Meriläjityksen fysikaaliset vaikutukset Haminassa ja Naantalissa

Dredging of the seafloor is often a prerequisite for keeping seaways and harbours operational in the coastal area of Finland. This leads to a need to transport and dispose of the dredged material, which in turn creates environmental concerns. The influences of sea disposal can usually be clearly observed during the process. There has not been as much research on the long term effects, due to difficulties in observing material at the bottom of the sea and in separating the effects of sea disposal from background conditions and other changes that might have taken place in the area. The objective of this study is to gather research data to help in assessing the effects of sea disposal and defining the preconditions for environmentally sustainable disposal projects. The research focuses on two disposal sites for soft dredged material, located in Naantali and Hamina. The site in Naantali is very close to the mainland and a busy harbour, with heavy sea traffic. The site in Hamina is in a location with markedly calmer current conditions, within a scarce archipelago. The effects of the sea disposal were examined three years after the disposal operation. Special attention was paid to how well the disposed material had remained at the disposal sites. Surface sediment samples were taken from both study areas. Based on sedimentation signals observed in these samples, the study aims to determine how well the disposed material had remained in place. The movements of the material were also assessed by observing the topographical changes that had taken place at the sites over three years. The study additionally utilizes monitoring reports and previous research to assess the identified effects on the environment and the factors that influence them in the context of the Baltic Sea area. According to the results, the disposal site at Hamina is an exemplary one, because the disposed material has settled and become part of the existing seafloor. The material is also physically of a superior quality to the original surface sediment, which suffered from oxygen depletion. Sea disposal has managed to isolate the original, heavily oxygen consuming layer of sulphide mud from the bottom water. At the Naantali site, the disposed material appears to have stabilized rather well, but the result is not as obvious as at Hamina. This is largely due to the strong slipstreams in the area causing resuspension of the surface mud. Furthermore, characterization of the disposed material was relatively difficult at the Naantali site due to the strong physical resemblance between original and disposed sediment. Surface sediment samples and basic physical characterization proved to be a useful method in researching the settling of disposed material. When looking for possible signs of sedimentation, the topmost surface layer of samples is especially important. Depth data can also be used in monitoring disposal sites, although based on depth data alone it is difficult to draw conclusions on the reasons for changes in topography.Merenpohjan ruoppaus on usein vesiväylien ja satamien kunnossapidon edellytys Suomen rannikolla. Tämä johtaa tarpeeseen kuljettaa ja läjittää ruoppausmassoja, mikä voi aiheuttaa ympäristöhaittoja. Meriläjityksen vaikutukset ovat yleensä selvästi havaittavissa läjityksen aikana. Pidempiaikaisista vaikutuksista on vähemmän tutkimustietoa, sillä merenpohjassa olevat massat ovat hankalasti havainnoitavissa ja läjitystöiden vaikutuksia on vaikea erottaa taustaolosuhteista sekä muista merialueella tapahtuneista muutoksista. Työn tavoitteena oli tuottaa tutkimustietoa, joka auttaa meriläjitysten vaikutusten arvioimisessa ja läjityshankkeiden reunaehtojen määrittelyssä. Tutkimus keskittyy kahteen pehmeiden ruoppausmassojen läjitysalueeseen, jotka sijaitsevat Naantalissa ja Haminassa. Naantalin tutkimusalue sijaitsee aivan mantereen ja vilkkaasti liikennöidyn sataman tuntumassa. Haminan kohde on virtausolosuhteiltaan huomattavasti rauhallisemmalla alueella harvassa saaristossa. Meriläjityksen vaikutuksia tarkasteltiin kolme vuotta läjitysten päättymisestä. Erityisesti keskityttiin siihen, kuinka hyvin läjitetyt massat ovat pysyneet läjitysalueilla. Kummaltakin tutkimuskohteelta otettiin pintasedimenttinäytteet. Niissä havaittujen sedimentaation merkkien avulla pyrittiin ottamaan kantaa läjitysmassojen paikallaan pysyvyyteen. Massojen käyttäytymistä arvioitiin myös tutkimalla kolmen vuoden aikana alueilla tapahtuneita topografian muutoksia. Lisäksi työssä tarkasteltiin tarkkailuraporttien ja aikaisempien tutkimusten perusteella läjityshankkeiden havaittuja ympäristövaikutuksia ja niihin vaikuttavia tekijöitä Itämeren olosuhteissa. Tulosten perusteella Haminan kohde on erinomainen läjitysalue, jolla läjitysmassat ovat asettuneet osaksi merenpohjaa. Läjitetty sedimentti on myös fysikaalisesti selvästi parempilaatuista kuin alueen alkuperäinen hapeton pintasedimentti. Läjityksellä on saatu eristettyä runsaasti happea kuluttava alkuperäinen mätäliejukerros alusvedestä. Myös Naantalin läjitysalueella massat vaikuttaisivat suhteellisen hyvin stabiloituneilta, mutta tulos ei ole yhtä selvä kuin Haminassa. Tämä johtuu pitkälti läjitysalueella vaikuttavista voimakkaista potkurivirtauksista. Lisäksi läjitetyn sedimentin karakterisointi oli Naantalin kohteella suhteellisen vaikeaa, koska läjitetty ja alkuperäinen sedimentti olivat fysikaalisilta ominaisuuksiltaan hyvin samankaltaiset. Pintasedimenttinäytteenotto ja yksinkertainen fysikaalinen karakterisointi osoittautui hyväksi menetelmäksi selvittää läjitysmassojen asettumista. Mahdollisia sedimentaation merkkejä etsittäessä on näytteiden ylin pintakerros erityisen tärkeä. Myös syvyysaineistot soveltuvat läjitysalueiden seurantaan, tosin yksistään niiden perusteella on hankala ottaa kantaa topografian muutosten syihin

Sote-norsu posliinikaupassa? : Vanhuus ja vaivaisuus sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksessa

Non peer reviewe

Somatostatin Receptors and Chemokine Receptor CXCR4 in Lymphomas: A Histopathological Review of Six Lymphoma Subtypes

Background Somatostatin receptors (SSTR) and chemokine receptor CXCR4 are expressed in lymphomas, while the abundance is known to be heterogeneous in different subtypes of lymphomas. Targeting tumor cells expressing these receptors might add to therapeutic opportunities while radiolabeled ligands for both imaging and therapy have been developed. The aim of this study was to establish SSTR subtype 2, 3 and 5 and also CXCR4 status immunohistochemically in six different lymphoma subtypes: diffuse large B-cell lymphoma (DLBCL), follicular lymphoma (FL), mantle cell lymphoma (MCL), mucosa-associated marginal B-cell lymphoma (MALT), Hodgkin lymphoma (HL) and peripheral T-cell lymphoma (PTCL). Material and Methods This study included a total of 103 lymphoma patients (24 DLBCL, 22 FL, 18 HL, 9 MALT, 20 MCL and 10 PTCL) diagnosed in the Southwest hospital district of Finland during 2010-2019. SSTR 2, 3 and 5 and CXCR4 expression was analyzed immunohistochemically (IHC) in lymphoma samples obtained from local archival Biobank tissue repository. Immunopositivity of each receptor was scored on a four-point scale accounting for staining intensity and proportion of positively stained tumor cells. Results Of different SSTR subtypes SSTR2 immunopositivity was most common and seen predominantly at the cell membrane of the malignant cells in 46-56% of DLBCL, HL and FL. CXCR4 co-expression was frequently present in these cases. SSTR3 and SSTR5 IHC were negative in DLBCL and FL but in HL SSTR expression was more heterogenous and SSTR3 and SSTR5 positivity was found in cytoplasm in 35% and 25% of cases. 2/4 blastoid MCL variants and one pleomorphic MCL variant had positive CXCR4 IHC whilst all other MCL cases (85%) were negative for all receptors. 30% (n=3) of the PTCL patients had positive SSTR5 IHC and CXCR4. MALT lymphomas were negative for all receptors. Conclusion SSTR2 and CXCR4 are found in DLBCL, FL and HL and co-expression of these receptors is common. Although in general expression of SSTRs and CXCR4 is heterogenous and very low in some subtypes such as MCL and MALT there are also patients with abundant expression. The latter are candidates for trials studying SSTR2 and/or CXCR4 based treatments in the future.</p

Hoivan finansialisaatio vanhuspalveluissa

publishedVersio

Escaping a migrant metropolis: Post-Soviet urbanization through the art project Nasreddin in Russia

This article narrates the politics of escape from borders and labour discipline in a post-Soviet migrant metropolis drawing on the art-activism project Nasreddin in Russia. It explores the relation between control and autonomy in urban migrations through a trans-aesthetics: a set of visual and verbal stories weaving together experiences and outcomes of the art project with academic debates on late capitalist urbanization. The encounter of artistic practices and migrants’ embodied, everyday struggles to inhabit the city, it is suggested, has potential for disrupting the disciplinary and exclusionary effects of capitalist transformations and migration enforcement. This is made visible through transient spaces of escape in which the everyday lives and social worlds of migrants, constrained by the precarization of labour and by the multiplication and diversification of bordering practices, are reclaimed through laughter, mobility and care. This point is illustrated by focusing on three such spaces and practices: trickster politics in the housing market, acts of disidentification and care work on the city ‘as a body.’ The article offers a methodologically innovative contribution to ongoing debates on aesthetic political economy, cities and borders and artistic and activist interventions in global cities.Peer reviewe

Terveyden edistäminen pienryhmätoiminnassa keskusteluin ja luovin menetelmin

Terveyden edistäminen on sairauksien ja terveysongelmien ennaltaehkäisyä, terveyserojen pienentämistä ja vaikuttamista terveyden taustatekijöihin. Terveysvalintoihin vaikuttamisessa korostuu eettisyys ja hienotunteisuus. Sairaanhoitajan on huomioitava hoidettavan elämäntilanne, arvot ja itsemääräämisoikeus. Toiminnan on oltava asiakaslähtöistä, jolloin se on asiakkaalle merkityksellistä ja sitoutuminen toimintaan on parempaa. Opinnäytetyö toteutettiin toiminnallisena opinnäytetyönä. Opinnäytetyön tarkoitus on terveyden edistäminen keskusteluin ja luovin menetelmin. Opinnäytetyön tehtävä on pienryhmätoiminta. Pienryhmätoiminnan tavoitteena oli herätellä osallistujia pohtimaan omaa hyvinvointia, arjen valintoja ja käynnistämään toimenpiteitä oman terveytensä edistämiseksi. Jokaisella tapaamiskerralla oli oma terveydenedistämiseen liittyvä teema. Aiheiksi muodostuivat sosiaalisen kanssakäymisen tukeminen, liikunta ja ravitsemus, riippuvuudet sekä mielenterveyden edistäminen ja päihteettömyyden tukeminen. Toimeksiantajalta saadun palautteen mukaan tavoitteet toteutuivat. Opinnäytetyön avulla yhdistys pystyi tarjoamaan kuntoutus- ja valmennusasiakkaille terveyttä edistävää tietoa ja uusia toimintatapoja, edistääkseen asiakkaiden työ- ja toimintakykyä. Pienryhmätoimintaa voidaan hyödyntää jatkossa kuntoutus- ja valmennustyössä. Jatkossa voisi tutkia ryhmätoiminnan hyötyjä terveyden edistämisessä pitemmällä aikavälillä.Health promotion refers to the prevention ofhealth problems, the reduction of health inequalities and having an influence on health determinants. As to influencing health choices, ethicality and discretion are emphasised. Nurses needto pay attention to the client’s life situation, values and self-determination. The approach in the activity needs to be client-oriented in order to bemeaningful to the clientand consequently, commitment in the activity will be more likely. The purpose of this practise-based thesis was to promotehealth throughconversations and creative methods. The thesis assignment was to organise small group activities. The aim of these activities was to awaken the group members to think of their own well-being, choices in their everyday life and to encourage them to make changes to enhance their state of health. Every meeting had a different theme relatedto health promotion. The selected topics were exercise, nutrition, addictions, how tosupport social interaction, improve mental health and support life without intoxicants. Through thisthesis, the commissioning associationwas able to offer to its rehabilitation and coaching clients information on health promotionand new ways to enhancetheirwork and functional ability. In the future, small group activities can be used in rehabilitation and coaching.In addition, the long-term benefits of small group activitiesonhealth promotion could be studied

Hoivatarpeiden globaali biopoliittinen talous: Ylikansallisia kietoutumisia ikääntyvän Suomen ja Filippiinien globaalin hoitajareservin välillä

Vuosina 2007-2008 Suomessa uutisoitiin yksityisten hoiva- ja rekrytointiyritysten hankkeista rekrytoida filippiiniläisiä sairaanhoitajia suomalaiseen vanhustyöhön. Toiminta esitettiin ratkaisuna hoito- ja hoiva-alan työvoimapulaan. Vuoteen 2017 mennessä Suomeen on rekrytoitu arviolta 400–500 korkeakoulutettua filippiiniläistä sairaanhoitajaa, pääosin hoiva-avustajiksi tai lähihoitajiksi. Suorarekrytoitujen hoitajien lisäksi pieni ryhmä filippiiniläisiä sairaanhoitajia on muuttanut maahan opiskellakseen suomalaisen lähihoitajan tutkinnon, ja päästäkseen sitä kautta Suomeen töihin. Tässä Rauhan- ja konfliktintutkimuksen tieteenalaan kuuluvassa, neljästä artikkelista ja niiden yhteenvedosta koostuvassa väitöskirjassa kysytään, miten ikääntyvä Suomi kietoutuu yhteen globaalisti hyödynnettävän filippiiniläiseen hoitajareservin kanssa. Ovatko paraikaa syntyvät kietoumat oikeudenmukaisia? Ovatko ne rauhanomaista politiikkaa? Filippiiniläisten sairaanhoitajien Suomeen suuntautuvat muuttoliikkeet vihjaavat siitä, että suomalainen vanhus on ruumillisesti verrattain vahva toimija globaalitalouden poliittisissa rakenteissa: Vielä silloinkin, kun suomalainen on täysin riippuvainen toisen ihmisen tarjoamasta hoivasta, hänen ruumiilliset tarpeensa voivat laittaa liikkeelle poliittisia ja taloudellisia prosesseja, joiden seurauksena hoiva liikkuu globaalisti, aina Filippiineiltä Suomeen saakka. Tällaista hoivaa tarvitsevien ruumiiden synnyttämää maailmanpolitiikkaa väitöskirja pyrkii ymmärtämään. Menetelmällisesti väitöskirja on etnografinen tutkimus filippiiniläisten sairaanhoitajien Suomeen suuntautuvista muuttoliikkeistä, ja niiden ylikansallisesta hallinnasta. Suomessa ja Filippiineillä kerättyjä empiirisiä aineistoja luetaan dekonstruktiivisesti, eli “vinosti” ja “vastakarvaan”. Näin syntyvä analyysi osoittaa, kuinka Suomi ei toistaiseksi suhtaudu vakavasti rooliinsa hoitoalan maahanmuuton kohdemaana. Hoitoalan ammattilaisten maahanmuuton hallinnassa valtion vasen käsi ei tiedä mitä oikea tekee. Tieto on sirpaloitunut lukuiselle eri hallinnonalalle ja hallintoelimille siten, ettei valtiotoimijalla ole selkeää kokonaiskuvaa rekrytointikäytännöistä ja niiden seurauksista. Tämä on eettisesti ongelmallista, sillä valtio ei kykene tarttumaan rakenteelliseen väkivaltaan ja epäoikeudenmukaisuuksiin, mikäli se ei tiedä, minkälaisista rakenteista on kyse ja kuinka epäoikeudenmukaisuudet syntyvät. Väitöskirja osoittaa, kuinka Suomen valtio jättää hoitoalan ammattilaisten maahanmuuttoon liittyvää toimintaa osin hallinnoimatta. Samanaikaisesti hoitoalan työmarkkinoita ja maahanmuuttoa säätelevien lakien yhteen kietoutuminen tuottaa rakenteellista syrjintää. Tällaiset hallinnolliset kietoutumat – tai kieroutumat – avaavat vanhushoivan kentälle tilan, jota suuret rekrytointi- ja hoivayritykset voivat hyödyntää toiminnassaan. Ylikansalliset markkinatoimijat kykenevätkin nyt tekemään voittoa samanaikaisesti kahdesta ruumiillisesta hoivamarkkinatuotteesta: globaalisti liikkuvasta (ja liikuteltavasta) työvoimasta sekä ikääntyvästä väestöstä, joka laittaa hoivan liikkeelle. Filippiiniläisten sairaanhoitajien Suomeen suuntautuva muuttoliike toimii esimerkkinä siitä, kuinka väestöjä, niiden liikettä ja hoivaa hallitaan ylikansallisesti, monien eri toimijoiden taholta ja useimmiten niin, että ylikansallisen pääoman etu ajaa väestöjen hoivatarpeiden edelle. Näin tapahtuu sekä Suomessa että Filippiineillä, joskin hallinnan muodot ovat erilaisia, ja kohdistuvat eri väestöihin. Kun nämä hallinnan prosessit kietoutuvat toisiinsa, kaikenlaiset ruumiit hyödyttävät pääoman kasautumista – eivät enää vain ne, joita voidaan hyödyntää työvoimana vaan myös ne, joiden hoivatarpeet voidaan muuttaa voitoiksi. Tällöin erityisesti ikääntynyt elämä altistuu heitteillejätölle. Politiikan keskittyessä taloudelliseen tuottavuuteen, hoivasta täysin riippuvaisilla ruumiilla – joilta dementia on voinut viedä muistin ja minuuden – ei ole ääntä. Jotta olisi mahdollista kuulla myös heitä, joiden hoivatarpeet jäävät politiikan jalkoihin, väitöskirja kehittää uuden tavan tarkastella maailmaa hoivatarpeen globaalina biopoliittisena taloutena. Näkökulma pyrkii lukemaan niitä hoivan ja heitteillejätön ylikansallisia suhteita, joita hoivasta riippuvaiset ruumiit kirjoittavat maailmaan, vaiettuina ja vaiennettuinakin. Samalla avautuu mahdollisuus rauhanomaiselle ylikansalliselle biopolitiikalle, jonka keskiössä ei ole elämä sinänsä, vaan hoivatarpeiden elämä.Over the last ten years, some 400-500 Filipino Registered Nurses (RNs) have been recruited to work in Finland, mostly as nursing assistants and practical nurses (PNs) for transnationally owned private care companies, which sell services to the public sector. In addition, a smaller group of university educated Filipino RNs have relocated to pursue a degree in Finnish practical nursing, so as to be able to work in Finland. Drawing on multi-sited and non-local ethnography on Filipino nurse migration to Finland, this thesis asks how the ageing of the Finnish welfare state entangles with the transnational care economy in general, and the Philippine nurse reserve in particular, as Filipino nurses migrate for Finnish elderly care. Are the entanglements that are presently in the making just and peaceful? When an ageing population demands care in a welfare state, and when the responses to these demands cross national boundaries, various processes of transnational biopolitics are elicited. Addressing the discipline of Peace and Conflict Research, this article-based thesis examines such transnational politics of life, through the entanglements of ageing Finland and the global nurse reserve of the Philippines. Drawing on ethnographic research and deconstructive methods of analysis, the thesis shows that Finland has not yet taken seriously its international responsibilities as a receiving state of professional nurse migration. Metaphorically put, the left hand of the state does not know what the right hand is doing. Instead, knowledge is scattered across various regimes of governance, without a single state body possessing a holistic view of the recruitment practices and their consequences. This is ethically problematic, since the state cannot tackle structural violence and injustices, if it does not know what those structures are, and how they emerge. The case of Filipino nurse migration to ageing Finland shows how populations, their mobility, and care are transnationally governmentalized, by various actors and often with the priority placed on the needs of transnational capital rather than on the needs of the populations in question. This occurs at both ends of the migrant trajectories, in Finland as well as in the Philippines, albeit through the governance of different bodies and populations. As the governmentalities entangle in the transnational care markets, all kinds of bodies now benefit the accumulation of capital – this time not only the bodies that operate as living labour, but also those whose care needs can be turned into profits. The risk here is that only needs that elicit profitable relations of care matter, whereas the bodies that cannot be capitalised are reduced into ‘bare life’: life that can be killed (or left to die) without sacrifice. In such an order, aged life is particularly vulnerable to abandonment, and neglect. The thesis shows, for instance, how the Finnish state leaves the immigration routes of skilled health care professionals partly unmanaged, while the law simultaneously reproduces institutional discrimination of non-EU nurses in the national labour markets. When such processes take place in the context of an increasingly marketized welfare state, it becomes possible for transnational market actors to make profit simultaneously from two embodied commodities of care: the globally mobile care labour and the needs of the ageing bodies that demand care to move. In the era of neoliberal capitalism, the body in need of care is the subaltern that cannot speak. Nevertheless, even without a voice, bodies in need of care constantly write the world through the relations they enact. To understand such silent and silenced body writing, the thesis develops a new perspective for Peace and Conflict Research, entitled the global biopolitical economy of needs. The suggested perspective demands a recurrent deconstruction of the prevailing material-discursive episteme(s), with a focus on the bodies whose needs cannot speak. This reading operates on another level than the traditionally written and spoken language of speaking subjects. Here, the body in need of care is différance: a bundle of relatedness that (re)writes the world, and its political economies, with the corporeal relations of care and neglect that the needs enact. The suggested perspective also paves way for a more peaceful transnational biopolitics. Namely, the biopolitics of needs is not just about the politics of life. It is the politics of life of needs, which has the capacity to engage ethically with not only the care needs of the living and the productive, but also with those of the dying and the non-profitable