Haarautuvien tieteiden puutarha : Suomalaisen kielitieteen ja sen toimintaympäristöjen muutoksista 2000-luvulla

Pro gradu -tutkielmani käsittelee suomalaisen kielitieteen kehitystä 2000-luvulla kahdesta näkökulmasta. Ensimmäinen näkökulma keskittyy kielitieteen instituutioihin, eli siihen, millaisia muutoksia on kohdistunut oppiaineisiin, laitoksiin, tiedekuntiin ja yliopistoihin tarkasteluaikana. Erityisesti uuden yliopistolain jälkeiset tapahtumat korostuvat. Kielitieteen instituutioita tutkitaan Jaakko Kaukon kehittämän neljän dynamiikan mallin kautta ja tätä teoreettista mallia peilataan Suomen Akatemian Tieteen tila ja taso -raportteihin, jotka on julkaistu 2000-luvulla. Kaukon neljä dynamiikkaa ovat hallintopolitiikan kitka, aluepolitiikan lukko, kansainvälisten vaikutteiden konsensuaalinen suodatus ja tutkimuspolitiikan uudistus: innovaatiopolitiikan vahvistuminen. Tutkielmani toinen näkökulma keskittyy suomalaisen kielitieteen sisältöihin. Aineistonani on käytetty viiden suomalaisen, vertaisarvioidun, aikakausjulkaisun artikkelien asiasanoja, joista on piirretty verkostokuvaajat ja analysoitu näiden julkaisujen tieteellisen sisällön profiloitumista tätä kautta. Julkaisuista SKY Journal of Linguisticsin, Neuphilologische Mitteilungenin ja Virittäjän aineistot kattavat koko tarkasteltavan ajan, kun taas Puhe ja Kielen ja Sananjalan aineistot ovat pienempiä. Neljästä dynamiikasta aineistossa selvimmin nousivat esiin kansainvälisten vaikutteiden suodattaminen ja innovaatiopolitiikan vahvistuminen, joista jälkimmäinen erityisesti monitieteisyyden kautta ja edellinen kielitieteiden luontaisen kansainvälisyyden kautta. Tavat, jolla monitieteisyydestä ja sen edellytyksien parantamisesta puhutaan, ovat tarkasteluajan aikana muuttuneet: Siinä missä vuosituhannen vaihteessa Suomen Akatemia kaipasi nimenomaan hallinnollisia rakenteita tukemaan uusia monitieteisiä oppiaineita, nousee tarkasteluajan loppuvaiheessa esiin enemmänkin yhteistyö monitieteisyyden rakentajana. On tapahtunut jonkinasteinen diskursiivinen muutos rakenteista toimintaan. Vaikka raportti toisensa jälkeen huomioi kansainvälisyyden ja monitieteisyyden lisääntyneen viime aikoina , pidetään lisääntynyttäkin tasoa riittämättömänä ja erityisesti kansainvälisyyden edistäminen nostetaan aineistossa toistuvasti tavoitteeksi. Tältä pohjalta voitaneen sanoa, että paineet kansainvälistymiseen ovat kasvaneet 2000-luvulla. Tiedejournaalien verkostoissa korostuvat pitkälti samanlaiset tutkimusalat kuin mitä Tieteen tila ja taso -raporteissa on pidetty nousevina tai vahvoina suuntauksina. Lasten puheen- ja kielenomaksumisen ongelmien tutkimusta esitellään useissa journaaleissa ja sen ympärille muodostuu useita asiasanaklustereita. Suomen kielen tutkimus samoin voi hyvin aineiston julkaisuissa. Raporteissa on kuitenkin nostettu esille sosiolingvistiikka, käännöstiede ja suomi toisena kielenä -tematiikka nousevina tutkimusaloina, mutta nämä kolme eivät juuri nouse esiin käytetystä aineistosta. Tämä varmasti osaltaan johtuu siitä, että osasta julkaisuista ei ole käytettävissä kuin lyhyen ajanjakson artikkelien asiasanat, mikä myös vaikuttaa tulosten yleistämiseen laajemmassa kontekstissa. Keskeinen ero Suomen Akatemian raporttien ja asiasanojen verkostojen välillä on, että Akatemia nostaa aineistossa toistuvasti esiin kielitietelijöiden yhteiskunnallisen orientaation, joka ei kuitenkaan nouse merkittäväksi teemaksi asiasanojen verkostoissa. Suomalaiset kielitieteilijät siis tämän tutkimuksen perusteella osallistuvat yhteiskunnalliseen keskusteluun, esimerkiksi kielipolitiikasta tai kielikoulutuspolitiikasta, oman tieteenalansa tieteellisten julkaisujen ulkopuolella

"Mitä se sanoi?" - elokuvan dialogin ymmärrettävyydestä

Äänielokuvassa henkilöiden puhe, dialogi, on useimmiten tärkeä tarinankerronnan väline. Jos katsoja ei kuule dialogia selkeästi, elokuvan seuraaminen vaikeutuu ja katsoja turhautuu. Epäselvästä dialogista annetaan paljon palautetta tekijöille. Työni tavoite on eritellä niitä syitä, jotka aiheuttavat epäselvyyttä elokuvan tekoprosessin aikana, sekä tarjota keinoja parantaa dialogin selkeyttä. Dialogin selkeyteen vaikuttavat äänitekniikan lisäksi olennaisesti käsikirjoituksen sanavalinnat, näyttelijäntyön keinot, kuvauspaikkojen akustiset ominaisuudet ja taustamelu sekä monet muut seikat. Olennaisin syy on kuitenkin se, jota kutsun tutun tekstin ongelmaksi. Kun dialogi on käsikirjoituksesta tuttu kaikille tekijöille, ei sen heikko ymmärrettävyys elokuvassa tule vält-tämättä havaituksi. Tämä ongelma voi ilmetä eri tavoin elokuvanteon useissa työvaiheissa. Vaikka tekijät tiedostaisivat, että katsojan on ymmärrettävä dialogi ensikuulemalta, on heidän silti mahdotonta asettua katsojan asemaan. Siksi suosittelen koekatsojien ja -kuulijoiden käyttöä sel-keyden arvioinnissa. Epäselvien repliikkien jälkiäänittäminen on useimmiten mahdollista, ja se tulisi huomioida myös budjetoinnissa. Taitavasti tehtynä jälkiäänitys saadaan huomaamattomaksi. Huolellisesta elokuvanteosta huolimatta tekijöillä ei ole juurikaan mahdollisuutta vaikuttaa siihen, millaisessa ympäristössä tai millaisilla laitteilla elokuva tai tv-ohjelma katsojalle välitetään. Myös äänentoistolla, kuuntelupaikan akustiikalla ja meluisuudella on suuri vaikutus dialogin selkeyteen. Olennaista parhaan lopputuloksen saavuttamiseksi on kuitenkin ammattitaitoinen äänityöskentely yhteistyössä muiden elokuvan tekijöiden kanssa. On tärkeätä havaita epäselvyys ajoissa, jotta siitä voidaan keskustella ja asia voidaan parhaalla tavalla korjata

Selkeää perustietoa fonetiikasta

Kirja-arvioWiik, Kalevi: Fonetiikan perustee

Desperately Seeking a Communicative Approach: English Pronunciation in a Sample of French and Polish Secondary School Textbooks

The first part of this paper analyses pronunciation exercises in a representative sample of textbooks from each country. Pronunciation exercises were classified based on the degree to which they mobilize communicative abilities, according to the five categories of a Communicative Framework for teaching pronunciation (Celce-Murcia et al., 2010, p45): Description & analysis, Listening discrimination, Controlled practice, Guided practice, Communicative practice. The first category involves little risk-taking by the learner, usually focusses on form and allows little freedom. At the other end of the spectrum, communicative practice involves a focus on meaning and interaction, with the concomitant greater freedom to make mistakes. The exercises were then analysed to see which segmental and/or prosodic features they favoured and to what extent

Eesti-soome keeleteaduse sõnastik : [üle 3000 termini]

http://www.ester.ee/record=b4330391*es

PUHE KOMMUNIKAATIOMUOTONA JA TUTKIMUSKOHTEENA

Puhe on ihmisen luontainen kommunikaatiomuoto. Se on käyttäytymispiirre,joka viime kädessä erottaa meidät muista eläimistä. Vain ihmiset puhuvatja jokainen terve lapsi oppii puhumaan täysin automaattisesti. Epäilemättälapsi perii jo geeneissään ne valmiudet, joita hän tarvitsee oppiakseenpuhumaan ja ymmärtämään kieltä. Synnynnäinen kielikyky ei kuitenkaanaktualisoidu itsestään, ellei lapselle puhuta tai jos hänen kuulonsa eitoimi. Toisin sanoen tarvitaan vanhemman ja lapsen välistä luonnollistavuorovaikutusta, jossa puhetta täydennetään ilmeillä ja eleillä. Vaikkapuheen yleisin ilmenemismuoto on artikuloitu puhe, niin yhtä vaivattomastikuin kuulevat lapset alkavat puhua, kuurot lapset oppivat käyttämäänkäsien ja kasvojen eleitä viestintänsä välineinä suun eleiden sijasta. Aivojennäkökulmasta molemmat kommunikaatiomuodot lopulta liittyvät samojenaivoalueiden toimintaan. Fonetiikka tutkii puhetta. Suomessa fonetiikka onkuitenkin tällä hetkellä lähes kodittomana humanististen ja luonnontieteidenvälisellä ei-kenenkään-maalla. Suoraan fonetiikkaan liittyneet yliopistollisetvirat ovat vähentyneet 1980-luvulta lähtien valtakunnallisesti alle puoleen.Näin on tapahtunut siitä huolimatta, että foneettisen tiedon ja taitojen tarveon yhteiskunnassa jatkuvasti kasvanut

Learner Perspective on English Pronunciation Teaching in an EFL Context

On the basis of the findings, the learners do not seem to have aspirations to native-like pronunciation, but rather aim at achieving intelligible and fluent speech. Only few reported an accent preference (British or American). The primary level learners expressed satisfaction with the amount of pronunciation teaching, whereas most of the lower and upper secondary level learners claimed that pronunciation teaching was insufficient. Despite their criticisms of their pronunciation teaching, the learners reported that they had learnt English pronunciation at school. In addition, many of the learners described learning pronunciation outside school, e.g. through media and personal encounters

Kielitiedekeskus Heureka

Kirja-arvioCrystal, David: The Cambridge encyclopedia of languag