Korkeakoulutus ja tutkimus ovat viime vuosikymmeninä nousseet entistä keskeisempään asemaan osana valtioiden taloudellisen, mutta myös poliittisen ja kulttuurisen kilpailukyvyn kohottamiseen ja varmistamiseen tähtäävää politiikkaa. Globalisaatio ja valtioiden entistä suurempi taloudellinen ja poliittinen keskinäisriippuvuus, kansallisessa korkeakoulupolitiikassa esiintyvät tehokkuuden, tuloksellisuuden ja tilivelvollisuuden vaatimukset, sekä kansainväliset korkeakoulupoliittiset kehitykset, kuten kansainvälisten koulutusmarkkinoiden laajentuminen ja ylikansallisten opiskelijavirtojen kasvu edellyttävät korkeakoulujärjestelmiltä uudenlaista toimintatapaa. Tiedontuotannossa tapahtuvat muutokset, kuten tiedontuottajien määrän ja yhteistyön lisääntyminen ja tiedontuotannon monitieteisyys asettavat myös uusia haasteita korkeakoulujärjestelmille.
Useissa maissa näihin uusiin haasteisiin on pyritty vastaamaan kannustamalla korkeakouluja tiiviimpään yhteistyöhön tai pyritty korkeakouluja yhdistämällä luomaan suurempia koulutus- ja tutkimusyksiköitä ja kasvattamaan kriittistä massaa, käyttämään resursseja tehokkaammin ja luomaan korkeakouluille selkeämpiä profiileja. Tiiviimpi yhteistyö ja korkeakoulujen yhdistyminen joko sektoreittain tai sektorirajojen yli voi olla lähtöisin korkeakouluista itsestään, tai se voidaan toteuttaa korkeakoulupoliittisena toimenpiteenä kansallisten päätöksentekijöiden aloitteesta. Suomessa on parhaillaan käynnissä laajamittainen korkeakoulusektorin rakenteellinen uudistushanke, jossa pohditaan erilaisia toimintamalleja korkeakoulujen välisen yhteistyön tiivistämiseksi.
Korkeakoulutuksen rakenteellisen kehittämisen projektin tukemiseksi Opetusministeriön yliopistoyksikkö osoitti marraskuussa 2006 Tampereen yliopiston Johtamistieteiden laitoksen käyttöön määrärahan tutkimusprojektia varten jossa pyrittiin selvittämään korkeakoulujen kansainvälisiä yhteistyömalleja. Selvityksen tarkoituksena oli tukea Opetusministeriön korkeakoulutuksen rakenteellisen kehittämisen hanketta ja sen osaprojekteja tarjoamalla kansainvälistä reflektiopintaa suunnitelluilla suomalaisille uudistuksille.
Selvityksessä korkeakoulujen yhteistyömalleja päädyttiin jäsentämään konsortion, federaation ja yhdistymisen käsitteiden kautta. Tässä raportissa näitä yhteistyömalleja kuvataan muutaman kansainvälisen esimerkin kautta. Tarkastelukohteina ovat Five Colleges, Claremont Colleges ja European Consortium of Innovative Universities -konsortiot; Lontoon ja Kalifornian yliopistofederaatio sekä Tanskan yliopistojen ja Manchesterin yliopiston yhdistymisprosessit
