Vastaveto risuparroille? : Kokoomusopiskelijoiden suhtautuminen 1960-luvun opiskelijaradikalismiin

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library.Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla.Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler.Tutkimus käsittelee kokoomusopiskelijoiden, erityisesti Kokoomuksen Opiskelijaliitto Tuhatkunnan sekä sen Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan piirissä toimivan jäsenjärjestön Kansalliset Ylioppilaat ry:n, suhtautumista 1960-luvun opiskelijaradikalismiin eräissä niistä muodoistaan, joissa se 1960-luvun lopun opiskelijamaailmassa esiintyi. Opiskelijaradikalismia tarkastellaan tutkimuksessa kahden tyyppisten esimerkkien kautta. Sodan- ja rauhakysymyksissä keskitytään Vietnamin sotaa ja Tšekkoslovakian miehitystä vastustaviin mielenosoituksiin sekä aseistakieltäytymiskysymykseen ja yllytysoikeudenkäynteihin. Toisena esimerkkinä opiskelijaradikalismista tarkastellaan 1960-luvun lopulla käynnistynyttä korkeakoulujen sisäisen hallinnon uudistamiseen liittynyttä hallinnonuudistustaistelua aina hallinnonuudistuksen ensimmäiseen kaatumiseen vuoden 1970 eduskuntavaaleissa. 1960-luvulla tapahtui sodan jälkeisenä aikana vallinneen, opiskelijoita lähellä olleisiin asioihin keskittyneen ja opiskelijaelämää omana itsenäisenä elinvaiheenaan korostaneen student as such -ajattelutavan murtuminen osittain kansainvälisten vaikutteiden ansiosta, ja uudenlaisen, laajemmin yhteiskunnallisista, poliittisista ja kansainvälisistä kysymyksistä kiinnostuneen student as citizen -ajattelutavan vähittäinen juurtuminen opiskelijamaailmassa käytyyn keskusteluun. Vuosikymmenen lopulla alkoi myös opiskelija- ja ylioppilaskuntatoiminnan voimakas puoluepolitisoituminen, joka kulminoitui seuraavalla vuosikymmenellä. Kokoomusopiskelijoiden järjestöt suhtautuivat välinpitämättömästi tai torjuvasti student as citizen -tyyppisiin, radikalismin esiin nostamiin ulkoparlamentaarisiin toimintatapoihin, kuten erilaisiin rauhanmielenosoituksiin, aseistakieltäytymisyllytykseen ja vastaaviin mielenilmaisuihin. Sen sijaan opiskelijoita lähellä olevassa student as such -tyyppisessä hallinnonuudistuskysymyksessä Tuhatkunta ja Kansalliset Ylioppilaatkin esittivät radikalismin kanssa yhdenmukaisia mielipiteitä, ja jopa lähtivät mukaan ulkoparlamentaariseen toimintaan. Kokoomusopiskelijoiden järjestöillä oli kaksi toimintaulottuvuutta. Yhdistykset toimivat toisaalta Kokoomuksen jäsenjärjestöinä aktiivisena ja kriittisenä osana puolueyhteisöä. Ylioppilaskuntatoiminnassaan yhdistykset kuitenkin pysyttelivät pitkään puoluepolitiikattomalla linjalla korostamatta omaa poliittista sitoutuneisuuttaan. Puoluepolitiikan tuominen mukaan ylioppilastoimintaan osoittautui yhdistyksille houkuttelevaksi vasta vasemmiston suosion kasvaessa opiskelijoiden keskuudessa 1960-luvun lopulla. Yhdistysten toiminnallisen aktivoitumisen käännekohtana voidaan pitää vuotta 1967, puoluepolitisoitumiskehityksen käännekohtana puolestaan vuosia 1968-1969. Tutkimuksen keskeisen lähdeaineiston muodostavat Porvarillisen Työn Arkistossa sijaitsevat Tuhatkunnan ja Kansallisten Ylioppilaiden kokoelmat sekä Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan arkistossa sijaitsevat ylioppilaskunnan edustajiston pöytäkirjat. Samoin keskeisiä lähteitä ovat Ylioppilaslehden vuosikerrat ja haastattelut. Tärkeimpiä tutkimusteoksia ovat Laura Kolben kirjoittamat Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan historiaa käsittelevät teokset sekä Marja Tuomisen 1960-luvun sukupolvihegemonian kriisiä käsittelevä väitöskirja

Internationalization of higher education institutions in Northern Europe in the light of Bologna - National and Institutional Case Studies

This study is the basis for a summary report concerning the internationalization of higher education in the Nordic countries (see NIFU STEP report 8/2004)

Konsortio, federaatio ja yhdistyminen : kansainvälinen taustaselvitys korkeakoulujen yhteistyömuodoista

Korkeakoulutus ja tutkimus ovat viime vuosikymmeninä nousseet entistä keskeisempään asemaan osana valtioiden taloudellisen, mutta myös poliittisen ja kulttuurisen kilpailukyvyn kohottamiseen ja varmistamiseen tähtäävää politiikkaa. Globalisaatio ja valtioiden entistä suurempi taloudellinen ja poliittinen keskinäisriippuvuus, kansallisessa korkeakoulupolitiikassa esiintyvät tehokkuuden, tuloksellisuuden ja tilivelvollisuuden vaatimukset, sekä kansainväliset korkeakoulupoliittiset kehitykset, kuten kansainvälisten koulutusmarkkinoiden laajentuminen ja ylikansallisten opiskelijavirtojen kasvu edellyttävät korkeakoulujärjestelmiltä uudenlaista toimintatapaa. Tiedontuotannossa tapahtuvat muutokset, kuten tiedontuottajien määrän ja yhteistyön lisääntyminen ja tiedontuotannon monitieteisyys asettavat myös uusia haasteita korkeakoulujärjestelmille. Useissa maissa näihin uusiin haasteisiin on pyritty vastaamaan kannustamalla korkeakouluja tiiviimpään yhteistyöhön tai pyritty korkeakouluja yhdistämällä luomaan suurempia koulutus- ja tutkimusyksiköitä ja kasvattamaan kriittistä massaa, käyttämään resursseja tehokkaammin ja luomaan korkeakouluille selkeämpiä profiileja. Tiiviimpi yhteistyö ja korkeakoulujen yhdistyminen joko sektoreittain tai sektorirajojen yli voi olla lähtöisin korkeakouluista itsestään, tai se voidaan toteuttaa korkeakoulupoliittisena toimenpiteenä kansallisten päätöksentekijöiden aloitteesta. Suomessa on parhaillaan käynnissä laajamittainen korkeakoulusektorin rakenteellinen uudistushanke, jossa pohditaan erilaisia toimintamalleja korkeakoulujen välisen yhteistyön tiivistämiseksi. Korkeakoulutuksen rakenteellisen kehittämisen projektin tukemiseksi Opetusministeriön yliopistoyksikkö osoitti marraskuussa 2006 Tampereen yliopiston Johtamistieteiden laitoksen käyttöön määrärahan tutkimusprojektia varten jossa pyrittiin selvittämään korkeakoulujen kansainvälisiä yhteistyömalleja. Selvityksen tarkoituksena oli tukea Opetusministeriön korkeakoulutuksen rakenteellisen kehittämisen hanketta ja sen osaprojekteja tarjoamalla kansainvälistä reflektiopintaa suunnitelluilla suomalaisille uudistuksille. Selvityksessä korkeakoulujen yhteistyömalleja päädyttiin jäsentämään konsortion, federaation ja yhdistymisen käsitteiden kautta. Tässä raportissa näitä yhteistyömalleja kuvataan muutaman kansainvälisen esimerkin kautta. Tarkastelukohteina ovat Five Colleges, Claremont Colleges ja European Consortium of Innovative Universities -konsortiot; Lontoon ja Kalifornian yliopistofederaatio sekä Tanskan yliopistojen ja Manchesterin yliopiston yhdistymisprosessit

Neliportaisen tutkijanuramallin arviointihanke: Loppuraportti

Raportti perustuu opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittamaan arviointihankkeeseen neliportaisesta tutkijanuramallista. Sisällöstä, johtopäätöksistä ja kehittämissuosituksista vastaavat selvityksen tekijät. Tavoitteena oli tarkastella neliportaisen tutkijanuramallin käyttöönottoa ja toteutumista sekä sen soveltuvuutta tutkijanurien selkeyttämiseen suomalaisissa yliopistoissa. Neliportainen uramalli on keino jäsentää tutkijoiden ja opettajien uria sekä tilastoida yliopiston henkilöstöä yliopisto- ja järjestelmätasolla. Neliportainen tutkijanuramalli sisältyy laajemmin yliopistojen henkilöstöpoliittisiin strategioihin ja käytänteisiin, joita myös tarkastellaan raportissa: rekrytointeihin, uralla etenemiseen, palkkaukseen ja tenure track -uramalliin. Arviointihankkeen tuloksena havaittiin, että neliportaisen tutkijanuramallin jalkauttaminen on monissa yliopistoissa jäänyt vajavaiseksi, sillä se tunnetaan henkilöstön keskuudessa melko heikosti. Malli on kuitenkin useissa yliopistoissa toiminut hyvin tilastoinnin välineenä. Se on selkeyttänyt akateemista urarakennetta sekä eri uraportailla käytettäviä nimikkeitä. Neliportaisen uramallin toteuttamisessa on edelleenkin epäselvyyttä ja hajontaa sekä yliopistojen kesken että niiden sisällä. Uralla eteneminen portaita ylöspäin etenkin ensimmäisellä ja toisella uraportaalla on hyvin kilpailtua ja siten epävarmaa. Monissa yliopistoissa käytetään professorin vakinaistamispolkua, eli ns. tenure track -menettelyä uraportaiden loppupään rekrytoinneissa. Muutamissa yliopistoissa kaikki professorin tehtävät avataan tenure track -tehtävinä, joista on mahdollisuus edetä professuuriin. Ongelmana pidetään sitä, että neliportainen tukijanuramalli ja erityisesti tenure track -menettely sisältävät vain osan yliopiston koko akateemisesta henkilöstöstä. Erityisesti ensimmäisellä ja toisella uraportaalla on tutkijoita, joiden uralla eteneminen on hyvin epävarmaa rahoituksen ja työsuhteiden pirstaleisuuden vuoksi. Uran alkupään ongelmat saattavat kuitenkin vähentää akateemisen uran houkuttelevuutta. Palkkauksessa on sekä yliopistojen välisiä että sukupuolten välisiä eroja, sillä naisilla on lähes kaikilla neliportaisen uran tasoilla matalampi palkka kuin miehillä. Arviointiryhmän suositukset uramallin kehittämiseksi: neliportaista tutkijanuramallia tulisi kehittää laaja-alaisemmaksi, jotta se kattaisi kaikki yliopistojen akateemisen henkilöstön jäsenet ja tukisi kaikkien yliopiston perustehtävien toteuttamista. Uramallin tulisi olla selkeä, läpinäkyvä ja sen tulisi olla yhteydessä palkkausjärjestelmän kannustavuuteen sekä rekrytointeihin. Sen tulisi olla sekä yhtenäinen että yliopistojen strategisen erilaisuuden tunnistava malli. Myös tenure track ja siihen liittyvät arvioinnit tulisi kansallisesti yhtenäistää ja se tulisi erottaa selkeämmin neliportaisesta tutkijanuramallista. Yliopistojen henkilöstöpolitiikan toteuttamista tulisi seurata tarkemmin

Vihreän siirtymän osaamis- ja koulutustarpeet VISIOS

Vihreästä siirtymästä on tullut muutaman viime vuoden aikana keskeinen yhteiskunnan ja talouden suuntaa määrittävä periaate. Uuteen teknologiaan ja kiinteään pääomaan liittyvien investointien lisäksi tarvitaan niiden käyttöön ja kehittämiseen soveltuvaa osaamista. Käynnissä olevan vuosikymmenen aikana vihreän siirtymän työvoimatarve kohdistuu erityisesti energiatehokkuuden parantamisen, energiahuollon, rakentamisen ja liikenteen investointien tehtäviin. Työvoimatarpeet kohdistuvat monipuolisesti eri koulutustasojen osaajiin. Tässä siirtymän vaiheessa suorittavan työn työntekijöiltä vaadittava vihreä osaaminen ei poikkea merkittävästi työntekijöiden nykyisistä osaamisprofiileista. Tämä korostaa erityisesti jatkuvan oppimisen palvelujen tarvetta. Kaikkiaan vihreän siirtymän myötä korkean osaamisen ammattien ja tutkimusosaamisen kysyntä kasvaa, tukeutuuhan vihreä siirtymä pitkälti uusien ratkaisujen kehittämiseen ja soveltamiseen. Pidemmällä aikavälillä vihreä siirtymä vaikuttaa laajaan joukkoon ammatteja, kansalaisten arkisiin ratkaisuihin ja kokemuksiin yhteiskunnallisesta kehityksestä. Tähän kehitykseen vastaaminen edellyttää, että kestävyysosaamista vahvistetaan kaikilla kouluasteilla, kaikissa koulutusmuodoissa ja -ohjelmissa. Erityisesti olisi tarve painottaa transformatiivisen, nykyisiä käytäntöjä, taitoja ja rakenteita kyseenalaistavan oppimisen roolia osana vihreän siirtymän osaamispohjan rakentamista.Tämä julkaisu on toteutettu osana valtioneuvoston selvitys- ja tutkimussuunnitelman toimeenpanoa. (tietokayttoon.fi) Julkaisun sisällöstä vastaavat tiedon tuottajat, eikä tekstisisältö välttämättä edusta valtioneuvoston näkemystä

Constructing the Ideal University - The internationalisation of higher education in the competitive knowledge society

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan korkeakoulutuksen kansainvälistymistä ja yliopiston rooleja kuvaavia suomalaisia ja eurooppalaisia diskursseja. Diskurssien kautta pyritään ymmärtämään yliopiston roolien ja tehtävien rakentumista laajemmassa kilpailullisessa tietoyhteiskunnassa suomalaisella ja eurooppalaisella korkeakoulutusareenalla. Kilpailullinen tietoyhteiskunta nähdään vallitsevana poliittisena rationaliteettina jonka viitekehyksessä yliopiston muutosta sosiaalisena instituutiona voidaan tarkastella. Tutkimuksen lähtökohtana on usein esitetty ajatus kansainvälistymisestä yliopiston muutoksena ja sopeutumisena muuttuviin toimintaympäristöihin. Empiirisen aineiston analyysin perusteella tunnistetaan ja muotoilaan kuusi diskurssia, joista kolme kuvaavat kansainvälistymistä ja toiset kolme yleisemmin niitä ideoita jotka legitimoivat yliopiston roolia yhteiskunnassa. Kansainvälistymisdiskurssit vastaavat kysymykseen, mitä korkeakoulutuksen kansainvälistyminen on, ja mitkä sen seuraukset yksilön, yliopiston ja maan kannalta ovat. Yliopistodiskurssit perustelevat miksi yliopistoa tarvitaan yhteiskunnassa, millainen oikea yliopisto on ja mihin yliopiston panos yhteiskunnassa perustuu. Kansainvälisyyden esitystavat, yliopiston roolit ja tehtävät, sekä sen identiteetti sosiaalisena instituutiona kilpailullisessa tietoyhteiskunnassa eivät ole homogeenisia, vaan rakentuvat useista diskursseista. Nämä eivät näytä kilpailevan keskenään vaan pikemminkin täydentävät toisiaan. Yliopiston rooli yhteiskunnassa määrittyy useiden roolien ja tehtävien kautta ja siltä odotetaan moninaista panosta yhteiskunnan toimintaan.This doctoral thesis discusses the Finnish and European discourses on the internationalisation of higher education and the roles of the University. The thesis aims to understand the ways in which the roles and tasks of the University are played out in the competitive knowledge society in Finland and the European Higher Education Arena. The competitive knowledge society is seen as a dominant political rationality within which changes in the University as a social institution can be evaluated and discussed. The research s starting point is the representation of internationalisation as a change in the University and as an indication of its responsiveness. Discourse analytical strategies were used to analyse the empirical data used in the research. Institutional theory and governmentality theory were utilised to make sense of the University as a social institution and the competitive knowledge society as a dominant political rationality, and the way these two framework conditions relate to the discourses. Six discourses were identified in the empirical analysis. The three Internationalisation discourses were named the internationalisation as individual growth ­discourse, the internationalisation as rethinking the university ­discourse and the internationalisation as opening up the country ­discourse. They provided answers to the questions about what higher education internationalisation is and what its consequences are, from the perspective of the individual, the university and the nation. The three University discourses were named the science and knowledge -discourse, the civilisation and wellbeing -discourse and the competition and competitiveness -discourse. The University discourses represent legitimations of the University in the knowledge society. They describe the reasons why the University is needed in society, what the University contributes to it, and what a true University is like. The representations of internationalisation, or the roles and tasks of the University and its identity as an institution in a competitive knowledge society, are not singular or homogenous. Instead they are constructed of several different co-existing and complementary discourses. Although the University contribution to competition and competitiveness makes a strong constitutive and legitimating discourse, other discourses and other legitimations live side by side with it

Siivouspalveluiden kehittäminen kestävän kehityksen näkökulmasta - Huittisten kaupunki

Opinnäytetyön tavoitteena oli herätellä Huittisten kaupungin siivoustoimea kehittämään työtään Huittisten kaupungin strategiassa 2030 olevan Resurssi-viisas Huittinen ympäristöohjelman tavoitteiden mukaiseksi. Kehittämistyössä kartoitettiin siivottavissa kohteissa käytettäviä siivousmenetelmiä, välineitä ja laitteita, sekä mietittiin erilaisten jätejakeiden lajittelu mahdollisuuksia ja resursseja sen päivittämiseen. Toimeksiantajana opinnäytetyöllä oli Huittisten kaupungin tekninen palvelukeskus, jonka alaisuuteen siivoustoimi kuuluu. Kehittämismenetelmänä käytetiin aivo riihi toimintamallia, joka toteutettiin pajatoimintana sekä havainnointia. Pajoja oli viisi eri kertaa, jokaisessa käsiteltiin oma aihealue. Pajat toteutettiin sekä kasvotusten, että Teams toimintana. Havainnointimenetelmää käytettiin ympäristökävelyssä. Haasteellisinta kehittämistyössä oli saada kartoitettua siivouskohteissa laitoshuoltajien nykyiset työtehtävät. Kartoituksen myötä toiminnaltaan samanlaisissa kohteissa tullaan muuttamaan tehtävät työt niin, että kohteet saadaan samanarvoisiksi, toimintaa vaarantamatta. Tulevat muutokset vaativat sekä käyttäjiltä että siivoustoimelta aikaa tottua uusiin käytäntöihin. Kehittämistyön toteuttamiseksi siivoushenkilöstölle räätälöidään tarvittaessa lisäkoulutuksia sekä päivittäiseen ylläpitosiivoukseen että tuleviin digitaalisiin ohjelmistoihin. Kestävän kehityksen koulutus laitoshuoltajille pidettiin huhtikuussa 2023.The goal of the thesis was develop the work of the Huittinen city cleaning service so that the same work would be done in maintenance cleaning at similar sites. The basis for the development work was the Huittinen city's project Resource Wise Huittinen, which was started in 2022. This Project is included in the city's 2030 strategy. The cleaning operation falls under the Technical Service Center, which commissioned this thesis. In the development work, the methods, tools and equipment used in maintenance cleaning were mapped. With the Resource Wise Huittinen project, the development target was also the unification of sorting options for different waste fractions at different sites. The most challenging part was to map out the tasks of facility custodians in the areas to be cleaned. The changes that will be made because of the development require getting used to from both the facility managers and the operators at the site

Network building, motivation and learning in inter-organisational R&D collaboration projects - Theoretical considerations

Discussing previous research on R&amp;D collaboration networks, new modes of knowledge production and inter-organisational learning, this paper presents the theoretical considerations guiding the component ëNetwork building, motivation and learning in inter-organisational R&amp;D collaboration projectsí of the NEMO-project. The paper concludes with outlining the working hypotheses, which highlight the basic assumptions underlying further empirical research.</p

Making the case for policy : persuasiveness in higher education, science and technology policy discourse

Policy texts present problems, propose solutions to those problems and persuade multiple audiences of the legitimacy of the proposed problems and solutions. The rhetorical analysis of two decades of higher education and science and technology discourse in Finland, Germany, UK, Portugal and USA highlights the discursive elements that contribute to persuasiveness of policy, construe it as rational and logical, and create a sense of urgency in bringing it about. I argue that the analytical and hortatory registers of policy discourse foreground competitive and hierarchical relations of countries and their higher education systems. By construing certain state of affairs and courses of action as self-evidently desirable and true, they contribute to the emergence and reproduction of the neoliberal political rationality proposed by the Foucauldian governmentality theory.peerReviewe