Health-related quality of life and physical well-being among a 63-year-old cohort of women with androgenetic alopecia; a Finnish population-based study

BACKGROUND: The aim of this study was to assess the possible associations between female androgenetic alopecia (AGA), insulin resistance and health-related quality of life (HRQOL)-linked factors in women. We hypothesized that not only the mental aspects but also certain physical aspect of women's health, such as insulin resistance, have an important role in the determination of HRQOL among women with hair loss. METHODS: A population-based cohort of 330 healthy women aged 63 years, who participated in this study in the City of Oulu in Northern Finland, underwent a medical check-up including assessment of hair status on Ludwig's scale. Background data were collected with a standard questionnaire including a validated RAND 36-Item Health Survey (RAND-36) questionnaire. RESULTS: 105 (31%) women with AGA and 225 (69%) controls completed the RAND-36 questionnaire. The women with AGA were more insulin-resistant than the women with normal hair (QUICKI 0.337 vs. 0.346, p = 0.012). Impaired glucose regulation (IGR) was more prevalent among the former than the latter group (39% vs. 25%). The mean RAND-36 scores were significantly lower on the dimensions of physical functioning, role limitation due to physical health and general health, but not on the mental or social dimensions, among the women with AGA compared with the controls. In multivariate logistic regression analyses with the lowest quintiles of the HRQOL dimensions as the dependent variables and AGA, depression, marital status, education and IGR or QUICKI as independent variables, AGA was independently associated with role limitations due to physical health (2.2, 95% CI 1.20–4.05, 2.45 95% CI 1.32–4.55, respectively). CONCLUSION: In women aged 63 years, AGA was associated with role limitations due to physical health. Furthermore, the prevalence rates of IGR and insulin resistance measured by QUICKI were higher among the women with hair loss than those with normal hair

Kansallisen turvallisuuden vaikutusten arviointi

Hanke luo tietopohjaa ja edellytyksiä kokonaisvaltaisen vaikutusarviointimallin kehittämiselle kansallisen turvallisuuden näkökulmasta. Osana kokonaisuutta tarkastellaan säädösvalmistelun vaikutusarvioinnin kehittämistarpeita. Kansallisen turvallisuuden käsite, muuttuva turvallisuusympäristö ja valtionhallinnossa toteutettavat turvallisuuteen liittyvät toimet ja prosessit ovat tarkastelun kohteina. Hanke tarkastelee laajasti kansallisen turvallisuuden tarpeita, vaikutusalueita ja vaikutusketjuja. Hankkeen tiedonkeruu on tehty asiantuntijahaastatteluin ja lisäksi siinä on käyty laajasti läpi kansainvälistä ja kotimaista lähdemateriaalia kansallisen turvallisuuden käsitteeseen, prosessiin ja turvallisuusnäkökohdat huomioivaan säädösvalmisteluun liittyen. Vaikeasti määritettävä kansallisen turvallisuuden käsite jäsentää toimintaympäristön synnyttämää laajaa turvallisuuskysymysten kenttää. Kansallisen turvallisuuden vaikutusten arviointi tulee ymmärtää valtakunnallisen turvallisuusjohtamisen haasteena, jonka osana on säädösjohtamisen tehokas toteuttaminen. Kansallisen turvallisuuden vaikutusarviointi ja tähän liittyvän tiedon hyödyntäminen vaatii nykyistä pitkäjänteisempää, yhtenäisesti resursoitua ja poliittisesti johdettua turvallisuusjohtamisen prosessia osana valtion johtamista.Tämä julkaisu on toteutettu osana valtioneuvoston selvitys- ja tutkimussuunnitelman toimeenpanoa. (tietokayttoon.fi) Julkaisun sisällöstä vastaavat tiedon tuottajat, eikä tekstisisältö välttämättä edusta valtioneuvoston näkemystä

A Theranostic Cellulose Nanocrystal-based Drug Delivery System with Enhanced Retention in Pulmonary Metastasis of Melanoma

Metastatic melanoma can be difficult to detect until at the advanced state that decreases the survival rate of patients. Several FDA-approved BRAF inhibitors have been used for treatment of metastatic melanoma, but overall therapeutic efficacy has been limited. Lutetium-177 (Lu-177) enables simultaneous tracking of tracer accumulation with single-photon emission computed tomography and radiotherapy. Therefore, the codelivery of Lu-177 alongside chemotherapeutic agents using nanoparticles (NPs) might improve the therapeutic outcome in metastatic melanoma. Cellulose nanocrystals (CNC NPs) can particularly deliver payloads to lung capillaries in vivo. Herein, Lu-177-labeled CNC NPs loaded with vemurafenib ([Lu-177]Lu-CNC-V NPs) is developed and the therapeutic effect in BRAF V600E mutation-harboring YUMM1.G1 murine model of lung metastatic melanoma is investigated. The [Lu-177]Lu-CNC-V NPs demonstrate favorable radiolabel stability, drug release profile, cellular uptake, and cell growth inhibition in vitro. In vivo biodistribution reveals significant retention of the [Lu-177]Lu-CNC-V NPs in the lung, liver, and spleen. Ultimately, the median survival time of animals is doubly increased after treatment with [Lu-177]Lu-CNC-V NPs compared to control groups. The enhanced therapeutic efficacy of [Lu-177]Lu-CNC-V NPs in the lung metastatic melanoma animal model provides convincing evidence for the potential of clinical translation for theranostic CNC NP-based drug delivery systems after intravenous administration.Peer reviewe

DPYD-geenitestaus kliinisessä käytössä

Vertaisarvioitu.Eri syöpien hoidossa laajasti käytettyihin fluoropyrimidiini-lääkkeisiin (kapesitabiini, tegafuuri ja 5-fluorourasiili) liittyy vakavien haittavaikutusten mahdollisuus. Niistä tyypillisimpiä ovat ripuli, suun ja suolen limakalvojen haavaumat, luuydinlama, hermotoksisuus sekä sydänhaitat. Yksi syy haittoihin on dihydropyrimidiinidehydrogenaasi-entsyymin (DPD) vajaus ja toimimattomuus, joka johtaa fluorourasiilin aineenvaihduntahäiriöön ja kertymiseen elimistöön. Vuonna 2020 Euroopan lääkevirasto (EMA) antoi suosituksen, jonka mukaan DPD-entsyymin toimimattomuus tulee selvittää ennen fluoropyrimidiinien antamista. Testaus voidaan tehdä tutkimalla potilaan verinäytteestä tunnettuja kliinisesti merkittäviä DPYD-geenivariantteja. Fluoropyrimidiinejä ei tule antaa potilaalle ollenkaan, mikäli hänellä todetaan täydellinen DPD-entsyymin puutos. Osittaisessa DPD-entsyymin puutostilassa hoito aloitetaan pienennetyllä annoksella, mikä pohjautuu kansainvälisiin annossuosituksiin.Peer reviewe

DPYD-geenitestaus kliinisessä käytössä

Vertaisarvioitu.Eri syöpien hoidossa laajasti käytettyihin fluoropyrimidiini-lääkkeisiin (kapesitabiini, tegafuuri ja 5-fluorourasiili) liittyy vakavien haittavaikutusten mahdollisuus. Niistä tyypillisimpiä ovat ripuli, suun ja suolen limakalvojen haavaumat, luuydinlama, hermotoksisuus sekä sydänhaitat. Yksi syy haittoihin on dihydropyrimidiinidehydrogenaasi-entsyymin (DPD) vajaus ja toimimattomuus, joka johtaa fluorourasiilin aineenvaihduntahäiriöön ja kertymiseen elimistöön. Vuonna 2020 Euroopan lääkevirasto (EMA) antoi suosituksen, jonka mukaan DPD-entsyymin toimimattomuus tulee selvittää ennen fluoropyrimidiinien antamista. Testaus voidaan tehdä tutkimalla potilaan verinäytteestä tunnettuja kliinisesti merkittäviä DPYD-geenivariantteja. Fluoropyrimidiinejä ei tule antaa potilaalle ollenkaan, mikäli hänellä todetaan täydellinen DPD-entsyymin puutos. Osittaisessa DPD-entsyymin puutostilassa hoito aloitetaan pienennetyllä annoksella, mikä pohjautuu kansainvälisiin annossuosituksiin.Peer reviewe

DPYD-geenitestaus kliinisessä käytössä

publishedVersionPeer reviewe

Tiedon huoltovarmuutta etsimässä

Tämän keskustelupaperin tarkoituksena on luoda käsitteellistä ja teoreettista perustaa tiedon huoltovarmuuden tutkimukselle sekä kytkeä tiedon huoltovarmuus suomalaisen yhteiskunnan ohjaus-, hallinta- ja sääntelymallin kehittämiseen. Tässä keskustelupaperissa tiedon huoltovarmuutta lähestytään viiden näkökulman kautta. Keskustelupaperi pureutuu tiedon huoltovarmuuden tematiikkaan tarkastelemalla sitä prosessina ja systeemisenä ilmiönä, avaamalla käsitettä osana kansallisen turvallisuuden kokonaisuutta, ymmärtämällä tiedon huoltovarmuus osana kollektiivista toimijuutta sekä sääntelykehikon muutostarvetta. Keskustelupaperin johtopäätösosiossa esitetään kymmenen teesiä, joiden toteuttaminen on omiaan vahvistamaan tiedon huoltovarmuutta osana kansallisen varautumisen järjestelmää. Keskustelupaperi on laadittu Suomen Akatemian rahoittaman IRWIN-hankkeen (Information Resilience in a Wicked Environment) puitteissa.fi=vertaisarvioimaton|en=nonPeerReviewed

A Theranostic Cellulose Nanocrystal-Based Drug Delivery System with Enhanced Retention in Pulmonary Metastasis of Melanoma

Metastatic melanoma can be difficult to detect until at the advanced state that decreases the survival rate of patients. Several FDA‐approved BRAF inhibitors have been used for treatment of metastatic melanoma, but overall therapeutic efficacy has been limited. Lutetium‐177 (177Lu) enables simultaneous tracking of tracer accumulation with single‐photon emission computed tomography and radiotherapy. Therefore, the codelivery of 177Lu alongside chemotherapeutic agents using nanoparticles (NPs) might improve the therapeutic outcome in metastatic melanoma. Cellulose nanocrystals (CNC NPs) can particularly deliver payloads to lung capillaries in vivo. Herein, 177Lu‐labeled CNC NPs loaded with vemurafenib ([177Lu]Lu‐CNC‐V NPs) is developed and the therapeutic effect in BRAF V600E mutation‐harboring YUMM1.G1 murine model of lung metastatic melanoma is investigated. The [177Lu]Lu‐CNC‐V NPs demonstrate favorable radiolabel stability, drug release profile, cellular uptake, and cell growth inhibition in vitro. In vivo biodistribution reveals significant retention of the [177Lu]Lu‐CNC‐V NPs in the lung, liver, and spleen. Ultimately, the median survival time of animals is doubly increased after treatment with [177Lu]Lu‐CNC‐V NPs compared to control groups. The enhanced therapeutic efficacy of [177Lu]Lu‐CNC‐V NPs in the lung metastatic melanoma animal model provides convincing evidence for the potential of clinical translation for theranostic CNC NP‐based drug delivery systems after intravenous administration

KRAS-G12C Mutation in One Real-Life and Three Population-Based Nordic Cohorts of Metastatic Colorectal Cancer

BackgroundKRAS mutations, present in over 40% of metastatic colorectal cancer (mCRC), are negative predictive factors for anti-EGFR therapy. Mutations in KRAS-G12C have a cysteine residue for which drugs have been developed. Published data on this specific mutation are conflicting; thus, we studied the frequency and clinical characteristics in a real-world and population-based setting. MethodsPatients from three Nordic population-based cohorts and the real-life RAXO-study were combined. RAS and BRAF tests were performed in routine healthcare, except for one cohort. The dataset consisted of 2,559 patients, of which 1,871 could be accurately classified as KRAS, NRAS, and BRAF-V600E. Demographics, treatments, and outcomes were compared using logistic regression. Overall survival (OS) was estimated with Kaplan-Meier, and differences were compared using Cox regression, adjusted for baseline factors. ResultsThe KRAS-G12C frequency was 2%-4% of all tested in the seven cohorts (mean 3%) and 4%-8% of KRAS mutated tumors in the cohorts (mean 7%). Metastasectomies and ablations were performed more often (38% vs. 28%, p = 0.040), and bevacizumab was added more often (any line 74% vs. 59%, p = 0.007) for patients with KRAS-G12C- vs. other KRAS-mutated tumors, whereas chemotherapy was given to similar proportions. OS did not differ according to KRAS mutation, neither overall (adjusted hazard ratio (HR) 1.03; 95% CI 0.74-1.42, reference KRAS-G12C) nor within treatment groups defined as "systemic chemotherapy, alone or with biologics", "metastasectomy and/or ablations", or "best supportive care", RAS and BRAF wild-type tumors (n = 548) differed similarly to KRAS-G12C, as to other KRAS- or NRAS-mutated (n = 66) tumors. ConclusionsIn these real-life and population-based cohorts, there were no significant differences in patient characteristics and outcomes between patients with KRAS-G12C tumors and those with other KRAS mutations. This contrasts with the results of most previous studies claiming differences in many aspects, often with worse outcomes for those with a KRAS-G12C mutation, although not consistent. When specific drugs are developed, as for this mutation, differences in outcome will hopefully emerge.Peer reviewe