Adaptive Nonlinear RF Cancellation for Improved Isolation in Simultaneous Transmit-Receive Systems

This paper proposes an active radio frequency (RF) cancellation solution to suppress the transmitter (TX) passband leakage signal in radio transceivers supporting simultaneous transmission and reception. The proposed technique is based on creating an opposite-phase baseband equivalent replica of the TX leakage signal in the transceiver digital front-end through adaptive nonlinear filtering of the known transmit data, to facilitate highly accurate cancellation under a nonlinear TX power amplifier (PA). The active RF cancellation is then accomplished by employing an auxiliary transmitter chain, to generate the actual RF cancellation signal, and combining it with the received signal at the receiver (RX) low noise amplifier (LNA) input. A closed-loop parameter learning approach, based on the decorrelation principle, is also developed to efficiently estimate the coefficients of the nonlinear cancellation filter in the presence of a nonlinear TX PA with memory, finite passive isolation, and a nonlinear RX LNA. The performance of the proposed cancellation technique is evaluated through comprehensive RF measurements adopting commercial LTE-Advanced transceiver hardware components. The results show that the proposed technique can provide an additional suppression of up to 54 dB for the TX passband leakage signal at the RX LNA input, even at considerably high transmit power levels and with wide transmission bandwidths. Such novel cancellation solution can therefore substantially improve the TX-RX isolation, hence reducing the requirements on passive isolation and RF component linearity, as well as increasing the efficiency and flexibility of the RF spectrum use in the emerging 5G radio networks.Comment: accepted to IEE

Puna-apila ei vaikuta maidon makuun

Luomumaidontuotannon lisääntyminen on uudelleen tuonut apilat ja muut palkokasvit lehmien laitumen ja säilörehun raaka-aineeksi. Määrällisesti tärkein ja Suomen olosuhteisiin sopivin palkokasvi on puna-apila. Vanhastaan on tiedetty, että apila-odelma voi äkkiseltään aiheuttaa lehmille ripulia, puhaltumisoireita ja niin sanottua odelman makua maitoon. Kuitenkin varsin usein maidon makuvirhe on nopeasti ohimenevä. Puna-apilapitoisen säilörehun vaikutusta maidon makuun ei ole tarkoin selvitetty.vo

Epitranscriptomics of Ischemic Heart Disease—The IHD-EPITRAN Study Design and Objectives

Epitranscriptomic modifications in RNA can dramatically alter the way our genetic code is deciphered. Cells utilize these modifications not only to maintain physiological processes, but also to respond to extracellular cues and various stressors. Most often, adenosine residues in RNA are targeted, and result in modifications including methylation and deamination. Such modified residues as N-6-methyl-adenosine (m6A) and inosine, respectively, have been associated with cardiovascular diseases, and contribute to disease pathologies. The Ischemic Heart Disease Epitranscriptomics and Biomarkers (IHD-EPITRAN) study aims to provide a more comprehensive understanding to their nature and role in cardiovascular pathology. The study hypothesis is that pathological features of IHD are mirrored in the blood epitranscriptome. The IHD-EPITRAN study focuses on m6A and A-to-I modifications of RNA. Patients are recruited from four cohorts: (I) patients with IHD and myocardial infarction undergoing urgent revascularization; (II) patients with stable IHD undergoing coronary artery bypass grafting; (III) controls without coronary obstructions undergoing valve replacement due to aortic stenosis and (IV) controls with healthy coronaries verified by computed tomography. The abundance and distribution of m6A and A-to-I modifications in blood RNA are charted by quantitative and qualitative methods. Selected other modified nucleosides as well as IHD candidate protein and metabolic biomarkers are measured for reference. The results of the IHD-EPITRAN study can be expected to enable identification of epitranscriptomic IHD biomarker candidates and potential drug targets

Epitranscriptomics of Ischemic Heart Disease - The IHD-EPITRAN Study Design and Objectives

Epitranscriptomic modifications in RNA can dramatically alter the way our genetic code is deciphered. Cells utilize these modifications not only to maintain physiological processes, but also to respond to extracellular cues and various stressors. Most often, adenosine residues in RNA are targeted, and result in modifications including methylation and deamination. Such modified residues as N-6-methyl-adenosine (m(6)A) and inosine, respectively, have been associated with cardiovascular diseases, and contribute to disease pathologies. The Ischemic Heart Disease Epitranscriptomics and Biomarkers (IHD-EPITRAN) study aims to provide a more comprehensive understanding to their nature and role in cardiovascular pathology. The study hypothesis is that pathological features of IHD are mirrored in the blood epitranscriptome. The IHD-EPITRAN study focuses on m(6)A and A-to-I modifications of RNA. Patients are recruited from four cohorts: (I) patients with IHD and myocardial infarction undergoing urgent revascularization; (II) patients with stable IHD undergoing coronary artery bypass grafting; (III) controls without coronary obstructions undergoing valve replacement due to aortic stenosis and (IV) controls with healthy coronaries verified by computed tomography. The abundance and distribution of m(6)A and A-to-I modifications in blood RNA are charted by quantitative and qualitative methods. Selected other modified nucleosides as well as IHD candidate protein and metabolic biomarkers are measured for reference. The results of the IHD-EPITRAN study can be expected to enable identification of epitranscriptomic IHD biomarker candidates and potential drug targets.</p

Kiuruveden tilan parantaminen : Säännöstelyn kehittäminen ja ravinnekuormituksen vähentäminen

Raportissa esitetään yhteenveto Kiuruveden ja Iisalmen kaupunkien alueella sijaitsevan Kiuruvesi -järven säännöstelyn kehittämiseksi sekä järven tilan parantamiseksi tehdyistä selvityksistä sekä esitetään suositukset säännöstelylle ja järven ja valuma-alueen hoitotoimenpiteille. Kiuruvettä säännöstellään Kiurujoen Saarikoskessa olevalla Runnin neulatammella. Säännöstely perustuu vuonna 1935 annettuun järvenlaskulupaan ja sen tavoitteena on maatalouden tulvasuojelu. Kiuruveden alue on maaperältään viljavaa ja ranta-alueet ovat pääosin viljelyksessä, joten järveen kohdistuu runsaasti valuma-alueen maataloudesta peräisin olevaa kuormitusta. Tämä näkyy myös järven ekologisessa tilassa, joka on tyydyttävä. Järven tilaan vaikuttavat jonkin verran myös säännöstelystä ja muusta vesirakentamisesta aiheutuneet muutokset, mutta niiden vaikutus on kuormitukseen nähden vähäinen, eikä vesistöä ole luokiteltu voimakkaasti muutetuksi. Säännöstelyn kehittämistä koskevassa osassa arvioidaan tarpeita ja mahdollisuuksia säännöstelyn parantamiseen. Kiuruveden kevättulvan alentamiseksi mallinnettiin Kiurujokeen erilaisia perkausvaihtoehtoja. Kiuruvedelle laskettiin myös useita säännöstelyvaihtoehtoja eri perkausvaihtoehdoilla sekä vertailtiin erilaisten mittareiden avulla niiden vaikutuksia vesistön tilaan ja käyttöön. Lisäksi mallinnettiin ilmastonmuutoksen vaikutuksia vesistön hydrologiaan. Vesistön käyttäjien ja sidosryhmien mielipiteitä kerättiin mm. ranta-asukkaille järjestetyllä kyselyllä sekä monitavoitearviointimenetelmää soveltaneessa työpajassa. Säännöstelyä esitetään kehitettäväksi siten, että vedenkorkeuden kevätalennuksesta luovutaan, kevättulvalle asetetaan tavoitekorkeus ja tulvan laskua jarrutetaan nykyisestä sekä määritetään vedenkorkeudelle vaihteluväli, jonka sisällä vedenpinta voi vaihdella tulva-aikaa lukuun ottamatta. Lisäksi esitetään, että Kiurujokea perataan rankkasateista aiheutuvien kesätulvien alentamiseksi. Muutosten tavoitteena on säännöstelyn hoidon helpottaminen, säännöstelystä järven tilalle aiheutuvien haitallisten vaikutusten vähentäminen sekä vesistön käyttömahdollisuuksien parantaminen. Vesistön tilan parantamista koskevassa osassa esitetään Kiuruveden tavoitetila mm. kuormituksen suhteen sekä erilaisia mahdollisuuksia tavoitteisiin pääsemiseksi. Lisäksi tarkastellaan erilaisten suoraan järveen kohdistuvien kunnostustoimenpiteiden soveltuvuutta järven tilan parantamiseen. Tarkempaan tarkasteluun valittiin ravintoverkkokunnostus ja hapetus. Ulkoisen kuormituksen vähentämisen vaikutusten arvioinnissa käytettiin mm. KUTOVA+ -laskentamallia ja maatalouden osalta VIHMA-laskentamallia. Kiuruveden vedenlaadun ja ekologisen tilan parantaminen vaatii merkittävää ulkoisen ravinnekuormituksen vähentämistä. Ravinnekuormituksen kannalta keskeisiä asioista ovat maatalouden osalta erityisesti lannoitukseen ja maanmuokkaukseen liittyvät seikat. Haja-asutuksen jätevesienkäsittely tehostuu lähivuosina hajajätevesiasetuksen vaatimusten myötä. Keskitetyn jätevedenpuhdistuksen osalta keskeistä on nykyisen puhdistustason ja toimintavarmuuden ylläpitäminen. Metsätalouden osalta keskeistä on etenkin kiintoainekuormituksen vähentäminen. Järveen kohdistuvista hoitotoimenpiteistä hapetusta ja hoitokalastusta kannattaa jatkaa. Sen sijaan varsinainen tehokalastus ei ole ajankohtainen ennen kuin ulkoista kuormitusta on saatu vähennettyä alle kriittisen tason