Äänielokuvassa henkilöiden puhe, dialogi, on useimmiten tärkeä tarinankerronnan väline. Jos katsoja ei kuule dialogia selkeästi, elokuvan seuraaminen vaikeutuu ja katsoja turhautuu. Epäselvästä dialogista annetaan paljon palautetta tekijöille. Työni tavoite on eritellä niitä syitä, jotka aiheuttavat epäselvyyttä elokuvan tekoprosessin aikana, sekä tarjota keinoja parantaa dialogin selkeyttä.
Dialogin selkeyteen vaikuttavat äänitekniikan lisäksi olennaisesti käsikirjoituksen sanavalinnat, näyttelijäntyön keinot, kuvauspaikkojen akustiset ominaisuudet ja taustamelu sekä monet muut seikat. Olennaisin syy on kuitenkin se, jota kutsun tutun tekstin ongelmaksi. Kun dialogi on käsikirjoituksesta tuttu kaikille tekijöille, ei sen heikko ymmärrettävyys elokuvassa tule vält-tämättä havaituksi. Tämä ongelma voi ilmetä eri tavoin elokuvanteon useissa työvaiheissa.
Vaikka tekijät tiedostaisivat, että katsojan on ymmärrettävä dialogi ensikuulemalta, on heidän silti mahdotonta asettua katsojan asemaan. Siksi suosittelen koekatsojien ja -kuulijoiden käyttöä sel-keyden arvioinnissa.
Epäselvien repliikkien jälkiäänittäminen on useimmiten mahdollista, ja se tulisi huomioida myös budjetoinnissa. Taitavasti tehtynä jälkiäänitys saadaan huomaamattomaksi.
Huolellisesta elokuvanteosta huolimatta tekijöillä ei ole juurikaan mahdollisuutta vaikuttaa siihen, millaisessa ympäristössä tai millaisilla laitteilla elokuva tai tv-ohjelma katsojalle välitetään. Myös äänentoistolla, kuuntelupaikan akustiikalla ja meluisuudella on suuri vaikutus dialogin selkeyteen.
Olennaista parhaan lopputuloksen saavuttamiseksi on kuitenkin ammattitaitoinen äänityöskentely yhteistyössä muiden elokuvan tekijöiden kanssa. On tärkeätä havaita epäselvyys ajoissa, jotta siitä voidaan keskustella ja asia voidaan parhaalla tavalla korjata
