Kahden kiskon välissä rautatievallasta eloonjääntikamppailuun. Pieksämäen kaupungin harjoittama elinkeinopolitiikka 1960 1990-luvuilla.

Kaikkia niitä periaatteellisia linjauksia, joita kunnissa on tehty elinkeinojen kehittämiseksi, voidaan nimittää elinkeinopolitiikaksi. Elinkeinopolitiikan harjoittamisesta ei ole säädetty laissa, minkä vuoksi sen harjoittaminen on ollut kiinni kuntalaisten omasta aktiivisuudesta ja näkemyksestä sen tarpeellisuudesta. Tutkin pro gradu -tutkielmassani, kuinka Pieksämäen kaupunki on 1960 1990-lukujen aikana pyrkinyt edistämään alueensa elinkeinoelämää. Itä-Suomessa, Keski-Savossa, sijaitseva Pieksämäki kuuluu maantieteellisesti katsottuna aluee-seen, missä keskimääräinen elintaso on perinteisesti ollut eteläistä Suomea matalampi ja joka on aina 1950-luvulta lähtien menettänyt voimakkaasti väestöään muuttoliikkeen seu-rauksena. Pieksämäen kaupungin olemassaolon perusta oli pitkään sen asema rautateiden solmukohta-na. Tämä kaupungin elinkeino- ja väestörakenteeseen vahvasti vaikuttanut seikka muovasi vahvasti kaupungin identiteettiä ja kehittymistä aina 1980-luvun alkuun saakka, jolloin Val-tion Rautatiet supistivat toimintojaan ja ryhtyivät vähentämään henkilöstöään. Tuolloin Pieksämäelläkin alkoi voimistua ajatus, ettei tulevaisuutta voitu enää rakentaa rautateiden varaan. Elinkeinopolitiikan tavoitteina voidaan pitää korkeaa työllisyyttä, menestyviä yri-tyksiä, tyytyväisiä kuntalaisia ja näiden kautta kunnan myönteisen kehityksen turvaamista. Elinkeinopolitiikasta on tullut toiminta-alue, joka on nähty keinoksi ratkaista kunnan talou-dellisia ongelmia. Rautatievallan hellittäessä otettaan Pieksämäellä, ryhdyttiin kaupungissa 1980-luvulta lähtien pohtimaan tiiviisti, kuinka elinkeinoelämän edellytyksiä voitaisi pai-kallisesti tukea. Jo 1970-luvulta lähtien kaupunki oli tukenut teollistumista kaavoittamalla sen tarpeisiin tontteja ja rakentamalla halleja. Vuosikymmenen puolivälissä kaupunkiin perustettiin elin-keinoasiamiehen virka, jolloin elinkeinoasiamiehen tehtäväksi tuli paikallisten yritysten ja yrittäjien neuvominen ja auttaminen. 1980-luvulla elinkeinopolitiikan sisältö muuttui ja sen merkitystä alettiin koko maan laajuisesti korostaa osana uudenlaista valtion aluepolitiikkaa, jossa vastuuta omasta tulevaisuudesta siirrettiin enenevässä määrin valtiolta kunnille ja alu-eille itselleen. Pieksämäellä kehitys johti ennen keskenään kilpasilla olleiden Pieksämäen seudun kuntien yhteistyöhön, kun elinkeinopolitiikkaa ryhdyttiin tarkastelemaan yhä enem-män seudullisesta näkökulmasta. Seutuistumisesta tuli kuntien yhteinen tavoite, mutta sa-malla vanhat erimielisyydet kuitenkin vaikeuttivat yhteistyötä. Pieksämäen kaupunki ja maalaiskunta yhdistivät voimansa vuonna 1988, kun ne perustivat yhteisen elinkeinotoimiston, josta käsin kuntien elinkeinoasiamiehet hoitivat elinkeinopoli-tiikkaa yhdessä tuumin. Samaan aikaan koko Suomen julkinen sektori oli murroksessa, kun sen johtamisessa otettiin käyttöön uuden julkisjohtamisen, New Public Managementin, opit. Yritysmaailmasta lainattujen, tehokkaampaan hallintoon tähdänneiden, ajatusten omaksu-minen johti siihen, että Pieksämäen kaupunki keskitti elinkeinopolitiikan hoidon yhdessä Pieksämäen maalaiskunnan ja Virtasalmen kunnan kanssa seudulliseen elinkeinoyhtiöön. Yhtiön nimeksi tuli Pieksämäen Seudun Kehittämisyhtiö PMK-Yhtymä Oy. Elinkeinoyhtiö ei kuitenkaan saanut taakseen kaikkien Pieksämäen kaupungin päättäjien tukea. Yhtiömuotoisuus ei sellaisenaan sopinut demokraattisin perustein toimivaan kaupun-ginhallintoon, sillä kaupungin luottamushenkilöt eivät kyenneet enää vaikuttamaan elinkei-nopolitiikan hoitoon. Elinkeinopolitiikasta päätti sen sijaan yhtiön hallitus ja yhtiön toimin-nasta vastasi sen toimitusjohtaja. Elinkeinopolitiikan ulkoistaminen elinkeinoyhtiöön herätti osassa päättäjiä niin voimallista vastustusta, että l990-luvun puolivälin tienoilla elinkei-nopolitiikan hoito palautettiin pääasiassa takaisin kaupungin omaan organisaatioon. Elinkei-nopolitiikan organisoiminen seudullisesti ei siten ristiriitojen vuoksi onnistunut. Lopullises-ti Pieksämäen seudun kuntien väliset yhteistyöongelmat ratkaisi vuonna 2007 solmittu kun-taliitos, kun kunnat yhdistyivät yhdeksi kunnaksi. Elinkeinopolitiikan sisältö määräytyy kulloistenkin paikallisten ja yhteiskunnallisten olo-suhteiden ja tilannetekijöiden mukaan, jotka ovat jokaisessa kunnassa yksilölliset. Kunnan elinkeinopolitiikan ymmärtämiseksi on siitä syystä tunnettava nämä mahdollisuusrakenteik-sikin kutsutut puitteet, jotka vaikuttavat kunnassa tehtyihin valintoihin. Olen pyrkinyt tut-kielmassani valottamaan Pieksämäen kaupungin historiaa siltä osin, kun se on vaikuttanut kaupungin elinkeinopolitiikan muotoutumiseen. Lähteinäni olen käyttänyt kaupungin viral-lisia asiakirjoja valtuuston ja hallituksen pöytäkirjoista kunnalliskertomuksiin. Lisäksi olen tutustunut virallisen aineiston ohella paikallislehti Pieksämäen Lehden kirjoituksiin. Olen myös haastatellut muutamia paikalliseen päätöksentekoon osallistuneita henkilöitä. Muisti-tietoon suhtaudun kokemuksellisena aineistona, jolla olen täydentänyt tulkintaa pieksämäke-läisen elinkeinopolitiikan edellytyksistä ja olosuhteista

Poliittinen osallistuminen osana kotoutumista – maahan muuttaneiden äänestysaktiivisuus vuoden 2017 kuntavaaleissa

publishedVersionPeer reviewe

Kirjallisuuskatsaus maahanmuuttaneiden ja heidän jälkeläistensä poliittis-yhteiskunnallisesta osallistumisesta Suomessa

Kansainvälinen muuttoliike ja sen seurauksena tapahtuneet muutokset väestössä muodostavat tällä hetkellä yhden ajankohtaisimmista yhteiskunnallisista kysymyksistä Suomessa. Vuoden 2022 lopussa Suomen väestöstä 9,1 prosenttia oli ulkomaalaistaustaisia eli henkilöitä, joiden vanhemmat tai ainoa tiedossa oleva vanhempi oli syntynyt muualla kuin Suomessa. Siten on tärkeää pysyä tiiviisti ajan tasalla siitä, mitä tälle kasvavalle väestöryhmälle kuuluu, eli kuinka he kotoutuvat Suomeen. Vaikka joitain yleisesityksiä ja kokoomateoksia Suomeen muuttaneiden kotoutumisen tilasta on vuosien aikana julkaistu, maahanmuuttaneiden ja heidän jälkeläistensä poliittista osallistumista on tutkittu toistaiseksi vain vähän. Tässä oikeusministeriön koordinoiman Ulkomaalaistaustaisten ja vieraskielisten suomalaisten yhteiskunnallinen osallistuminen (UTViS) -hankkeen kirjallisuuskatsauksessa kootaan olemassa olevaa tietoa siitä, miten maahanmuuttaneet ja heidän jälkeläisensä osallistuvat suomalaiseen yhteiskuntaan ja politiikkaan vaaleissa, vaalien välillä ja osana kansalaisyhteiskuntaa. Keskiössä on myös julkinen sektori ja se, miten tutkittavien ryhmien yhteiskunnallista osallistumista ja osallisuutta on pyritty tukemaan julkishallinnossa. Kirjallisuuskatsaus toimii paitsi yleisempänä tietolähteenä myös pohjana UTViS-hankkeessa tuotettavalle uudelle tiedolle näistä teemoista.Tämä julkaisu on toteutettu osana valtioneuvoston selvitys- ja tutkimussuunnitelman toimeenpanoa. (tietokayttoon.fi) Julkaisun sisällöstä vastaavat tiedon tuottajat, eikä tekstisisältö välttämättä edusta valtioneuvoston näkemystä

Kuntalaisten kunnallisesta päätöksenteosta tekemien arvioiden vaikutus sisäiseen kuntakuvaan : esimerkkinä Pieksämäen kaupunki

Tutkin pro gradu -tutkielmassani, vaikuttavatko kuntalaisten kunnallisesta hallinnosta ja päätöksentekoelimistä tekemät arviot kuntalaisen sisäiseen kuntakuvaan. Sisäisellä kuntakuvalla viitataan kuntalaisen arvioon oman asuinkunnan tarjoamista mahdollisuuksista hyvään elämään, sekä kuntalaisen arvioon siitä, viihtyykö hän kunnan asukkaana. Sisäisen kuntakuvan vastinparina on ulkoinen kuntakuva eli muiden kuin kunnassa asuvien mielikuva kunnasta. Kaupunkien välisessä alueellisessa kilpailussa osaavasta työvoimasta, pääomista ja informaatiosta ulkoiseen kuntakuvaan rinnastettavissa oleva imago tai brändi on keskeinen vetovoimatekijä, jonka myönteiseksi muovaamiseen kaupungit käyttävät paljon voimavaroja. Ulkoinen kuntakuva rakentuu kuitenkin sisäisen kuntakuvan päälle, minkä vuoksi on ensiarvoisen tärkeää, että kunnan asukkaat ajattelevat asuvansa mukavassa kunnassa. Tutkimuskohteena on itäsuomalainen Pieksämäen kaupunki. Tutkimuksen aineisto kerättiin postikyselynä keväällä 2015. Kyselyn avulla kartoitettiin pieksämäkeläisten mielipiteitä ja arvioita kotikaupungistaan, sen palveluista ja päätöksenteosta. Aineiston analyysissa on hyödynnetty tilastollisia menetelmiä. Aineistoa on järjestetty pääkomponenttianalyysilla, muuttujien välisiä yhteyksiä on puolestaan selvitetty ristiintaulukoinnin avulla. Lineaarisen regressioanalyysin keinoin on tutkittu sosiodemografisten muuttujien, kontrollimuuttujien sekä tutkimusmuuttujien vaikutusta sisäiseen kuntakuvaan. Kontrollimuuttujiksi malliin on otettu muiden muassa asukkaiden arvioita kunnan palveluista, kaupasta, rakennetusta ympäristöstä sekä omista mahdollisuuksistaan löytää kaupungista työ- tai opiskelupaikka. Varsinaisia tutkimusmuuttujia ovat kunnallista hallintoa ja päätöksentekoelimiä kohtaan tunnettu luottamus, kiinnostus kunnan asioita ja politiikkaa kohtaan sekä vieraantuminen kunnallispolitiikasta. Tulosten perusteella sisäistä kuntakuvaa selittävät sosiodemografisten tekijöiden osalta koulutus, asuinpaikan sijainti sekä kunnassa asuttujen vuosien määrä. Korkeammin koulutetuilla samoin kuin haja-asutusalueella asuvilla pieksämäkeläisillä sisäinen kuntakuva on heikompi kuin matalamman koulutuksen suorittaneilla ja kaupungin keskustassa asuvilla. Korkeammin koulutetut eivät siis jostain syystä tunne viihtyvänsä tai usko tulevaisuuteensa Pieksämäen kaupungissa samalla tavoin kuin matalammin koulutetut. Haja-asutusalueella asuvat ovat hekin etääntyneempiä kaupungista kuin keskusta-alueella asuvat. Syitä näihin havaintoihin voidaan spekuloida esimerkiksi korkeasti koulutetuille tarjolla olevien työtilaisuuksien vähyydellä sekä palveluiden kaikkoamisella haja-asutusseuduilta. Tutkimuksessa havaittiin myös, että mitä kauemmin henkilö on asunut Pieksämäellä, sitä myönteisempi kuva hänellä kaupungista on. Sisäistä kuntakuvaa vahvistavat aineiston perusteella myös usko työmarkkinoilla pärjäämiseen, kunnan rakennetun ympäristön kokeminen viihtyisäksi, tyytyväisyys kunnan julkisiin ja yksityisiin palveluihin, kauppaan, kulttuuriin, sekä vapaa-ajanviettomahdollisuuksiin. Myös tyytyväisyys omaan elämäntilanteeseen edistää myönteistä suhtautumista asuinkuntaan ja vahvistaa siten käsitystä siitä, kuinka kuntaan samastuminen ja siellä viihtyminen seuraa yleistä hyväosaisuutta. Keskeisin havainto itse tutkimuskysymyksen kannalta on kuitenkin se, että vieraantuminen kunnallisesta päätöksenteosta heikentää myös sisäistä kuntakuvaa. Ne asukkaista, joiden subjektiivinen kansalaispätevyys on heikko, jotka suhtautuvat yleisen kriittisesti politiikkaan ja jotka arvioivat poliittisen järjestelmän tuotokset heikoiksi, suhtautuvat myös asuinkuntaan kielteisesti. Havainto korostaa kunnallisen lähidemokratian merkitystä sisäisen kuntakuvan parantamisessa. Vieraantumisen tunteiden lievittämiseksi kaupungin on panostettava kuntalaisten vaikutusmahdollisuuksiin. Tutkimuksessa analysoidaan lyhyesti myös pieksämäkeläisten kotikaupungistaan tuottamaa aluepuhuntaa liittyen kyselylomakkeen kysymykseen, jossa vastaajia pyydettiin kuvailemaan kaupunkia ja sen asukkaita kahdella ensiksi mieleen tulleella sanalla. Näistä luonnehdinnoista kaksi kolmasosaa oli joko myönteisiä tai neutraaleja ja kolmannes kielteisiä. Pieksämäkeläiset kuvasivat kaupunkiaan toisaalta helpoksi, mukavaksi ja viihtyisäksi pikkukaupungiksi ja toisaalta paikoilleen pysähtyneeksi ja uinuvaksi kyläksi, jonka tulevaisuus on epävarma. Pieksämäen mahdollisuudet houkutella uusia asukkaita ja pitää kiinni kunnassa jo asuvista riippuvat pitkälti siitä, uskovatko asukkaat kaupungin voivan tarjota heille hyvät edellytyksen elää ja asua. Tässä on konkreettisten kokemusten lisäksi myös kyse mielikuvista eli siitä, kuinka kaupunki onnistuu kasvattamaan asukkaidensa luottamusta siihen, että heidän kannattaa jäädä asumaan paikkakunnalle. Sisäiseen kuntakuvaan panostaminen on siten nähtävä vähintään yhtä tärkeänä kuin kunnan ulkoiseen imagoon investoiminen

Explaining the migrant–native vote gap under open-list proportional representation

Migrant candidates tend to win fewer preference votes compared to native candidates across electoral systems. We focus on two general explanations for the observed migrant–native vote gap: (1) disproportionate amounts of electorally valuable resources and (2) an electoral penalty whereby migrant candidates who hold similar resources as native candidates are treated differently by the voters. Three types of resources are included as independent variables: personal, social, and contextual. We analyse candidate survey data from the 2017 Finnish municipal elections and apply the twofold Kitagawa–Blinder–Oaxaca decomposition method. The results show that group differences in the distribution of political capital, length of residence, and size of the municipality are associated with the vote gap, as well as the inability of migrant candidates to capitalise on campaign support from people in their immediate social environment.publishedVersionPeer reviewe

Reproducing white normativity in parties' candidate recruitment : Evidence from the 2017 Finnish municipal elections

This study approaches the underrepresentation of ethnic and migrant minorities (EMMs) in political assemblies from the perspective of candidate recruitment and examines how white normativity as an ideal shapes the recruitment process. The article draws on empirical interview data from the 2017 Finnish municipal elections. Through a qualitative analysis of parties' recruiting agents' (n = 24) and EMM candidates' (n = 12) interviews, the article provides nuanced insights into the informal aspects of candidate recruitment and more perspectives into the discussions of ‘ideal’ and ‘acceptable’ candidates. The analysis identifies four discursive strategies that the parties use to describe their (lack of) efforts to recruit EMM candidates. The analysis of these strategies deepens the analytical understanding of the persistent underrepresentation of EMMs in candidate lists by explaining how recruitment is shaped by white normativity.publishedVersionPeer reviewe

Ehdokkaiden edustuskäsitykset

Non peer reviewe

Voting for a woman : ideology and gendered candidate choice in Finland

This study contributes to the literature on gendered candidate choice by investigating how voters’ ideological positions on both the socioeconomic left–right and the cultural GAL–TAN dimensions are associated with support for women candidates, and how these associations play out among women and men voters. The study is situated in the open-list proportional electoral system (OLPR) of Finland, where voters are obliged to cast a vote for a single candidate from a large selection of nominees and where women have a strong presence in the political sphere. We use unique data on voters’ self-reported candidate choice from two Finnish post-election studies in 2011 and 2019. The results show that a majority of both men and women voters tend to engage in same-gender voting, meaning that women voters are more inclined to cast a vote for women candidate than men voters are. We further show that the two ideological dimensions have different connections for men and women voters. While women voters’ propensity to support women candidates is connected to their position on the left–right dimension, but not to the GAL–TAN dimension, the opposite holds for men voters.publishedVersionPeer reviewe

Kuntavaaliehdokkaiden suhtautuminen sukupuolten tasa-arvoon : Onko naisten poliittisella edustuksella väliä?

Tässä artikkelissa selvitetään, miten näkemykset sukupuolten tasa-arvosta politiikassa ovat muuttuneet viimeisen 20 vuoden aikana ja miten naisten läsnäolo kuntapolitiikassa heijastuu sukupuolten tasa-arvoa koskeviin näkemyksiin nais- ja miespuolisten kuntavaaliehdokkaiden keskuudessa. Tutkimuksessa tarkastellaan suhtautumista naisten deskriptiiviseen edustukseen eli sukupuolikiintiöiden tarpeellisuuteen kunnan toimielimissä sekä naisten substantiiviseen edustukseen eli sukupuolten tasa-arvoa koskevien kysymysten saamaan huomioon päätöksenteossa. Empiirisessä analyysissa hyödynnetään kuntavaaliehdokkaille tehtyjä kyselytutkimuksia vuosilta 2000 ja 2021. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että nais- ja miesehdokkaiden asenteet sukupuolten tasa-arvoa kohtaan politiikassa eroavat merkittävästi toisistaan. Naisehdokkaille sukupuolten tasa-arvon vahvistaminen on selvästi tärkeämpi kysymys kuin miesehdokkaille. Asenteet sukupuolten tasa-arvoa kohtaan ovat kuitenkin viimeisten 20 vuoden aikana muuttuneet myönteisemmiksi pääasiassa siksi, että miesten asenteet ovat muuttuneet. Tulokset osoittavat myös, että kun naisten läsnäolo poliittisella areenalla on vahvempi, naisten deskriptiivisen edustuksen merkitystä painotetaan vähemmän.Peer reviewe