Valtionhallinnon kriisiviestintä Twitterissä Turun puukotusiskun jälkeen

Tässä opinnäytetyössä tutkitaan valtionhallinnon kriisiviestintää Twitterissä Turussa 18.8.2017 tapahtuneiden puukotusten jälkeen. Tutkimuskysymyksenä on, millaista valtionhallinnon kriisiviestintä oli Twitterissä Turun puukotusiskun jälkeen. Sosiaalisen median kiistattomana etuna perinteisiin joukkoviestimiin nähden on kriisiviestinnän näkökulmasta, että se mahdollistaa reaaliaikaisen tiedon välittämisen suoraan sitä tarvitsevalle laajallekin kohdeyleisölle. Yhteiskunnallisten siviilikriisien viranomaisviestinnässä tämän voi nähdä olevan valtava mahdollisuus. Toisaalta sosiaalinen media on tuonut kriisiviestinnälle täysin uudenlaisia haasteita, kuten informaatiovaikuttamisen torjuminen. Yhteiskunnallisten kriisien yhteydessä oikean ja luotettavan viranomaistiedon saatavuuden merkitys korostuu entisestään. Opinnäytetyön teoriaperustassa käsitellään kriisiviestintää, sosiaalista mediaa ja viestinnän vaikuttavuuden mittaamista. Teoriaosuudessa esitellään myös sisäministeriön organisaatio ja tehtävät, sekä valtionhallinnon sosiaalisen median käyttöä ja viestintää kriisitilanteissa. Tämän laadullisen tutkimuksen tutkimusmenetelmänä on käytetty sisällönanalyysia, jonka avulla tutkimusaineistona olleet 61 sisäministeriön viestiä, sekä niiden kommentointia analysoitiin. Aineisto kerättiin sisäministeriön Twitter-tililtä ajalta 18.-22.8.2017. Valtionhallinnon kriisiviestintä oli iskun jälkeen aktiivista, hyvin hallittua ja monialaista. Kriisiviestinnässä painotettiin ajankohtaisen tiedon jakamista, mutta viestinnällä pyrittiin myös muihin tavoitteisiin: osoittamaan myötätuntoa, auttamaan kriisistä palautumisessa sekä lisäämään jossain määrin myös yhteiskunnallista valmiutta. Voidaankin todeta, että valtionhallinnon kriisiviestintä toteutti Twitterissä melko hyvin onnistuneelle kriisiviestinnälle asetettua päätavoitetta: oikean tiedon jakamista oikea-aikaisesti oikealle kohderyhmälle

Valtionhallinnon viestintä Suomessa – byrokraattista tiedonsiirtoa vai jälkibyrokraattista viestintää?

Artikkelissa pohditaan, miten viestinnän toimijat itse arvioivat organisaationsa viestintään, ja millaisena he näkevät viestinnän roolin organisaatiossaan. Aineisto koostuu viidessä eri ministeriössä tehdyistä 16 tiedottajan ja neljän ministerin erityisavustajan haastatteluista. Haastattelut olivat osa Valtionhallinnon viestintä 2007 -hanketta. Tulokset osoittavat, että toimijat ovat kiinnostuneita ensisijaisesti tiedottamisen tehokkuuden mittaamisesta ja toisarvoisesti vuorovaikutteisen viestinnän toteutumisen arvioimisesta. Ulkoisesta viestinnästä ja arviointitarpeista kysyttäessä vastaukset kääntyvät systemaattisesti organisaation sisäisiin muutoksiin ja muutostarpeisiin. Toistuviksi teemoiksi nousevat viestintätoiminnan roolin muutos sekä kaivattu asennemuutos viestintätoimintaan omassa organisaatiossa. Tekstissä pohditaan, osoittavatko tulokset käännekohtaa byrokraattisesta tiedonsiirrosta jälkibyrokraattiseen viestintään. Tuloksia tulkitaan sekä konstruktionistisesta että foucault’laisesta näkökulmasta

Avoimesti ajassa : Valtionhallinnon viestintäsuositus 2023

Valtionhallinnon viestintäsuosituksessa kuvataan viestintäympäristön muutosta ja sen vaikutuksia, linjataan viestintää ohjaavia arvoja ja niiden merkitystä sekä avataan valtionhallinnon viestinnän toimintamallia. Suositus toimii perustana valtionhallinnon organisaatioiden omille viestintästrategioille ja viestintäohjeille, joilla suosituksessa kuvatut periaatteet viedään käytäntöön. Valtionhallinnon viestintäsuosituksen edellinen versio on vuodelta 2016, ja se on monilta osin yhä ajantasainen. Tässä vuoden 2023 suosituksessa on siksi keskitytty olennaisimpiin päivitystarpeisiin. Valtionhallinnon viestinnän tehtävä on tukea demokratiaa. Viestinnällä tuetaan sitä, että kaikki väestöryhmät pidetään yhteiskunnassa mukana asemasta ja taustasta riippumatta ja kaikilla on mahdollisuus saada äänensä kuuluviin demokraattisin keinoin. Suositus korostaa avoimuutta valtionhallinnon toiminnan lähtökohtana. Julkisen tiedon on oltava mahdollisimman hyvin saatavilla ja hyödynnettävissä. Erilaiset kohderyhmät on otettava huomioon viestinnän kanavissa ja muodoissa, kielen selkeydessä ja tarpeen mukaan monikielisessä viestinnässä. Viestintä on osa kaikkien hallinnon työntekijöiden työtä. Viestinnän asiantuntijat toimivat johdon ja työntekijöiden tukena ja kumppaneina ja tekevät viestinnälliset ratkaisut. Tämä viestintäsuositus onkin tarkoitettu kaikille valtionhallinnossa työskenteleville. Avoimesti ajassa – Valtionhallinnon viestintäsuositus 2023 verkkojulkaisuna valtioneuvoston verkkosivuilla.</a

Valtionhallinnon viestintä deliberatiivisen demokratian näkökulmasta : Viestinnän ammattilaisten käsitysten arviointia

Tutkielmassa paneudutaan valtionhallinnon viestintään demokratian näkökulmasta. Tutkielman taustaoletuksena on, että viestinnän merkitys yhteiskunnassa on vahvistunut viime vuosina, mikä on vaikuttanut myös valtionhallinnon viestintään. Nyky-yhteiskunnassa viestintä on läpitunkevaa: verkkoviestinnän ansiosta se on osa kaikkien arkipäivää. Julkisuus on yksilöiden ja yhteisöjen toiminnalle yhä tärkeämpää. Valtionhallinnon on panostettava viestintään aivan eri tavalla kuin muutama vuosikymmen sitten. Demokratiaan tällä voi olla sekä myönteisiä että kielteisiä vaikutuksia. Valtionhallinnon viestinnän ammattilaisten työ on laajentunut ja muuttunut haastavammaksi. Työn painopiste on siirtynyt mediaviestinnästä kansalaisten tavoittamiseen omilla verkkoviestintävälineillä. Samalla viranomaisten täytyy yhä enemmän perustella toimintaansa julkisuudessa, minkä vuoksi esimerkiksi julkisuuskuvaan vaikuttaminen on tärkeää. Tutkielmassa selvitetään, miten erilaiset tavoitteet painottuvat valtionhallinnon viestinnässä ja pohditaan, millaisia vaikutuksia niillä on demokratiaan. Aihetta tarkastellaan deliberatiivisen demokratiateorian näkökulmasta. Teorialle demokratian ytimessä on avoin julkinen keskustelu, jossa päätökset perustellaan. Tarkoituksena on parhaimman argumentin avulla löytää kaikille hyvä ratkaisu, jolloin yksilöiden omien etujen sijaan painottuu yhteinen hyvä. Lisäksi hyödynnetään valtionhallinnon viestinnän ja yhteisöviestinnän tutkimusta. Keskeinen tarkastelun väline on näkemys viestinnästä toisaalta kommunikatiivisena eli yhteisymmärrystä rakentavana ja toisaalta strategisena eli organisaation tavoitteita tukevana. Aineistona on 11 valtionhallinnon viestinnän ammattilaisen teemahaastattelua. Haastateltavat edustavat viestintäjohtoa ministeriöistä sekä niiden alaisista virastoista ja laitoksista. Tutkimuskysymyksiä on kaksi: miten valtionhallinnon viestinnän ammattilaiset perustelevat työtään ja miten perustelut suhteutuvat deliberatiivisen demokratian ihanteeseen? Haastattelut analysoitiin laadullisella sisällönanalyysillä. Analyysi vahvistaa, että valtionhallinnon viestinnässä on sekä kommunikatiivisia että strategisia piirteitä. Haastatteluista nousee kaksi keskeistä tehtävää valtionhallinnon viestinnälle: toisaalta se palvelee yhteiskuntaa ja demokratiaa; toisaalta se palvelee aina myös organisaation tavoitteita. Yhteiskunnan ja demokratian palvelemisessa viestinnän ammattilaiset korostavat avoimuutta, vuorovaikutusta kansalaisten ja sidosryhmien kanssa sekä suuren yleisön tavoittamista median avulla. Organisaation palvelemisessa viestinnän ammattilaiset painottavat organisaation strategian tukemista ammattimaisella viestinnällä, maineenhallintaa ja julkisuuteen vaikuttamista sekä yhteiskuntasuhteita ja sidosryhmäviestintää. Demokratian näkökulmasta näihin teemoihin liittyy haasteita. Voi kyseenalaistaa, riittääkö avoimuus edistämään demokratiaa, syntyykö vuorovaikutusta tarpeeksi ja pystyykö media uutisoimaan keskeisiä asioita. On riskinä, että organisaation julkisuuskuvan rakentaminen painottuu enemmän kuin demokratian edistäminen. Avoimuus voi palvella myös viranomaisten omia tavoitteita, kun julkisuuteen pyritään vaikuttamaan aktiivisella viestinnällä, jossa omat viestit on pohdittu valmiiksi. Lisäksi runsas sidosryhmäviestintä voi vähentää painetta saattaa asioita julki suurelle yleisölle valmisteluvaiheessa. Johtopäätöksinä esitetään, että valtionhallinnon viestinnällä on sekä deliberaatiota eli julkista keskustelua tukevia että sitä haastavia piirteitä. Demokratian edistäminen kuuluu keskeisesti valtionhallinnon viestinnän tavoitteisiin. Viranomaisten voi kuitenkin olla entistä vaikeampi toteuttaa kommunikatiivista viestintää, kun strateginen viestintä vahvistuu. On riskinä, että demokratian edistäminen jää liian periaatteelliselle tasolle, vain työtä ohjaavaksi ideologiseksi tekijäksi. Vaikka pyrkimystä kansalaisten osallistamiseen on, se voisi näkyä vielä enemmän käytännön työssä

Oikeusministeriön viestintä. Linjaukset ja käytännöt

Viestinnän linjaukset koskevat oikeusministeriötä. Tuomioistuimet ja hallin-nonalan virastot laativat omat viestintäsuunnitelmansa. Julkaisu korvaa aiemman oikeusministeriön viestintäsuunnitelman (OM 1/017/2007). Julkaisussa kuvataan oikeusministeriön viestinnän tavoitteita ja käytäntöjä. Ministeriön viestintää tarkastellaan myös osana valtioneuvoston viestintää ja suhteessa hallinnonalaan. Julkaisussa tarkastellaan viestinnän sisältöä, viestintävastuita ja viestinnän keinoja, esimerkiksi mediaviestintää, verkkoviestintää ja sosiaalisen median käyttöä. Sisäisestä viestinnästä ja hallinnonalan viestinnästä on oma jaksonsa. Tehostettua viestintää edellyttävistä tilanteista on erillinen ohje. Julkaisuun sisältyy myös säädöshankkeen valmistelijan muistilista. Sitä voidaan soveltuvin osin noudattaa kehittämishankkeidenkin valmistelussa. Nämä viestinnän linjaukset on hyväksytty oikeusministeriön osastopäällikkökokouksessa noudatettaviksi ministeriön toiminnassa. Linkitetty versio julkaisusta löytyy oikeusministeriön intranet-sivuilta

Stakeholder-ajattelu valtionhallinnon viestinnässä

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library.Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla.Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler.Tutkimus tarkastelee alun perin yksityisen sektorin toiminnan ja strategisen johtamisen apuvälineeksi ja näkökulmaksi kehitetyn stakeholder-ajattelun soveltuvuutta valtionhallinnon viestintään. Tutkimusongelma on toisin sanoen: onko stakeholder-ajattelusta demokratian edistäjäksi? Tutkimuskysymyksten tavoitteena on selvittää, millaiset periaatteet ohjaavat valtionhallinnon viestintää, millaisia sidosryhmiä valtionhallinnon organisaatioilla on sekä miten sidosryhmäviestintää tehdään käytännössä. Tutkimuskysymyksiin etsitään vastauksia sekä työn teoreettisen että empiirisen osuuden avulla. Teoriaosuudessa kartoitetaan valtionhallinnon viestinnän aiempaa tutkimusta, valtionhallinnon ja sen viestinnän erityisluonnetta ja viime vuosikymmenten uudistushankkeita. Lisäksi tarkastellaan lähemmin sekä stakeholder-ajattelua ja sen suhdetta valtionhallinnon viestinnälle asetettuihin tavoitteisiin. Tutkimuskohteena on kolmen maa- ja metsätalousministeriön yksikön sekä neljän ministeriön hallinnonalan viraston ja laitoksen stakeholder-viestintä. Tutkimusaineisto koostuu 12 mainituissa organisaatioissa työskentelevän henkilön haastatteluista, jotka on tehty keväällä 2002. Puolet haastatelluista toimi viestinnän, puolet yleisjohdon tai ns. substanssivirkamiehen tehtävissä. Kyseessä on tapaustutkimus, jonka aineisto on kerätty teemahaastatteluilla. Myös aineiston analyysimenetelmät ovat laadullisia, pääasiallisena apuvälineenä on teemoittelu. Tutkimus osoitti valtionhallinnon viestinnän tavoitteiden painopisteen siirtyneen ainakin periaatteellisella tasolla selvästi kohti ja kommunikatiivista, keskustelevaa ja osallistavaa viestintää. Olennainen muutos on niin ikään perinteistä tiedottamista laajempaa viestintäkäsitystä edellyttävä tapa korostaa aiempaa selvemmin itse päätöksentekoprosessia ja siihen sitoutumista: se nähdään demokratian eli kansanvaltaisuuden kannalta yhtä tärkeänä kuin prosessin lopputulemaa. Tutkimuksen valossa organisaation toiminnan sosiaalista ja eettistä ulottuvuutta korostava stakeholder-ajattelu näyttää lähtökohtaisesti soveltuvan varsin hyvin valtionhallinnon viestintään: Parhaimmillaan stakeholder-viestintä voi edistää tasa-arvoista viestintäasetelmaa ja demokraattisen tahdonmuodostuksen prosessia. Käytännössä stakeholder-ajattelun toteutuminen ei kuitenkaan ole ongelmatonta. Tutkimus nosti kriittisiksi kysymyksiksi ainakin stakeholder-tahojen löytymisen ja osallistamispyrkimyksissä onnistumisen sekä valtionhallinnon ja sen edustajien oman sitoutumisen, ammatillisen itseymmärryksen sekä roolin merkityksen viestinnälle asetettujen tavoitteiden saavuttamisessa. Stakeholder-ajattelun osalta päälähteitä ovat Robert Phillips sekä Juha Näsin toimittama teos Understanding Stakeholder Thinking. Valtionhallinnon viestinnän tehtäviä ja erityisluonnetta kuvatessa on tukeuduttu ensisijaisesti Hannu Niemiseen

Valtionhallinnon tehostetun viestinnän ohje : Viestintä normaalioloissa ja häiriötilanteissa

Valtionhallinnon tehostetun viestinnän ohjeessa määritellään periaatteet ja toimintatavat valtionhallinnon viestinnälle normaaliolojen tehostettua viestintää vaativissa tilanteissa ja viestinnälle häiriötilanteissa. Lisäksi ohjeessa annetaan käytännön ohjeita viestinnälliseen varautumiseen ja toimintaan tilanteiden aikana. Poikkeusolojen viestintää koskeva oma ohjeistuksensa valmistellaan vuoden 2020 aikana. Luotettavuus ja luottamus ovat kaiken toiminnan lähtökohta. Viranomaisten on varauduttava nopeasti syntyviin, luotuihin ja poikkeuksellisiin tilanteisiin sekä oltava valmis käyttämään eri viestintäkanavia nopeasti ja joustavasi tarvittaessa useilla kielillä. Resursseja ja henkilöstöä on joustavasti voitava siirtää eri hallinnonalojen sisällä ja välillä. Varautumiseen ja riskienhallintaan on kiinnitettävä erityistä huomiota. Johtaminen, viestintä ja toimiva tiedonkulku kaikilla hallinnon tasoilla muodostavat tiiviin kokonaisuuden. Viranomaisilla on oltava kyky viestinnän järjestelmälliseen seurantaan ja arviointiin. Informaatio- ja toimintaympäristöön kohdistuu uudenlaisia uhkia, kuten hybridivaikuttaminen ja siihen liittyvänä osana informaatiovaikuttaminen. Viranomaisten on annettava eri tilanteissa oikea-aikaisesti luotettavaa tietoa, jotta voitaisiin välttyä huhuilta ja vähentää mahdollisuutta levittää tarkoituksella väärää tietoa. Samalla on kiinnitettävä huomiota oikean tiedon löydettävyyteen ja saavutettavuuteen

Sisäasiainministeriön viestintästrategia ja viestinnän kehittämissuunnitelma

Sisäasiainministeriön viestintästrategia ja viestinnän kehittämissuunnitelma vuosille 2011–2015 sisältää viestintää ohjaavat säädökset, suositukset ja strategiat sekä ministeriön muut viestintää ohjaavat linjaukset. Strategiset lähtökohdat tunnistaen on kartoitettu viestinnän toimintaympäristöä ja visiota vuodelle 2015

Valtionhallinnon viestintä häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa

Häiriötilanteiden ja poikkeusolojen viestintäohjeen painopiste on normaalioloissa tapahtuvien tilanteiden edellyttämässä tehostetussa viestinnässä ja yhteistoiminnassa. Häiriötilanteiden johtamisessa ja viestinnässä lähtökohtana on, että viranomaiset toimivat normaaliorganisaatiolla ja normaalien toimintamallien mukaisesti. Pohja hyville käytännöille luodaan normaalioloissa. Häiriötilanteissa viestintää hoidetaan julkisuuslain ja -asetuksen sekä valtionhallinnon viestintäsuosituksen mukaisesti. Poikkeusolojen lisävaltuuksista säädetään valmiuslaissa ja puolustustilalaissa. Toimivaltaisilla viranomaisilla on keskeinen rooli kaikilla hallinnon tasoilla. Ohjeessa korostetaan johtamisen, tilannekuvatoiminnan ja viestinnän tiivistä kokonaisuutta sekä toimivaa tiedonkulkua hallinnonalojen sisällä ja niiden välillä. Toimivan yhteistyön ja toimintojen yhteensovittamisen ohella on panostettava viestinnän suunnitteluun ja häiriötilanteiden jälkeisiin toimenpiteisiin. Viranomaisten on myös luotava kyky viestinnän järjestelmälliseenseurantaan ja arviointiin. Sekä häiriötilanteissa että poikkeusoloissa on kyettävä käyttämään tehokkaasti, monipuolisesti ja joustavasti erilaisia viestintäkanavia ja -välineitä. Viestintäohjeessa on otettu huomioon valtionhallinnon viestintäsuositus (2010), yhteiskunnan turvallisuusstrategia (2010), uusi valmiuslaki (2012), valtioneuvoston periaatepäätös kokonaisturvallisuudesta (2012) ja valtioneuvoston yhtenäisen strategisen viestinnän linjaukset (2013). Ohjeen laadinnassa on muun muassa kiinnitetty huomiota yhteiskunnan teknisen häiriöherkkyyden lisääntymiseen sekä viime vuosina yhteiskuntaa kohdanneista häiriötilanteista saatuihin kokemuksiin. Lisäksi on yhdenmukaistettu ohjeessa käytetty terminologia. Ohje on perusta hallinnonalojen ja organisaatioiden omien ja yhteisten viestintäsuunnitelmien laatimista varten

Sosiaalinen media viranomaisen kriisiviestinnän välineenä

Tässä pro gradu tutkielmassa tarkastelen sosiaalista mediaa viranomaisen ulkoisen kriisiviestinnän näkökulmasta. Pyrin selvittämään, millaisia uusia viestintäkäytäntöjä internet ja sosiaalinen media ovat mahdollistaneet, sekä kuinka niitä voidaan hyödyntää kriisiviestinnän toteuttamisessa. Verkkoviestinnän aikakaudella viranomaisen kriisiviestinnän odotetaan olevan yhä nopeampaa, ja sosiaalinen media tarjoaa tähän osaltaan mahdollisuuden. Toisaalta tutkimus korostaa, ettei sosiaalisen median voida ajatella kokonaan korvaavan muita medioita, vaan kriisiviestintää tulee jatkossakin toteuttaa kaikkien mahdollisten kanavien välityksellä. Tutkimuksen empiirinen osuus koostuu laadullisen sisällönanalyysin keinoin toteutetusta tapaustutkimuksesta, jossa tarkastelen viranomaisen ulkoista kriisiviestintää Yhdysvalloissa vuonna 2013 tapahtuneen lento-onnettomuuden osalta. Tutkin viranomaisen Twitter-viestejä sekä pyrin erittelemään, millaisia tarkoituksia niiden voidaan katsoa täyttäneen. Analyysin perusteella tapauksesta on eriteltävissä neljä tapaa, joilla sosiaalista mediaa sen yhteydessä hyödynnettiin. Ensinnäkin onnettomuutta tutkiva viranomainen tiedotti Twitterin välityksellä omasta toiminnastaan ja tutkinnan kulusta. Toisekseen se kuvaili onnettomuuden vaiheita ja kulkua viesteissään. Kolmanneksi viranomainen vastasi yleisön esittämiin kysymyksiin Twitterin välityksellä. Neljänneksi Twitterissä tiedotettiin, milloin ja missä viranomainen jakaisi lisäinformaatiota onnettomuuteen liittyen. Työn keskeisiä johtopäätöksiä on, että lukuisten mahdollisuuksien lisäksi sosiaalinen media aiheuttaa viranomaisen kriisiviestinnälle myös tiettyjä haasteita. Vaatimus yhä nopeammasta viestinnästä on helposti ristiriidassa tiedon paikkansapitävyyden kanssa. Lisäksi kiihtyneen julkisuusrytmin ajatellaan usein johtavan tilanteeseen, jossa asioiden käsittely julkisuudessa jää väistämättä pinnalliseksi, eikä perusteellisille tulkinnoille siten jää tilaa. Nämä seikat yhdistettynä yhä pirstaloituneempaan mediakenttään saattavat hankaloittaa kriisitilanteessa tarpeellisen yhteisöllisyyden tuottamista