Tutkielmassa paneudutaan valtionhallinnon viestintään demokratian näkökulmasta. Tutkielman taustaoletuksena on, että viestinnän merkitys yhteiskunnassa on vahvistunut viime vuosina, mikä on vaikuttanut myös valtionhallinnon viestintään. Nyky-yhteiskunnassa viestintä on läpitunkevaa: verkkoviestinnän ansiosta se on osa kaikkien arkipäivää. Julkisuus on yksilöiden ja yhteisöjen toiminnalle yhä tärkeämpää. Valtionhallinnon on panostettava viestintään aivan eri tavalla kuin muutama vuosikymmen sitten. Demokratiaan tällä voi olla sekä myönteisiä että kielteisiä vaikutuksia.
Valtionhallinnon viestinnän ammattilaisten työ on laajentunut ja muuttunut haastavammaksi. Työn painopiste on siirtynyt mediaviestinnästä kansalaisten tavoittamiseen omilla verkkoviestintävälineillä. Samalla viranomaisten täytyy yhä enemmän perustella toimintaansa julkisuudessa, minkä vuoksi esimerkiksi julkisuuskuvaan vaikuttaminen on tärkeää. Tutkielmassa selvitetään, miten erilaiset tavoitteet painottuvat valtionhallinnon viestinnässä ja pohditaan, millaisia vaikutuksia niillä on demokratiaan.
Aihetta tarkastellaan deliberatiivisen demokratiateorian näkökulmasta. Teorialle demokratian ytimessä on avoin julkinen keskustelu, jossa päätökset perustellaan. Tarkoituksena on parhaimman argumentin avulla löytää kaikille hyvä ratkaisu, jolloin yksilöiden omien etujen sijaan painottuu yhteinen hyvä. Lisäksi hyödynnetään valtionhallinnon viestinnän ja yhteisöviestinnän tutkimusta. Keskeinen tarkastelun väline on näkemys viestinnästä toisaalta kommunikatiivisena eli yhteisymmärrystä rakentavana ja toisaalta strategisena eli organisaation tavoitteita tukevana.
Aineistona on 11 valtionhallinnon viestinnän ammattilaisen teemahaastattelua. Haastateltavat edustavat viestintäjohtoa ministeriöistä sekä niiden alaisista virastoista ja laitoksista. Tutkimuskysymyksiä on kaksi: miten valtionhallinnon viestinnän ammattilaiset perustelevat työtään ja miten perustelut suhteutuvat deliberatiivisen demokratian ihanteeseen? Haastattelut analysoitiin laadullisella sisällönanalyysillä.
Analyysi vahvistaa, että valtionhallinnon viestinnässä on sekä kommunikatiivisia että strategisia piirteitä. Haastatteluista nousee kaksi keskeistä tehtävää valtionhallinnon viestinnälle: toisaalta se palvelee yhteiskuntaa ja demokratiaa; toisaalta se palvelee aina myös organisaation tavoitteita.
Yhteiskunnan ja demokratian palvelemisessa viestinnän ammattilaiset korostavat avoimuutta, vuorovaikutusta kansalaisten ja sidosryhmien kanssa sekä suuren yleisön tavoittamista median avulla. Organisaation palvelemisessa viestinnän ammattilaiset painottavat organisaation strategian tukemista ammattimaisella viestinnällä, maineenhallintaa ja julkisuuteen vaikuttamista sekä yhteiskuntasuhteita ja sidosryhmäviestintää.
Demokratian näkökulmasta näihin teemoihin liittyy haasteita. Voi kyseenalaistaa, riittääkö avoimuus edistämään demokratiaa, syntyykö vuorovaikutusta tarpeeksi ja pystyykö media uutisoimaan keskeisiä asioita. On riskinä, että organisaation julkisuuskuvan rakentaminen painottuu enemmän kuin demokratian edistäminen. Avoimuus voi palvella myös viranomaisten omia tavoitteita, kun julkisuuteen pyritään vaikuttamaan aktiivisella viestinnällä, jossa omat viestit on pohdittu valmiiksi. Lisäksi runsas sidosryhmäviestintä voi vähentää painetta saattaa asioita julki suurelle yleisölle valmisteluvaiheessa.
Johtopäätöksinä esitetään, että valtionhallinnon viestinnällä on sekä deliberaatiota eli julkista keskustelua tukevia että sitä haastavia piirteitä. Demokratian edistäminen kuuluu keskeisesti valtionhallinnon viestinnän tavoitteisiin. Viranomaisten voi kuitenkin olla entistä vaikeampi toteuttaa kommunikatiivista viestintää, kun strateginen viestintä vahvistuu. On riskinä, että demokratian edistäminen jää liian periaatteelliselle tasolle, vain työtä ohjaavaksi ideologiseksi tekijäksi. Vaikka pyrkimystä kansalaisten osallistamiseen on, se voisi näkyä vielä enemmän käytännön työssä
