Kaikkia niitä periaatteellisia linjauksia, joita kunnissa on tehty elinkeinojen kehittämiseksi, voidaan nimittää elinkeinopolitiikaksi. Elinkeinopolitiikan harjoittamisesta ei ole säädetty laissa, minkä vuoksi sen harjoittaminen on ollut kiinni kuntalaisten omasta aktiivisuudesta ja näkemyksestä sen tarpeellisuudesta. Tutkin pro gradu -tutkielmassani, kuinka Pieksämäen kaupunki on 1960 1990-lukujen aikana pyrkinyt edistämään alueensa elinkeinoelämää. Itä-Suomessa, Keski-Savossa, sijaitseva Pieksämäki kuuluu maantieteellisesti katsottuna aluee-seen, missä keskimääräinen elintaso on perinteisesti ollut eteläistä Suomea matalampi ja joka on aina 1950-luvulta lähtien menettänyt voimakkaasti väestöään muuttoliikkeen seu-rauksena.
Pieksämäen kaupungin olemassaolon perusta oli pitkään sen asema rautateiden solmukohta-na. Tämä kaupungin elinkeino- ja väestörakenteeseen vahvasti vaikuttanut seikka muovasi vahvasti kaupungin identiteettiä ja kehittymistä aina 1980-luvun alkuun saakka, jolloin Val-tion Rautatiet supistivat toimintojaan ja ryhtyivät vähentämään henkilöstöään. Tuolloin Pieksämäelläkin alkoi voimistua ajatus, ettei tulevaisuutta voitu enää rakentaa rautateiden varaan. Elinkeinopolitiikan tavoitteina voidaan pitää korkeaa työllisyyttä, menestyviä yri-tyksiä, tyytyväisiä kuntalaisia ja näiden kautta kunnan myönteisen kehityksen turvaamista. Elinkeinopolitiikasta on tullut toiminta-alue, joka on nähty keinoksi ratkaista kunnan talou-dellisia ongelmia. Rautatievallan hellittäessä otettaan Pieksämäellä, ryhdyttiin kaupungissa 1980-luvulta lähtien pohtimaan tiiviisti, kuinka elinkeinoelämän edellytyksiä voitaisi pai-kallisesti tukea.
Jo 1970-luvulta lähtien kaupunki oli tukenut teollistumista kaavoittamalla sen tarpeisiin tontteja ja rakentamalla halleja. Vuosikymmenen puolivälissä kaupunkiin perustettiin elin-keinoasiamiehen virka, jolloin elinkeinoasiamiehen tehtäväksi tuli paikallisten yritysten ja yrittäjien neuvominen ja auttaminen. 1980-luvulla elinkeinopolitiikan sisältö muuttui ja sen merkitystä alettiin koko maan laajuisesti korostaa osana uudenlaista valtion aluepolitiikkaa, jossa vastuuta omasta tulevaisuudesta siirrettiin enenevässä määrin valtiolta kunnille ja alu-eille itselleen. Pieksämäellä kehitys johti ennen keskenään kilpasilla olleiden Pieksämäen seudun kuntien yhteistyöhön, kun elinkeinopolitiikkaa ryhdyttiin tarkastelemaan yhä enem-män seudullisesta näkökulmasta. Seutuistumisesta tuli kuntien yhteinen tavoite, mutta sa-malla vanhat erimielisyydet kuitenkin vaikeuttivat yhteistyötä.
Pieksämäen kaupunki ja maalaiskunta yhdistivät voimansa vuonna 1988, kun ne perustivat yhteisen elinkeinotoimiston, josta käsin kuntien elinkeinoasiamiehet hoitivat elinkeinopoli-tiikkaa yhdessä tuumin. Samaan aikaan koko Suomen julkinen sektori oli murroksessa, kun sen johtamisessa otettiin käyttöön uuden julkisjohtamisen, New Public Managementin, opit. Yritysmaailmasta lainattujen, tehokkaampaan hallintoon tähdänneiden, ajatusten omaksu-minen johti siihen, että Pieksämäen kaupunki keskitti elinkeinopolitiikan hoidon yhdessä Pieksämäen maalaiskunnan ja Virtasalmen kunnan kanssa seudulliseen elinkeinoyhtiöön. Yhtiön nimeksi tuli Pieksämäen Seudun Kehittämisyhtiö PMK-Yhtymä Oy.
Elinkeinoyhtiö ei kuitenkaan saanut taakseen kaikkien Pieksämäen kaupungin päättäjien tukea. Yhtiömuotoisuus ei sellaisenaan sopinut demokraattisin perustein toimivaan kaupun-ginhallintoon, sillä kaupungin luottamushenkilöt eivät kyenneet enää vaikuttamaan elinkei-nopolitiikan hoitoon. Elinkeinopolitiikasta päätti sen sijaan yhtiön hallitus ja yhtiön toimin-nasta vastasi sen toimitusjohtaja. Elinkeinopolitiikan ulkoistaminen elinkeinoyhtiöön herätti osassa päättäjiä niin voimallista vastustusta, että l990-luvun puolivälin tienoilla elinkei-nopolitiikan hoito palautettiin pääasiassa takaisin kaupungin omaan organisaatioon. Elinkei-nopolitiikan organisoiminen seudullisesti ei siten ristiriitojen vuoksi onnistunut. Lopullises-ti Pieksämäen seudun kuntien väliset yhteistyöongelmat ratkaisi vuonna 2007 solmittu kun-taliitos, kun kunnat yhdistyivät yhdeksi kunnaksi.
Elinkeinopolitiikan sisältö määräytyy kulloistenkin paikallisten ja yhteiskunnallisten olo-suhteiden ja tilannetekijöiden mukaan, jotka ovat jokaisessa kunnassa yksilölliset. Kunnan elinkeinopolitiikan ymmärtämiseksi on siitä syystä tunnettava nämä mahdollisuusrakenteik-sikin kutsutut puitteet, jotka vaikuttavat kunnassa tehtyihin valintoihin. Olen pyrkinyt tut-kielmassani valottamaan Pieksämäen kaupungin historiaa siltä osin, kun se on vaikuttanut kaupungin elinkeinopolitiikan muotoutumiseen. Lähteinäni olen käyttänyt kaupungin viral-lisia asiakirjoja valtuuston ja hallituksen pöytäkirjoista kunnalliskertomuksiin. Lisäksi olen tutustunut virallisen aineiston ohella paikallislehti Pieksämäen Lehden kirjoituksiin. Olen myös haastatellut muutamia paikalliseen päätöksentekoon osallistuneita henkilöitä. Muisti-tietoon suhtaudun kokemuksellisena aineistona, jolla olen täydentänyt tulkintaa pieksämäke-läisen elinkeinopolitiikan edellytyksistä ja olosuhteista
