of acoustic simulation and sound synth

Onko perunaruven hillitsijästä hyötyä sokerijuurikkaalle?

201

Kohti kestävää viljelyä : erään viljatilan matkaopas

Maatalous on elinkeino, jolla on suuri vaikutus ympäristöön. Samalla se on elinkeino, jonka menestys on vahvasti riippuvainen ympäristöoloista. Maatalous vaatii suuria taloudellisia investointeja. Työvoimavaltaisena, paikkaan sidottuna elinkeinona maatalous vaatii viljelijältä myös suurempaa sitoutumista kuin useat muut yrittäjyyden muodot. Tämän vuoksi on erittäin tärkeää pyrkiä kehittämään maataloutta sekä ekologisesti, taloudellisesti että sosiaalisesti kestävään suuntaan. Tässä opinnäytetyössä keskitytään varsinaissuomalaisen Huhtasen viljatilan toimintaan. Työn tavoitteena on selvittää keinoja, joiden avulla tilan toiminnan kestävyyttä voitaisiin parantaa. Tarkasteluun on valittu ekologinen ja taloudellinen ulottuvuus sekä viljelijän hyvinvoinnin näkökulma. Työssä käsitellään tavanomaista ja luonnonmukaista viljelyä sekä muutamia vähemmän tunnettuja tuotantotapoja. Lisäksi työssä pohditaan tuotantotavasta riippumattomia toimenpiteitä kestävyyden parantamiseksi. Eri tuotantotapojen ympäristövaikutukset sekä taloudelliset ja sosiaaliset vaikutukset ovat moninaiset. Työssä havaittiin, että ei ole olemassa yksiselitteisesti "parasta" tuotantotapaa, vaan jokaisella tavalla on hyötynsä ja haittansa. Työn tarkoituksena onkin antaa viljelijöille tietoa päätöksenteon tueksi, ja antaa viljelijöiden tehdä päätökset omien arvojensa ja toiveidensa perusteella.Agriculture is an occupation with a large impact on the environment. It is also a line of work that relies its success heavily on environmental conditions. Agriculture requires great economic investments. As a labour-intensive occupation that is bound to a specific location, agriculture also requires greater commitment than several other forms of entrepreneurship. This is why developing agriculture towards ecological, economic and social sustainability is crucial. This thesis focuses on Huhtanen grain farm in Southwest Finland. The aim of the thesis is to find ways for improving the farm's sustainability. Different ways of production are viewed from ecological and economic perspective. The aspect of the farmer's well-being is also considered. The thesis addresses conventional and organic farming as well as a few less known means of production. A number of independent sustainability-improving measures are also presented in the thesis. The environmental, economic and social impacts on different forms of farming are varied. This thesis discovered that an unambiguously "best" way of farming does not exist, but each method has its advantages and disadvantages. Thus the aim of this thesis is to provide the Huhtanen farmers with the information and let them make their decisions based on their own values

Moderni massasekvensointiin perustuva maaperämikrobitutkimus

201

Sosiaalinen kuntoutus sosiaalityön käytäntönä

Tutkimukseni tarkastelee sosiaalista kuntoutusta osana sosiaalityön käytäntöä. Sosiaalinen kuntoutus käsitteenä on monimuotoinen ja se esiintyy kontekstisidonnaisesti sosiaalityön ja kuntoutuksen kentällä. Tutkimuksen tarkoitus on selvittää sosiaalista kuntoutusta, sen perusteita ja paikannusta aikuissosiaalityön käytännössä. Tutkimuksessa kartoitetaan sosiaalisen kuntoutuksen osallisuuden tavoitetta. Osallisuus jäsennetään hyvinvoinnin, toiminnallisen osallisuuden ja yhteisön jäsenyyden kautta, jotka muodostuvat tutkimuksessa osallisuuden konkreettisiksi tekijöiksi. Lisäksi tutkimuksessa tarkastellaan sosiaalisen kuntoutuksen kokemuksellisia vaikutuksia haastateltavien kokemina. Tutkimus on luonteeltaan laadullinen. Tutkimuksen empiria kohdistuu aikuissosiaalityön asiakkaisiin, joilla oli kokemus sosiaalisen kuntoutuksen palvelusta. Tutkimus on toteutettu teemahaastatteluina. Aineisto perustuu viiteen sosiaalisen kuntoutuksen toimintaan osallistuneen sosiaalityön asiakkaan haastatteluun, missä selvitetään heidän kokemuksiaan sosiaalisen kuntoutuksen palvelusta. Tutkimuskysymyksiin vastataan haastatteluissa esiintyvien palveluntarpeiden ja osallisuuden merkitysten kautta. Aineisto analysoitiin teorialähtöistä sisällönanalyysiä hyödyntäen. Sosiaalisen kuntoutuksen keinoin luodaan mahdollisuuksia, jotka edesauttavat osallisuuden rakentumista. Osallisuudella tavoitellaan hyvinvoinnin, toiminnallisen osallisuuden ja yhteisön jäsenyyden kautta rakentuvaa hyvinvointia, joilla on yksilöä voimaannuttava ja viime kädessä valtaistava merkitys. Osallisuus on prosessi, jota sosiaalityön käytännössä tulee edistää. Se on syrjäytymisen vastapuhetta. Sosiaalinen kuntoutus näyttäytyi verkostomaisena palveluna, toimintamuotona ja menetelmänä sekä erityisesti vaikuttavana palvelumuotona tilanteessa, jossa asiakas on ollut pitkään pois työstä tai koulutuksesta. Hyvinvoinnin rakentuminen, toiminnallinen osallisuus ja yhteisön jäsenyys tarjoavat polun takaisin yhteiskunnan jäsenyyteen, antaen toivoa tulevaisuuteen

Mitä muut edellä, sitä minä perässä, hieman jäljessä vain : Perässä- ja jäljessä-grammien merkitykset ja käyttö.

Tutkielmassani tarkastelen perässä- ja jäljessä-grammien merkityksiä ja käyttöä. Tutkimuksen tavoitteena on kuvata, minkälaisia erilaisia merkityksiä ja käyttötapoja grammeilla on kaunokirjallisuuden klassikkoteoksista ja Suomi24-keskustelupalstan keskusteluista koostuvassa aineistossa, sekä selvittää, ovatko grammit keskenään synonyymeja. Tutkielmani teoreettisena viitekehyksenä on kognitiivinen kielentutkimus, jonka piirissä täydellistä synonymiaa pidetään mahdottomana, sillä eron muodossa ajatellaan vastaavan aina myös eroa merkityksessä. Kandidaatintutkielmassani (Kelloniemi 2014) tekemäni päätelmät perässä- ja jäljessä-grammien täydellisen synonymian kumoutumisesta saavat tässä tutkielmassa vahvistusta. Perusmerkitykseltään spatiaalisia suhteita kuvaavat perässä- ja jäljessä-grammit voivat esiintyä myös temporaalisia ja abstrakteja suhteita kuvaavissa ilmauksissa. Tutkielmani kaunokirjallisessa aineistossa suurin osa kummankin grammin esiintymistä on merkitykseltään spatiaalisia, mutta internetkeskusteluaineistossa enemmistö kummankin grammin esiintymistä on merkitykseltään abstrakteja. Tämä sopii yhteen sen olettamuksen kanssa, että sanojen kieliopillistuminen tapahtuu ajan kuluessa konkreettisemmasta merkityksestä abstraktimpaan. Spatiaalisissa ilmauksissa perässä-grammiin liittyy tiiviisti pyrkimys etenemiseen ja kiintopisteen sijainnin saavuttamiseen, kun taas jäljessä-grammiin liittyy pikemminkin kiintopisteestä tietyn välimatkan päässä pysyttelyn merkitys. Tekstin osien suhteita kuvaavissa teksteissä tulee lisäksi esiin se, kuinka perässä oleva muuttuja tulkitaan osaksi kiintopistettä mutta jäljessä oleva muuttuja kiintopisteestä erilliseksi entiteetiksi. Temporaalisessa merkityksessä grammit esiintyvät erityisesti JONOMETAFORAA edustavissa ilmauksissa. Erot grammien merkityksissä tulevat esiin vahvimmin niiden adverbikäytössä, jossa perässä keskittyy ilmaisemaan ajankohtien tai tapahtumien neutraalia peräkkäisyyttä ja jäljessä myöhemmän ajankohdan myöhäisyyttä suhteessa aikaisempaan. Abstrakteissa ilmauksissa jäljessä-grammi kuvaa lähinnä muuttujan huonommuutta, vähäisempää kehittyneisyyttä ja vähäisempää tärkeyttä suhteessa kiintopisteeseen tai vanhanaikaisuutta. Perässä-grammi keskittyy kuvaamaan tavoittelua ja kausaalista merkitystä. Näiden merkitysten lisäksi kummallakin grammilla voidaan kuvata henkistä seuraamista

Sädekiviliuskeen olemus:liuskekiven käyttö varhaisneoliittisella Simo-Tervola -alueella, tapaustutkimuksena Tainiaro

Tiivistelmä. Tutkielman aiheena on Simon Tainiaron varhaisneoliittisen muinaisjäännöskohteen liuskekivilöydöt vuoden 2018 arkeologisilta kaivauksilta. Alun perin liuskekiviesineiden materiaaliksi oli luokiteltu sädekiviliuske, mutta tutkielmassani pyrin problematisoimaan tämän tulkinnan vanhentuneisiin käsitteisiin perustuvana. Tutkielman tarkoituksena oli selvittää, mitä materiaalia kiviesineet ovat, mistä niiden raaka-aine on peräisin, miksi sitä on käytetty kyseisellä kohteella ja mikä on tämän kivimateriaalin käyttökokemus. Tutkimusaineistona toimi löytöaineiston lisäksi liuskekiviset raaka-ainenäytteet, jotka otettiin kenttätyömatkalla kesällä 2019 Tervolan Tikanmaan muodostuman rekisteröidyillä muinaislouhoksilla ja muilla, mahdollisesti käytettävissä olleilla kalliopaljastumilla, sekä muutama sädekiviliuskeeksi kategorisoitu verrokkikappale Simon Hyötymaan kaivauksilta sekä Kemijärven Lehtolasta. Tutkimusmenetelminä käytin valikoitujen Tainiaron artefaktien ja näytekivien geokemiallista pXRF-analyysiä, kokeellista arkeologiaa sekä artefaktien esteettisten piirteiden luokittelua. Geokemiallisen analyysin tuloksista pyrin muodostamaan klustereita SPSS-tilastolaskuohjelman avulla, ja siten tutkimaan, ryhmittyykö Tainiaron löytöaineisto Tikanmaan muodostuman liuskemateriaalin kanssa samankaltaisena. Valmistamalla näytekivistä esineitä pyrin saamaan tietoa kiven käyttökokemuksesta sekä sen suotuisista ominaisuuksista raaka-aineena. Esteettisellä kategorisoinnilla pyrin havaitsemaan esimerkiksi värin ja hiotun pinnan suhteiden trendejä, mistä saatua dataa pyrin peilaamaan kokeellisten menetelmien tuloksiin. Tutkimuksen perusteella Tainiaron liuskekiviartefaktit vaikuttavat olevan peräisin Tikanmaan muodostumasta, jossa oli saavutettavissa liuskekiveä avokallioina Tainiaron aktiivisen käyttökauden aikana. Kyseisen kivimateriaalin käyttö vaikuttaa perustuneen sen esteettisten ja käytännöllisten ominaisuuksien synteesiin, mihin lukeutuu esimerkiksi vaalean ja tumman kiviaineksen erilainen muokattavuus lohkeamisen ja hioutumisen suhteen, luonnollinen esiintyminen ihmisen muokkaamilta vaikuttavina kappaleina, sekä reagointi vereen erilaisissa käyttöolosuhteissa. Esineet ovat voineet saada useita yliluonnollisina pidettäviä merkityksiä, mikä on voinut vaikuttaa niiden päätymiseen kalmistokontekstiin. Ehdotan tutkielmassani, että virhekäsityksiin perustuvan ”sädekiviliuske” -käsitteen käytöstä luovuttaisiin arkeologisessa tutkimuksessa. Artefaktien täsmällinen kivilaji ei selvinnyt tutkielman puitteissa, joten se vaatii laajempaa geokemiallisilla menetelmillä tehtävää tutkimusta. Lisäksi ehdotan Tainiaron kohteen aikaisempien kaivausten liuskekivilöytöjen systemaattista läpikäyntiä, jotta tutkielmassa esitetyt päätelmät liuskekivimateriaalin käyttötrendeistä voitaisiin varmistaa laajemmalla aineistolla

Potato virus A as a heterologous protein expression tool in plants

Viruksien käyttö tuotekehityksen ja tutkimuksen vaatimien proteiinien tuottamiseen, syötävien rokotteiden kehittämiseen ja geeniterapiaan edustavat kasvavia biotekniikan sovellusalueita. Perunan A-virus (PVA) kuuluu potyviruksiin, joiden proteiinit tuotetaan aluksi yhtenä suurena molekyylinä, joka pilkotaan yksittäisiksi proteiineiksi viruksen itsensä tuottamilla entsyymeillä. Siten virusgenomiin lisätty vieras geeni käännetään proteiiniksi virusproteiinien mukana. Lopputuloksena kaikkia proteiineja tuotetaan kasvisoluissa samansuuruinen määrä. Lisäksi, viruksen proteiinikuoren koontimekanismi sallii perintöaineksen merkittävän lisäyksen ilman että viruksen tartutuskyky merkittävästi heikkenee. Koska virus monistuu ja leviää koko kasviin, jo melko pieni määrä kasveja riittää huomattavan proteiinimäärän tuottamiseen esimerkiksi säännösten mukaisessa kasvihuoneessa. Tämän työn tarkoituksena oli muuntaa PVA:n genomia siten, että virus soveltuisi yhden vieraan proteiinin tai useiden erilaisten proteiinien samanaikaiseen tuottamiseen kasveissa. Aluksi kokeiltiin viruksen replikaasia ja kuoriproteiinia koodaavien genomialueiden välistä kohtaa ja ihmisestä peräisi olevaa geeniä, joka tuotti S-COMT-entsyymiä (katekoli-O-metyylitransferaasi). Sen aktiivisuuden rajoittaminen auttaa Parkinsonintaudin hoidossa. Kasvissa tuotettua S-COMT:ia voitaisiin käyttää lääkekehityksessä estolääkkeiden testaukseen. Kahden viikon kuluttua tartutuksesta tupakan lehdissä oli entsymaattisesti aktiivista S-COMT:ia n. 1 % lehden liukoisista proteiineista. PVA:n P1-proteiinia koodaavalta alueelta oli paikannettu kohta, johon ehkä voitaisiin siirtää vieras geeni. Asia varmistettiin siirtämällä tähän kohtaan meduusan geeni, joka tuottaa UV-valossa vihreänä fluoresoivaa proteiinia (GFP). GFP-geeniä kantava PVA levisi kasvissa ja lisääntyi n. 30-50 %:iin viruksen normaalista pitoisuudesta. Koko kasvi fluoresoi vihreänä UV-valossa. Vieras geeni voidaan sijoittaa myös potyviruksen P1- ja HCpro-proteiineja koodaavien alueiden väliin. Samaan PVA-genomiin siirrettiin kolme geeniä, yksi kuhunkin kolmesta kloonauskohdasta: GFP-geeni P1:n sisälle, merivuokon lusiferaasigeeni P1/HCpro-kohtaan ja bakteerin beta-glukuronidaasigeeni (GUS) replikaasi/kuoriproteiini-kohtaan. Virusgenomin ja itse viruksen pituudet kasvoivat 38 %, mutta virus säilytti tartutuskykynsä. Se levisi kasveissa saavuttaen n. 15 % viruksen normaalista pitoisuudesta. Kaikki kolme vierasta proteiinia esiintyivät lehdissä aktiivisina.An infectious clone of Potato virus A (PVA) (genus Potyvirus, family Potyviridae) was engineered to be used as an expression vector for production of heterologous proteins. The PVA genome (9565 nt) is translated to a large polyprotein that is subsequently processed to up to ten mature proteins. Hence, a foreign sequence inserted into an infectious cDNA clone of PVA will also be translated as part of the viral polyprotein in infected plants. Three sites in the genome of PVA were used for expression of heterologous protein encoding sequences in plants. Proteolytic cleavage sites for the viral proteinases were engineered and added for separation of the heterologous protein from the viral proteins. A novel genomic location for foreign encoding sequence expression was tested by inserting the Aequorea victoria gfp sequence encoding the green fluorescent protein (GFP) into the P1 encoding region. The vector-PVA expressing GFP accumulated to about 30-50 % of the levels reached with the wild-type PVA in Nicotiana benthamiana cells at 14 days post-inoculation. The vector-PVA continued to produce intact GFP in the systemically infected plants for 3 weeks post-inoculation. The cloning site between the polymerase (NIb) and CP encoding regions of PVA was tested for expression of human proteins. Soluble catechol-O-methyltransferase (S-COMT) that is involved in development of Parkinson’s disease, was produced from the vector PVA and constituted ca. 1% of the total soluble proteins in systemically infected N. benthamiana leaves. The third cloning site that can be used in PVA is between the P1 and HC-Pro encoding regions. Subsequently, all the three cloning sites were combined in the same vector-PVA clone to simultaneously produce three heterologous proteins: GFP from the P1 site, luciferase from the P1/HC-Pro site, and ß-glucuronidase from the NIb/CP site. Vector-virus amounts in the systemically infected leaves of N. benthamiana were 15 % of those of the wild-type virus at 14 days post-inoculation. All three heterologous proteins were detected in the leaf sap in an active form. In conclusion, PVA can be used for simultaneous production of at least three proteins (together consisting of over 1000 amino acid residues) in plants, which possibly will be useful for some research purposes and for heterologous protein production

Social Devices Client for Arduino

In the last few decades we have been witnessing great technology advancements regarding smart devices. At the same time we have accepted few social web services, such as Facebook or Twitter, to become a part of our everyday lives. Social Devices takes a step further regarding social services and proposes a new approach where people and devices would form together a new socio-digital system. In this system devices could participate proactively in social situations by enriching them somehow. According to the concept, the devices could, for instance, participate in a conversation or enable certain services that would encourage socialising. This thesis' research question is to find out if a modest embedded system, such as Arduino, is capable of functioning as a Social Device. For a device to function as a part Social Devices, it needs to have a client software that is tried to be implemented in this thesis. In addition, the Social Devices concept is introduced in the literature review part. In the literature review part we discussed about requirements and characteristics of Social Devices. Additionally, we presented two implementations, the Social Devices Platform and OrchestratorJS, and introduced their architecture and components. Furthermore, relating communication protocols and the target platform were presented. In the implementation part, we designed a client software that is compatible with the two implementations of the Social Devices. Additionally, general design paradigms and matters that influenced the design were introduced. Furthermore, the architecture and the components that the client consists of were presented as well. Finally, an example of Social Devices application that demonstrates the client was shown. We concluded that the implemented client functions as a proof of concept for Social Devices. The client fulfils the requirements as it is capable of registering itself to the server and communicating with it. In addition, the client is able to update its state values and informing RSSI values of nearby devices to the server. However, we acknowledged that there are specific circumstances where the client can not respond reliably. Performance-wise we stated that the client is fast enough for certain applications but can not meet the requirements of an application that needs real-time responsiveness